Hän tapasi Vellun ollessaan alaikäinen, 17-vuotias. Vellu oli silloin jo kouluikäisten lasten isä.
Suhde oli mahdollinen, koska Miialla ja Vellulla oli yhteinen harrastus, jonka varjolla he saattoivat matkustaa paljon samoihin paikkoihin.
“Vellu toimi harrastusseuramme luottamustehtävissä, ja lisäksi hänellä on liikkuva työ. Hän otti minut usein mukaansa edustamaan, vaikka monet hänen kollegoistaan tiesivät suhteemme olevan periaatteessa salainen.”
Vähitellen asioiden oikea laita alkoi paljastua myös Miian vanhemmille.
“Se oli pohjattoman noloa, koska Vellu oli harrastuskuvioiden kautta myös isäni tuttu.”
Suhde Vellun kanssa on muokannut Miian koko elämää.
“Isä sanoi, että maksaisi minulle opiskelut ulkomailla, kunhan vain lähtisin. En mennyt, koska olisin ikävöinyt Vellua liikaa.”
Väestöliiton psykologi Arto Koskinen sanoo, että harva suunnittelee toiseksi naiseksi (tai mieheksi) juuttumista vuosikausiksi.
“Tilanne jumittuu paikalleen, jos pettäjällä ei olekaan rohkeutta repäistä itseään irti kotikuvioistaan. Ihastuksen ensivaiheessa kaikki näyttää helpolta ja mahdolliselta, mutta kun pettäjän elämään kohdistuvat muutokset alkavat eroajatusten yhteydessä realisoitua, ei lähteminen olekaan yksinkertaista.”
Vellu vetosi klassisiin syihin: lapsiin, ja siihen, “ettei vaimo kestäisi”.
“Nämä ovat yleisimmät perustelut kolmion ylläpitämiseksi, mutta takana saattaa olla muitakin vaikuttimia: tutut kuviot oman perheen kanssa, pelko siitä, mitä muut ajattelisivat erosta, muuttamisen hankaluus…”, Koskinen luettelee.
Opiskelun sijaan Miia hakeutui vuosikausiksi erilaisiin hanttihommiin, joissa aikataulun sai soviteltua Vellun menojen ja perhevelvotteiden mukaan.
Oman ikäisiä ystäviä Miialla ei juuri ollut, ei tyttöjen iltoja, ei opiskelijarientoja. Ainoastaan loputonta istumista Vellun työsuhdeautossa, iltoja hotelleissa ja joskus harvoin ulkomaanmatkoja, joissa Vellu ja Miia saattoivat leikkiä vapautuneesti oikeaa pariskuntaa.
Yhden pahimmista kyykyttämisen hetkistä Miia koki lentokentällä, jonne Vellu oli pyytänyt Miiaa tulemaan itseään vastaan.
“Hänen vaimonsa tulikin yllättäen sinne. Vellu käveli sivuilleen vilkuilematta suoraan vaimonsa luo. Minä sain huolella valituissa alusvaatteissani ajaa kotiin. Olin niin sekaisin, että ajoin matkalla kolarin. En huomannut valojen vaihtuneen, koska itkin niin kovin.”
Koskinen kehottaa toiseksi osapuoleksi juuttunutta miettimään, kuinka realistisia omat tulevaisuudenkuvat varatun kumppanin kanssa ovat.
“Jos suhde on jatkunut pitkään samanlaisena, kannattaa kysyä itseltään, miksi toinen lähtisi omasta suhteestaan juuri nyt, kun ei ole sitä aiemminkaan tehnyt.”
Suomessa vain muutamalla prosentilla aikuisväestöstä on pitkäaikainen rinnakkaissuhde. Jos kakkosesta sitten tulee ykkönen, ei onni ole siltikään sataprosenttinen:
“Tutkimusten valossa nämä suhteet eivät ole yleensä kestäviä. Koska pari on aiemmin elänyt yhdessä vain varastettuja laatuhetkiä kahdestaan, voi toisen arkiminän paljastuminen olla shokki.”
Miia pääsi Vellusta eroon vasta kolmisen vuotta sitten.
“Luultavasti tulin kolmenkympin kriisiin. Tajusin olevani hyvää vauhtia keski-ikäistyvä nainen, joka elää enimmäkseen päänsä sisällä leikkien ’sitten kun Vellu eroaa’ -leikkiä.”
“Olin jo sen verran aikuinen, että päätin hyväksyä tosiasiat: olin rakastunut Velluun ja ilmeisen riippuvainen hänestä. Tunteilleni en voisi mitään, mutta käyttäytymiselleni kylläkin. Suomeksi sanottuna päätin hankkia elämän.”
Elämä tarkoitti aikuisopiskelupaikkaa, harjoittelupaikkaa toisessa kaupungissa ja sen myötä uusia tuttavuuksia.
“Oli suuri hetki, kun sanoin Vellulle: et voi tulla luokseni, minulla on illalla menoa.”
Lukijoilta
“Mä tiedän, että tästä ei ikinä tule mitään. Mä tiedän, että äijän jutuista huolimatta se ei ikinä jätä vaimoaan. Olen sinkku ja en kuitenkaan. En vapaa menemään, mutta ei kenenkään kanssakaan. Nyt niillä menee varmaan paremmin, soitot on harvemmassa. Kummallista toivoa pahaa naiselle, jota ei ole koskaan edes tavannut. Mun kaverit ei ole koskaan tavannut tätä miestä, jota mä rakastan. Eikä ne tule sitä koskaan tapaamaankaan. Eikä ikinä kuulemaan siitä. Sanaakaan.”
Nainen, 26
“Olen ollut ukkomies-magneetti jo pidemmän aikaa. Jokainen minusta kiinnostunut mies on säännönmukaisesti naimisissa ja lapsia on pilvin pimein. Kaikenlaiset “jätän vaimoni”-puheet kun ovat täyttä potaskaa, enkä koskaan haluaisi kenenkään jättävän perhettään minun vuokseni.”
Nainen, 28
“Omat lapseni ovat vielä niin pieniä, että en uskalla vielä tehdä ratkaisevaa päätöstä – riuhtaista itseäni irti avioliitostani. Mieluummin elän kulississa vielä hetken aikaa, kunnes lapset ovat vähän isompia ja pystyvät edes jotenkin käsittelemään asiaa. Aviomieheni ei tiedä suuresta rakkaudestani mitään. Sen hän toki tietää, että suhteemme on ihan karilla – seksiä meillä ei ole ollut sen jälkeen, kun tapasin rakastettuni.”
Nainen, 30
“Hän sanoo, että aikoo jättää vaimonsa, mutta en usko sitä hetkeäkään. Jos hän jättäisi, voisi olla, että minä jättäisin hänet. Pidän hänestä monista syistä, mutta suurin on raha.”
Nainen, 26
“Olen vapaasta halustani kakkonen, viikot syön valmiissa pöydässä, samalla pidän hyvänä toisen vaimoa, ja viikonloput liehun ravintoloissa yhden illan juttuja metsästämässä. Näistä lukemattomista yhden illan naisista melkein kaikki ovat olleet vakisuhteessa ja siitä huolimatta mieluusti paritelleet kanssani. En kaipaa ykköseksi elättämään pankkeja, pentuja, akkaa ja leikkimään koti-isää.”
Mies, 38
Kysymys: Kestääkö suhde petoksen?
“On parisuhteita, joissa uskottomuus on mahdollistanut sen, mikä muuten on tuntunut mahdottomalta. Vasta uskottomuus on pysäyttänyt parin. Se on laittanut osapuolet kasvokkain itsensä ja suhteensa kanssa miettimään, mitä elämältään haluavat. Myöhemmin, kriisiajan jälkeen, kumpikin voi todeta, että pysäytys oli tarpeen. Sen myötä käynnistyi ehkä kehityskulkuja, joista aiemmin ei olisi uskaltanut uneksiakaan.”
Arto Koskinen psykologi, pariterapeutti Väestöliitto
TJEU = Tsekkaa jos et usko
Vaarallinen Suhde
Klassikkopätkässä toinen nainen (Glenn Close) vetää herneen nenäänsä, kun ei saakaan ukkoa (Michael Douglas) omakseen, ja paiskaa siitä hyvästä perheen lemmikkikaniinin kattilaan.
Naispaholainen
Fay Weldonin kirja kultaiselta 1980-luvulta, joka ohjattiin BBC:lle loistavaksi TV-sarjaksi. Sittemmin kirjasta tehtiin myös sarjaa latteampi elokuva. Kirjassa lihava ja karvainen kotirouva Ruth Patchett menettää miehensä hoikalle ja viehkolle kirjailijattarelle. Mutta Ruth ei jätä asiaa sikseen.
Douglas Kennedy: Toinen nainen
Kirjan alkuasetelmassa aikuinen tytär kohtaa äitinsä hautajaisissa isänsä toisen naisen. “Emme suinkaan joudu elämään sattumien ja onnenpotkujen kanssa, vaan valintojen, joita teemme niiden jälkeen. Sillä valinnat varsinaisesti määräävät kohtalomme.”
34 kommenttia
Paskanaama
18.2.2005 11:21
Noin ensimmäisenä tuli mieleen hedonismi, kun luin tuota tekstiä. Parisuhteessa elävä haluaa kokea myös sinkun-elämää siinä määrin, kuin se on vain mahdollista? Toisaalta, sinkulle tämä parisuhteessa elävä voi olla pelkästään vakipanopartneri, jolla saa pidettyä keskimääräisen seksuaalisen aktiivisuuden hyvällä mallilla (jos näitä panohoitoja ei satu tulemaan baarista mukaan).
Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, emmekö me ihmiset kiinny toisiimme silloinkin, kun olosuhteet eivät ole eduksi? Ei kaikki ole hallittavissa, mutta on silti mahdollista pitää kiinni omasta parisuhteesta ja rakentaa turvavyöhykettä itsen ja muiden väliin - jos sattuvat olemaan sellaisia, joilla on niitä odotuksia, joista syntyy ikävyyksiä.
Olisi hyvä kysyä: jos jotain ei saa tehdä, niin miksi? Ja toista kautta asiaa voi lähestyä kysymällä: Tiedänkö mikä on minulle hyväksi? (tai toiselle, joka on sinkku tai elää parisuhteessa) Oman järkeni mukaan ihastuminen ei tuota oikeutusta mille tahansa menettelylle, mutta ymmärrän toki, että näiden asioiden kanssa kamppaileva kokee asian hyvin vaikeana tai nauttii siitä, eikä näe tilanteessa mitään ongelmallista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tyttorukkako
18.2.2005 20:33
Tein tuttavuutta itseäni 10 vuotta vanhemman miehen kanssa viime kesänä. Suhteemme johti seksiin, joka olikin ihan jees. Tajusin kuitenkin melko pian jätkän käyttäytymisestä että se on varattu. Mies vinkui kun en pidä yhteyttä, ja olin nihkeä ja hiljainen. Minä en ole valmis kakkoseksi, oli mies millainen helmi tahansa. Luulisi aikuisen ihmisen osaavan hoitaa asiat reilumminkin. Kyseinen mies ei varmaan vieläkään tiedä että tiedän hänestä enemmän kuin hän haluaisi. Maailma on pieni, herraseni.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Suchislife
18.2.2005 21:10
Tapasin myös muutama viikko sitten täydelliseltä vaikuttavan miehen, joka oli muka eronnut vasta. Mies näytteli muka rehellistä, sanoi mennessäni vierailulle hänelle, että älä välitä, voi olla vielä exän kamoja näköpiirissä. Parin tapaamiskerran jälkeen alkoi tuntumaan siltä, että tämä ns. ex oli vielä sittenkin kuvioissa, sillä viikonlopuille löytyi aina jotain tekosyitä. Sääliksi kävi exä-rukkaa, poistuin tyylikkäästi kuvíoista, ei mua kiinnosta mikään puolihuomio vaikka olisi kuinka mahtava mies.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ykkosviulisti
19.2.2005 21:43
Joopa joo.. Vaan voipa se onnistuakin. Minä olin "kakkonen" n. puoli vuotta. Sen jälkeen kundi tunnusti avoimesti seurustelleensa jo 15 vuotta (tiesin kyllä) ja jakavansa talon tyttöystävänsä kanssa. Minä suutahdin viideksi minuutiksi, ja tokaisin sitten, että teepä valinta. Mies soitti naiselleen ja sanoi, että terve menoa. Hotelliviikonlopuista vauhtiraitakalsareitten pesuun...ja hyvin on sujunut. Ollaan asuttu yhdessä (siinä em. talossa!) jo 1,5 vuotta. Ja edelleen rakkaus roihuaa...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kokoko
19.2.2005 23:45
vooi, ihanat
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
nykyinen
21.2.2005 22:26
Ennen olin kakkonen ja nyt ykkönen... kakkosena olo kesti reilut kaksi vuotta. Koko ajan se jäyti mielessä, mutta mietaäni en pakottanut valitsemaan vaan odotin että hän ymmärtäisi tilanteen sekä sen mikä minulla on annettavana. Hetki siinä vierähti mutta nyt asumme yhdessä. Toista naista ei käynyt sääliksi sillä tuntui että hän tiesi ja hyväksyi. Mikä siinä. Joskus on hetkiä jolloin pelkään saman kohtalon käyvän itselleni mutta aika näyttää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Sikamies
21.2.2005 23:06
Niin. Voiko koskaan luottaa kumppaniin joka on pettänyt edellistään ? Jos moraalille antaa periksi pettää kerran, niin miksei se onnistuisi uudestaankin - kun ei kaikki mennytkään niinkuin haaveiltiin. Miten helppoa elämä olisikin, jos voisi aina olla rehellinen, vai olisiko se sitten helppoa...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
sikanainen
23.2.2005 09:48
Varmasti pettämisen voi lopettaa, jos sitä vaan haluaa. Pettämiseen on aina syy, oli se sitten itsessä, tai siinä parisuhteessa. Kun rakastaa, syvästi, pohjattomasti, totaalisesti - ja kunnioittaa toista ja osaa arvostaa mahdollisuutta rehellisyyteen (mihin aikaisemmissa suhteissa ei ehkä ole ollut mahdollisuutta), ei edes halua pettää. Ei edes voisi. Kun on taustalla suhde, jossa on ollut epärehellinen, on taivaallinen autuus löytää uusi suhde, joka perustuu sille, mille hyvän suhteen tuleekin. Mokatkin voi kertoa, kun luottamus ja arvostus on kohdallaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
petetty_1vaimo
23.2.2005 22:16
[LAINAUS]sikanainen kirjoitti 23.02.2005 klo 09:48:
Varmasti pettämisen voi lopettaa, jos sitä vaan haluaa. Pettämiseen on aina syy, oli se sitten itsessä, tai siinä parisuhteessa.
Lainaus loppuu///
Mieheni petti minua kaverini kanssa. Luotin molempiin. Mutta erosta keskustellessamme kavikin ilmi, etta meidan valit oli aikaisemmin jo jotenkin menneet solmuun ja pahasti, ja mieheni oli hakenut kaveristani lohtua mutta vain kaverimielessa. Kaveri oli sitten ajan kanssa ruvennut enemman ja enemman osoittamaan fyysista kiinnostusta ja mieheni sitten alkoi panosuhteeseen, joka kesti alle viikon kyllakin. (Han ei vierita kaikkea kaverin niskaan kuitenkaan... Pitaa itseaan epaonnistuneena.)
Kuulemma omaatuntoa kolkutti liikaa. Mutta niin kuin artikkelissa sanottiin,
“On parisuhteita, joissa uskottomuus on mahdollistanut sen, mikä muuten on tuntunut mahdottomalta. Vasta uskottomuus on pysäyttänyt parin. Se on laittanut osapuolet kasvokkain itsensä ja suhteensa kanssa miettimään, mitä elämältään haluavat. Myöhemmin, kriisiajan jälkeen, kumpikin voi todeta, että pysäytys oli tarpeen. Sen myötä käynnistyi ehkä kehityskulkuja, joista aiemmin ei olisi uskaltanut uneksiakaan.”
Talla tavalla kavi meille, ja nykyinen suhteemme on parempi kuin vuosiin, ehka koskaan. Tulemme toimeen loistavasti, ja uskon, etta mieheni, joka ei koskaan ole ollut toisten kanssa flirttaileva tai halunnut muuta kuin yhden jota rakastaa, pysyy kuosissa...
eihan koskaan mikaan ole 100% mutta han yrittaa kaikin tavoin osoittaa minulle rakkautta ja on aivan ihana minua kohtaan. Olen huutanut ja raivonnut hanelle, ja han on kuuliaisesti vastaanottanut kaikki minun tunteenpurkaukset, itku ja raivo kohtaukset, seka arat kysymykset, joihin kaikkiin han on vastannut niin yksityiskohtaisesti kuin olen halunnut (aika noloa ex-kaverille muuten, tiedan hanesta AIVAN liikaa!)
Han aluksi ajatteli, etten voisi koskaan haluta hanta ja kunnoittaa hanta enaa, ja etta ainoa vaihtoehto on menna ex-kaverin syliin, joka on myos ryvettynyt.
Mutta kun tosissamme katsoimme mita suhteemme meille merkitsee, aloimme korjata kaytosmalleja joita arki toi eteemme.
Lopetin kiukuttelun. Jos joku asia arsyttaa, mietin ensin miksi mua arsyttaa, ja tarviiko nostaa metelia. Yleensa voi vain natisti sanomalla tehda asialle jotain, ja riitaa ei juuri koskaan tarvitse tulla. Emme ole tapelleet juurikaan enaa, vaikka joskushan aina tulee erimielisyyksia.
Kaymme loma matkoilla ja ulkoilemme yhdessa paljon. Lapset ovat vahintaan kerran viikossa mummolassa (paljon tyokiireita) ja vien mieheni aamulla toihin autolla jotta voimme keskustella kahdestaan mista huvittaa.
Iltaisin vietamme kahden kesken niin paljon aikaa kuin suinkin voimme, ja elamme kuin suhteen seurusteluaikoina - niin kuin lasten kanssa aika antaa periksi.
Ja muutos joka tuli meidan suhteeseen kun otimme vahan ohjia kasiimme ja katsoimme tarkkaan mita oli pielessa - (han ei kyllakaan koskaan syyta minua omista virheistaan) ja kuinka nopeasti olemalla ystavallinen ja kiltti pystyy parantamaan haavoja. Ja rakastamalla. Olemaan rakastettava. Vaikka kuinka rakastaa, monesti ei osaa vain kayttaytya mukavasti. Nalkuttaa, valittaa, pilkkaa, jne. Mutta itseaan voi kouluttaa olemaan karsivallisempi, olen huomannut. taytyy opetella.
Jostain syysta monet parit eivat osaa puhua natisti toiselle ja kuunnella tosissaan keskeyttamatta.
Hyva artikkeli, ei kannata koskaan olla 2. nainen ainakaan, koska jos vaimo antaa anteeksi, niin pariskunnan suhde voikin toimia, mutta kuka tulee 2. naisen lohduksi?
Yhteiskunta sorsii toisia naisia muutenkin, samoin kuin tietenkin pettajia (esim. Turun "Pettaja Piispa") - ymmarrettavasti kylla, koska se on todella raskas asia petetylle ja perheelle. Todella aarimmaisen vaikea asia paasta yli.
Mutta monet miehetkin pelkaavat petetyksi tulemista, joten jos joku on ollut 2. naisena, niin saattaapi olla, etta ei enaa "kelpaakaan" yhta helposti aviovaimoksi, koska mies saattaa pelata itse tulevansa petetyksi. Eri asia tietysti jos menee naimisiin 2. naisensa kanssa... mutta niin kuin artikkeli toteaa, arki tulee siinakin vastaan.
PYSYKAA EROSSA UKKOMIEHISTA - ja vaimoista....!
Mutta toivoa on aina tapahtui mita tahansa. Ja aina voi omiin asenteisiin vaikuttaa oli sitten pettaja, petetty, tai toinen nainen, ja tehda parempia paatoksia loppuelamallaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
698
24.2.2005 12:46
[LAINAUS]sikanainen kirjoitti 23.02.2005 klo 09:48:
Varmasti pettämisen voi lopettaa, jos sitä vaan haluaa. Pettämiseen on aina syy, oli se sitten itsessä, tai siinä parisuhteessa. Kun rakastaa, syvästi, pohjattomasti, totaalisesti - ja kunnioittaa toista ja osaa arvostaa mahdollisuutta rehellisyyteen (mihin aikaisemmissa suhteissa ei ehkä ole ollut mahdollisuutta), ei edes halua pettää. Ei edes voisi. Kun on taustalla suhde, jossa on ollut epärehellinen, on taivaallinen autuus löytää uusi suhde, joka perustuu sille, mille hyvän suhteen tuleekin. Mokatkin voi kertoa, kun luottamus ja arvostus on kohdallaan.[/LAINAUS]
Oletpa naiivi jos luulet etta kukaan jaksaa rakastaa toista "syvästi, pohjattomasti, totaalisesti" vuodesta toiseen! Pudotus kioskikirjallisuudesta todellisuuteen tulee olemaan kova...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
sikanainen
24.2.2005 16:26
[LAINAUS]698 kirjoitti 24.02.2005 klo 12:46:
Oletpa naiivi jos luulet etta kukaan jaksaa rakastaa toista "syvästi, pohjattomasti, totaalisesti" vuodesta toiseen! Pudotus kioskikirjallisuudesta todellisuuteen tulee olemaan kova...[/LAINAUS]
Tuskinpa. Elän kuitenkin suhteessa, jossa olen ollut jo toistakymmentä vuotta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
enkuli_tytto
28.2.2005 19:00
Olen kakkosnainen, mutta erilaisen minun tapauksestani tekee se, että minulla on lapsi rakastamani miehen kanssa.
Vastaa kommenttiinOlen tavallaan tyytyväinen tähän tilanteeseen, sillä tiedän ettei mies kohtele ykkösnaista kovinkaan hyvin. Minua kohtaan mies on aivan ihana.
Vastaa kommenttiin
kokemusta_on
1.3.2005 04:05
[LAINAUS]enkuli_tytto kirjoitti 28.02.2005 klo 19:00:
Olen kakkosnainen, mutta erilaisen minun tapauksestani tekee se, että minulla on lapsi rakastamani miehen kanssa.
Olen tavallaan tyytyväinen tähän tilanteeseen, sillä tiedän ettei mies kohtele ykkösnaista kovinkaan hyvin. Minua kohtaan mies on aivan ihana.[/LAINAUS]
Etpa taida sinakaan olla pahasti muuta kuin korvike kotona oleviin vaikeuksiin, koska mies ei ole jattanyt vaimoaan vuoksesi.
Miksi kaikki kakkosnaiset luulevat olevansa pettajamiehen "todellinen suuri rakkaus?" Huomaahan sen, etta edes lapsen kanssa sina et saa hanta omaksesi. Onpas mies ihana sinua kohtaan, kun jakaa elamansa ja vuoteensa toisen naisen kanssa, joka kuitenkin on hanen "ykkosensa" vaikka sina luulet olevasi ihanampi kuin vaimo. Tuollainen mies on todella kelvoton kumppani joka tapauksessa.
Etsi itsellesi oma mies, joka rakastaa sinua, ja on valmis antamaan itsensa sinulle. Sita paitsi, jos jatat tuon tanhetkisen petos-suhteen, niin saattaisit saada vahan enemman arvokkuutta itsesi suhteen jo sita kautta. Mies vain kayttaa sinua hyvaksesi. Piste.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
stiina8
1.3.2005 10:57
Olin se toinen nainen vuoden verran. Mies oli ollut kihloissa jo 6 vuotta ja asui naisen kanssa omakotitalossa. Seksielämä vain ei kuulemma ollu hyvää, tai sitä ei ollut.
Vastaa kommenttiinTapasimme baarissa. En edes tiennyt miehen seurustelevan ennenkuin kuukauden tapailun jälkeen. Silti jatkoin suhdetta, koska mies otti huomioon ja oli kaikinpuolin unelmieni mies. Paitsi että hän oli kihloissa. Ei mikään niin pieni ongelma.
Onnekseni löysin vuoden kuluttua uuden miehen, jonka takia sitten tajusin jättää kihloissa olevan "miesystäväni". Luulenpa että eromme oli miehelle paljon suurempi pala nieltäväksi kuin minulle. Olin alitajuisesti suojellut itseäni, koska tiesin tulevaisuutemme olevan tuhoon tuomittu. Nyt elän onnellisesti rehellisessä suhteessa, enkä enää koskaan aio olla se toinen nainen!
Vastaa kommenttiin
stiina8
1.3.2005 11:00
Aika jännää että minunkin miesystäväni oli 10 vuotta vanhempi. Mikähän niitä vaivaa kun pitää nuorempaa saada ja silti pitää vanhaa akkaa rinnalla.
[LAINAUS]Tyttorukkako kirjoitti 18.02.2005 klo 20:33:
Tein tuttavuutta itseäni 10 vuotta vanhemman miehen kanssa viime kesänä. Suhteemme johti seksiin, joka olikin ihan jees. Tajusin kuitenkin melko pian jätkän käyttäytymisestä että se on varattu. Mies vinkui kun en pidä yhteyttä, ja olin nihkeä ja hiljainen. Minä en ole valmis kakkoseksi, oli mies millainen helmi tahansa. Luulisi aikuisen ihmisen osaavan hoitaa asiat reilumminkin. Kyseinen mies ei varmaan vieläkään tiedä että tiedän hänestä enemmän kuin hän haluaisi. Maailma on pieni, herraseni.[/LAINAUS]
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tytto_enkuli
1.3.2005 13:21
[LAINAUS]kokemusta_on kirjoitti 01.03.2005 klo 04:05:
Etpa taida sinakaan olla pahasti muuta kuin korvike kotona oleviin vaikeuksiin, koska mies ei ole jattanyt vaimoaan vuoksesi.
Miksi kaikki kakkosnaiset luulevat olevansa pettajamiehen "todellinen suuri rakkaus?" Huomaahan sen, etta edes lapsen kanssa sina et saa hanta omaksesi. Onpas mies ihana sinua kohtaan, kun jakaa elamansa ja vuoteensa toisen naisen kanssa, joka kuitenkin on hanen "ykkosensa" vaikka sina luulet olevasi ihanampi kuin vaimo. Tuollainen mies on todella kelvoton kumppani joka tapauksessa.
Etsi itsellesi oma mies, joka rakastaa sinua, ja on valmis antamaan itsensa sinulle. Sita paitsi, jos jatat tuon tanhetkisen petos-suhteen, niin saattaisit saada vahan enemman arvokkuutta itsesi suhteen jo sita kautta. Mies vain kayttaa sinua hyvaksesi. Piste.[/LAINAUS]
En kuvittele olevani miehen suurirakkaus. Mutta ei se kovin suurta rakkautta ole ykkösnaistakaan kohtaan jota mies kohtelee kuin lattiariepua.Kyseessä ei muuten ole vaimo. Sänkyäkään ei tuossa vakisuhteessa pahemmin jaeta, mies nukkuu kotona ollessaan sohvalla, minun luonani sängyssä.
Vastaa kommenttiinMies ei mielestäni käytä minua hyväkseen, sillä kumpin haluamme toisistamme samaa; seksiä. Kumpikin saa toisistaan kaipaamansa nautinnon. Kyllä, olen toinen nainen, mutta
Olemme enemmänkin hyviä ystäviä lapseni isän kanssa kuin rakastavaisia. Olemme aikanaan kylläkin seurustelleet mutta kumpikin huomasi ettei onnistu. Lapsi oli tässä kohtaa jo olemassa, mutta kumpikin piti parempana vaihtoehtona sitä että lapsi kasvaa minun kanssani ja isä osallistuu kasvatukseen "etävanhempana". Sanoit, että en saanut miestä omakseni lapsella, aika kipeetä ajatella noin. Lapsenteko ei pelasta parisuhdetta, itse en ole niin koskaan kuvitellut.
Vastaa kommenttiin
kokemusta_on
2.3.2005 05:33
[LAINAUS]tytto_enkuli kirjoitti 01.03.2005 klo 13:21:
Olemme aikanaan kylläkin seurustelleet mutta kumpikin huomasi ettei onnistu. Lapsi oli tässä kohtaa jo olemassa, mutta kumpikin piti parempana vaihtoehtona sitä että lapsi kasvaa minun kanssani ja isä osallistuu kasvatukseen "etävanhempana". Sanoit, että en saanut miestä omakseni lapsella, aika kipeetä ajatella noin. Lapsenteko ei pelasta parisuhdetta, itse en ole niin koskaan kuvitellut.[/LAINAUS]
On naisia, jotka ajattelevat, etta jos lapsen tekaisee niin saa miehen taatusti "nalkkiin" silla tavoin. Totesin vain, etta mies ei siis todellakaan rakasta sinua tosissaan, koska jos han olisi halunnut sinut, olisi han jattanyt ekan naisen ja aloittanut perheen sinun kanssa, varsinkin, kun kerran lapsikin on. En itse siis myoskaan ajattele, etta lapset tehdaan suhteen pitamiseksi. Nakojaan ymmarrat hyvin missa mennaan, sinansa jo jollain tavalla "ihailtavaa," - monet kakkoset kun rupeavat ruikuttamaan ja vonkaamaan eroa vaimosta - mutta vahan karmaisee tilanteen kylmyys.
Saalittaa vain tuo lapsi, koska hanella ei ole vanhempina muuta kuin toisistaan seksia haluavia yksiloita. Siinapa hanelle oiva parisuhteen malli. Isallakin on "ykkosnainen" - joka ei ole edes vaimo, ja sitten lapsi on petoksen tulos, ja hanen aitinsa suostuu olemaan tuossa asemassa edes haluamatta kunnollista perhetta - rehellista parisuhdetta itselleen ja lapselle parisuhteen mallia (edes jonkun muun kuin isan kanssa).
Varmaan saan tuomitsijan maineen taalla, mutta mielestani teidan molempien kaytos on todella itsekasta ottaen huomioon, etta teilla on lapsi, jonka mielikuva rakkaudesta ja perheesta tulee olemaan vahintaankin etainen. (Ihan eri asia, jos olisitte vain tavallinen lapseton pari jotka harrastaa saannollista seksia pelkastaan - eika ketaan petettaisi tuolla tavalla.)
Puhumattakaan siita, etta mita lapsesi oppii uskollisuudesta. Toivottavasti han jotenkin valttyy tulemasta kunnolla tunnevammaiseksi, niin kuin vanhemmat tuntuvat olevan. Ja etta han voi edes itse osata hankkia hyvan ja tasapainoisen parsuhteen ja ehka myos perheen itselleen kun on aikuinen. Luultavasti ei onnistu ainakaan ilman raskasta terapiaa.
Varmaan rakastatte molemmat lastanne, en epaile sita, mutta rakastatte itseanne enemman ja oman hedonistisen nautinnon saaminen tuntuu merkkaavan teille enemman kuin lapsen henkinen hyvinvointi ja moraalinen selkaranka.
Niin, ja ei kai olisi haitaksi jos se mies jattaisi edes sen naisensa, etta ei nyt sentaan olisi krooninen pettaja - alyaisi edes pysytella sinkkuna. Ja nakojan sinuakaan ei haittaa satuttaa toista ihmista noin kovalla asialla kuin pettamalla hanen miesystavansa kanssa - ja kylla ykkosta varmasti sattuu - joillakin ihmisilla vain on sydanta enemman kuin etta viitsii langeta omiin himoihinsa tuottaen toiselle tuskaa. Monet eivat ryhtyisi tuohon hommaan jo pelkastaan siita syysta, etta se on vaarin.
Toivotan lapsellesi tulevaisuudessa rakkautta ja etta han joskus saa tuntea milta tuntuu olla uskollisessa ja onnellisessa avioliitossa rakastamansa henkilon kanssa. Mikaan ei tuo suurempaa nautintoa elamassa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tosipahoillaan
2.3.2005 12:31
[LAINAUS]petetty_1vaimo kirjoitti 23.02.2005 klo 22:16:
Mieheni petti minua kaverini kanssa. Luotin molempiin. Mutta erosta keskustellessamme kavikin ilmi, etta meidan valit oli aikaisemmin jo jotenkin menneet solmuun ja pahasti, ja mieheni oli hakenut kaveristani lohtua mutta vain kaverimielessa. Kaveri oli sitten ajan kanssa ruvennut enemman ja enemman osoittamaan fyysista kiinnostusta ja mieheni sitten alkoi panosuhteeseen, joka kesti alle viikon kyllakin. (Han ei vierita kaikkea kaverin niskaan kuitenkaan... Pitaa itseaan epaonnistuneena.)
Kuulemma omaatuntoa kolkutti liikaa. Mutta niin kuin artikkelissa sanottiin,
“On parisuhteita, joissa uskottomuus on mahdollistanut sen, mikä muuten on tuntunut mahdottomalta. Vasta uskottomuus on pysäyttänyt parin. Se on laittanut osapuolet kasvokkain itsensä ja suhteensa kanssa miettimään, mitä elämältään haluavat. Myöhemmin, kriisiajan jälkeen, kumpikin voi todeta, että pysäytys oli tarpeen. Sen myötä käynnistyi ehkä kehityskulkuja, joista aiemmin ei olisi uskaltanut uneksiakaan.”
Talla tavalla kavi meille, ja nykyinen suhteemme on parempi kuin vuosiin, ehka koskaan. Tulemme toimeen loistavasti, ja uskon, etta mieheni, joka ei koskaan ole ollut toisten kanssa flirttaileva tai halunnut muuta kuin yhden jota rakastaa, pysyy kuosissa...
eihan koskaan mikaan ole 100% mutta han yrittaa kaikin tavoin osoittaa minulle rakkautta ja on aivan ihana minua kohtaan. Olen huutanut ja raivonnut hanelle, ja han on kuuliaisesti vastaanottanut kaikki minun tunteenpurkaukset, itku ja raivo kohtaukset, seka arat kysymykset, joihin kaikkiin han on vastannut niin yksityiskohtaisesti kuin olen halunnut (aika noloa ex-kaverille muuten, tiedan hanesta AIVAN liikaa!)
Han aluksi ajatteli, etten voisi koskaan haluta hanta ja kunnoittaa hanta enaa, ja etta ainoa vaihtoehto on menna ex-kaverin syliin, joka on myos ryvettynyt.
Mutta kun tosissamme katsoimme mita suhteemme meille merkitsee, aloimme korjata kaytosmalleja joita arki toi eteemme.
Lopetin kiukuttelun. Jos joku asia arsyttaa, mietin ensin miksi mua arsyttaa, ja tarviiko nostaa metelia. Yleensa voi vain natisti sanomalla tehda asialle jotain, ja riitaa ei juuri koskaan tarvitse tulla. Emme ole tapelleet juurikaan enaa, vaikka joskushan aina tulee erimielisyyksia.
Kaymme loma matkoilla ja ulkoilemme yhdessa paljon. Lapset ovat vahintaan kerran viikossa mummolassa (paljon tyokiireita) ja vien mieheni aamulla toihin autolla jotta voimme keskustella kahdestaan mista huvittaa.
Iltaisin vietamme kahden kesken niin paljon aikaa kuin suinkin voimme, ja elamme kuin suhteen seurusteluaikoina - niin kuin lasten kanssa aika antaa periksi.
Ja muutos joka tuli meidan suhteeseen kun otimme vahan ohjia kasiimme ja katsoimme tarkkaan mita oli pielessa - (han ei kyllakaan koskaan syyta minua omista virheistaan) ja kuinka nopeasti olemalla ystavallinen ja kiltti pystyy parantamaan haavoja. Ja rakastamalla. Olemaan rakastettava. Vaikka kuinka rakastaa, monesti ei osaa vain kayttaytya mukavasti. Nalkuttaa, valittaa, pilkkaa, jne. Mutta itseaan voi kouluttaa olemaan karsivallisempi, olen huomannut. taytyy opetella.
Jostain syysta monet parit eivat osaa puhua natisti toiselle ja kuunnella tosissaan keskeyttamatta.
Hyva artikkeli, ei kannata koskaan olla 2. nainen ainakaan, koska jos vaimo antaa anteeksi, niin pariskunnan suhde voikin toimia, mutta kuka tulee 2. naisen lohduksi?
Yhteiskunta sorsii toisia naisia muutenkin, samoin kuin tietenkin pettajia (esim. Turun "Pettaja Piispa") - ymmarrettavasti kylla, koska se on todella raskas asia petetylle ja perheelle. Todella aarimmaisen vaikea asia paasta yli.
Mutta monet miehetkin pelkaavat petetyksi tulemista, joten jos joku on ollut 2. naisena, niin saattaapi olla, etta ei enaa "kelpaakaan" yhta helposti aviovaimoksi, koska mies saattaa pelata itse tulevansa petetyksi. Eri asia tietysti jos menee naimisiin 2. naisensa kanssa... mutta niin kuin artikkeli toteaa, arki tulee siinakin vastaan.
PYSYKAA EROSSA UKKOMIEHISTA - ja vaimoista....!
Mutta toivoa on aina tapahtui mita tahansa. Ja aina voi omiin asenteisiin vaikuttaa oli sitten pettaja, petetty, tai toinen nainen, ja tehda parempia paatoksia loppuelamallaan.[/LAINAUS]
Kuulostaa niin tutulta, että minun on pakko kirjoittaa tähän 2. naisen
näkökulma. "Petetyn vaimon" tarina voisi olla sama tapaus jossa olin itse
osallisena, paitsi että meidän tapauksessamme se fyysinen kiinnostus lähti
täysin ex-kaverini miehestä. Ensimmäisellä lähentelykerralla olin aivan
shokissa ja tein selväksi ettei tällainen kävisi päinsä, koska hänen
vaimonsa oli ystäväni. En ollut koskaan edes katsonut miestä "sillä
silmällä". Miehestä oli kuitenkin tullut myös ystäväni. Olin herkässä
mielentilassa, sillä aikaisempi suhteeni oli juuri päättynyt, rakastamani
mies oli jättänyt minut. Ex-kaverini mies oli hyvä kuuntelija, antoi
aiheeseen miehen näkökulmaa ja valoi minuun uskoa siihen, että kohdalleni
vielä sattuu hyvä mies. Minä puolestani kuuntelin, kun hän kertoi
avioliittonsa ongelmista. Neuvoin, että niin kauan kuin hän rakastaa
vaimoaan, kannattaa yrittää pelastaa avioliitto, ja että kaikki ongelmat
on selvitettävissä.
Seuraavilla lähentelykerroilla olin joko nukkumassa tai pienessä
hiprakassa, enkä osannut vastustella miestä. En kuitenkaan suostunut
seksiin, kun hän sitä ehdotti. Minulle tuli asiasta äärettömän huono
omatunto. Minusta ei ollut kuitenkaan kertomaan ex-kaverilleni asiasta,
pelkäsin että hän pitäisi minua syyllisenä. Pelkäsin menettäväni
hänen ystävyytensä. Miehelle sanoin, että hänen on korjattava tilanne
vaimonsa kanssa, sillä tilanteen jatkuessa näin, en voisi olla heidän
kanssaan tekemisissä. Analysoin hänelle, että se mitä hänen ja minun
välillä oli tapahtunut, oli puhdas vahinko.
Tässä vaiheessa mies sanoi, ettei hän enää rakasta vaimoaan. Yllättäen hän
sanoi, että olikin rakastunut minuun. Minulle se tuli täytenä yllätyksenä,
enkä voinut uskoa korviani. Hän sanoi, että ex-kaverini oli jo monta
kertaa aikonut jättää hänet, että heillä oli oikeastaan aina mennyt
huonosti, ja että asiat olivat nyt siinä pisteessä, ettei mitään ollut
enää korjattavissa. Hän soitteli minulle jatkuvasti. Hän osasi sanoa juuri
ne asiat, mitä jokainen nainen haluaisi mieheltä kuulla. Vähitellen
sydämeni suli, enkä voinut sille mitään, että minulle tuli tunteita häntä
kohtaan. Mies vakuutti rakastavansa minua, että olin hänen "unelmiensa
nainen", ja että heille tulee avioero, olinpa minä sitten kuvioissa tai
en. Mies vaikutti niin vilpittömältä ja rehelliseltä, että en koskaan
osannut epäillä hänen puheitaan. Uskoin kaiken naiivisti.
Sitten mies tuli viikoksi luokseni ja meillä oli panosuhde. En
kertakaikkiaan pystynyt vastustamaan häntä. Vielä tämänkin jälkeen sanoin
hänelle, että en halua missään nimessä olla eron syy, että jos on vähänkin
mahdollista että hän vielä rakastaa ex-kaveriani, on parempi että hän
jatkaa avioliittoa ja selvittää kaikki ongelmat. Mies sanoi ettei se ole
mitenkään mahdollista.
Tilanne jumittui joksikin aikaa paikoilleen, kuten Väestöliiton psykologi
Arto Koskinen kuvaili: “Tilanne jumittuu paikalleen, jos pettäjällä ei
olekaan rohkeutta repäistä itseään irti kotikuvioistaan. Ihastuksen
ensivaiheessa kaikki näyttää helpolta ja mahdolliselta, mutta kun pettäjän
elämään kohdistuvat muutokset alkavat eroajatusten yhteydessä realisoitua,
ei lähteminen olekaan yksinkertaista.” Ja niinhän siinä lopulta kävi, että
mies palasi ex-kaverini luo. Ymmärrän että näin on varmasti parempi, jos
he vielä rakastavat toisiaan, sillä ex-kaverillani olisi ollut pelissä
enemmän menetettävää (avioliiton ja lastenkin kannalta) kuin minulla.
Toivon sydämestäni, että ex-kaverini ei joudu enää kärsimään. Hän
ansaitsee paljon parempaa.
Minulle jäi tästä kaikesta äärimmäisen hyväksikäytetty olo. Olin miehelle
vain leikkikalu, ja kaikki hänen puheensa olivatkin valhetta. Ihmettelen
kuinka koskaan saatoin kuunnella ja uskoa häntä. Todennäköisesti hänellä
oli tarkoituksenaan vain saada vaimonsa mustasukkaiseksi ja tajuamaan mitä
oli menettämässä. Uskottomuus oli näin ollen heidän suhteelleen
piristysruiske.
En vieläkään tajua, kuinka saatoin tehdä näin ex-kaverilleni. Se tässä
eniten painaa. En tiedä miten saan sovitettua omaan minäkuvaani sen, että
olen näin epäluotettava. En olisi koskaan uskonut itsestäni tällaista. Jos
voisin kääntää kelloa taaksepäin, tekisin kaiken toisin. Mutta tehtyä ei
saa tekemättömäksi, enkä voi syyttää tapahtuneesta kuin itseäni. Tässä ei
auta muu kuin suunnata katse eteenpäin ja, kuten "petetty vaimo" sanoi,
tehdä parempia päätöksiä loppuelämässään.
Joten siskot, ottakaa tästä opiksenne! Älkää suostuko 2. naisen rooliin,
Vastaa kommenttiinsillä vapaitakin miehiä riittää aivan yllin kyllin! Tällaiset
kolmiodraamat ovat kaikille osapuolille äärimmäisen tuskallisia. Rakkaus
voi olla sokea, kuuro, ja lisäksi järjetön, mutta älkää edes päästäkö
itseänne
rakastumaan tällaisissa tilanteissa! On parempi aloittaa rehellinen suhde,
jota ei varjosta mitkään pettämiset. Päättäkää jo etukäteen, että jos
ystävänne mies yrittää lähennellä, sanotte miehelle kertovanne
ystävällenne heti, mikäli tilanne toistuu. Tuollaiset on parempi lopettaa
heti alkuunsa! Sitä vain jotenkin lamaantuu tuossa tilanteessa, mutta ehkä
siinä on helpompi toimia, jos on ennakkoon joku
toimintamalli "ohjelmoituna"
mielessä. Minä jouduin sen oppimaan kantapään kautta ja iskemällä päätä
seinään, mutta toivottavasti te muut selviätte helpommalla!
Vastaa kommenttiin
Mira
2.3.2005 14:03
[LAINAUS]kokemusta_on kirjoitti 02.03.2005 klo 05:33:
On naisia, jotka ajattelevat, etta jos lapsen tekaisee niin saa miehen taatusti "nalkkiin" silla tavoin. Totesin vain, etta mies ei siis todellakaan rakasta sinua tosissaan, koska jos han olisi halunnut sinut, olisi han jattanyt ekan naisen ja aloittanut perheen sinun kanssa, varsinkin, kun kerran lapsikin on. En itse siis myoskaan ajattele, etta lapset tehdaan suhteen pitamiseksi. Nakojaan ymmarrat hyvin missa mennaan, sinansa jo jollain tavalla "ihailtavaa," - monet kakkoset kun rupeavat ruikuttamaan ja vonkaamaan eroa vaimosta - mutta vahan karmaisee tilanteen kylmyys.
Saalittaa vain tuo lapsi, koska hanella ei ole vanhempina muuta kuin toisistaan seksia haluavia yksiloita. Siinapa hanelle oiva parisuhteen malli. Isallakin on "ykkosnainen" - joka ei ole edes vaimo, ja sitten lapsi on petoksen tulos, ja hanen aitinsa suostuu olemaan tuossa asemassa edes haluamatta kunnollista perhetta - rehellista parisuhdetta itselleen ja lapselle parisuhteen mallia (edes jonkun muun kuin isan kanssa).
Varmaan saan tuomitsijan maineen taalla, mutta mielestani teidan molempien kaytos on todella itsekasta ottaen huomioon, etta teilla on lapsi, jonka mielikuva rakkaudesta ja perheesta tulee olemaan vahintaankin etainen. (Ihan eri asia, jos olisitte vain tavallinen lapseton pari jotka harrastaa saannollista seksia pelkastaan - eika ketaan petettaisi tuolla tavalla.)
Puhumattakaan siita, etta mita lapsesi oppii uskollisuudesta. Toivottavasti han jotenkin valttyy tulemasta kunnolla tunnevammaiseksi, niin kuin vanhemmat tuntuvat olevan. Ja etta han voi edes itse osata hankkia hyvan ja tasapainoisen parsuhteen ja ehka myos perheen itselleen kun on aikuinen. Luultavasti ei onnistu ainakaan ilman raskasta terapiaa.
Varmaan rakastatte molemmat lastanne, en epaile sita, mutta rakastatte itseanne enemman ja oman hedonistisen nautinnon saaminen tuntuu merkkaavan teille enemman kuin lapsen henkinen hyvinvointi ja moraalinen selkaranka.
Niin, ja ei kai olisi haitaksi jos se mies jattaisi edes sen naisensa, etta ei nyt sentaan olisi krooninen pettaja - alyaisi edes pysytella sinkkuna. Ja nakojan sinuakaan ei haittaa satuttaa toista ihmista noin kovalla asialla kuin pettamalla hanen miesystavansa kanssa - ja kylla ykkosta varmasti sattuu - joillakin ihmisilla vain on sydanta enemman kuin etta viitsii langeta omiin himoihinsa tuottaen toiselle tuskaa. Monet eivat ryhtyisi tuohon hommaan jo pelkastaan siita syysta, etta se on vaarin.
Toivotan lapsellesi tulevaisuudessa rakkautta ja etta han joskus saa tuntea milta tuntuu olla uskollisessa ja onnellisessa avioliitossa rakastamansa henkilon kanssa. Mikaan ei tuo suurempaa nautintoa elamassa.[/LAINAUS]
Sultakin taitaa jäädä osa viestistä lukematta...mut ei se mitn et ole ainoa joka vastailee näihin ihan miten sattuu.
Lapsen syntyessä oltiin isän kanssa viellä yhdessä ja seurusteltiin ihan virallisesti.
Mutta tultiin siihen tulokseen että on lapselle parempi ettei joudu katselemaan vanhempien riitelyä jatkuvasti ja helpompaa on myös minulle, nyt saan keskittyä ihan rauhassa pojan hoitoon.
Nykyisen "ykkösnaisensa" mies tapasi vasta kun me oltiin jo erottu.
Mies pettää ykköstään en minä. Ainakaan omasta mielestäni en ole tehnyt ainoatakaan uskollisuus lupausta tälle naiselle.
Ja vanhemmat (AINAKAAN TOIVON MUKAAN) ei puhu lapsilleen omasta seksielämästään. [SIGNATURE]
_______________________
Vastaa kommenttiin-älkää selvittäkö-[/SIGNATURE]
Vastaa kommenttiin
petetty_1vaimo
3.3.2005 05:53
[LAINAUS]tosipahoillaan kirjoitti 02.03.2005 klo 12:31:
Kuulostaa niin tutulta, että minun on pakko kirjoittaa tähän 2. naisen
näkökulma. "Petetyn vaimon" tarina voisi olla sama tapaus jossa olin itse
osallisena, paitsi että meidän tapauksessamme se fyysinen kiinnostus lähti
täysin ex-kaverini miehestä. Ensimmäisellä lähentelykerralla olin aivan
shokissa ja tein selväksi ettei tällainen kävisi päinsä, koska hänen
vaimonsa oli ystäväni. En ollut koskaan edes katsonut miestä "sillä
silmällä". Miehestä oli kuitenkin tullut myös ystäväni. Olin herkässä
mielentilassa, sillä aikaisempi suhteeni oli juuri päättynyt, rakastamani
mies oli jättänyt minut. Ex-kaverini mies oli hyvä kuuntelija, antoi
aiheeseen miehen näkökulmaa ja valoi minuun uskoa siihen, että kohdalleni
vielä sattuu hyvä mies. Minä puolestani kuuntelin, kun hän kertoi
avioliittonsa ongelmista. Neuvoin, että niin kauan kuin hän rakastaa
vaimoaan, kannattaa yrittää pelastaa avioliitto, ja että kaikki ongelmat
on selvitettävissä.
Seuraavilla lähentelykerroilla olin joko nukkumassa tai pienessä
hiprakassa, enkä osannut vastustella miestä. En kuitenkaan suostunut
seksiin, kun hän sitä ehdotti. Minulle tuli asiasta äärettömän huono
omatunto. Minusta ei ollut kuitenkaan kertomaan ex-kaverilleni asiasta,
pelkäsin että hän pitäisi minua syyllisenä. Pelkäsin menettäväni
hänen ystävyytensä. Miehelle sanoin, että hänen on korjattava tilanne
vaimonsa kanssa, sillä tilanteen jatkuessa näin, en voisi olla heidän
kanssaan tekemisissä. Analysoin hänelle, että se mitä hänen ja minun
välillä oli tapahtunut, oli puhdas vahinko.
Tässä vaiheessa mies sanoi, ettei hän enää rakasta vaimoaan. Yllättäen hän
sanoi, että olikin rakastunut minuun. Minulle se tuli täytenä yllätyksenä,
enkä voinut uskoa korviani. Hän sanoi, että ex-kaverini oli jo monta
kertaa aikonut jättää hänet, että heillä oli oikeastaan aina mennyt
huonosti, ja että asiat olivat nyt siinä pisteessä, ettei mitään ollut
enää korjattavissa. Hän soitteli minulle jatkuvasti. Hän osasi sanoa juuri
ne asiat, mitä jokainen nainen haluaisi mieheltä kuulla. Vähitellen
sydämeni suli, enkä voinut sille mitään, että minulle tuli tunteita häntä
kohtaan. Mies vakuutti rakastavansa minua, että olin hänen "unelmiensa
nainen", ja että heille tulee avioero, olinpa minä sitten kuvioissa tai
en. Mies vaikutti niin vilpittömältä ja rehelliseltä, että en koskaan
osannut epäillä hänen puheitaan. Uskoin kaiken naiivisti.
Sitten mies tuli viikoksi luokseni ja meillä oli panosuhde. En
kertakaikkiaan pystynyt vastustamaan häntä. Vielä tämänkin jälkeen sanoin
hänelle, että en halua missään nimessä olla eron syy, että jos on vähänkin
mahdollista että hän vielä rakastaa ex-kaveriani, on parempi että hän
jatkaa avioliittoa ja selvittää kaikki ongelmat. Mies sanoi ettei se ole
mitenkään mahdollista.
Tilanne jumittui joksikin aikaa paikoilleen, kuten Väestöliiton psykologi
Arto Koskinen kuvaili: “Tilanne jumittuu paikalleen, jos pettäjällä ei
olekaan rohkeutta repäistä itseään irti kotikuvioistaan. Ihastuksen
ensivaiheessa kaikki näyttää helpolta ja mahdolliselta, mutta kun pettäjän
elämään kohdistuvat muutokset alkavat eroajatusten yhteydessä realisoitua,
ei lähteminen olekaan yksinkertaista.” Ja niinhän siinä lopulta kävi, että
mies palasi ex-kaverini luo. Ymmärrän että näin on varmasti parempi, jos
he vielä rakastavat toisiaan, sillä ex-kaverillani olisi ollut pelissä
enemmän menetettävää (avioliiton ja lastenkin kannalta) kuin minulla.
Toivon sydämestäni, että ex-kaverini ei joudu enää kärsimään. Hän
ansaitsee paljon parempaa.
Minulle jäi tästä kaikesta äärimmäisen hyväksikäytetty olo. Olin miehelle
vain leikkikalu, ja kaikki hänen puheensa olivatkin valhetta. Ihmettelen
kuinka koskaan saatoin kuunnella ja uskoa häntä. Todennäköisesti hänellä
oli tarkoituksenaan vain saada vaimonsa mustasukkaiseksi ja tajuamaan mitä
oli menettämässä. Uskottomuus oli näin ollen heidän suhteelleen
piristysruiske.
En vieläkään tajua, kuinka saatoin tehdä näin ex-kaverilleni. Se tässä
eniten painaa. En tiedä miten saan sovitettua omaan minäkuvaani sen, että
olen näin epäluotettava. En olisi koskaan uskonut itsestäni tällaista. Jos
voisin kääntää kelloa taaksepäin, tekisin kaiken toisin. Mutta tehtyä ei
saa tekemättömäksi, enkä voi syyttää tapahtuneesta kuin itseäni. Tässä ei
auta muu kuin suunnata katse eteenpäin ja, kuten "petetty vaimo" sanoi,
tehdä parempia päätöksiä loppuelämässään.
Joten siskot, ottakaa tästä opiksenne! Älkää suostuko 2. naisen rooliin,
sillä vapaitakin miehiä riittää aivan yllin kyllin! Tällaiset
kolmiodraamat ovat kaikille osapuolille äärimmäisen tuskallisia. Rakkaus
voi olla sokea, kuuro, ja lisäksi järjetön, mutta älkää edes päästäkö
itseänne
rakastumaan tällaisissa tilanteissa! On parempi aloittaa rehellinen suhde,
jota ei varjosta mitkään pettämiset. Päättäkää jo etukäteen, että jos
ystävänne mies yrittää lähennellä, sanotte miehelle kertovanne
ystävällenne heti, mikäli tilanne toistuu. Tuollaiset on parempi lopettaa
heti alkuunsa! Sitä vain jotenkin lamaantuu tuossa tilanteessa, mutta ehkä
siinä on helpompi toimia, jos on ennakkoon joku
toimintamalli "ohjelmoituna"
mielessä. Minä jouduin sen oppimaan kantapään kautta ja iskemällä päätä
seinään, mutta toivottavasti te muut selviätte helpommalla![/LAINAUS]
Kyllapa on uskomattoman lahella omaa tarinaani - ettei vain olisikin sama tarina!
Ihailen noyryyttasi kirjoittaessasi tuota viestiasi. Jos olet entinen kaverini - haluan sanoa, etta mieheni ei ajatellut kayttavansa sinua hyvakseen. Kaikki vyoryi lumipallona ja ennen kuin huomattiin, oli peli lopussa. Me olimme sitten eroamassa, ja itsekaan en ajatellut voivani enaa olla hanen kanssaan kaiken jalkeen.
Jossain jarjen ja tunteiden sekamelskassa ajattelin, etten kuitenkaan voi luopua hanesta - han on liian rakas minulle, ja rupesin taistelemaan hanesta naisen ottein kyllakin. Han myos jossain vaiheessa sanoi etta tunsi jalleen rakkautta minua kohtaan, eika halunnut menettaa minua - han oli lakannut kuulemma rakastamasta minua kaiken meidan ongelmien keskella, ja ei uskonut etta meilla voisi koskaan olla hyva liitto koska emme tulleet toimeen enaa - jos koskaan.
Mutta kaytokseni pitemmalla aikavalilla oli muuttunut niin uskomattoman kauniiksi hanen mielestaan, tietaen miten paljon han oli minua loukannut, etta han rupesi ensin kunnioittamaan minua, sitten han huomasi sittenkin rakastavansa minua. Sain siis hanet kaantymaan takaisin tulemalla ulos ilkeasta kuorestani, ja olemalla rakastettava kaikesta huolimatta. Enka ole palannut vanhoille tavoilleni. Hullua, mutta se tehosi. Olen ehka tyhma, mutta rakastuneena sita tekee kaikkea tyhmaa - vaikka mies saattaisikin olla ansaitsematta sita.
Han kertoi myos minulle aikaisemmin, etta han oli kuin olikin rakastunut sinuun.
Ennen kuin tiesin miten pitkalla suhde oli, ajattelin, etta sina silti olisit oikeasti parempi nainen hanelle, koska mina en osannut enaa suhteemme siina vaiheessa kayttaytya normaalisti. Minulla oli niin paljon enemman ongelmia kuin koskaan olin aikaisemmin kuvitellut.
Mieheni ei myoskaan pettanyt minua tehdakseen minua mustasukkaiseksi. Hanen selityksensa kulkee samaa rataa sinun kanssasi - kylla kaikki mita sanot pitaa paikkansa, jos tosiaan olet sama henkilo. Han kertoi minulle nuo samat asiat, koska todella koki ne niin. Mina itse asiassa toivoin, etta han olisi vain kayttanyt hyvakseen, koska se olisi ollut minulle helpompaa, kuin etta han tosissaan valittaisi toisesta. Toisaalta, etta han ei ollut kanssasi vain hetken mielijohteesta osoitti minulle myohemmin, etta han ei ollut kuitenkaan ehka krooninen pettaja - vaan etta hankaan ei ollut suojellut itseaan pettamisen varalta. Han antoi tilanteen riistaytya kasista.
Hyvaksikaytosta vain sen verran viela, etta jos on varattu ihminen, ja ryhtyy suhteeseen, niin ilman muuta siita tulee likainen ja hyvaksikaytetty olo (jos ihmisella on lainkaan moraalia ja omaatuntoa). Hyvaksikaytto tulee siita, etta ajattelee ensisijaisesti sita, etta toinen tekee hyvan mielen itselle, ajattelematta sita mita toiselle saattaa siita seurata. Seksuaalinen mielihyva ei mieheni mukaan ollut se, joka sai hanet sinusta riippuvaiseksi, vaan se, miten hanta kohtelit. Sita han ei saanut kotoa. Seksia kyllakin. Se oli ainoa asia joka meilla ei koskaan lakannut sujumasta - en tieda mita han siita on sinulle sanonut, jos mitaan. Mutta ei han valehdellut sinulle. Asiat vain muuttuivat kotona, ja han rupesi ajattelemaan asioita ja sita etta tosiaan virhe oli paassyt tapahtumaan ilman etta oli tajunnut lopettaa ajoissa. Koska pettaminen on virhe, siita ei paase mihinkaan. Tunteet tulee ja menee usein, sen takia niitten vietavana ei saa olla. Parisuhteita taytyy hoitaa, sen mina opin vaikeimman kautta. Rakkauden pystyy jalleen sytyttamaan, mutta liiallisen tuskan kautta se menee pois tai ainakin "piiloon" tuskan taakse.
Mutta jos ajatellaan hyvaksikayttoa itsessaan, se on mielestani petostapauksessa molemminpuolista, koska siina ei ajatella muita ihmisia ja mita heille tapahtuu kaiken seurauksena. Oli sitten kuinka tunteiden vietavana tai ei. Senpa takia ohjeesi tehda tietoinen valinta jo ennen kuin joutuu moisen eteen onkin todella viisas ja kaunis ajatus.
Mutta juuri hyvaksikaytto on saanut mieheni ihmettelemaan millainen "sika" han on omasta mielestaan, ei olisi koskaan ajatellut olevansa pettaja ainesta. Ei kylla kukaan muukaan ajatellut kuka hanet tuntee. Mina vahiten. Sen takia en osannut uskoa, etta mitaan tallaista paasisi tapahtumaan, seka myos oman 100% luottoni takia sinua kohtaan - sanoinhan, etta pida hyva huoli miehestani kun en ole paikan paalla...
Todellakin!
Nyt olemme kaikki pahasti naarmuilla, mutta toivottavasti asioiden ymmartaminen niiden oikeilla nimilla ja tosiasioiden ymmartaminen helpottaa asioiden ylipaasya. En tieda paasenko tasta koskaan yli, mutta kaipa sita tulisi muunlaisia ongelmia eteen myos jos etsis uuden miehen. Saattais hankin jopa pettaa! Mista sita koskaan tietaa. Meidan suhteemme kyllakin on harmonisempi nykyaan kuin koskaan. Jotenkin se "piristysruiske" on tullut kylla kayttoon, mutta silla tavoin, etta halusimme sittenkin yhteisen, onnellisen avioliiton. Nyt teemme oikeasti sen eteen toita. Emme ole tapelleet aikoihin, ja asioista puhutaan rehellisesti ja suoraan.
Joskus en tunne enaa tuskaa pahasti, toisinaan haluan vain vajota itkemaan sankyyn ja olemaan tekematta mitaan. Suren menetettya ystavyytta, ja menetettya luottamusta ihmisten perus-hyvyyteen. Suren karvaasti sita, etta en koskaan tule olemaan mieheni ainoa nainen tassa avioliitossa.
Minuun valaa uskoa se, etta kavi ilmi, etta minulla on pari hyvaa kaveria, joilla mies petti heita (he kertoivat, mina en ensiksi sanonut heille). En olisi uskonut, sen verran hyvin heilla tuntuu menevan, ja me tunnemme heidat tosi hyvin. Mieheni on myos saanut hieman uskoa parempaan naiden miesten tarinoiden kuultua. Olisi voinut toisen naista kaverien tarinoista luulla etta se oli meidan tarina, sen verran samankaltaisuudet oli pistavia!!! Sita ollaankin naurettu! Joten toivoa tuntuisi olevan. Ainakin yritetaan.
Mieheni seka nakojaan sinakin sanoitte etta ansaitsen parempaa - en tieda mita ansaitsen tai mita en, mutta joskus vain ei saa sita mita ansaitsee - seka hyvassa etta pahassa. Se on elamaa. Joten, ainakin pahassa, on parempi ehka antaa armon kayda oikeudesta, ainakin silloin talloin.
Mutta silti olen halunnut antaa sinullekin anteeksi, vaikka et sita koskaan ole pyytanyt/halunnut. Jos tosiaan olet ex-kaverini, olet saanut kirjeeni jossa kerron sinulle niin. Se kertoo tunteeni paremmin kuin voin tassa foorumissa sanoa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
historiaa
4.3.2005 13:10
Rakastuessa sitä uskoo joskus asioihin, jotka eivät ole totta. Kun mies sanoo rakastajattarelleen (seksi siinä usein on se yksi suurimmista tekijöistä) että naisystävä tai vaimo, (se"ykkönen") on jotenkin epäkelvollinen tai suhde karilla, ei välttämättä puhukaan totta. Niin vierestä kuin omaltakin kohdalta olen tämän todennut.
Toiset vain kaipaavat jotakin ihmeellisempää, täydellisempää, ehjempää ja jonkun muun seuraa ja alkavat itsekin uskoa omiin sepityksiinsä. Jälkiviisaus... omalla kohdallani kohtasin totuuden vasta aivan liian myöhään, ja totuus oli tarua kummallisempaa. Kun olin ns. toinen nainen, suhde oli jo karilla. Mies antoi minun uskon mitä milloinkin ja minä lohdutin, neuvoin, ja lopulta ihastuin vahvasti. Kun ero oli selvä, hän halusi minut heti luokseen asumaan. Hänen exänsä ei kuulemma voinut sietää minua mitenkään ja niin - hänellä oli myös poika, jonka suhteen yritin edetä rauhallisesti siinä kuitenkaan onnistumatta.
Suhde kariutui melko pian, ja miehellä olikin jo yllättäen uusi nainen varattuna. Olin todella vihainen, enemmän vihainen omalle tyhmyydelleni kuin miehelle, joka nyt ei tainnut voida kullinsa tahdolle mitään.
Tapasin tämän miehen pojan äidin erään kerran, ja juttelimme avoimesti kaikesta tapahtuneesta, ja selvisi, että aika mitättömissäkin asioissa mies oli sepitellyt asioita aivan erilailla kuin mikä niiden laita oli. Voi osaltaan olla, etä näkökulmat heillä ovat erilaiset, mutta: mies oli esim. sanonut exälleen ja minulle että toinen ei voi sietää toista. Tämän takia lapsen suhteen syntyi hankalia tilanteita, jotka siis olisi voitu täysin välttää. Myös heidän yhdessäolonsa ennen eroaan ei ollut mennyt kuten minulle oli kerrottu.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. kukakin saa tehdä ja ajatella miten haluaa, mutta ystävällisenä neuvona; pettäjä ei välttämättä ole puheissaan eikä tekemisissään rehellinen edes itselleen, joten miksi muille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Loppuhyvin
8.3.2005 12:27
Suhteeni uuteen mieheeni alkoi pettämisellä. Hän ei ollutkaan niin selvillä vesillä edellisestä tyttöystävästään kun antoi ymmärtää. Ja minähän uskoin kaiken, rakastunut kun olin. Hän piti kahta suhdetta yhtä aikaa yllä. Minä vain en tiennyt asiasta mitään, vaikka epäilyksiä olikin. Mieheni meni selvittämään ajatuksiaan viikonlopuksi pois kaupungista ja tuli siihen tulokseen, että haluaa kertoa kaiken ja olla ensimmäistä kertaa elämässään rehellinen. Keskustelimme avoimesti asiasta ja teimme selvät pelisäännöt, joiden kanssa voisimme rauhassa yrittää rakentaa suhdetta pohjalle, joka oli todella hutera. Tämän jälkeen alkoi puolen vuoden helvetti kun hänen ex-tyttöystävänsä yritti vahingoittaa minua sanoilla ja teoilla, kaikin keinoin. Loppujen lopuksi pääsimme eroon tilanteesta ja olemme saaneet elää rauhallista elämää.
Uskoin mieheni rehellisyyteen ja avoimuuteen ja haluun muuttua. Niin uskomatonta kun se onkin, hän todella on muuttunut. Elämme onnellisessa suhteessa, jossa hän opettelee kunnioitusta ja minä anteeksiantoa. Muuttuminen on vaikeaa ja se vie aikaa, mutta jos sydän sanoo, että haluaa antaa mahdollisuuden, niin kannattaa hypätä tuntemattomaan. Olen edelleen varuillani ja vaadin kunnioitusta. Tämä suhde ei ole taatusti miehellenikään helppo, mutta hän tekee töitä paljon.
Rakkauden voittaa kunnioituksella. Rakkauden menettää uhkailuilla. Kunnioittakaa itseänne ja vaatikaa sitä muiltakin. Itse ainakin olen sen arvoinen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
messupfairy
14.3.2005 22:41
Kun luin tän artikkelin säälin niitä naisia joka on joutunu sellaseen pahaan paikkaan, mut en kuitenkaa ymmärtäny heitä.. Nyt tiedän milta tuntuu ku on ollu juttuu kihloissa olevan miehen kanssa. En saa pitää sitä omanani, mut se saa minut arvostamaan meidän yhteistä aikaa vielä enemmän.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
onnetonko
17.3.2005 19:36
olen ollut toinen nainen jonkin aikaa..en tiedä onko suhde ohi vai jatkuuko se vielä joku päivä. Olen aina ollut sitä mieltä,ettei saa sekaantua varattuihin miehiin varsikaan tuttujen omiin. Niin siinä kuitenkin kävi..kaverini mies otti minuun yhteyttä,halusin ystävän, jolle kertoa ongelmistaan parisuhteessaan. Siitä se sitten alkoi..olimme muutaman kuukauden ystäviä, yritin neuvoa kuinka selvittää ongelmia miehen suhteessa. Jossain vaiheessa oli kuitenkin aika myöntää että olimme ihastuneet. Aloimme tapailla ja mies halusi olla minun kanssa,suhde ei ollut pelkkää seksiä,pidimme toistemme seurasta ja mies oli ainut joka sai minut aina hyvälle tuulelle ja nauramaan.Mies yritti lopettaa entisen suhteen. Ymmärsin,että se oli vaikeaa koska he olivat olleet yhdessä kauan ja heillä oli yhteinen talo. Muuta yhteistä ei paljoa enää ollutkaan..ero sellaisesta,mikä on tuttua, on kuitenkin vaikeaa. Niinpä mies päätti ettei uskallakaan erota,vaan tyytyy vanhaan suhteeseensa, vaikka kuitenkin ikävöi minua ja on sanonut ettei enää rakasta avovaimoaan..Itse en kuitenkaan pystynyt elämään enää valheessa vaan halusin kertoa totuuden ja sen tein..mielestäni minun oli aika kantaa vastuuni teoistani. Nyt en ole kuullut miehestä,mutta hän on varmasti minulle suuttunut samoin kuin hänen avovaimonsa vihaa minua ikuisesti. En osaa kuvitella elämääni ilman tätä miestä,koska rakastan häntä ja hän on samalla hyvä ystäväni...en kuitenkaan tiedä mitä he päättävät tehdä...voiko heidän parisuhde vielä jatkua..ja kuulenko miehestä enää koskaan...uskon kuitenkin ettei oikea rakkaus voi loppua,ehkä saan joku päivä selville,oliko tämä sellaista..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
petos
17.4.2005 12:02
pettäminen on aina väärin. piste. kaikenlaisia selkärangattomia selityksiä löytyy. aina. mutta ne ovat pelkkiä selityksiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ihankohan
17.4.2005 18:22
[LAINAUS]enkuli_tytto kirjoitti 28.02.2005 klo 19:00:
Olen kakkosnainen, mutta erilaisen minun tapauksestani tekee se, että minulla on lapsi rakastamani miehen kanssa.
Olen tavallaan tyytyväinen tähän tilanteeseen, sillä tiedän ettei mies kohtele ykkösnaista kovinkaan hyvin. Minua kohtaan mies on aivan ihana.[/LAINAUS]
mistä sinä voit tietää miten mies kohtelee vaimoaan....valehtelee sinulle vaimon huonosta kohtelusta samalla lailla kun valehtelee ja pettää vaimoaan.....jopa on lapsi saanut aikaan kiinteän suhteen....sinullahan on aivan OIKEA YDINPERHE!!!!!!!!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
OnnenLoppu
21.4.2005 21:04
Aivan turhaa on tulla ainakaan minulle piipittämään, jos on pettänyt tai ollut muuten olennaisena osana kolmiodraamassa pilaamassa muiden elämää. Sellaiset surkeat ja itsekkäät luuserit eivät osaa kuvitellakaan sitä tuskan määrää, kun löytää rakkaansa toisesta sängystä..!!!!!!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Insomnia_
5.7.2005 13:49
Tunteilleen ei mahda mitään. Vaikka kuinka kunnollinen, älykäs ja upea olisi, ei tunteilleen - jos ne ovat todellisia - voi yhtään mitään.
Vastaa kommenttiinMUTTA käytökselleen ja teoilleen voi. Niille voi tehdä paljonkin ja ihminen voi jättää vaikka mitä tekemättä.
Musta yritettiin tehdä "toista naista". Tapasin muutama vuosi sitten paikallisilla festareilla ihanan "miehen" ja pari iltaa vietettiin yhdessä. Jätkä oli upean näköinen, piti samoista asioista, osasi sekä puhua että pussata: toisín sanoen synkkasi tosi hyvin.
Tapailtiin aina kun jätkä tuli kotikaupunkiini, oli tietysti aivan ihanaa. Parin kuukauden jälkeen äijä kertoi puhelimessa mitä olin alkanut hieman aiemmin epäilemäänkin; hänellä oli tyttöystävä omassa kaupungissaan.
Osaksi itsekkäistä (mä en kakkosvaihtoehdoksi ala, tahdon olla tärkeintä) ja osaksi moraalisista tms. (en itse tahtosi tulla petetyksi, en haluu sellasessa auttaakaa ja se on vaan niin väärin, oli tilanne mikä hyvänsä) syistä ilmoitin miehelle, että jos hän on oikeesti niin onneton kuin kertoi olevansa, hänen tulisi jättää tyttöystävänsä ja olla hetki omillaan miettien asioita. Jossain kohtaa voisimme sitten perustaa suhteen välillemme jos molemmista vielä siltä tuntuisi.
Sitä päivää ei ole vieläkään tullut. Edelleen saan toisinaan kaipaavia ja valittavia tekstiviestejä ja soittoja mieheltä, mutta enää en häntä edes ottaisi. Aikaa on kulunut vuosia, kuuleman mukaan tyyppi on edelleen muijansa kanssa, joka kaiken huipuksi kuulemma tietää äijänsä seikkailuista. En voi tietenkään varmuudella tietää onko näin vai yrittääkö äijä vain kaataa minua sänkyynsä väittämällä tyttöystävänsä hyväksyvän asian.
Kaikesta huolimatta, sääliksi käy naista. En pidä itseäni niin upeana kuitenkaan että uskoisin olleeni ainutkertainen, eli miehellä on varmastikin jossain joku jota ei sitten häirinnyt alkaa olemaan toinen nainen.
Minun perässäni mies on todennäköisesti enää siksi, ettei koskaan saanut minua esim. kaadettua sänkyynsä. Sitähän sitä haluaa, mitä ei voi saada.
Vastaa kommenttiin
Insomnia_
5.7.2005 14:26
Toisin sanoen: Terveisiä Lappeenrantaan. Kannattaa katsoa miehensä perään, jatkuva juokseminen toisessa kaupungissa kahden siellä asuvan kaverin nimissä on silmänlumetta!
Vastaa kommenttiinOttaa järjen käteen ja miettii vähän.
Vastaa kommenttiin
ajatella
5.9.2005 22:44
Ei pääasia ole se, että soittaako ensiviulua,
vaan se, että kuuluu orkesteriin : )
Ja valinnan teet Sinä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Suuri
25.12.2005 14:06
Voin hyvin kuvitella itseni samaan asemaan , koska epäilen vahvahsti jotain tuollaista omalla kohdallani. En kuitenkaan voisi koskaan antaa anteeksi moista ja oma elämäni olisi varmasti pilalla tuon jälkeen . Ihmettelen naisia jotka tekevät jotain tuollaista toiselle, kai jotkut ovat nin helvetin moraalittomia , että toisen kärsimykset ei vaan liikuta tippaakaan, vaikka kärsijöinä olisivat "rakkaan" lapset. VALITETTEVAA!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
vw 34
27.12.2005 20:07
Toivon että maailmassa on sen verran oikeudenmukaisuutta että toisille naisille (ja miehille) käy aina loppujen lopuksi elämässä paskasti. tähän hengenvetoon haluaisin kiittää oman mieheni toista naista, joka näin joulun alla pilasi (osaltaan) lastemme elämän. Kiitti vitusti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mister -67
3.2.2006 13:28
Hymh.
Hassua, tämä tietysti on aika ikiaikainen aihepiiri, mutta tällainenhan huvittaa suuresti, paitsi jos osuu omaan jalkaan ja on päästävä purkamaan sielua.
Mamma narahti kymmenkunta vuotta takaperin suhteesta johonkin kolliin, koska osuin samaan aikaan paikalliselle nakkarille hakemaan röökiä, kun hellanteltut siellä pusittelivat, -muka opiskelijailtamissa juu-juu.
-Pikkaisen ällöä kattella sivustakäsin.
No siitä sitten heittelemään kihloja ja varaprinssiä.
-Ero tuli, mutta vain pariksi viikoksi. Kaikki murun kaverit kävivät lohduttamassa ja jokaikistä pääsin laittamaan.
-Sittemmin melkein ne loputkin tullut pannuksi.
Päätin jatkaa hyväksihavaitsemallani tiellä, niin ei ikinä enää ole ilman seksiä.
-Toisaalta myös se tieto, että joskos sama tilanne tulee uudestaan esiin, niin voin pakata vaikka heti ja saan aamupalaa.
-Hyväksikäyttöä tai ei.
Toisaalta seksissä kotona vaivaa se seikka, että olen luonteeltani alistava. Tavallaan olen hieman liiankin rakastunut muruuni ja en saa häntä piiskatuksi ja rievotuksi, koska enempi hellityttää? Typerää.
-Toisaalla saan toteuttaa viettejäni ja ei tartte sitten olla onneton hyvän seksin pulassa.
Toisille sopii pidemmätkin ajanjaksot kakkosnaisena, toisille ei. Toisilla on lisäksi seurustelusuhteita tms omalla tahollaankin, mutta sama vika vaivaa. Ei saa sitä perverssiä ja eläimellistä palvelua hillittöminen orgasmeineen mitä minun kanssa.
Eli ollaan samassa veneessä kaikki tyynni. Vielä, kun saisin kunnon kartanon ja kaikki osapuolet hyväksymään toistensa olemassaolon ja itsekin muiden heppujen visiitit, niin saataisi mukava pornokommuuni. Taidan olla haaremimies.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jorna
10.3.2006 15:04
Mutta kakkonen on ykkönen!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin