Lööpeissä kerrotaan superjulkkisten ja TV-kasvojen stalkkaajista. Tyypillinen vainottu kuitenkin on tavallinen nuori nainen, joka alkaa saada ei-toivottuja yhteydenottoja. Kansainvälisten tutkimusten mukaan 12–16 prosenttia naisista ja viisi prosenttia miehistä joutuu elämänsä aikana vainon kohteeksi. Neljä viidestä tuntee vainoajansa tai tietää kuka hän on. Joka toinen stalkkaaja on entinen kumppani. Vainoajan prototyyppi on 30-40-vuotias mies, joka kärsii mieliala- tai persoonallisuushäiriöstä ja käyttää päihteitä. Yleisin syy vainoamiseen on pyrkimys parisuhteeseen. Psykiatrit, psykologit, poliisit ja tuomarit joutuvat ammattinsa takia häirinnän kohteiksi. Asiakkaat haluavat oikaista "vääryydet" tai kostaa kaunansa. Jotkut ihastuvat auttajiinsa. Kiinni jääneitä vainoajia on vaikea parantaa, he eivät halua muuttua. Rikoskomisario Petri Juvonen Helsingin poliisilaitokselta ei pidä tuntemattomien vainoamista kovin tuttuna ilmiönä.
"On meillä jokunen kotirauhan rikkomistapaus ollut, puhelinsoittoja." Helsingin yliopiston kriminaalipsykologian dosentin Helinä Häkkänen-Nyholmin mukaan vainoamista esiintyy Suomessa paljon.
"Se on huomattava ongelma tällä hetkellä. Meilit ja tekstarit ovat yleisimpiä tapoja häiriköidä. Nykyään on helppo saada ihmisestä tietoa." Poliisi ei tilastoi vainoamista, koska sitä ei ole Suomessa kriminalisoitu. Toisin kuin USA:ssa ja kahdeksassa EU-maassa.
"Meillä voi vainoaja muuttaa naapuriin ja tuijottaa ikkunasta sisään, seurata toista kadulla ja odottaa työpaikan ulkopuolella ilman seuraamuksia", Häkkänen-Nyholm kertoo.
Vainotut kärsivät uniongelmista, menettävät ruokahalun, masentuvat ja ahdistuvat. He pelkäävät, ettei heitä uskota. Tutkimusten mukaan vain kymmenen prosenttia vainoamisilmoituksista on aiheettomia. Uhrin kannattaa väistää vainoajaa: vaihtaa puhelinnumeroa ja muuttaa matkareittejä. Hyökkäys on huono puolustus, provosoitu ahdistelija innostuu entisestään ja voi muuttua väkivaltaiseksi. Vaino kestää keskimäärin kaksi vuotta.
Kaksi vainottua
“Se alkoi, kun muutimme. Remontista valitettiin nimettömin lapuin, lastenrattaat kumottiin takapihalle. Tuli muita pieniä juttuja. Ovikoriste rikottiin, vaatteita katosi pesutuvasta. Fillarinrenkaat tyhjennettiin. Viikon päästä oli pyörät viilletty hajalle. Seuraavana aamuna törmäsin porttiin: pyörän jarrut ei toiminu. Sitten katosi fillari, löysin telineestä pelkän etupyörän. Alkoi pelottaa. Mies osti pippurisumuttimen. Eteisessä sain sätkyn: ovisilmä roikkui: joku oli ruuvannut sen irti. Olin lamaantunut. Nukkumaan mennessä pelotti: kuka se on. Muutimme pois.”
Malli, 27
Psykologi: “Hän haluaa viestiä. Tuntematon vainoaja kärsii useammin vakavista mielenterveysongelmista. Ota yhteys poliisiin.”
“Lankapuhelin soi jo eteisessä. Kuuluu huohotusta. Soittaja ei sano mitään. Se tietää koska tuun kotiin. En uskalla laittaa valoja. Saan postilähetyksiä. Osa on rakkauskirjeen näköisiä: vaaleanpunainen kuori ja sydämiä. Tekstit on outoja, sanat sekavasti. Joskus mukana on tavaraa: kiven palasia, hiuspinni, mustavalkokuvia. Postimyynnistä tuli laihdutuskapseleita, alusvaatteita ja merileväuutetta. Palautin lähetykset. Yksi tilauskäsittelijä kertoi, että mun tiedot oli kirjoitettu lappuun huonolla käsialalla. Osoitteeseen oli sotkettu entisen ja nykyisen asuinpaikan tietoja. Puhuin kaikille, että teen sekopäästä rikosilmoituksen ja asiaa aletaan tutkia. Se loppui siihen.”
