Mitä tapahtui haikaralle?

N34

12.3.2004 08:30

"Yli 90 prosenttia naisista haluaa lapsen: harva nainen on lapseton halustaan. Eivätkä lapsettomatkaan ole täysin varmoja kannastaan."

Törkeää halveksuntaa älykkäitä naisia kohtaan! Tuskin olen ainoa murrosiässä päätökseni tehnyt ja vankasti sen takana pysyvä?

OuluNainen

12.3.2004 09:39

En tunne mitään viehätystä lapsiin, en inhoakaan niitä mutta en hakeudu niiden seuraankaan. Koskaan mulla ei ole ollut mitään vauvakuumetta, joskus olen asiaa ajatellut ja "järkeillyt" että lapsi olisi hyvä hankkia sillä perusteella että joskus olen vanha ja kuka sitten tulee minua ilahduttamaan vanhainkotiin.. kun ei ole sisaruksiakaan. Tyhmä ajatus. Olen elänyt hyvässä parisuhteessa, silloin en ajatellutkaan lapsia (olin muka nuori, on aikaa ajatella vaikka kuinka vielä...). Nýt olen 30, huonossa suhteessa, eli siksi en voi ajatellakaan asiaa, vaikka nyt pikkuhiljaa voisi ajatella että voisi ollakin muutaman vuoden päästä valmis "perustamaan perheen". Mies haluaisi lapsia, vaikka suhde kusee ja taloudellinen tilanne on aivan kamala (haluan myös olla taloudellisesti tasapainossa jos perhe kasvaisi!). Pitäisi lopettaa suhde, ja antaa miehen etsiä nainen joka haluaa lapsia, tai mikä parasta, jo olisi lapsi, eikös noita yksinhuoltajia ole Suomi täynnä epäonnistuneiden suhteiden takia, vahinkolaukauksista ja itsekkyydestä (nainen tekee lapsen jotta suhde paranisi, heh heh..) puhumattakaan. Sanomattakin on selvää etten halua ikinä olla yksinhuoltajakaan (tietysti otan huomioon kuolemat ja muut jutut mitä elämässä voi sattua ;), niin oisko mun parempi vaan elellä yksikseni, ja eläkepäivinä koittaa löytää joku mukava papparainen elämänkumppanikseni, jolla on jo lapsenlapsiakin ja minusta voisi tulla isoäitipuoli ..

--81--

12.3.2004 10:39

Luettueni edellä olevan artikkelin niin en voi muuta kuin pyöritellä päätä! Mä olen niitä ihmisiä kuka rakastaa yli kaiken lapsia ja haluaa omia lapsia!!! En voisi kuvitella elämääni ilman heitä! Musta on itserakasta ajatella että nainen ei voi kehittää uraa ja olla äiti samaa aikaan! Se on eri asia jos ei halua tähän elämän tilanteeseen kuin se et ei halua siksi että inhoaa lapsia! Miettikää sitä et ootte itsekin ollu lapsia! Miltä ois tuntunu silloin jos joku olis tullu sanoo et mä inhoon teitä!!!! RAIVOSTUTTAVAA!!! Ja kun se sattuu olemaan naisille etuoikeus et ne pystyy synnyttämään!!! Menkää vähän itseenne!!!

N-76

12.3.2004 10:42

Olen kohta 28-vuotias nainen, ja päivä päivältä varmempi siitä, etten halua koskaan lapsia. Olen ollut mm. päiväkodissa töissä, joten en ole todellakaan mikään lapsivihaaja, pidän puuhastelusta ystävieni ja sukulaisteni lasten kanssa. En vain itse halua äidiksi, minulle riittävät lemmikkini sekä antoisa parisuhde ;)

hiui

12.3.2004 11:18

[LAINAUS]N34 kirjoitti 12.03.2004 klo 08:30:
Törkeää halveksuntaa älykkäitä naisia kohtaan! Tuskin olen ainoa murrosiässä päätökseni tehnyt ja vankasti sen takana pysyvä?[/LAINAUS]
Ja ne, jotka haluavat lapsia, eivät ole älykkäitä?

Eipäs kärjistetä, kukaan ei hyödy siitä mitään.

OuluNainen

12.3.2004 12:56

[LAINAUS]--81-- kirjoitti 12.03.2004 klo 10:39:

Musta on itserakasta ajatella että nainen ei voi kehittää uraa ja olla äiti samaa aikaan! Se on eri asia jos ei halua tähän elämän tilanteeseen kuin se et ei halua siksi että inhoaa lapsia! Miettikää sitä et ootte itsekin ollu lapsia! Miltä ois tuntunu silloin jos joku olis tullu sanoo et mä inhoon teitä!!!! RAIVOSTUTTAVAA!!! Ja kun se sattuu olemaan naisille etuoikeus et ne pystyy synnyttämään!!! Menkää vähän itseenne!!![/LAINAUS]

hohhoijaa... onko hiukan itsekästä SINULTA kirjoittaa tollasta..! Kaikki ei halua uraa JA lapsia hei. Joku haluu vain uran ja olla itsekäs siinä mielessä että haluaa elää ilman lapsia... Ihme vaahtoomista --81-- sulta. Ne hankkii lapsia ketkä haluavat (jos saavat), ja ne ei jotka ei halua! That´s so fu**ng simple! Kellekään ei tehdä pahaa. Lapsettomat omasta tahdostaan ei ole yhtään sen pahempia tai ahdasmielisempiä tai itsekkäämpiä kuin "lapselliset" (ja tosi lapsellista kirjoitusta sulla olikin kyllä, sori vaan)

--81--

12.3.2004 14:10

[LAINAUS]OuluNainen kirjoitti 12.03.2004 klo 09:39:

Vai että lapsellista...Musta se on lapsellista että on niin itserakas et haluaa omistautua vain itselleen ja rahalle! Ootko tullu koskaan ajatelleeksi että kun olet joku 6o vuotias että ehkä voisi olla mukavaa että on seuraa ja joku pitämässä huolta susta..Ja sit semmonen pikku juttu että ootko koskaan tullu ajatteeksi että lapsen rakkaus on ainakin puhdasta..se ei petä eikä jätä niinkuin jotkut miehet..(huom. en väitä et kaikki miehet tekis sitä mut ikävä kyllä nykyään aika iso osa..)

N34

12.3.2004 14:26

Joka viikko media rummuttaa äitiydestä, lapsista, vauvoista, synnyttämättömistä naisista (liki syyllistäen).

Olen onnellinen, etten joudu pakosta synnyttämään vaan että voin valita. Rasittaa ympäristön painostus
ja lähes vainoaminen.

maailmannapa

12.3.2004 14:31

[LAINAUS]--81-- kirjoitti 12.03.2004 klo 14:10:

[LAINAUS]OuluNainen kirjoitti 12.03.2004 klo 09:39:

Vai että lapsellista...Musta se on lapsellista että on niin itserakas et haluaa omistautua vain itselleen ja rahalle! Ootko tullu koskaan ajatelleeksi että kun olet joku 6o vuotias että ehkä voisi olla mukavaa että on seuraa ja joku pitämässä huolta susta..Ja sit semmonen pikku juttu että ootko koskaan tullu ajatteeksi että lapsen rakkaus on ainakin puhdasta..se ei petä eikä jätä niinkuin jotkut miehet..(huom. en väitä et kaikki miehet tekis sitä mut ikävä kyllä nykyään aika iso osa..)[/LAINAUS]

just eiköhän lasten teko seuran takaamiseksi vanhoille päiville kuulunut agraarikaudelle?? voiko turhempaa syytä lapsen hankkimiselle olla kuin seuran saaminen ja "varma" rakkaus? tiedätkö itse voivasi rakastaa pientä kääröä pyyteettömästi koko loppuikäsi, lapsen kasvattaminen kun ei ole vain yksipuolinen suhde..
niin ja oma kantani on siitä 12v asti ollut etten halua lapsia ja hyvin on pitänyt..en minäkään niitä inhoa, tulen hyvin toimeen lasten kanssa mutta en kaipaa kokoaikaista huomionhakijaa elämääni.

HannaS71

12.3.2004 15:17

Jo jutun otsikko paljastaa, mikä on koko keskustelussa lähtökohtainen ongelma: miksi NAISET eivät halua lapsia?

Yksi merkittävä syy on se, että lapset juuri tällä tavalla määritellään naisten asioiksi. Tämä on varmasti suomalaisen tasa-arvoajattelun sokein piste. Tasa-arvoiseksi ihmiseksi, ei ensisijaisesti naiseksi tai äidiksi, kasvanut nykynainen pyritään erilaisin retorisin ja lainsäädännöllisin keinoin palauttamaan vanhalle paikalleen: kotiin, hoitajaksi. Kukaan ei edes kysy, mitä mies haluaa, vaan keskustelu pyörii sen ympärillä, haluaako nainen uran, lapset vai molemmat.

Miksi miehet sitten ovat hiljaa? Ilmeisesti siksi, että hekin haluavat jatkaa töissä eivätkä vaarantaa sosiaalista elämäänsä ja uraansa. Mutta kukaan ei tule sanomaan heitä itsekkäiksi tai syyttämään heitä lapsen onnettomuudesta.

Jos yhteiskunta ja yleinen asenne tukisivat lasten hoitamista tasa-arvoisesti isän ja äidin kesken, mitään naisten erityisesti kokemia uran ja perheen yhteensovittamisen ongelmia ei edes olisi.

Tyypillinen epätasa-arvon tukemisstrategia on perustella kaikkea "luonnonmukaisuudella" - nimenomaan naisen on jäätävä kotiin, koska niin tapahtui vuosituhansia sitten tai koska hänellä on rinnat. Ikään kuin ihmiskunta millään tapaa eläisi enää samoin kuin tuhansia vuosia sitten tai ikäänkuin modernin teknologian avulla ei voitaisi valmistaa mainiota lastenruokaa, mutta sen sijaan voidaan lähettää luotaimia marsiin ja siirtää sydämiä. Biologisilla "tosiasioilla" on myös perusteltu alkuperäiskansojen tuhoamista, afrikkalaisten orjaksi pakottamista, juutalaistuhoja jne.

Lapsia on myös syntynyt vuosikausia ilman, että äiti imettäisi - ennen jokainen vähänkin ylhäinen luovutti lapsen samantien imettäjälle, joita oli yksi tai useampi. Ja ennen nykyistä pitkää äitiyslomaakin oli töissä käyviä äitejä, jotka menivät takaisin töihin heti kuukauden tai parin jälkeen. Nykyiset nuoret aikuiset taas on keskimäärin pitkään imetettyjä äitien kasvattamia - ja ovatko he onnellisempia ja tasapainoisempia kuin ne, joita on imetetty vähemmän tai imettäjien hoitamat ihmiset? Tuskin.

Ylipäänsä vauvatutkimukset, sikäli kun vauvojen onnellisuutta voi mitenkään tutkia ja sikäli kun
ylipäänsä on ollut saatavilla vertailumateriaalia isien ja äitien hoitamista vauvoista, ovat tulleet siihen tulokseen, että lapselle on tärkeää kun on ainakin yksi läheinen ihminen, tämän sukupuolesta riippumatta.

Summa summarum: Yhteiskunnassamme vallitsee täysin hatarasti perusteltu epätasa-arvo, joka toteutuu nimenomaan lastentekovaiheessa, ja vaikuttaa laajamittaisesti naisen huonompaan asemaan muun muassa työelämässä ja antaa miehelle vapauksia.

Jospa joku tekisi jutun miehistä ja heidän lastentekohaluistaan ja kotielämän ja uran sovittamissuunnitelmistaan.

lallaa

12.3.2004 15:46

"MINÄ haluan/en halua lapsia."

On se kumma, että kukaan ei halua yhtä niitä miljoonista lapsista, jotka ovat jo olemassa ja joilla ei ole kotia eikä ketään, kuka välittäisi?

Niin kauan kuin maailmassa on joku, jolle voin itse antaa kodin ja rakkautta, en todellakaan haluaisi olla niin itsekäs että ihan välttämättä pitäisi saada Oma Muksu.

Sitäpaitsi, harvalla on niin hyvät geenit että niitä kannattaisi tietentahtoen lähteä viljelemään eteenpäin.

Naurettavaa väittää että talouskasvua edistävä urahenkilö olisi 'itsekäs', kun ei halua kakaroita. Jonkunhan ne äitiyspäivärahat ja -pakkaukset on maksettava.

hhj

12.3.2004 16:22

Ennen lastenteko nähtiin itsestäänselvänä osana ihmisen elämänkaarta: ensin ollaan itse lapsia, sitten vanhempia, ja lopulta isovanhempia. Nykyään lastentekoon tunnutaan usein suhtautuvan niinkuin uuden auton tai asunnon hankkimiseen, aivan kuin lapset olisivat jonkinlainen hyödyke, joiden hankkimista tulee perustella taloudellisin/eettisin perustein. Tämä kertoo lähinnä siitä miten yhteiskunta on muuttunut, ja miten ihminen etäääntyy yhä kaemmas sekä ympäröivästä luonnosta että omasta biologiastaan.

apua

12.3.2004 16:38

[LAINAUS]lallaa kirjoitti 12.03.2004 klo 15:46:
On se kumma, että kukaan ei halua yhtä niitä miljoonista lapsista, jotka ovat jo olemassa ja joilla ei ole kotia eikä ketään, kuka välittäisi?

Niin kauan kuin maailmassa on joku, jolle voin itse antaa kodin ja rakkautta, en todellakaan haluaisi olla niin itsekäs että ihan välttämättä pitäisi saada Oma Muksu.
[/LAINAUS]

Tässä väitteessä on mielenkiintoista se, että ainakaan itse en tunne ainuttakaan perhettä jossa omien lasten hankinnasta olisi pidättäydytty tämän argumentin nojalla, ja sen sijaan adoptoitu ulkomailta. Tunnen kylläkin ihmisiä, joilla on sekä omia että adoptoituja lapsia, sekä sellaisia jotka ovat adoptoineet, kun omien lasten hankinta ei ole onnistunut. Mitä itse olet henkilökohtaisesti tähän mennessä tehnyt maailman köyhien lasten hyväksi?

Keikaus

12.3.2004 16:45

Ajatuksia aiheesta. Äitiyteen liittyy järkyttäviä pullantuoksuisia odotuksia ja vaatimuksia, jotka jo sinänsä ahdistavat... Olen vain ihminen ja välillä se ei tunnu riittävän. Oikean miehen kanssa saattaisin vaikka ryhtyäkin äidiksi, mutta muuten voi kyllä jäädä väliin. Oikea mies minulle ei kyllä taida olla hän, joka heti ensimmäiseksi ehdottaa perheen perustamista... Mielestäni lapsien hankkiminen vain vanhuuden turvaksi on todella huono syy ryhtyä äidiksi. Haluaisin myös keskittyä kunnolla siihen, mihin ryhdyn, myös äitiyteen. Toistaiseksi töissä on ihan helkkarin mukavaa ja voisin kuvitella sen ja muiden elämän asioiden riittävän minulle. En yhtään ihmettele miesten halua hankkia lapsia, eiväthän he siinä muuta elämäänsä juuri menetä. Enemmistö miehistähän ei ajattele varmaan sekuntiakaan, lähteekö kaljalle kavereidensa töiden jälkeen vai pitäisikö ehkä mennä kotiin antamaan kotona olevalle vaimolle levähdyshetki tai aikuista seuraa. Lapsista (ja aika monesta muustakin) huolehtiminen tuntuu viime kädessä olevan aina naisen tehtävä. Olen saanut vastuusta jo tähän ikään mennessä ihan tarpeeksi ilman lapsiakin... Tottakai muunkinlaisia miehiä löytyy ja ehkä jonain päivänä sellaisen kanssa jotain syntyy tai adoptoidaan tai ryhdytään sijaisvanhemmiksi. Kaksi jälkimmäistä ehkä kiinnostaa enemmän, jos siinä saisi hyvää aikaa jollekin muullekin kuin itselle.
Yhteiskunnan pitäisi myös tukea enemmän niitä perheitä, jotka haluavat keskittyä perheen kasvattamiseen. Lapsia on erilaisia ja heillä erilaisia tarpeita, mutta muistan kyllä lapsuudestani sen, että minusta olisi ollut mukavaa, jos äitini olisi ollut enemmän kotona. Tai voihan se isäkin kotiin jäädä, ihan miten vaan.

tatsy

12.3.2004 18:03

"On se kumma, että kukaan ei halua yhtä niitä miljoonista lapsista, jotka ovat jo olemassa ja joilla ei ole kotia eikä ketään, kuka välittäisi?

Niin kauan kuin maailmassa on joku, jolle voin itse antaa kodin ja rakkautta, en todellakaan haluaisi olla niin itsekäs että ihan välttämättä pitäisi saada Oma Muksu.

Sitäpaitsi, harvalla on niin hyvät geenit että niitä kannattaisi tietentahtoen lähteä viljelemään eteenpäin."

[LAINAUS]apua kirjoitti 12.03.2004 klo 16:38:

Tässä väitteessä on mielenkiintoista se, että ainakaan itse en tunne ainuttakaan perhettä jossa omien lasten hankinnasta olisi pidättäydytty tämän argumentin nojalla, ja sen sijaan adoptoitu ulkomailta. Tunnen kylläkin ihmisiä, joilla on sekä omia että adoptoituja lapsia, sekä sellaisia jotka ovat adoptoineet, kun omien lasten hankinta ei ole onnistunut. Mitä itse olet henkilökohtaisesti tähän mennessä tehnyt maailman köyhien lasten hyväksi?[/LAINAUS]

Olen harvinaisen samaa mieltä ensimmäisen lainauksen kanssa. Minä en todellakaan halua jatkaa näitä paskoja geenejäni mihinkään suuntaan, mutta lapsia olisi joskus ihan kivaa olla. Niinpä toisen lainauksen kirjoittajalle voisinkin sanoa, että nyt ainakin tiedän jonkun, joka näin on tehnyt.

Haluaisin myös lisätä, että en usko teoriaan, että lapsettomat ovat automaattisesti lastenvihaajia. Olen opettaja ja meidänkin koulussamme on useita lapsirakkaita opeja. Kun työkseen kasvattaa muiden lapsia, ei monilta enää riitä energiaa omiin kersoihin, jolloin niiden hankkimatta jättäminen on mielestäni erittäin hyvä ratkaisu. Parempi hyvä ope kuin surkea äiti.

apua

12.3.2004 18:29

[LAINAUS]
Minä en todellakaan halua jatkaa näitä paskoja geenejäni mihinkään suuntaan, mutta lapsia olisi joskus ihan kivaa olla. [/LAINAUS]

Kaikissa ihmisissä on jotain hyvää, ja kenenkään geenit eivät ole toista parempia.

tuskin

12.3.2004 19:29

[LAINAUS]apua kirjoitti 12.03.2004 klo 18:29:

Kaikissa ihmisissä on jotain hyvää, ja kenenkään geenit eivät ole toista parempia.[/LAINAUS]

Well... sehän riippuu ihan siitä, mitä pitää hyvänä. Jos diggailee alkoholismista, alzhaimerista,atooppisesta ihottumasta, verenpainetaudeista, mielenterveyshäiriöistä ym ym ym, niin sitten tykkää. MInä en tykkää. Kun älyssä eikä ulkonäössäkään ei ole niin kehumista niin tuskin mitenkään hirmuisen mahtavia lapsiakaan tulisi.

aple

12.3.2004 19:39

[LAINAUS]apua kirjoitti 12.03.2004 klo 18:29:

Kaikissa ihmisissä on jotain hyvää, ja kenenkään geenit eivät ole toista parempia.[/LAINAUS]

Valitettavasti sanonta "kaikki ovat lahjakkaita jossakin" ei kovin hyvin pidä paikkaansa, kyllä joillekin niitä hyviä ominaisuuksia siunaantuu enemmän kuin toisille. Eihän ihmisiä absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen voi laittaa, mutta kyllä monessa tapauksessa voi sanoa jonkun olevan "parempi" ihminen kuin joku toinen.

En kuitenkaan ole rodunjalostusta kannattava fasisti, siirrän jopa omia huonoja geenejäni mieluusti eteenpäin, jos vaan joskus saan siihen mahdollisuuden ;)

valkoinentee

12.3.2004 22:39

[LAINAUS]--81-- kirjoitti 12.03.2004 klo 14:10:

[LAINAUS]OuluNainen kirjoitti 12.03.2004 klo 09:39:

Vai että lapsellista...Musta se on lapsellista että on niin itserakas et haluaa omistautua vain itselleen ja rahalle! Ootko tullu koskaan ajatelleeksi että kun olet joku 6o vuotias että ehkä voisi olla mukavaa että on seuraa ja joku pitämässä huolta susta..Ja sit semmonen pikku juttu että ootko koskaan tullu ajatteeksi että lapsen rakkaus on ainakin puhdasta..se ei petä eikä jätä niinkuin jotkut miehet..(huom. en väitä et kaikki miehet tekis sitä mut ikävä kyllä nykyään aika iso osa..)[/LAINAUS]

Vanhemmuus ei ole tae sille, että sinua käytäisiin katsomassa kun olet vanha ja raihnainen. Jos hyvin käy, lapset käyvät vapaaehtoisesti ja mielellään sinua katsomassa, mutta näin se ei ole aina kaikkien kohdalla. Minusta tuo ajatus sisältää aika halventavan ajatuksen ihan ihmistä itseään kohtaan: en voi saada vapaaehtoista seuraa sitten, kun olen vanha. Pedin viereen pitää tulla pakkopullasukulainen, joka vain miettii koskas saisin sen perinnön.

Lapsi rakastaa äitiään vain siksi, että tämä on hänen äitinsä, se on lapsen elinehto. Mies voi lähteä lätkimään, jos nainen ei olekaan sopiva kumppani, mutta lapsi ei voi, vaikka äiti olisikin kuinka huono tahansa. Minusta on jotenkin ironista, että juuri tuollaiset äidit huutavat suureen ääneen, että lapsettomat ovat itsekkäitä, mutta sitten hankkivat rakkauden nälässä lapsia juuri häntä "aidosti" rakastamaan. Ainoa asia tässä on aitoa, että lapsella ei muuta vaihtoehtoa ole, varsinkaan pienenä. Myöhemmin hänellä on se valinnanvara, että jättääkö (tässä kohdin en tarkoita NORMAALIA itsenäistymistä, vaikka jotkut äidit eivät KESTÄ sitäkään) sitten äitinsä kun on tarpeeksi vanha hänestä irtaantumaan.

Että nii.

Tanzzu

13.3.2004 00:16

Eiköhän se ole lapsille paljon parempi, ettei niitä väkisin hanki jos ei lapsista satu tykkäämään. Sittenpähän ei tarvitse kenekään äidin alkaa kiljua lapselleen, että "mä inhoon sua!". En halua lapsia tällä hetkellä ja alan kaikkien näiden juttujen jälkeen vakuuttua etten halua niitä myöhemminkään. Pitäköön muut synnyttämisen etuoikeudesta kiinni, minä seurailen miesten jalanjälkiä ja aion itsekkäästi vetää perjantaikaljani rauhassa kotona - ilman jälkikasvun seuraa.

Tanzzu 27v.
[LAINAUS]--81-- kirjoitti 12.03.2004 klo 10:39:

Luettueni edellä olevan artikkelin niin en voi muuta kuin pyöritellä päätä! Mä olen niitä ihmisiä kuka rakastaa yli kaiken lapsia ja haluaa omia lapsia!!! En voisi kuvitella elämääni ilman heitä! Musta on itserakasta ajatella että nainen ei voi kehittää uraa ja olla äiti samaa aikaan! Se on eri asia jos ei halua tähän elämän tilanteeseen kuin se et ei halua siksi että inhoaa lapsia! Miettikää sitä et ootte itsekin ollu lapsia! Miltä ois tuntunu silloin jos joku olis tullu sanoo et mä inhoon teitä!!!! RAIVOSTUTTAVAA!!! Ja kun se sattuu olemaan naisille etuoikeus et ne pystyy synnyttämään!!! Menkää vähän itseenne!!![/LAINAUS]

NelliM

13.3.2004 13:45

Asuttuani jo pari vuotta keski-Euroopassa olen alkanut arvostaa suomalaisen naisen(/perheen) asemaa yhteiskunnassa uudella tavalla. Täällä naisen työelämässä pysyminen lastensaannin jälkeen on lähes mahdotonta, koska päivähoitopalvelut ovat lähes olemattomia (siis normaaleja päiväkoteja ei vain ole ja niiden henkilökunta on täysin ammattitaidotonta - suomalaisten lastentarhaopettajien koulutustaso on huima!) peruskouluissa on 1,5-2 tunnin ruokatauko, jolloin lapset haetaan kotiin syömään ja sitten kuskataan takaisin kouluun iltapäiväksi - kouluruokailu on täysin tuntematon käsite - ja koulun jälkeiset iltapäiväkerhot ovat joko erittäin kalliita tai niitä ei ole ollenkaan tarjolla. Ja ei unohdeta että laillinen äitiysloma on täällä 6 VIIKKOA!... jonka jälkeen nainen joko palaa työhönsä tai voidaan sanoa irti. Joten naisen työssäkäyminen lasten ollessa pieniä on lähes mahdotonta, jollei perhe ole tarpeeksi varakas palkkaamaan kallista lastenhoitajaa kokopäiväisesti/iltapäiville, tai päivä-äitiä, kuten heitä täällä kutsutaan.
Myös yleinen asenne (miehistä puhumattakaan) on melko tuomitseva naisia kohtaan, jotka eivät jää kiltisti kotiin. "Avain-kaulassa" - lapsia katsotaan säälien ja on jopa tehty tutkimuksia, että lapsista joiden äidit eivät ole heidän kanssaan täysipäiväisesti 6-vuotiakksi asti, tulee muita tyhmempiä! Toisaalta myös minkäänlaista rahallista tukea kotona oleville äideille ei anneta (jos ei ole aivan köyhä), joten perheen isän täytyy tehdä lujasti töitä pystyäkseen elättämään perheensä, ja pystyy olemaan surullisen vähän lastensa kanssa tehdessään pitkiä työpäiviä.
Jotkut naisista palaavat työelämään lasten ollessa vanhempia (siis sanotaan esim. 10-vuotiaita), mutta käytännössä tämä tarkoittaa korkeintaan 50% työssäkäyntiä ja tietenkään moisella ei uraa luoda, varsinkin kun työelämästä on oltu jopa 10 vuotta pois. Ja ei naisten "vakavaa" työssäkäntiä millään lailla täällä kyllä kannustetakaan yhteiskunnan asenteiden/työnsaantimahdollisuuksien jne. kautta - heidänhän tulee pitää huolta lapsista/miehestä/kodista.
Joten tuloksena on, että elämäänsä tylsistyneet kotiäidit/"puolikotiäidit" valittavat kuinka rankkaa heidän elämänsä on (vaikka espanjalainen siivooja käy 2 kertaa viikossa), kun täytyy keretä lapsia paapomaan (joka jatkuu surkean vanhanaikaisen koulujärjestelmän avulla läpi lukioiän ja pitää huolen ettei lapsista vain pääse kasvamaan itsenäisiä ja kypsiä nuoria), mahdollisesti vähän työssä pyörähtämään ja kaupassa käymään - mahdotonta että kaiken kerkeäisi tekemään...!
Tätä menoa siis jo pari vuotta katseltuani olen alkanut aivan uudella tavalla kunnioittamaan suomalaisia äitejä (ja isiä, jotka osallistuvat kodin hoitoon ja ymmärtävät että naisetkin ovat ihmisiä), jotka tekevät päivittäiset askareensa turhia narisematta (olivat sitten koti- tai uraäitejä) ja myös suomalaista yhteiskuntaa joka antaa naisille mahdollisuuden itse päättä mitä tekevät elämällään lastensaannin jälkeen. On hienoa, että nainen saa jäädä kotiin "rauhassa" useammaksi vuodeksi, tai laittaa lapsensa ammattitaitoisten ihmisten hoidettavaksi ollessaan itse päivät töissä. Järjestelmä josta suomessa paljon valitetaan, on suurelle osalle jopa eurooppalaisista naisista mahdotonta ja täysin käsittämätöntä (ja jota paljon kadehditaan).

Johtajasi

13.3.2004 13:51

Ihan Sama. Naisilla se pää kolahtaa siihen lasikattoon on niitä lapsia tai ei.

Itse pidän lapsista, on se kiva vedellä 16-vuotiasta pikkutyttöä sillointällöin!

Lapsirakas

14.3.2004 20:54

Minä haluaisin lapsia. En tuomitse heitä, jotka eivät lapsia halua, oma valinta. Minulle lastenhankkiminen on itsestäänselvyys.
Mutta en voi saada lapsia. Olen töissä, määräaikaisena jo neljättä uutta sopimusta samalla työnantajalla. Jos tulisin nyt raskaaksi, ei työsopimusta enää uusittaisi, enkä voisi elää millään äitiysloman jälkeen. Olen ajatellut lähteä opiskelemaan yliopistoon, jotta saisin teoreettisen mahdollisuuden perustaa oman toiminimen ja sitä kautta järjestää lastenhoitokin mahdolliseksi ettei nälkää tarvitsisi nähdä. Olen nyt 23v. Jos menisin yliopistoon nyt, olisin valmistunut aikaisintaan ollessani 28v. Ja vasta siitä ehkä noin vuoden päästä olisi mahdollista hankkia niitä lapsia. Masentavaa.

_mammaksiko_

14.3.2004 23:46

Joo, kunhan löytäisi ikäisensä (23) miehen, joka lapsia haluaisi. Ne haluu nykyään vain keskittyä uraansa. Aikahan on heidän puolella.

femakko_emakko

15.3.2004 06:57

niinkuin artikkelissa sanottiin: Naiselle voidaan aina sanoa ‘valitse ura tai perhe´. toisin sanoen, valitse vapaus tai luonnollisuus. ura = rahaa = taloudellinen riippumattomuus = vapaus. perhe = lapsi = biologinen tarve = luonnollisuus. valitsen sen, minkä koen tärkeämmäksi, eli vapauden. vasta kun yhteiskuntajärjestys muuttuu niin, ettei naisten tarvitse valita (eli että molemmat tarpeet voi täyttää samanaikaisesti), synnytän lapsia. olenkin mielissäni nykyisestä tendenssistä, jossa poliitikot paskat housussa kyselee että miksi ei tehdä lapsia ja kuka kohta eläkkeet maksaa. hyvä naiset! äänestetään jaloillamme (pitämällä ne ristissä) ja näytetään, että uusia kansalaisia ei tipu, ennen kuin naisten olot paranee!

offtopic

15.3.2004 10:25

lapsirakas:

Todennäköisesti olet vakituisessa työsuhteessa, vaikket sitä itse tiedäkään. Varmistaaksesi ota yhteys omaan ammattiliittoosi ja kerro tarkemmin tilanteestasi.

Määräaikaiseen työsuhteeseen tarvitaan aina perusteltu syy. Kolmen peräkkäisen määräaikaisen työsuhteen katsotaan tietyissä olosuhteissa olevan voimassa toistaiseksi eli ns. vakituinen.

Toivottavasti pääset pian toteuttamaan itseäsi
terveisin Offtopic

CarolineDestin

15.3.2004 13:15

[LAINAUS]--81-- kirjoitti 12.03.2004 klo 10:39:

Se on eri asia jos ei halua tähän elämän tilanteeseen kuin se et ei halua siksi että inhoaa lapsia! Miettikää sitä et ootte itsekin ollu lapsia! Miltä ois tuntunu silloin jos joku olis tullu sanoo et mä inhoon teitä!!!! RAIVOSTUTTAVAA!!! Ja kun se sattuu olemaan naisille etuoikeus et ne pystyy synnyttämään!!! Menkää vähän itseenne!!![/LAINAUS]

Eli jos joku inhoaa lapsia, pitäisi hänen lakata inhoamasta niitä. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka tuon henkilön mielestä jonkun inhoaminen lopetetaan... "Ennen inhosin lapsia, mutta sitten päätin pitääkin niistä. Simpsalabim, tulin lapsirakkaaksi". Tuonkin kirjoittajan tekstistä näkee, kuinka lapsirakkaus tekee niiiiiin kypsäksi ihmiseksi

Horst_Sika

15.3.2004 13:33

niinjoo...Mutta kertokaapa miten niitä naisten oloja voitaisiin käytännöllisesti ja yhteiskunnan todellisiin resursseihin suhteuttaen todella parantaa siten, että uran rakentaminen ja lastenhoito toimisi joustavasti samanaikaisesti, lapsen henkistä hyvinvointia unohtamatta. Jos nainen haluaa ehdottomasti uran ja lapsen, niin eikun äijä vaan vaippoja vaihtamaan. Tai sitten toisinpäin. Mulle sopis koti-isyys ihan hyvin.

femakko_emakko

15.3.2004 19:20

[LAINAUS]Horst_Sika kirjoitti 15.03.2004 klo 13:33:

niinjoo...Mutta kertokaapa miten niitä naisten oloja voitaisiin käytännöllisesti ja yhteiskunnan todellisiin resursseihin suhteuttaen todella parantaa siten, että uran rakentaminen ja lastenhoito toimisi joustavasti samanaikaisesti, lapsen henkistä hyvinvointia unohtamatta. Jos nainen haluaa ehdottomasti uran ja lapsen, niin eikun äijä vaan vaippoja vaihtamaan. Tai sitten toisinpäin. Mulle sopis koti-isyys ihan hyvin.[/LAINAUS]

ei naisten oloja ole mitenkään mahdotonta parantaa.. isotuloisten ylempien virkamiestenkin oloja on pystytty koko ajan parantamaan, jopa tietystä vastustelusta huolimatta. se on vaan tahdosta kiinni.
yhä useampi isä haluaisi pitää ainakin jonkun aikaa vanhempainvapaata, mutta käytännössä se kaatuu usein taloudelliseen mahdottomuuteen. enemmän rahaa jää käteen, jos se pienipalkkainen äiti jää kotiin ja suuripalkkainen isä jatkaa duunissa kuin jos tehtäisiin toisinpäin.
en usko kyllä siihenkään, että lapsiperheille tulisi syytää rahaa "ilmaiseksi" - ei työssäkäyvien lapsettomien kuulu mielestäni rahoittaa toisten kotileikkejä. tilanne voitaisiin kuitenkin muuttaa kohtuullisemmaksi, esim tasapainottaa elämän mittaista tulonmuodostusta. nykyään tietyissä sosiaaliluokissa suurin palkkapussi saadaan eläkeiän kynnyksellä.
taloudellinen turvallisuus on jokaisen vastuullisen vanhemman mielessä lapsia hankkiessa. turha siis tosiaankaan odottaa naisten synnyttävän entiseen tahtiin nykyoloissa!

en_usko

16.3.2004 00:28

[LAINAUS]femakko_emakko kirjoitti 15.03.2004 klo 06:57:

niinkuin artikkelissa sanottiin: Naiselle voidaan aina sanoa ‘valitse ura tai perhe´. toisin sanoen, valitse vapaus tai luonnollisuus. ura = rahaa = taloudellinen riippumattomuus = vapaus. perhe = lapsi = biologinen tarve = luonnollisuus. valitsen sen, minkä koen tärkeämmäksi, eli vapauden.[/LAINAUS]

Sinulla on melko rajoittunut käsitys vapaudesta. Joku toinen voi kokea vapaudeksi sen, että ei tarvitse roikkua uraputkessa vaan olla juuri kotiäitinä/isänä.

[LAINAUS]femakko_emakko kirjoitti 15.03.2004 klo 06:57:
olenkin mielissäni nykyisestä tendenssistä, jossa poliitikot paskat housussa kyselee että miksi ei tehdä lapsia ja kuka kohta eläkkeet maksaa. hyvä naiset! äänestetään jaloillamme (pitämällä ne ristissä) ja näytetään, että uusia kansalaisia ei tipu, ennen kuin naisten olot paranee![/LAINAUS]

Logiikkasi ontuu. Nykytendenssillä sellaiset perheet muodostavat yhä suuremman osuuden Suomen lapsiperheistä, joissa äti on kotona ja lapsia on kolme tai enemmän. Myös Suomeen tulevista siirtolaisista (Joita Suomessa tarvitaan tulevaisudessa sitä enemmän, mitä vähemmän täällä syntyy lapsia) reipas enemmistö kannattaa perinteisiä perhemalleja.

femakko_emakko

16.3.2004 01:32

[LAINAUS]en_usko kirjoitti 16.03.2004 klo 00:28:

Sinulla on melko rajoittunut käsitys vapaudesta. Joku toinen voi kokea vapaudeksi sen, että ei tarvitse roikkua uraputkessa vaan olla juuri kotiäitinä/isänä.

puhuin taloudellisesta riippumattomuutesta, en itsensä toteuttamisen vapaudesta. itsekin mielelläni tekisin lapsia, jos se ei tarkoittaisi sitä, että joudun taloudellisesti riippuvaiseksi miehestäni.

jkhj

16.3.2004 10:38

Mä kyllä haluaisin lapsen/lapsia, mutta onpa todella epätodennäköistä että niin tulee tapahtumaan. Mies on alkohoilisti ja me vaan riidellään ja kohta kai erotaan,alkoholisteja vanhempia olen kattonut jo tarpeeksi kersana, enkä toivo lapsilleni samanlaista lapsuutta. Minulla itselläni on ongelmia kontrolloida itseäni ja käyttäydyn toisinaan väkivaltaisesti(vanhempien esimerkistä) enkä osaa suhtautua muiden juomiseen normaalisti. siis, jos en saa itseäni kuntoon, en voi hankkia lapsia ja vaikka saisinkin itseni kuntoon tarvitsisin myös terveen miehen ja terveen parisuhteen.. Tällä hetkellä sydä parka on niin pahasti särkynyt, etten tiedä uskallanko ottaa enää riskiä ikinä.. Tämäkin oli riskipeliä ja perselleen taitaa mennä.. Haluaisin hänet ja jos en voi häntä saada, en taida ottaa ketään muutakaan..joten ei kai lapsia minun kohdallani..

Tipi80

16.3.2004 12:17

Miksi naisia aina syyllistetään synnyttämättömyydestä?!?! Lapsien hankkimiseen tarvitaan tietääkseni myös miestä, eikä koskaan uutisissa puhuta miesten haluttomuudesta vakiintua perhe-elämään? Eivät naiset ole mitään synnytyskoneita, jotka voivat hoitaa lapsenteon siitä vaan! Kuka haluaa synnyttää isättömiä lapsia epävakaisiin taloudellisiin olosuhteisiin vapaaehtoisesti, että tilastot kaunistuisivat? Antakaa meille lapsiperheille myönteinen yhteiskunta, niin me annamme teille niitä lapsia.

min21

17.3.2004 09:58

[LAINAUS]Tanzzu kirjoitti 13.03.2004 klo 00:16:

Eiköhän se ole lapsille paljon parempi, ettei niitä väkisin hanki jos ei lapsista satu tykkäämään. Sittenpähän ei tarvitse kenekään äidin alkaa kiljua lapselleen, että "mä inhoon sua!". En halua lapsia tällä hetkellä ja alan kaikkien näiden juttujen jälkeen vakuuttua etten halua niitä myöhemminkään. Pitäköön muut synnyttämisen etuoikeudesta kiinni, minä seurailen miesten jalanjälkiä ja aion itsekkäästi vetää perjantaikaljani rauhassa kotona - ilman jälkikasvun seuraa.

Tanzzu 27v.[/LAINAUS]

JA HYVÄ NIIN. Tämän -81- päättömät kommentit vastauksena tälle kirjoitukselle olivat kyllä aika ajattelemattomia ja perusteettomia. Jos joku ei pidä lapsista, niin ei, pakottaminen ei auta, muuten tulos on juuri josta -81- ei pitäisi: lapsi kuulee/huomaa ettei hänestä pidetä tai mikä vielä pahempaa vanhemmiksi sopimattomat ihmiset hakkaavat lapsiaan/eivät välitä, aseta rajoja tai sitten kyttäävät joka nurkan takana. Etkö sinä tunne yhtään ihmistä jota on lapsena hakattu? Minulla on ainakin sellaisia ystäviä ja täytyy vain todeta, kun näiden ihmisten tämän hetkisiä ongelmia elämänsä kanssa (johtuen varmastikin lapsuudesta), katsoo, niin pahalle tuntuu,olisi varmasti ollut parempi, etteivät näiden ihmisten vanhemmat olisi hankkineet lapsia (tai ainakin olisivat selvitelleet päänuppinsa perusteellisesti sitä ennen.

Vinkuja

17.3.2004 14:52

Tehkääpäs juttu nuorten ihmisten/pariskuntien tahattomasta lapsettomuudesta, joka juuri näistä jutuista jätetään aina kokonaan mainitsematta. Ei aina puhuttaisi niistä kolme-neljäkymppisistä jotka ovat lykänneet lapsen"hankintaa" ja eivät siinä sitten onnistukkaan, vaan kerrankin pari-kolmekymppisistä jotka lasta kovasti toivoisivat, siinä onnistumatta.
Kouluissakin aina jankutetaan vain ehkäisystä, lapsettomuudesta ja lisääntymisen hankaluudesta ei puhuta koskaan sanaakaan.

Pollo28

17.3.2004 18:46

Joo, olen nyt seuraillut tätä joka puolelta pursuavaa jeesustelua tyyliin: "Kuka maksaa eläkkeet tulevaisuudessa ?!?!" Lisävauhtia tällaiselle lapsitalkoiden ihannoimiselle on antanut tämä Vanhanenkin...
Kysyn vaan, lapsillako ne eläkkeet on tarkoitus tulevaisuudessa maksaa? Eiköhän siihen rahaa tarvita jatkossakin.

Totuushan on että ihminen pelkästään kuluttaa,
ihminen ei varsinaisesti koskaan tuota yhtään mitään.
Yhtään kultamunia paskantavaa ihmistä en ole vielä nähnyt.

Niille jotka älähtää että jos ei ole
ihmisiä, ei ole työpaikkoja, eikä sitä kautta teollisuutta joka toisi rahaa/hyödykkeitä suomeen, esitän kysymyksen:
Mikä saa teidät kuvittelemaan että teollisuusyritysten omistajat haluaisivat teettää työtä suomessa, vaikka täällä olisi kuinka paljon ihmisiä???

Kiinalaiset ym. tekee saman työn vain murto-osalla siitä palkasta mikä on suomalaiselle minimi millä pysyä hengissä suomalaisilla ruuan/asumisen ym. hinnoilla.

Kyllä, tulevaisuutemme kansana on melko lohduton, joten en näe mitään järkevää syytä meidän enää enempää lisääntyä.

lang

17.3.2004 22:36

alkaa kylästyttä tämä keskustelu, miksi nuoret NAISET eivät halua lapsia. aivan kuin siihen hommaan ei lainkaan tarvitsisi MIESTÄ. ja hommalla en tarkoita ninkään itse aktia, vaan sitä seuraavaa elämää; sitoutumista, vastuunkantoa, perheestä huolhtimista. mihin on siis unohdettu miesten osuus asiasta? suoraan sanoen oman kokemukseni mukaan juuri 30-40 vuotiaat MIEHET eivät halua lapsia, vaan huutavat naama kauhusta väärällää "eiieieieieie!" yksi oma pitkäaikainen suhteeni kariutui siihen, ettei mies millään suostunut lapsentekoon. itse taas en halunnut tulla "oho, raskaaksi", vaan olisin toivonut häneltä suostumusta ja sitoutumista asiaan. enkä ole ainoa; monet ystäväni/tuttuni tuntuvat kärsivän tästä samasta ongelmasta. sen lisäksi ihmetyttää suomessa vallitseva varsin lapsivihamielinen asenne sekä se, että lapset ylipäätään eristetän kaikesta muusta - aikuisten - elämästä.

Darkness_falls

18.3.2004 02:01

Asiahan on todella helppo: joko teet lapsia tai et. Jokainen vastaa itsestään.
Eipä ole paljon takeita siitä että vanhuksilla on lapsistaan seuraa.Suomi on täynnä yksinäisiä vanhuksia, joiden lapset eivät heitä käy katsomassa. Tämähän johtuu siitä, että yhteiskunnan niskoille on laitettu esim. vanhusten huolto. Agraarisessa yhteiskunnassa sukupolvet asuivat samassa taloudessa, ja toimivat yhdessä, hoitivat toisensa.
Onhan näille lapsettomille ihmisille omat tehtävänsä: minun kummallakin mummollani on hoitaja, koska tätini ja enoni ovat lapsettomia.
Joten mikäs siinä.
Kuka muuten unohti sen, että entisaikoina n.60% ikäluokasta oli naimattomia, ja näin ollen lapsettomia? Miksi? Naimisiin meneminen ja perheen perustaminen vaati rahaa, mitä ihmisillä ei monesti ollut. Joten lapsettomia on ollut aina, ja paljon!
Adoption väheksyminen kyllä närästyttää minuakin. Miksi pitää synnyttää kun sen lapsen voi saada esim. rajan takaa? Ja samalla olla lisäämättä tämän maapallon kuormitusta? Maailmassa on liikaa ihmisiä, liikaa saasteita, sotia, mitä lie. Tosi ihanteellinen paikka tehdä lisää kärsimään.
Itse en tahdo lapsia, ikinä. Minulle selvisi ala-asteella, että lapsia ei ole pakko tehdä, ja sen oivalluksen myötä elämä helpottui ja paljon. Samalla tiellä ollaan. Veljeni taas tahtoo lapsia, ja monta. Niin simppeliä se on.
Onneksi on ehkäisyt ja muut. Ennen et saanut valita. Kävi niinkuin naapurin naiselle, nyt jo yli 90v. ikäiselle. Tuli raskaaksi, ukko häippäs vaikka oli luvannut mennä vihille, ja nainen synnytti au-lapsen. Kotiin ei huolittu, joten nainen tappoi lapsensa. Meni heti sen jälkeen poliisille kertomaan, ja istui tuomionsa.
Olisitteko onnellisia jos näin tapahtuisi nykyäänkin?
Mummo sanoi minulle vähän aikaa sitten: "Älä tee lapsia, ne ovat pallo jalassa. Älä pilaa elämääsi, vaikka minä niin tein."
Minä en halua sanoa noin sitten 90v. ikäisenä. Tai sitten muistuttaa lapselleni joka päivä kuinka hän oli vahinko. Kuten ystävälleni on ystävällisesti vihjailtu.Onneksi sentään isänsä rakastaa häntä, vaikka äiti ei oikein äiti ilmeisesti ole. Puhumattakaan parista muusta ystävästä, joilla ei nyt ole itsetuntoa ollenkaan-kiitos vanhempiensa, joille ei mikään kelpaa.
Oli niin tai näin, solidaarisuus tekisi itse kullekin hyvää. Kotiäitiys on jees asia, kuten lapsettomuuskin. Uraäitiys käypi joillekin. Samoin koti-isänä oleminen. Tai sijaisvanhemmuus. Adoptoiminen.
Piste.

_Honey_

18.3.2004 09:31

[LAINAUS]HannaS71 kirjoitti 12.03.2004 klo 15:17:

Summa summarum: Yhteiskunnassamme vallitsee täysin hatarasti perusteltu epätasa-arvo, joka toteutuu nimenomaan lastentekovaiheessa, ja vaikuttaa laajamittaisesti naisen huonompaan asemaan muun muassa työelämässä ja antaa miehelle vapauksia. LAINAUS]

Epätasa-arvo toimii aina myös toisin päin. Esimerkiksi avioerotilanteissa lapset määrätään lähes järjestään äidille, vaikka isä olisi miten paljon parempi huoltaja tahansa. Vain aivan äärimmäisissä tapauksissa lapset määrätään isälle.

(Samoin voidaan miettiä tilannetta, jossa parisuhteessa mies haluaisi lapsen mutta nainen ei. Nainen pystyy kyseisessä tilanteessa aina sanomaan viimeisen sanan.)

HannaS71

18.3.2004 10:05

[LAINAUS]_Honey_ kirjoitti 18.03.2004 klo 09:31:

[LAINAUS]HannaS71 kirjoitti 12.03.2004 klo 15:17:

Summa summarum: Yhteiskunnassamme vallitsee täysin hatarasti perusteltu epätasa-arvo, joka toteutuu nimenomaan lastentekovaiheessa, ja vaikuttaa laajamittaisesti naisen huonompaan asemaan muun muassa työelämässä ja antaa miehelle vapauksia. LAINAUS]

Epätasa-arvo toimii aina myös toisin päin. Esimerkiksi avioerotilanteissa lapset määrätään lähes järjestään äidille, vaikka isä olisi miten paljon parempi huoltaja tahansa. Vain aivan äärimmäisissä tapauksissa lapset määrätään isälle.

(Samoin voidaan miettiä tilannetta, jossa parisuhteessa mies haluaisi lapsen mutta nainen ei. Nainen pystyy kyseisessä tilanteessa aina sanomaan viimeisen sanan.)[/LAINAUS]

Toi on kyllä ihan totta; roolit ja vastuut on valmiiksi jaettu, vaikka pitäisi olla molemmista vanhemmista kiinni miten homma hoidetaan.

Ja roolijakoa pitävät yllä myös monet naiset, jotka haluavatkin vastuun ja vallan vauvasta itselleen. Irtiottoja-sarjassa oli yksi hyvä ikävä esimerkki.
Isän pitäisi olla tasavertaisessa asemassa.

Lapsirakas

18.3.2004 12:10

offtopic: Olen sijaistamassa sairaana olevaa työntekijää, siksi määräaikaisena ihan laillisin perustein. Sairasloma vain on kestänyt useita vuosia, odottelen, milloin kyseinen henkilö saa eläkepaperit kouraansa.

En ole vuosiin seurustellut ikäisteni (23) kanssa, 20-25- vuotiaat miehet kun tuntuvat olevan aivan eri tasolla henkisesti kuin minä (muussakin kuin lapsenteossa!). Kolmikymppiset miehet saattavat jo haluta lapsia, jos niitä koskaan tulevat haluamaan, nelikymppiset lapsettomat taas vaikuttavat jo toivonsa menettäneiltä. (toivottavasti olen väärässä.)
Tunnen monia 30-35- vuotiaita miehiä, jotka innosta puhkuen odottavat lasta ja ovat hyviä isiä lapsilleen. Uskon, että on olemassa vielä vapaita hyviä miehiä, jotka haluavat lapsia ja osaavat sitoutua niihin loppuelämäkseen.

Justikki

18.3.2004 14:36

Minä en halua omia lapsia. Voisin mainiosti kuvitella adoptoivani kodittoman lapsosen jos nyt joskus tekee mieli niitä lapsukaisia hankkia. Onneksi saan itse valita mitä teen :).

subrosa

19.3.2004 15:35

Ihanaa huomata, että monet muutkin ajattelevat lapsista ja perheestä vähän samoin kuin itsekin teen: minä en halua äidiksi.

Olen aina ollut se joukon kummajainen, joka ei ole kokenut ensimmäistäkään vauvakuumetta ja joka ihanasta parisuhteesta huolimatta ei voi kuvitella itseään äidiksi. Ja olen pyytänyt sitä anteeksi teini-iästä lähtien!

Miksei minulla ole oikeutta elää elämääni, jonka vanhempani minulle antoivat, niinkuin haluan? Tähän kysymykseen kukaan ei ole antanut muuta vastausta kuin "odota muutama vuosi", "kyllä se siitä", "mutta olethan sinäkin ollut lapsi" ja kaiken sen mitä tässä artikkelissa ja keskustelussa olen lukenut.

No kyllä, tietysti olen ollut lapsi, ja paljon muutakin, mutten rakasta kaikkea mihin olen ollut osallisena.

Olen edelleen nuori, 22v, joten jos biologinen kello naksahtaa päälle ja etiikkani heittää häränpyllyä saatan päätyä äidiksi - sillä oletuksella että tulen raskaaksi, luonnollisesti.

Kaikkia naisia ei ole tarkoitettu äideiksi, eikä miehiä isiksi, eikä tämä tee minusta rahanahnetta paskiaista, vaan ihmisen, joka tuntee rajansa. Ja tämän maailman rajat.

UnelmatTodeksi

19.3.2004 18:30

[LAINAUS]NelliM kirjoitti 13.03.2004 klo 13:45:

Asuttuani jo pari vuotta keski-Euroopassa olen alkanut arvostaa suomalaisen naisen(/perheen) asemaa yhteiskunnassa uudella tavalla. Täällä naisen työelämässä pysyminen lastensaannin jälkeen on lähes mahdotonta, koska päivähoitopalvelut ovat lähes olemattomia (siis normaaleja päiväkoteja ei vain ole

Tätä menoa siis jo pari vuotta katseltuani olen alkanut aivan uudella tavalla kunnioittamaan suomalaisia äitejä (ja isiä, jotka osallistuvat kodin hoitoon ja ymmärtävät että naisetkin ovat ihmisiä), jotka tekevät päivittäiset askareensa turhia narisematta (olivat sitten koti- tai uraäitejä) ja myös suomalaista yhteiskuntaa joka antaa naisille mahdollisuuden itse päättä mitä tekevät elämällään lastensaannin jälkeen. On hienoa, että nainen saa jäädä kotiin "rauhassa" useammaksi vuodeksi, tai laittaa lapsensa ammattitaitoisten ihmisten hoidettavaksi ollessaan itse päivät töissä. Järjestelmä josta suomessa paljon valitetaan, on suurelle osalle jopa eurooppalaisista naisista mahdotonta ja täysin käsittämätöntä (ja jota paljon kadehditaan).[/LAINAUS]

Naulan kantaan, NelliM! Hienoa että kaikki nuoret aikuiset eivät ole säkki päässä syrjä-Suomessa kasvaneita, kuten voisi joistakin kommenteista päätellä...

On naiivia kuvitella, että Suomessa syntyminen olisi jokin lottovoitto, mutta on fakta, että sukupuolten välinen tasa-arvo Suomessa (joka näkyy esim. naisten perhe-/uramahdollisuuksissa) on aivan eri tasolla kuin muualla Euroopassa, kaukaisemmista maanosista puhumattakaan.

Arvostan suomalaisia naisia ja miehiä, panostavat he sitten perheeseen, uraan tai molempiin. Kukin elää tyylillään, eikä syyllistäminen palvele ketään. Systeemissä on kyllä korjattavaa, lähinnä verotuksessa. Kun poliitikot 90-luvulla poistivat verotuksen lapsivähennyksen ja valehtelivat sen kompensoituvan lapsilisien korotuksilla, mitä ei koskaan tullut, lapsiperheiden taloudellinen asema on suhteellisesti heikentynyt. Kun samalla asuminen on etelä-Suomessa tullut yhä kalliimmaksi, ei ole ihme, että moni miettii tarkkaan, milloin lapsia tekee, miten monta vai tekeekö lainkaan.

Itselläni on monta lasta, enkä ole koskaan katunut niiden tekemistä. Samaa mieltä on ex-vaimoni, joka on tehnyt isomman työmäärän kotona lapsien kasvattamisessa. Lapset tuovat elämään aivan erikoista sisältöä ja onnea. Laotsen mukaan rikas on se, jolla on mielestään tarpeeksi. Ilman lapsia olisin toki materiaalisesti vauraampi, mutta emotionaalisesti köyhempi.

Sitä en tiedä, tulevatko lapset minua katsomaan vanhuusiässä, mutta eiköhän siihen löydy muitakin syitä kuin perintö, jos välimme pysyvät hyvinä. Ei kaikessa ole kyse rahasta.

Toivotan onnea erityisesti nuorille suomalaisnaisille, jotka miettivät näitä asioita. Työelämä asettaa nykyisin kovia vaatimuksia, samoin kuin opinto- ja asuntolainoista selviäminen, eikä teillä ole helppoa, teittepä millaisia ratkaisuja tahansa. Te olette valioluokkaa - koko maailman mittakaavassa! =)

Elina

19.3.2004 19:03

minä voisin sanoa yhdeksi syyksi sen, että en haluaisi lapsia, että olen itse melkein kaikelle tosi pahasti allerginen. Pelkään ensinnäkin raskausaikaa, pahenevatko oireeni ja entä lapsi, saako sekin kärsiä koko elämänsä näistä samoista vaivoista.

Olen itsekäs siinä mielessä, että en halua välttämättä lisätä itselleni tätä tuskaa raskauden ja lapsen takia.

Olen oikein onnellinen hyvässä, rakastavassa parisuhteessa ja siinä, että voin tehdä mitä ikinä haluan.

Lopullinen kantani tämä ei välttämättä ole, jos maailma on määrännyt toisin. Haluaisin vain itse asioiden olevan näin. Ilman lapsia.

m-mehilainen

21.3.2004 01:49

MINÄ TAHDON, TAHDON,TAHDON ÄIDIKSI!!!!Mutta mieheni, se nilvikäs kummjainen ei sitä tahdo..ikää molemmilla 30, naimisissa ollaan,on asunto,auto,kesämökki, hyvät työpaikat..mutta ei niin ei.PRKL!!

Entinen_lapsi

21.3.2004 20:24

[LAINAUS]lang kirjoitti 17.03.2004 klo 22:36:

sen lisäksi ihmetyttää suomessa vallitseva varsin lapsivihamielinen asenne sekä se, että lapset ylipäätään eristetän kaikesta muusta - aikuisten - elämästä.[/LAINAUS]

Mitä olen lapsivihamielisten ihmisten kanssa keskustellut, johtuu tuo heidän lapsivihamielisyytensä juuri siitä että aikuiset raahaavat pikkulapsia, joilta ei voida odottaakaan minkäänlaisia käytöstapoja, joka paikkaan mukanaan häiritsemään. Jos lähtisin illalla vaikka elokuviin tai konserttiin rentoutumaan rankan työpäivän jälkeen (tienaamasta teidän äitiyspäivärahojanne) ja maksan tästä taide-elämyksestä, niin tahtoisin myös siitä rauhassa nauttia tarvitsematta kuunnella kenenkään vauvan rääkymistä (yllättävän moni äiti kun ei sen vertaa tajua muiden huomioon ottamista että tässä tilanteessa pitäisi lähteä pois jos lasta ei heti saa hiljaiseksi) tai katsella kun kolmevuotias juoksentelee kiljuen jotain käytävää edestakaisin, luennosta, seminaarista tai muusta puhetilaisuudesta puhumattakaan. Kun ainoa kosketus lapsiin on juuri se bussissa raivokohtauksen saava uhmaikäinen, niin ei ihme että lapsia pidetään kamalina eikä niitä haluta. Eli vanhemmat, pitäkää lapsenne kotona/lasten tapahtumissa kunnes ne ovat sen ikäisiä että niiden voi oottaa osaavan istua hiljaa paikallaan...en ymmärrä kenen etu lapset mukaan aikuisten maailmaan olisi, muistan miten tuskastuttavaa oli itse penskana yrittää istua jossain äidin mukana kokouksissa tai ravintolassa hänen ystäviensä kanssa tms. kuuntelemassa aikuisten löpinöitä ja eivätköhän ne aikuisetkin olisi huomattavasti enemmän nauttineet olostaan ilman minua...

pythagoras

21.3.2004 21:57

[LAINAUS]m-mehilainen kirjoitti 21.03.2004 klo 01:49:

MINÄ TAHDON, TAHDON,TAHDON ÄIDIKSI!!!!Mutta mieheni, se nilvikäs kummjainen ei sitä tahdo..ikää molemmilla 30, naimisissa ollaan,on asunto,auto,kesämökki, hyvät työpaikat..mutta ei niin ei.PRKL!![/LAINAUS]
Ymmärrän fiiliksesi... suunnilleen.

Minä olen tuollainen samanlainen nilvikäs kummajainen, joka olen joutunut vääntäytymään eroon ihanaisesta rakkaasta kumppanistani, joka on koko aikuisikänsä halunnut tulla vanhemmaksi, kun taas minä olen jo kauan sitten tehnyt päätökseni elää vailla jälkikasvua. Elämme kumpainenkin kutakuinkin puolessavälissä neljättä vuosikymmentä jo, lapsiasia on siis yhdennellätoista hetkellä.

Molempien meidän päätöksemme ovat pysyviä ja pitäviä eikä niitä ole mitään syytä muuttaa. Ihmisen vakaumusta on kaikki syyt kunnioittaa ja pitää pyhänä. Parisuhteeseen ei pidä ujuttaa mitään valtataistelua tai toisen manipulointia ja elämänvakaumuksen ylipuhumista.

Jos toisen ihmisen elämän tärkein asia on ryhtyä vanhemmaksi ja kasvattaa oma lapsi, kenellä voi olla sydäntä yrittää muuttaa sitä luontaista tosiseikkaa? Sehän on niin syvällä ihmisyydessä ja vaistomaailmassa, että sen kitkiessään tulisi väkisin kitkeneeksi jotakin olennaista ihmisestä. Hän ei olisi enää sama ihminen tuon toivon menetettyään. Tärkeä on tärkeää, ei siihen ole kenelläkään muulla mitään sanomista.

Tietysti tutkiskelin omaa sydäntäni, että voisinko sittenkin tehdä lapsen kun rakas ihminen sitä niin haluaa - mutta ei. Rakkauteni kumppaniin ei pystynyt ylittämään vakaumustani elämään lapsettomana nyt ja aina. Ei mitään "ei vielä, kulta, ehkä sitten joskus", vaan tosiaankaan _ei koskaan_. Putkeni olen nyt myös pätkityttänyt - sterilisaatiota ei hankita sen vuoksi että sittenkin myöhemmin muuttaisin mieleni.

Koska tiesimme mitä halusimme, eivätkä ne olleet samoja asioita, meidän oli pakko erota kaksi vuotta sitten ennen kuin on myöhäistä (hedelmällisyys ei jatku ikuisesti, ei ainakaan naisen). Vilpitön rakastaminen ei riitä, kun mielipiteet lapsista eivät kohtaa. Ongelmaton parisuhde ei ole ongelmaton, jos toive tulevaisuudesta ei ole yhteinen. Päätös oli kummallekin raskas - lapsi/lapsettomuus vai rakas ihana puoliso. Mistä muka löytyisi parempi?

Ja sen jälkeen kumppanin löytyminen on kummallekin tuskaista, vaikeaa, mahdotonta, utopiaa... Toinen etsii (vielä olemattomalle) lapselleen vanhempaa, vaikka ajatukset ovat menetetyssä rakkaudessa, toinen taas muuten vaan kumppania, vaikka ei tahtoisi toista... Täysin järjetön olotila. Kaksi vuotta ei ole helpottanut kummankaan etsimistä. Pitäisi varmaan muuttaa maasta tai muuten vaihtaa kokonaan ympyröitä.

Siis Mehiläinen: tahdoin vain kertoa, että JOS äitiys on sinulle tärkeämpi asia kuin mikään muu, silloin se on myös tärkeämpi kuin avioliittosi, nilviäisesi, autosi, kesämökkisi ja työpaikkasi. Elämä on sarja valintoja. Sinun pitää elää niin, että valitset oikein, valitset niin että tulet onnelliseksi. Kaikkea ei voi saada. Valitse tärkein.

p.s. en kiusallanikaan kertonut omasta tarinastani, kumpi on nainen ja kumpi mies. Eikä sillä väliä olekaan. Saa arvailla, kerron jos huvittaa...

pythagoras

21.3.2004 22:05

Mitä tää tarkoittaa, kun city-hässäkässä sun käyntikorttisi sanoo että "vieteltävissä"?
http://www.city.fi/kayntikortti/kayntikortti.php?n=Hobitti83

[LAINAUS]Hobitti83 kirjoitti 19.03.2004 klo 19:03:
Olen oikein onnellinen hyvässä, rakastavassa parisuhteessa ja siinä, että voin tehdä mitä ikinä haluan. [/LAINAUS]

Eikö parisuhteesi olekaan onnellinen ja rakastava? Kuuluuko vieras liha pissaliisojen parisuhteeseen, vai oletko vain unohtanut päivittää käyntikorttisi?

ajatellen

23.3.2004 13:03

Mielenkiintoista...ja sitten taas ei! Miksi lapsettomuus on muotia? Miten niin se on jotain mitä hämmästellä lehtien palstoilla, kautta aikain on ollut ihmisiä joilla ei ole lapsia, uranaisia oli jo 100 vuotta sitten mm. opettajattaret!

Itse olen "lapsellinen", olen saanut äitiydestä paljon mielestäni menettämättä mitään, olin nuori tullessani äidiksi, se ei estänyt jatko-opintoja eikä uraa, lapset eivät ole este! Hidaste he ovat, jos sen niin haluaa katsoa. Järjestelykysymys minulta jos kysytään.

Yhtä mielenkiintoista kuin tämä vapaaehtoisesti lapsettomien joukkonousu lööppeihin on uusi ajattelumalli että kaikkien halukkaiden on määrä saada tulla äidiksi? Kuka niin on luvannut? Keinohedelmöitysten luvatussa maassa on vasta nyt herätty mm. siihen että hedelmättömyys on perinnöllistä, se on luonnon oma tapa katsoa ketkä jatkaa perimää ketkä ei ja me lääketieteen turvin rikotaan se luonnon kiertokulku...On mukavaa leikkiä jumalaa, ja siirtää ongelmat seuraavalle sukupolvelle.

Eikö seuraavaksi voitaisiin nostaa julkisuuteen jutussakin mainittu "suurperheet" ja mielellään ne, jotka onnistuneesti osaavat yhdistää perheen ja kodin ja olla onnellisia molemmista.

Nostan hattua kaikille, jotka kantavat vastuun omasta elämästään, niille jotka tekevät lapsia kun niitä haluavat, niille jotka antavat kodin ei-biologisille lapsilleen, niille jotka tietävät ettei äitiys/isyys ole heitä varten.

Kermis

24.3.2004 17:25

Minä halusin äidiksi nuorena. Se oli ihan tietoinen valinta, että synnytin 21-vuotiaana, parisuhteessa ensimmäisen lapseni. Jäin kuitenkin yksin, leskeksi, pienen lapseni kanssa 22-vuotiaana ja pääsin kokemaan yh-äidin arkea.

Opintoni suoritin loppuun vauvan ollessa muutaman kk:n ikäinen, en käytännössä ollut äitiyslomalla kuin 1,5 kk:tta ennen synnytystä (ja sekin virallisesti sairaslomaa ja sairaalassa makoillen).

Raskausaikana spurttasin opinnoissani muiden "edelle" tenttimällä ja synnytettyäni olin tasoissa muiden opiskelutovereideni kanssa. Minulla saattoi joskus olla vauva mukana (luvallisesti) luennoilla. Valmistuin ammattikorkeakoulusta vauvani ollessa 5-6kk:tta vanha, aikataulujeni mukaisesti, opiskelujani pitkittämättä.

Nyt olen reilun vuoden ollut vakituisessa työsuhteessa ja päättänyt jatkaa opintojani. Olinhan aina suunnitellut meneväni yliopistoon. En usko pienen poikani, joka kesällä täyttää 3-vuotta, haittaavan opiskelujani yliopistossa millään tapaa.

Olen tyytyväinen tilanteeseen, sillä asiat on järjestyneet hienosti, vaikkei meillä täällä "vieraassa" kaupungissa olekaan ketään sukulaisia eikä "tukiverkostoa", sitä ollaan vaan elelty päivä kerrallaan ja asennoiduttu pärjäämään. Sosiaalituilla emme elä, enkä yliopistossakaan tule opintotukea saamaan, saati asumistukea. Joten "tyypilliseksi" sosiaalituilla eläväksi yh:ksi minua ei voi laskea.

Valmistuttuani yliopistosta (ehkä n. 2009-2010) poikani on jo Iso, koululainen. Enkä usko hänen olevan este uralleni silloinkaan.

Mitä siis halusin sanoa? No sitä, että nuorena äitinä ja yh-äitinäkin voi pärjätä ja päästä eteenpäin. Tarvitaan kovasti tahtoa ja päättäväisyyttä, sekä voimavaroja. Ja vaikka tämä on paljon ottanutkin, niin on se ollut sen arvoista. Äitiys on ollut mielettömän hieno kokemus ja auttanut jaksamaan muiden elämän kriisien läpi, omalla tavallaan. =0)

Jos joku haluaa kommentoida tai laittaa muuten vaan viestiä, niin sähköposti on tervetullutta.

Aijai

25.3.2004 16:31

Voisiko vikaa etsiä myös vastakkaisesta sukupuolesta... Itse olen aina halunnut paljon lapsia, ja nuorena. Sainkin ensimmäiseni 20-vuotiaana. Mutta lapsen isä otti ja häipyi kun perhe-elämä alkoi.

sexygirl87

29.3.2004 13:59

mäkin halusin lapsen viime vuonna vaikka olen nuori...
olen mä ollut raaskana mut en enäää..mulla oon nyt pikkupoika hän oon puolvuotta vaikka olen nuori viel...
pakkohän että joku päivä saa lapsia..

Satinka

4.4.2004 01:49

Niinpä niin.. nykyään kun ei edes työnantaja kysy, että tuleeko lapseton nainen hankkimaan lapsia ja yhtä hankalaa on naisella jolla on jo lapset valmiina. Minun mielestä me eletään vielä kovassa miesten maailmassa jossa ei tasavertasuutta saada muuten kuin sinkkuudella, koska nykyajan miehetkin ovat todetusti sitoutumatonta lajia jolloin ei edes perhettä pääse syntymään. Toisaalta ne äidit jotkaovat "uhrautuneet" olemaan kotona lastensa kanssa tekevät hyvää työtä näistä lapsista tulee se kansalaisjoukko joka meitä tulevia vanhuksia hoitaa.

neko_83

9.4.2004 15:14

Itse olen vasta 20- vuotias nainen. En pystyisi ajattelemaan lasta, koska jos nyt hankkisin lapsen, miten minä sen kasvattaisin? Tuilla on vaikea elää eteenpäin ja koulutus jäisi kesken..

Luulen, että itse omalla kohtaa odotan, että saan kodin työpaikan ja turvallisen taustan. Sitten vasta voisin ajatella vasta lapsia. Haluan kuitenkin, että lapsi eläisi turvallisessa ympäristössä, vailla sitä huolta, että riittääkö rahat vaippoihin vai ei.

Lapset ovat ihania ja toivottavasti sen Oikean myötä saan myös lapsia jonakin päivänä. Tuntuu vain naurettavalta, että moni haluaa jo nyt lapsia.. Heillä on koko loppuelämä aikaa hankkia lapsia. Nauttikaa nuoruudesta niin kauan kuin voitte, sillä kun saatte lapsen.. olette sidottuna tiettyihin rutiineihin lapsen aikana.

rajallisuus

26.4.2004 17:27

Luettuani lapsettomuus keskustelua ihmettelin eikö kukaan pelkää omaa kuolemaansa, tai läheisensä kuolemaa ja halua jatkaa sukuaan sen vuoksi?

On totta, että lasten hoitaminen ja kasvattaminen on työlästä, mutta myös vanheneminen on työlästä, ja tällöin rakkauden määrä palaa antajalleen takaisin. Emme elä ikuisesti ilman suvun jatkamista. Omiin vanhempiimme syntyneet angstin tunteet ovat osoitus kypsymättömyydestä ja epäkunnioituksesta sitä kohtaan, että hekin ovat parhaansa yrittäneet niissä olosuhteissa, jotka on annettu.

Tuntuu käsittämättömälle tämä oman elämän ikuisuuden ajatus. Oman lapsen kehityksen kautta voi hoitaa omia kadonneita kipukohtiaan ja saavuttaa ymmärrystä omien vanhempiensa avuttomuutta kohtaan.

Mielestäni elämä itsessään on arvokasta, myös vanhempiemme elämä, myös lastemme elämä. Elämän alku ja loppu, nyt siinä keskellä. Jos elämää ei jatka, jää itse lopuksi, joka voi ahdistaa enemmän kuin oman elämän jatkaminen jälkeläisessä, tytössä tai pojassa, uuden elämän alussa.

Kannattaa tutustua oman sukunsa juuriin. Seurata niin kauas kuin voi. Vaikka elämää jatkaisi ei suvun muisti kestä yleensä kuin kolmen polven päähän. Mikä on todella vähän. Vain vuosisata elämää.

Ei lapsi elä kuin kolmanneksen tai neljänneksen elämästään vanhempiensa kanssa. Loppu aika on hänen omaansa.

Koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo, joten miksi siis ennakoida niin kamalasti.

Jarkko_

27.4.2004 12:35

Niin kauan kun päättäjät kaikessa viisaudessaan hoitavat työllisyys-, asunto-, ja sosiaalipolitiikkaa nykyisellä tavalla, ei mitään muutosta nähdä.

-jarkko

Jarkko_

27.4.2004 12:38

Voi, voi. Kyllä huomaa elämän kokemuksen puutteen. Ei sitten minkäänlaista realiteettia, sorry.

[LAINAUS]--81-- kirjoitti 12.03.2004 klo 10:39:

Luettueni edellä olevan artikkelin niin en voi muuta kuin pyöritellä päätä! Mä olen niitä ihmisiä kuka rakastaa yli kaiken lapsia ja haluaa omia lapsia!!! En voisi kuvitella elämääni ilman heitä! Musta on itserakasta ajatella että nainen ei voi kehittää uraa ja olla äiti samaa aikaan! Se on eri asia jos ei halua tähän elämän tilanteeseen kuin se et ei halua siksi että inhoaa lapsia! Miettikää sitä et ootte itsekin ollu lapsia! Miltä ois tuntunu silloin jos joku olis tullu sanoo et mä inhoon teitä!!!! RAIVOSTUTTAVAA!!! Ja kun se sattuu olemaan naisille etuoikeus et ne pystyy synnyttämään!!! Menkää vähän itseenne!!![/LAINAUS]

Kukkaisneito

24.6.2004 11:49

Ajatus siitä,että tulevaisuudessa pitäisi valita JOKO ura TAI perhe vaikutta aika ikävältä.Itse haluan kouluttautua korkealle ja hankkia myös lapsia,miellellään kaksi tai kolme.

nainen-85

22.7.2004 18:25

Mielestäni kukin saa tehdä kuten itse näkee itselleen parhaaksi. Kunnioitan joidenkin päätöstä olla hankkimatta lapsia mutta itse haluan lapsia joku päivä ja toivon että päätöstäni voidaan kunnioittaa.

nainen-85

22.7.2004 18:27

[LAINAUS]maailmannapa kirjoitti 12.03.2004 klo 14:31:

just eiköhän lasten teko seuran takaamiseksi vanhoille päiville kuulunut agraarikaudelle?? voiko turhempaa syytä lapsen hankkimiselle olla kuin seuran saaminen ja "varma" rakkaus? tiedätkö itse voivasi rakastaa pientä kääröä pyyteettömästi koko loppuikäsi, lapsen kasvattaminen kun ei ole vain yksipuolinen suhde..
niin ja oma kantani on siitä 12v asti ollut etten halua lapsia ja hyvin on pitänyt..en minäkään niitä inhoa, tulen hyvin toimeen lasten kanssa mutta en kaipaa kokoaikaista huomionhakijaa elämääni.[/LAINAUS]

Niimpä! Kuka hankkii lapsia sen takia että joku käy sitten vanhana katsomassa sairaallassa. Jos on lapset sillä asenteella hankittu ja kasvatettu niin tuskimpa tulee!

Mummu

5.8.2004 14:27

Voi teitä hyvät ihmiset! Tapella nyt moisesta asiasta... En ymmärrä lainkaan tätä vihamielisyyttä!

Itse olen jo vuosikausia ollut vapaaehtoisesti lapseton. Päätökseeni ei vaikuta mitenkään politiikka, ekologia, eikä kansantalous, kuten eivät minkäänlaiset henkilökohtaiset pyrkimyksetkään. En vain yksinkertaisesti ole keksinyt yhtäkään syytä miksi hankkisin lapsia! Olen työskennellyt lasten kanssa ja monilla ystävistäni on kerrassaan valloittavia lapsia, en silti tunne minkäänlaista kaihoa avatessani oven hiljaiseen, lapsettomaan asuntooni. Ehkä nautin omasta riippumattomuudestani liikaa luopuakseni siitä lasten takia.

Niin tai näin, en käsitä mistä "lapselliset" ovat saaneet käsityksen omaavansa oikeuden herjata meitä lapsettomia henkilökohtaisen elämämme perusteella! En minäkään kulje haukkumassa äitejä ja isejä vain siksi, että he ovat päättäneet toisin kuin minä. En sano, että kaikki vanhemmat ovat tällaisia tyranneja, mutta käsittämättömän paljon tunnun herättävän agressioita tämän asian tiimoilta... Tämä on todella valitettavaa - ja pöyristyttävää!

Tosiasiahan on, ettei ketään voi pakottaa vanhemmuuteen. Kuten myös se, ettei yhdenkään lapsen pitäisi joutua kärsimään siksi, että hänellä on äiti joka ei haluaisi olla äiti ensinkään. Jokaisella lapsella on oikeus tuntea olevansa toivottu ja arvostettu.

Jos edelleen haluatte leimata minut itsekkääksi egoistiksi, olkaa hyvät vain, mutta kieltäydyn tuntemasta syyllisyyttä elämänvalintojeni takia. Olkaa rohkeita elämässänne ja ylpeitä valinnoistanne, kuuluu niihin sitten lapsettomuus tai vanhemmuus!

englantine

14.9.2004 22:07

Toi artikkeli on mun mielestä aika lailla hakoteillä. Se, että naiset ei tahdo lapsia johtuu pelkästään yhteiskunnasta.
Kaikki me oikeestaan ollaan aika yksin tässä maailmassa. Mutta meillä on oikeuksiä päättää ITSE ilman muiden tahtoa halutaanko me lapsia vai ei. Voi sitä tietty ajatella, että se päätös koskee myös sitä tulevaa lasta ja että siltä ei ole oikeutta riistää elämää jo ennen kun se on syntynyt. Mun mielestä maailma ei ole kauheen hyvä paikka etenkään lapsille. Mä olin pienenä ainakin tosi ahdistunut jatkuvasti, koska porukka oli niin masentunutta ja rahavaikeuksissa, ja mun mielestä lapsia ei saisi hankkia jos ei ole siihen valmis.. kun oon kasvanu vanhemmaksi niin oon tullu koko ajan varmemmaksi etten tahdo lapsia eikä se johdu mistään viallisesta sisäisestä kellosta..

Belle-1974

16.10.2004 09:58

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Eipä mikään ihme, etteivät monet enää halua lapsia, kun katsoo näitä tämän päivän vellihousuvanhempien "hirviölapsia" joihin ei saa kertakaikkiaan mitään kuria! Pahimpia ovat nämä Vapaan Kasvatuksen tuottet!

Kiljukaulat riehuvat teattereissa, ravintoloissa, kaduilla, julkisissa likennevälineissä, kaupoissa... Tuovatpa jotkut mukanaan sairaita lapsiaan toimistollemmekin, koska kumpikaan vanhemmista ei voi jäädä kotiin hoitamaan heitä! Tuollaiset itsekkäät työkaverit pitävät toimistoa päiväkerhona - todella "mukavaa" meille muille jotka yritämme hoitaa työmme!

Arvostan rauhaa ja vapautta enemmän kuin koskaan ja muiden lasten julkinen metelöinti ja työkavereiden kertomukset lapsistaan riittävät minulle.
Haluan palata hiljaiseen, siistiin ja harmoniseen kotiini pitkän työpäivän jälkeen. Mieheni on ehdottomasti samaa mieltä kanssani.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

oxFF

29.11.2004 10:36

En yhtään ihmettele lasten hankkimista! Kun eduskunta pyörii byrokratian ja oman edun tavoittelun ympärillä,
niin aikaa ko.ongelman ratkaisuun ei tunnu löytyvän.
Ratkaisun ongelmaan voi kertoa muutamalla sanalla!

Lyhyesti: Pienyrittäminen kannattavammaksi,valtion turhan byrokratian purkaminen,kotimaisen tuotteen suosiminen,tupakoinnin ja alkoholin vastustamisohjelmat,lasten kotihoidon tukeminen.Näillä toimenpiteillä saataisiin syntyvyys nousuun ja työttömyys poistettua suomesta.

nainen22

13.11.2005 20:37

Onneksi on aikaa miettiä lasten hankintaa iänkin puolesta. Mieheni kanssa olemme asuneet vajaat 2 vuotta yhdessä ja onnellisia ja tyytyväisiä suhteessamme. Minulle iski jokin aika sitten pieni vauvakuume, kun näin tuttujen lapasia ja heidän onneaan perheenlisäyksestä. Mieheni on kuitenkin toppuutellut minua, koska hän ei halua ainakaan vielä lapsia, vaikka onkin minua vanhempi. Ei ole mielestäni reilua painostaa toista niin suureen elämänmuutokseen, saati jättää salaa pillerit pois. Olenkin tehnyt kompromissin ja lykännyt haaveitani muutaman vuoden päähän, jolloin olisi ihanaa, jos miehenikin jo suostuisi vakavissaan harkitsemaan asiaa. En tosin ole varma, tuleeko sitä aikaa koskaan. En vain halua nyt stressata asiasta, koska en halua lapsia kenen tahansa miehen kanssa, vaan juuri hänen kanssaan -sitten aikanaan..

Olen lisäksi ymmärtänyt, että en ehkä olisi parhaalla mahdollisella tavalla vielä valmis äidiksi; vaikeuksien ja pettymysten sietokykyni on liian alhainen ja pinnani palaa herkästi. En ole nalkuttajatyyppiä, vaan raivoan aikani äänekkäästi, ja rauhoitun sitten. Mielestäni pienen lapsen kanssa ei kuitenkaan tulisi reagoida näin voimakkaasti kuin nyt teen..luulen, että kehityn edes vähäsen ajan kanssa! Itsehillintäähän se vain vaatii. Lisäksi itsekkyyteni on vielä sitä luokkaa, että lapsettomana elämä maistuu paremmalta, saa nukkua kun haluaa ja loikoilla rauhassa, tai vastaavasti lähteä lenkille ja salille kun huvittaa. Luulen että se on hallitseva syy miehenikin mielipiteessä; hänkin arvostaa rauhaa ja harrastamismahdollisuuksia.

Lisäksi suuri syy lykkämispäätökseen on raha. Emme ole kumpikaan hyväpalkkaisissa ammateissa, jossa äitiysvapaiden heikommat tulot eivät niin haittaisi. Meille ei ole ihan heti mahdollista siirtyä ostamaan kolmiota, kun kaksion maksua pitää jatkaa vähintään seuraavat 5 vuotta, että pesämunaa saa kertymään isompaan asuntoon. En silti halua vaihtaa ammattia, koska se on vakituinen paikka ja minulle jää paljon vapaa-aikaa, joka merkkaa enemmän kuin rahantulo. jää enemmän aikaa harrastaa liikuntaa ja nukkua :)

Vinkkini muille ihmisille on, että ottakaa rennosti älkääkä yrittäkö suorittaa elämää tietyssä järjestyksessä. Kaikki eivät halua lapsia ikinä ja se on minusta ihan yhtä ok, kun lapsen toivominen elämään. Toivoisin vain, että kaikille lasta toivoville olisi taloudelliset mahdollisuudet perustaa perhettä, jos halua olisi ja hyvä parisuhde lapselle turvallisena kotina.

Työmies

12.4.2008 11:04

Naisten vika, ettei lapsia synny. Mieheksi kelpaa vain, jos on korkeakoulun tutkintotodistukset taskussa. Naiset eivät aloita sotia, mutta kyllä se ihmiskunta näinkin tältä planeetalta saadaan hävitettyä.

Työmiehelle

12.12.2008 06:08

Synnytä itse, älykääpiö. Voit korjauttaa sukupuolesi miehestä naiseksi ja täyttää "velvollisuutesi". Tee saman tien 12 lasta. Samahan se on, kenen kanssa ne vääntää, kunhan vain niitä syntyy.

Hyvähän se on puhua asioista, joiden toteutumiseksi ei tarvitse nostaa omaa persettään penkistä. Thyi.

Taidat vain olla katkera homo, kun ilmeisesti ei omaakaan jälkikasvua ole.

ärkele

14.6.2009 16:31

"Summa summarum: Yhteiskunnassamme vallitsee täysin hatarasti perusteltu epätasa-arvo, joka toteutuu nimenomaan lastentekovaiheessa, ja vaikuttaa laajamittaisesti naisen huonompaan asemaan muun muassa työelämässä ja antaa miehelle vapauksia.

Jospa joku tekisi jutun miehistä ja heidän lastentekohaluistaan ja kotielämän ja uran sovittamissuunnitelmistaan." Vittu, että pistää vihaksi tasa-arvokortin kiskominen esiin, kun oikeuksista ja velvollisuuksista puhutaan. Sitten, kun tullaan huoltajuuskiistoihin eron tullessa, niin suurinpiirtein mikä tahansa juoppohuora saa huoltajuuden, kun kyseessä on pieni lapsi. Siinä on sinulle hatarasti perusteltu epätasa-arvo. Julistetaan samaan huutoon naiset asevelvollisiksi, kun tasa-arvosta inistään.

Eras_korilas

22.8.2010 01:52

"Tyypillinen epätasa-arvon tukemisstrategia on perustella kaikkea "luonnonmukaisuudella" - nimenomaan naisen on jäätävä kotiin, koska niin tapahtui vuosituhansia sitten tai koska hänellä on rinnat. Ikään kuin ihmiskunta millään tapaa eläisi enää samoin kuin tuhansia vuosia sitten tai ikäänkuin modernin teknologian avulla ei voitaisi valmistaa mainiota lastenruokaa, mutta sen sijaan voidaan lähettää luotaimia marsiin ja siirtää sydämiä. Biologisilla "tosiasioilla" on myös perusteltu alkuperäiskansojen tuhoamista, afrikkalaisten orjaksi pakottamista, juutalaistuhoja jne.

Lapsia on myös syntynyt vuosikausia ilman, että äiti imettäisi - ennen jokainen vähänkin ylhäinen luovutti lapsen samantien imettäjälle, joita oli yksi tai useampi. Ja ennen nykyistä pitkää äitiyslomaakin oli töissä käyviä äitejä, jotka menivät takaisin töihin heti kuukauden tai parin jälkeen. Nykyiset nuoret aikuiset taas on keskimäärin pitkään imetettyjä äitien kasvattamia - ja ovatko he onnellisempia ja tasapainoisempia kuin ne, joita on imetetty vähemmän tai imettäjien hoitamat ihmiset? Tuskin."

Nykyteknologialla ei pystytä tuottamaan rintamaidon veroista äidinmaidonkorviketta ehkä koskaan. Rintamaito on paljon muutakin kuin mitattavissa olevia molekyylejä - siinä on ainutlaatuista äidinrakkautta, ehkä jopa metafyysisiä osasia äidin tunne- ja kokemuselämästä, jota sijaisimettäjät eivät voi lapseen siirtää. Rintaruokinnan eduista on tehty lukuisia tutkimuksia, joita kyllä löytyy hieman etsimällä. Äidin imettäminen omilla rinnoillaan on meant to be.

Ihmisen biologia on lähes samanlainen kuin vuosituhansia sitten - naisella on vahva hoivavietti ja luontainen halu hankkia puoliso, joka pystyy huolehtimaan hänestä ja jolla on kykyä siirtää mahdollisimman vahvat (maskuliiniset) ominaisuudet jälkikasvulle. Mies puolestaan on luotu siittämään lapsia muulloinkin kuin kerran kuussa. Luonnossa esiintyvässä ristiriidassa nainen tahtoo toisaalta mahdollisimman vahvan ja lisääntymiskykyisen yksilön perheen pääksi, vaikka se samalla tarkoittaa ko. miehen maskuliinisten ominaisuuksien vetävän häntä myös muiden naisten perään ja muita naisia hänen puoleen. Haaremimenetelmä on tavallaan luonnollista ja mies ja nainen on tarkoitettu erilaisiksi lastenhoidonkin suhteen. Ihmiselle on kuitenkin suotu valta luonnollisten halujensa ylitse tässäkin.