Opiskelija, 23
Psykologi: “Kaukoihastus? Ota yhteys viranomaisiin. Sairasta.”
Lukijoilta
“Kävelin jatkuvasti erästä miestä vastaan työmatkoilla ja aloimme moikkailla, sen jälkeen pysähtyä juttelemaan ja lopulta vaihdoimme numerot ja sovimme treffit. Treffeillä minulle selvisi, ettei hän todellakaan ollut makuuni, mutta hän kiinnostui tosissaan. Alkoi viestittely: vastasin hyvin lyhytsanaisesti tai en ollenkaan ja tein selväksi, etten ole kiinnostunut. Kerran lähtiessäni myöhään illalla töistä, hän laittoi viestin, että on odottamassa kotitaloni nurkalla. Silloin pelotti mennä kotiin, mutta onneksi hän oli jo häipynyt, koska olin uhkaillut poliisilla. Vielä tämän jälkeen viestien tulo jatkui ja hän myönsi seurailleensa minua jo pidemmän aikaa, ennen kuin aloitti moikkailun. Viestit loppuivat, kun sanoin ilmoittavani poliisille, jos yhteydenotot jatkuisivat. On romanttinen ajatus, että törmäisi elämänsä mieheen kadulla, mutta enää en ala juttusille tuntemattomien kanssa.”
Nainen, 29
“Ala-asteella vainosin luokan söpöjä poikia soittelemalla ja kyttäämällä rappukäytävässä. Teini-iässä aloin vainota pikkujulkkiksia ja silmäätekeviä. Vainosin 18-vuotiaana lähibaarin baarimikkoa ja lähettelin humalassa tekstiviestejä vaikka tiesin miehen olevan varattu. Enkä tiedä miksi niin teen. Vieläkin vainoan julkisuuden henkilöitä sekä paria tavista. Googletan ja pengon puhelinnumeron ja saatan odottaa kotiovella. Facebook on lisännyt vainoamismahdollisuuksia. Sairaus?”
Nainen, 26
“Olen usein ottanut yhteyttä henkilöön, koska koen suhteemme ongelmalliseksi ja haluaisin jutella. Ilmeisesti asiat, joita yritän selvittää, ovat hänelle niin vaikeita ettei niistä voi puhua, ja hän on kieltänyt yhteydenpidon ja leimannut minut ahdistelijaksi. Tilanne on muuttanut maailmankuvaani sen verran, että välillä tunnen myötätuntoa oikeita, mielenterveysongelmaisia häiriköitä kohtaan. Ehkä heilläkin on tärkeää sanottavaa?”
Nainen, 29
22 kommenttia
Nainen 32
9.4.2009 12:23
Onko Nainen 29 (viimeinen Lukijoilta kertomus) normaali? Mun mielestä on. Itse olen ollut suhteen loppumisen jälkeen yhteyksissä mieheen koska monia vaikeita asioita ei puhuttu suhteen aikana selviksi. Yritin selvittää asiat ystävyydellä mutta mies luuli minun yrittävän jatkaa suhdetta ja keskusteluyritykset johti vain riitoihin. Todennäköisesti hän pitää minua häirikkönä. Tiedän hänen puhuneen niin yhteisille tutuille. Lopetin yhteydenpidon mutta jäin miettimään, missä raja kulkee? Kumpi on sairaampi, hän joka ei kyennyt puhumaan avoimesti ja rehellisesti vai minä, joka halusin selvittää asiat?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Shinyy
9.4.2009 16:34
Poliisi on todellakin voimaton asian suhteen ja lakia pitäisikin uudistaa pian. Itse jouduin vainotuksi kun olin viimeisillään raskaana ja asuin vielä yksin. Postiluukustani alkoi tippumaan pornolehden palasia, joihin oli kirjoitettu rivoja ehdotuksia ja puhelinnumeroja. Tahti vain kiihtyi ja soitin peloissani poliisille, joka nauroi minulle ja kysyi, tunnenko lappujen lähettelijän. Sanoin ettei aavistustakaan, mutta lapuissa olevan käsialan perusteella veikkaisin yläkerran naapuriani iän ja tyylin perusteella. Pyysin että saisin neuvoja tilanteeseen ja niitä sain lopulta yhden: "kuule jospa menisit JUTTELEMAAN sen miehen kanssa". Juttelemaan?? Minä, pienikokoinen ja viimeisillään raskaana oleva nainen?? Mitä jos se hullu tönäisee minut rapuista alas tai vielä pahempaa, kuka ottaa vastuun siitä?? "Höpöhöpö. Eihän kukaan sellaista tekisi", totesi nuori poliisi. Itku kurkussa lopetin puhelun, uskoni tämän maan poliisiin mureni heti. Isäni ja mieheni raivostuivat ja muutin sitten suunniteltua aiemmin pois talosta, mutta tilalleni muutti samanikäinen nuori nainen...toivotaan että ahdistelu kuitenkin loppui muuttooni.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
miksi?
10.4.2009 02:21
No pitääkö sitä väkisin keskustella asiat loppuun jos toinen ei halua? Jos suhde on loppu, niin se on loppu! Itse puhun asiat loppuun, mutta jos jossain tilanteessa en sitä haluaisi suhteen jälkkeen tehdä, niin minulle se olisi aivan helvetin sama mitä joku ämmä itkisi asioiden loppuun puhumisesta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
nainen 35
10.4.2009 08:26
Naiselle 32: lähtökohtaisesti jos toinen ei halua puhua tai käsitellä asiaa, ei häntä voi siihen pakottaa tai painostaa. Joudut käsittelemään asian jollain toisella tavalla - valitettavasti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jortsa'
10.4.2009 13:52
"Naine32: Kumpi on sairaampi, hän joka ei kyennyt puhumaan avoimesti ja rehellisesti vai minä, joka halusin selvittää asiat?"
Kylla tassa tapauksessa sairaampi on selkeasti henkilo joka vakisin ja jatkuvasti haluaa kasitella parisuhdeasioita ihmisen kanssa jonka kanssa parisuhde on jo paattynyt ja joka ei selkeasti halua enaan aiheesta keskustella.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
nainen 103 v.
10.4.2009 19:49
Kaikkien kanssa ei vain voi selvittää asioita. Onneksi nämä samat tyypit pystyvät yleensä muilla keinoin ilmaisemaan mitä haluavat ja kuinka vitun mulkkuja ovat. Kannattaa luottaa siihen, eikä kuvitella yhtään mitään muuta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
En oo stalkkeri mutta kuitenki
12.4.2009 10:40
"Itse olen ollut suhteen loppumisen jälkeen yhteyksissä mieheen koska monia vaikeita asioita ei puhuttu suhteen aikana selviksi. Yritin selvittää asiat ystävyydellä mutta mies luuli minun yrittävän jatkaa suhdetta ja keskusteluyritykset johti vain riitoihin. Todennäköisesti hän pitää minua häirikkönä."
Vaikeaa, vaikeaa. Tietää itsekin, ettei pitäisi ottaa yhteyttä, mutta keskenjääneet asiat vaivaavat. Niihin haluaa jonkinlaisen symbolisen lunastuksen. Keskusteluyhteyden kieltäminen tekee asioista isompia kuin ne olisivatkaan, jos niistä puhuttaisiin tuoreeltaan. Toisaalta ihminen on hyvä huijaamaan itseään, keskustelu exän kanssa saattaa olla jonkinlaista huonoa korviketta menneelle suhteelle. Sairaalloisuudesta voi puhua, jos asia muuttuu pakkomielteeksi, sitoo liikaa ajatuksia ja energiaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kokemuksesta oppinut
12.4.2009 17:56
Jokaiselle, jolla on murhe mielessä päättyneen suhteen jälkeen ja palava tarve "keskustella" toisen osapuolen kanssa, suositan seuraavaa kirjaa:
Greg Behrendt & Amiira Ruotola-Behrendt:
It's Called a Breakup Because It's Broken
Sitä ei ilmeisesti ole käännetty suomeksi, mutta kirjan englanti on todella helppolukuista. Kirja on suunnattu naisille, mutta samat neuvot sopivat miehillekin.
Kun on särkenyt sydämensä, ei heti tajua, ettei "keskusteleminen" auta. Ei suhteen epäonnistumiselle välttämättä ole mitään syytä, ja vaikka olisikin, niin tuon syyn kuuleminen saisi jätetyn tai suhdetta yhä pohtivan osapuolen vain entistä murheellisemmaksi. Monesti sitä vain huomaa, että suhde ei toimi eikä tykkää toisesta tarpeeksi mennäkseen tämän kanssa naimisiin. Ei sitä voi selittää. Eikä kannata ajatella, että jonkun jutun "korjaamalla" exän saisi vaikka takaisin. Ei se toimi niin.
Kun suhde on ohi, voi korkeintaan miettiä itse, mitä seuraavassa suhteessa tekisi paremmin. Sitten vain tyylikkäät vaatteet päälle, hymy huulille, menoksi baariin tai harrastuksiin tai nettitreffeille. Se on ainoa tapa päästä elämässä eteenpäin. Haluttomien exien jahtaus ei auta, se on kiusallista ja joskus jopa sairasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
lähestymiskielto
14.4.2009 13:30
Lähestymiskieltolaki on aivan perseestä ja lisäksi näistä stalkkereista ei pidetä mitään kirjaa!
Eli jos saat stalkkaamisen loppumaan itsesi kohdalla, voi olla varma että joku toinen joutuu aloittamaan saman prosessin alusta asti.
Ja vitun neiti sos.dem. lait on heti puolustamassa tällaista persereikäpuskassakyttääjää, jos vedät sitä pataan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
joopa joo
14.4.2009 14:23
pahimpia kyyliä kyllä ovat kumppaneitaan pataan vetävät poliitikot sekä uskikset... eikä näiden pahin ongelma ole kyyläys vaan omien mielikuvituksen tuotoksien esittäminen kyyläyksen kohteiden tekemisinä
kun ns yhteiskunnan tukipylväät ja korkeamman moraalin omaavat sekopäät harrastavat tällaista toimintaa on siitä tullut osa suomalaista kulttuuria, eikä siinä tietenkään voi olla mitään kyseenalaista tai rikollista
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
JJJJJJJJJ
17.4.2009 18:08
Kyllä epäselviksi jääneistä asioista kannattaa ja voi keskustella, olipa kyse suhteen päättymisestä tai jostain muusta. Usein se, että toinen haluaa keskustella ja toinen ei, johtuu siitä että vaikeneva osapuoli ymmärtää toisen tarkoituksen jollakin tavoin väärin. Siitä kai johtuvat useimmat muutkin ihmissuhdeongelmat. Loppujen lopuksi aika harva meistä osaa puhua niin, että todella tulisi ymmärretyksi, tai kuunnella niin hyvin että todella ymmärtäisi toista osapuolta. Perheneuvojatkin tietävät, että monet avioliitto-ongelmat johtuvat pelkästään kommunikaatio-ongelmista ja toistuvista väärinkäsityksistä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Zyklon B
19.4.2009 16:28
Sain itse tällaisen stalkkarin perääni Helsingin yliopistossa opiskellessani, oli opetushenkilökuntaan kuuluva mies tämä stalkkari. Sellaista perässä seurailua koulun tiloissa ja kotini lähistöllä. Kun hänen stalkkailunsa väheni, kuulin että eräs tionen ikäiseni opiskelijatyttö oli hänen uusi uhrinsa. Olimme aika samannäköisiä, olisiko jokin ulkonäössämme aiheuttanut ko. miehen sairalloisen kiinnosuksen ja seurailun. Mies on ns. "yhteiskunnan peruspilari", joten saa varmasti jatkossakin jatkaa harrastustaan rauhassa.
Kerran yliopistossa lyhyttä sijaisuutta tehdessäni tuli myös ilmi, että jotkut opettajat ovat joutuneet opiskelijoiden ja toisten työntekijöiden stalkkaamiksi, eräällä laitoksella tämä henkilökunnan kokema vainoaminen taitaa olla iso ongelma. Eräs työntekijä soittaessaan, kun huomasi että olen sijainen enkä vakituinen työntekijä kyseisessä yksikössä, pyysi peloissaan, että "enhän vain anna hänen osoitetietojan tai puhelinnumeroaan kenellekään kysyjälle, koska hän on jo joutunut jo kerran perheineen muuttamaan, kun on joku häiriintynyt yliopistolainen alkoi hänen pihallaan palloilla". Olin niin järkyttynyt hänen kuvailemastaan, että en saanut sanaa suustani. Se oli aivan kuin jostain kauhuelokuvasta.
Toivotan voimia kaikille stalkkarien uhreiksi joutuneille. Stakkaalille sanon vain: hankkikaa oma elämä! Liikunta, terveet elämäntavat ja oikean työn tekeminen tekevät pääkopalle ihmeitä. Paha olonne ei parane muita ihmsiä kyttäämällä, vaan omaan elämään keskittymällä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Teeea
20.4.2009 17:17
Miksi pitää heti olla kauhusta jäykkänä, jos huomaa jonkun kyttäävän? Jos mikään ei viittaa siihen, että tyyppi on vaarallinen? Itse todennäköisesti menisin reilusti kysymään, mitä kyttääjä oikein haluaa. Ei kai vältteleminen mitään auta.
Vastaa kommenttiinJa jos suhteen päättymisen jälkeen toinen haluaa puhua ja toinen ei, niin ei se tarkoita että jompikumpi olisi sairas. Se tarkoittaa vain sitä, että kaksi ihmistä haluaa eri asioita.
Vastaa kommenttiin
Hysteerinen natsi
20.4.2009 19:24
Isot j-kirjaimet on oikeassa. Etenkin kirjoitettua tekstiä on helppo tulkita väärin. Toisaalta on turhauttavaa, kun ei tule ymmärretyksi. Tuntuu, että on ihan sama mitä sanoo, niin aina sanoo kuitenkin väärin. Yritti sitten hyvällä tai pahalla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ikkunaprinsessa
20.4.2009 19:41
Ei se niin yksinkertaista ole, että stalkkaajien pitää vain hankkia oma elämä. Ehkä ne stalkkaavat juuri siksi, että eivät osaa oikeasti tutustua ihmisiin. Ja kun kohde suhtautuu torjuvasti, niin se vahvistaa tunnetta siitä, että ei kannata yrittää tutustua kehenkään, kun se ei kuitenkaan onnistu. En ole itse psykologi, ihan mutu-tuntumalla mietin tällaisia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
needles needles
5.6.2009 01:12
Kun tarkemmin miettii tuota viimeistä lukijan kommenttia, niin kai niillä hulluillakin on jotain tärkeää sanottavaa. Hullu, jos kuka, tarvitsee 110 prosenttisen luottamuksen siihen että voi avautua täysin luottamuksellisesti omana itsenään, omalla nimellään tai identiteetillään. Näin ei kai uskalla tehdä jos on pelko tulla leimatuksi entistä hullummaksi. Toisaalta, jos esität asiasi tuntemattomana niin mitä rehellistä keskustelua se sitten on?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
karelska pirog
7.6.2009 01:49
Lukijan viimeinen kertomus voisi melkein olla omani. Eräs henkilö antoi ymmärtää, että välillämme olisi selvittämättömiä asioita, mutta suhtautui selvitysyrityksiin hyvinkin torjuvasti. Lopetin keskusteluyritykset, mutta edelleen hän antaa ymmärtää että samat asiat olisi selvittämättä. En enää ihan oikeasti tiedä mitä voisin tehdä, mutta jonkunlaisen molemminpuolisen selvyyden olisin tähän asiaan halunnut.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Leidi Dei
20.10.2009 15:25
Jos kariutuneen suhteen jälkeen pystyy keskustelemaan niin sehän osoittaa henkistä kypsyyttä. Samojen asioiden loputon toistaminen ei tuo mitään hyvää kummallekaan. Aito keskustelu voi olla liian vaikeaa ja vaatii henkistä kasvua eikä täysi-ikäistä ihmistä kai kukaan voi pakottaa kasvamaan jos ei hän itse halua.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
vittu ku väsyttää
16.1.2010 00:30
"Kyllä epäselviksi jääneistä asioista kannattaa ja voi keskustella, olipa kyse suhteen päättymisestä tai jostain muusta. Usein se, että toinen haluaa keskustella ja toinen ei, johtuu siitä että vaikeneva osapuoli ymmärtää toisen tarkoituksen jollakin tavoin väärin. Siitä kai johtuvat useimmat muutkin ihmissuhdeongelmat. Loppujen lopuksi aika harva meistä osaa puhua niin, että todella tulisi ymmärretyksi, tai kuunnella niin hyvin että todella ymmärtäisi toista osapuolta. Perheneuvojatkin tietävät, että monet avioliitto-ongelmat johtuvat pelkästään kommunikaatio-ongelmista ja toistuvista väärinkäsityksistä."
Mitä jos jatkossa keskustelisit vaikka kätes kanssa.Taidat olla juuri niitä tyyppejä, jotka vuodesta toiseen vinkuvat kuinka asioista pitää puhua ja ne pitää selvittää, mutta sitten kun tilaisuus tulee, et keskustele, puhu tai selvitä sen enempää suoraan kuin epäsuoraankaan. Et varmaan vittu vaikka voisit tehdä sen netissä anonyyminä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Accountant
4.5.2012 13:48
Kuusikymppinen mies on kytännyt ja seuraillut minua viidettä vuotta. Edellisessä työpaikassa hän kyttäsi minua palvelutiskini lähettyvillä tuntikausia päivittäin, ja nautti mitä ilmeisimmin siitä etten päässyt tilantesta pois ja olin "hänen vallassaan." Hänen lempihommaansa oli ilmaantua yhtäkkiä selkäni taakse huohottamaan kun olin hyllyttämässä. Tai ollessani lenkillä yksinäni. Hän nauttii suunnattomasti saadessaan minut pelkäämään ja/tai säikähtämään. Samoin seurailla kotini ja harrastuspaikkani sekä nykyisenkin työpaikkani lähistöllä. En ole uskaltanut lenkkeillä yksin taakseni vilkuilematta enää vuosiin.
Ongelma on se ettei kyttääminen ja seuraileminen ole jatkuvaa, hän ei puhu rivoja eikä käy kiinn - eikä laittele sähköposteja, tekstiviestejä, eikä soittele häirikköpuheluja tai muutenkaan. Mies tuntuu tietävän tarkkaan kuinka pitkälle hän voi mennä joutumatta ikävyyksiin. Hän tekee temppujaan ollessani yksinäni. Muutaman kerran hän on tullut nykyisen työpaikkani sisälle ollessani siellä yksin.
Kulkureittien ja aikataulujeni muuttaminen on auttanut ongelmaan jonkin verran.
Poliisi ei puutu asiaan koska "stalkkaaminen" ei ole Suomessa rikos. Mutta toisen elämän pilaaminen ilmeisesti on!?
Olen onnellisesti naimisissa ja kahden murrosikäisen lapsen äiti. Olen kaikin tavoin osoittanut tuolle ilmeisen pakkomielteiselle isäni ikäiselle ukolle ettei minua voisi vähempää kiinnostaa! Miksi hän ei jätä minua rauhaan!?!?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anzaqw
25.9.2013 14:15
Tällaiset loppuvat kun kerrot parille kaverillesi tyypistä, näytät hänet ja muutama mies käy "juttelemassa" tyypin kanssa. Ei niiden tarvitse mainitakan sinusta, kunhan tekevät selväksi, että kyseinen käytös muuttu nyt, tai sitten rullatuolista on paha seurailla.
pertsa xyz
10.10.2015 07:26
Eräs pääkaupunkiseudun paritusbisneksen konkareita oleva belgiansuomalainen suku on omituinen tuttavuus. Heillä on jotain hyvin salaista tekeillä joka viikonloppu eräässä keskeisessä kohteessa, kun sivulliset naapurit koitetaan pelotella pois häiriköinnillä. Isännöitsijä pelkää heitä tai sitten saa provikat, koska ei reagoi asioihin. Viimeisin juttu on, että ensimmäisen kerroksen asuntoja käydään terrorisoimassa yöaikaan kello 0:00-7:00 välillä erinäisillä hajuhaittoja ja kirvelyä ym aiheuttavilla aineilla, tarvittaessa useita kertoja pe-la ja la-su välisinä öinä. Ensin pitävät metakkaa parissa 'omassa' huoneistossaan tarvittaessa koko päivän ja kello 24 asti niin että kohdeasunnoissa ollaan väsyneitä eikä jakseta pitää vahtia yöllä.
Ilmeisesti eivät halua omien toimiensa selviävän, mutta kun tuolla tavalla häiriköivät ja lisäksi puhelevat naapurien lähitienoilla voimakkaaseen sävyyn rikollisslangilla esim. 'vasikoinnista' ym niin siinä kyllä alkaa kiinnostua että mitäs nämä tyypit ovat tehneet. Ja sitten kun heillä on ihan omilla nimillä tuomioita asiaan liittyvistä aiheista (mm. poika puuhannut balttien paritusliigassa) niin kyllähän tuo selviää. Olisivat vain hiljaa ja antaisivat naapurien olla, niin kukaan ei tietäisi, mistä touhussa on kyse. Mutta ehkä se kuuluu rikolliseen luonteeseen, että pitää luoda ympärilleen ns. pelkomuuria.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin