Piinaava rakkaus

Stan80

12.3.2004 00:38

Luin jutun seuraavana iltana siitä, kun koin toisen montun rakkauselämässäni reilun vuoden sisään.

Kaksi "terveeksi" kutsuttua seurustelusuhdetta on molemmat loppuneet ilmeisestikkin omaan riittämättömyyteeni. Järkyttävää, että yleisesti ottaen myönnän sen, en ehkä itselleni, mutta ainakin yritän.

Mutta mutta..jutun kirjoittaja ei todellakaan ottanut nyt huomioon jätetyksi tulleen asemaa suhteen päätyttyä. Yhtäkkinen kumppanin jättäminen ei todellakaan aiheuta jätetyssä kovin suuria luottamuksen tunteita entistä kultaa kohtaan. Sairauteen asti exän riivaaminen ei tietenkään saa mennä, mutta asiat pitäisi pystyä puhumaan halki suhteen päätyttyä, eikö? Se edesauttaisi varmaakin myös jätettyä suhtautumaan eroon..näin ei ole omalla kohdallani käynyt koskaan.

Valitettavasti tunteeni tätä juuri suhteen päättänyttä kultaani kohtaan ovat tallella vähintäänkin yhtä voimakkaina kuin ennenkin. Hän ei suostu asiasta edes keskustelemaan kanssani..syytä voin vain arvailla..ja siitähän ne harhakuvitelmat lähtevät..

Antakaahan kommenttia asiasta!

Johanna1974

12.3.2004 08:15

Ajankohtainen aihe mulle- elän tosi rassaavassa suhteessa, ja luulen että ero on aika lähellä, on ollut jo pitkään mutta jostain syystä vaan ollaan roikuttu yhdessä. Mulla itsellä jättäminen on hankalaa, olen niin pirun "kiltti" että mun käy sääliksi jos toinen jää tyhjän päälle (hän oli tyhjän päällä kun aloimme seurustella, eli huonekalut ja lähes kaikki muukin on minun, lisäksi hän on työtön eli olen saanut elättää häntä myös...) eli en ole vain pystynyt hakea itselleni asuntoa ja muuttaa yksinäni sitten sinne. Luonne- erot meillä on valtaisat: miehellä on (koittaa ainakin olla) iso ego, ja mun kustannuksella sitä ilmeisesti pönkitetään. En siis osaa tehdä mitään, lisäksi hän on "ylisiisti" eli mitään elämisen jälkiä ei oikein sais olla asunnossa (ja minä taas olen sellainen jota ei pieni epäjärjestys haittaa, en edes huomaa sellaista, puhdasta pitää kuitenkin olla), ja tästä saan kuulla päivittäin (kahvikuppi väärässä paikassa, tiskialtaassa vaahtoa, hella ei kiillä heti puhtaana ruuanlaiton jälkeen, villasukista tulee nukkaa suhvalle...). Parhaani olen koittanut, mutta en pysty muuttumaan ihan "steriiliksi", olen tällainen kuin olen! Isoissa riidoissa on tullut puhe erosta, kerran kun sanoin jättäväni hänet, hän löi ja potki (tekee muutenkin sitä, varsinkin humalassa, jos vaikka sanon vastaan), joskus on uhannut hommata mulle potkut töistä, haastaa minut oikeuteen, tekee mun elämäni helvetiksi.. Tällaisia siis olen saanut kuulla. Kunhan sopu on taas saatu, hän sanoo että eihän noita puheita nyt tosissaan kannata ottaa, hän vain vihaisena sanoo... En siis oikeastaan ole uskaltanutkaan tehdä tälle asialle oikein mitään, kun pelkään mitä tulee tapahtumaan! Niin, hän on mustasukkainenkin, pahasti, ja on senkin sanonut että sitten kun näkee mut uuden poikaystäväni kanssa jossain, se saa turpiinsa kunnolla (huom. mitään uusia poikaystäviä ei ole kuvioissa edes, eli itse mustasukkaisuusjutut on ihan turhia ja hänen päässään).
Onko testä jollakulla ollut samanlaista tilannetta, tai olet parhaillaan!?? Olis ihan hieno kuulla kokemuksia.. Niinhän se on, että tämä suhde loppuu- odottelen vain, että HÄN jättää minut, silloin pääsen varmaankin helpommalla.... Huh tätä elämää ja miehiä (suurin osahan tällaisista "vainoajista" on miehiä, ninikuin artikkelissa luki, ja muutenkin mitä on asioita lukenut) !!!!

Fling

12.3.2004 08:46

Seurustelin n. 5 vuotta sitten itseäni hieman vanhemman miehen kanssa. Hän oli ylitsepääsemättömän mustasukkainen(jopa luuli minulla ja hänen veljellään olevan suhde(velikin seurusteli)), helposti suuttuvaa sorttia ja yritti kontrolloida elämääni täysin (päättää ketkä ovat kavereitani, minne menen, kenen kanssa, mihin käytän rahani jne). Pelkäsin häntä välillä niin paljon etten uskaltanut kertoa kenellekään tilanteesta tai sanoa hänelle vastaan. Lopulta sain tarpeekseni ja pistin hänen kanssaan poikki ja muutin toiselle paikkakunnalle. Ongelmana oli vain saada loputkin tavarani pois hänen asunnostaan. Hän ei yksinkertaisesti suostunut antamaan niitä minulle. Kuukauden kuluttua hän ilmoitti siirtäneensä tavarani vinttikomeroonsa ja sain avaimen sinne. Eipä siellä ollut puoliakaan tavaroistani. Oikeastaan vain kaikki millä hän ei mitään tekisi. Hänen harmikseen sama avain kävi myös hänen kotioveensa.. Ilmoitin kyllä hänelle meneväni sinne sisään. Aluksi hän väitti että joku hänen tuttu asuu siellä nykyään, mutta se ei mennyt läpi joten hain tavarani pois.
Noo, tavarani sain, mutta ei puhelinsoitot, viestit ja vakoilu siihen loppunut.. Hän ilmestyi uuteen kotikaupunkiini silloin tällöin kun olin iltaa viettämässä ja jossain vaiheessa näin hänet jossain ravintolan nurkassa virne naamalla. Hän ei välittänyt koskaan muiden katseista ja ajatuksista vaan saattoi haastaa riitaa MISSÄ TAHANSA ja oikeastaan kenen tahansa kanssa. Parasta oli siis lähteä hänen kanssaan ulkopuolelle keskustelemaan, vaikka se ei mitään hyödyttänytkään.
Pikkuhiljaa hän alkoi tajuamaan että tosiaan en rakasta häntä (siinä vaiheessa pikemminkin vihasin) ja että en ole tulossa takaisin..
Nyt hän seurustelee toisen exänsä kanssa..

-Cordelia-

12.3.2004 11:11

viime keväänä veljen eräs kaveri, päätti että on kiinnosutunut minusta ja että mä olen kiinnostunut vastavuorosesti hänestä. olin sen illan aikana sanonut hänelle yhden lauseen. yöllä tuli viesti että olenko kunnossa. ihmettelin että mistä se mun numeron on saanut. seuraavaksi se kysyi lähdenkö leffaan hänen kanssaan, suostuin sanoen että kyllä kaverina. seuraavaksi se jo kyseli että mihin mennään syömään ja hän voi hakea mut sitten. meillä on 30km välimatka ja sekin ihan erisuuntaan kun oli tarkoitus lähteä. siinä vaiheessa tajusin että se haluaa muutakin kun olla kaveri, viimenen niitti oli kun se sano maksavansa kaiken.
ei koskaan menty leffaan.

sen jälkeen alkoi viestien vaihto, koitin saada sitä tajuamaan että mua ei kiinnosta, sovittiin että ihan kaverina vaan. läheteltiin viestejä, tai se lähinnä. saattoi tulla yli 30 viestiä päivässä, mä vastasin ehkä muutamaan.

sitten se tuli käymään, toi pizzaa ja viiniä ja ison pehmolelun, mun oli tarkotus saada se tajuamaan ettei mua kiinnosta. ei se tajunnut.
kesällä oli mun nimppareitten jälkeisenä yönä oven taa tullut pieni rasia, jossa oli 4 leffa lippua ja pieni pehmolelu, ilmeisesti sinne oli jopa suihkutettu miehen käyttämään axea. idea oli selvä. ota kaveri mukaan ja lähetään yhdessä leffaan, niin että mulla on joku "turva" häntä vastaan pimeässä teatterissa. mä tein jo suunitelman että okei, mennään vaan pistän sen istuun 2 penkin päähän musta, kaverin viereen, olihan mulla 4 lippuakin.
en koskaan lähtenyt sinnekkään.

elokuussa oli mun 20-vuotis synttärit. se kysy saako hän myös tulla, kun tiesi että ollaan meidän mökillä kaveri porukalla ja saunotaan ja grillataan. kielsin nojaten siihen että mun exä oli tulossa, ja tiesin molempien mustasukkasuuden. ei mun exäni tullut.
3 päivää juhlimisen jälkeen, mun oikeena synttärinä se oli lähtenyt ajaan sinne mökille tietäen että mä olen siellä vielä silloin. mä olin kerennyt lähteen. se tuli meille lopulta 30 min pyörittyään metsäteillä tietämättä mihin mennä tai missä oli. valitti mulle että hänen autonsa on nyt ihan paskanen sun muuta, mun vika. se toi kaulaketjun jossa oli kultanen sydän ja sen keskellä sininen kivi. se sydän oli sen sydän ja se kivi oli sen vuodatettu kyynel mun takia. oksetti koko ajatus. sen ajan mitä se mulla täällä oli en puhunut mitään kirjotin vaan mailiani. tajus lähteä aika nopeaan.

sen jälkeen se sitten paheni. mä olin loppu keväästä ilmottanu et poistaa mun numeron, mä pidin hiljasuutta, etten vastannut sen puheluihin ja viesteihin yli kuukauteen. ei se auttanut. se lähetteli runoja ja rakastan sua-viestejä. mä koitin kaikkeni.

sit rupes syksyllät uleen viestejä että on mun vika mihin kuntoon hänen elämänsä on mennyt, koska hän rakstaa mua. mä olen kylmä, tunteeton, eikä hän ihmettele miksi olen ollut yli 4 vuotta sinkku.

mä olin järjestänyt sille tyttöystävän jotta se tajuais että jättäis mut rauhaan. se väitti tälle tytölle ettei ole tekemisissä mun kanssani, olihan se joka päivä.

kerran se kävi täällä sen jälkeen kun olin palauttanut sen antamat lahjat, postin kautta. tuli itkine mun oven taa ka heitti sen ketjun mulle takasin. mä käsikin sen sisälle ja sanoin et rauhottuu nut. koitin jutella kun kaveri. itkien se lähti, ja luuli loukkaavansa kun sano että hän menee "millan" luo, se varmaan odottaa jo.

pari päivää siitä mun kaveri soitti ja kysy että olenkö mä kunnossa se mies oli soittanu kaverille ja haukkunu sen pystyyn, koska olin omalle kaverilleni purkanut sydäntä miehen käyttäytymisestä ja kuinkas ollakaan "milla" ja mun kaveri olivat myös kavereita, juttu kulki...

seuraavaks rupes tulemaan mulle puheluita miehen numerosta ja "millan", en vastannut lähetin vaan viestin että jätä mun kaverin rauhaan se ei kuulu tähän. seuraava viesti oli että vastaa, mä tapan sut.

mun puhelin meni kiinni, etuovi lukkoon ja keittöveitsi tuli sängyn viereen. en mä voinu tietää oliko se tosissaan vai ei.

seuraavana aamuna se lähetteli viestejä, olin veljen salibandy pelissä, ei paljoa kiinnostanut joten sanoin että anna olla, tia tuu saman tien tappaan mut. se soitti, ja mä huusin sille ääneni käheäks ja sanoin että otappa vielä kerrankin yhteyttä niin poliiseilla on asiaa, se vaan vinku että ei hän tosissaan ollut, sama se mulle oli siinä vaiheessa. mua ei kukaan uhkaa tappaa.

se kesti yli 8kk, mä tein kaikkeni mitä osasin. en kylläkään koskaan mennyt poliisien puheille, vaikka se olisi varmaan ollut helpoin tie rauhaan. mä poistin sen numeron, muutaman kerran on tullut viestiä, aina sillon kun huokaan että onneks siitä ei ole kuulunut. ei ole mulla mitään asiaa sille.
toivottavasti ei enää koskaan käy näin. mä en vaan ymmärrä miten 25 vuotias mies voi olla idiootti, eikät ajua että kun sanoo ettei kiinnosta niin lisää vettä vaan myllyyn ja yrittää kahta kauheammin. mua parhaillaan jopa oksetti koko miehen nimen kuuleminen ja sen näkeminen. silti mä menin aina sinne missä mä tiesin sen olevan, ihan kiusallani, mä halusin antaa vähän takasin. onneks se tajus..

Elpero

12.3.2004 13:51

Olen sitä mieltä, että jokainen vastaa omasta elämästään eikä muiden. Jos uhkaillaan tai kiristetään toista (esim. itsemurhalla), niin siitä vaan. Ise en kuuntelisi päivääkään. Kehottaisin menemään vaan hoitoon ja hankkimaan elämäänsä muuta sisältöä. That`s life!

mimumamu

13.3.2004 18:22

Itse seurustelin 17 vuotiaana 2 kuukautta itseäni 7 vuotta vanhemman miehen kanssa. Ensimmäisenä päivänä hän jo alkoi puhua minulle yhteen muuttamisesta ja lapsien tekemisestä. Olin 17 ja nuoruus vielä edessä. Kun sitten jätin hänet, sen vuoksi etten ollut vielä valmis sitoutumaan niin kuin hän olisi halunnut, hän ei jättänytkään minua rauhaan. Tekstiviestjä tuli, enkä vastannut, hän jatkoi ahdisteluani puolitoista vuotta. Hän ei tajunnut etten halua enää. Hän pyyteli ajelulle, kahville jopa ehdotti pelkkää seksiä. Hullu!!oksetti pelkkä ajatuskin seksistä, ja koko hänen naamansa näkemisestä. Nyt melkein 3 vuoden jälkeen hän toivottavasti on jättäny minut rauhaan.

polly23

14.3.2004 10:38

Seurustelin lukio aikana vuotta vanhemman pojan kanssa ja koko seurustelu oli yhtä suurta draamaa ja tappelua. Monta kertaa lopetinkin jo suhteen mutta ajauduin siihen taas uudelleen. Kuukautta ennen ylioppilaskirjotuksiani päätin viimein lopullisesti laittaa pisteen jo siinä vaiheessa kihlaukseen johtaneelle suhteelle. Ylioppilasjuhlissani entinen poikaystäväni yhtäkkiä saapui paikalle ja alkoi suureen ääneen vaatia vanhoja tavaroitaa takasin, kaikkien vieraiden edessä. Vielä vuosi eromme jälkeen hän saattoi soitella perheelleni ja veljilleni toivotellen hyvää pääsiäistä tai muuta yhtä typerää..

erotomaaniG

14.3.2004 21:20

En ole koskaan kunnostautunut paheessani samassa mittakaavassa kuin artikkelin henkilöt, mutta ymmärrän kuitenkin ilmiöön liittyvän psykologian. Itselle apua ovat tuoneet uusi ympäristö ja uudet ihmiset. Elämä, joka pyörii paikoillaan, pitää muuttaa itse, vaikka heikkona hetkenä uskoisikin, että vain tuo toinen voi muuttaa kaiken.
Olen kuitenkin järkyttynyt kuinka piittaamattomia ihmiset ovat lähimmäisistään: "Ei kukaan voi olla vastuussa toisen elämästä." Ei voikaan, mutta voisi edes lähettää viestin, että olen huolissani sinusta ja tarvitsisit ammattiapua. Uskomattoman monelle häirinnän kohteelle jo sekin tuntuu vaativan liikaa energiaa.

Univelka

17.3.2004 08:55

Niinhän se on, että tämä suhde loppuu- odottelen vain, että HÄN jättää minut, silloin pääsen varmaankin helpommalla.... Huh tätä elämää ja miehiä!!!![/LAINAUS]

Johanna hyvä, ei hän aio sinua jättää, älä tuudittaudu sen varaan. Kerroithan että hän on ollut tyhjän päällä, huonekalut ovat sinun ja että olet häntä elättänyt. Miksi hän jättäisi sinut, kun kerran olot ovat näin hyvät?

Itselläni on ollut samanlainen tilanne. Elätin työtöntä poikaystävääni, joka muutti luokseni asumaan kun menetti oman kämppänsä maksamattomien vuokrien takia. Jossain vaiheessa halusin päästä suhteesta eroon, koska siinä ilmeni juuri noita mainitsemiasi asioita: mustasukkaisuutta ja aggressiivisuutta jne. Odotin että hän olisi jättänyt minut, mutta sitten tajusin ettei niin kävisi koskaan. Olin hänelle kuin äiti ja elättäjä joka kantaa kaiken vastuun ja hän vain voi riehua niinkuin haluaa. Hänellä oli ihan hyvät oltavat, minulla ei. Ei se ollut ollenkaan tasa-arvoinen suhde. Luulen että hän jätti tahallaan vuokransakin maksamatta, koska odotti minun pelastavan hänet. Minä sitten pelastinkin hänet monta kertaa, mutta sitten tuli mitta täyteen. Tulin siihen tulokseen, että herra saa kantaa vastuun omasta elämästään. Heitin miehen pihalle kauhean riidan saattelemana. Nyrkistäkin kerran sain, mutta mitään vammoja ei siitä jäänyt.

Kyllä kannatti, mies ei jäänyt edes vainoamaan minua, vaikka oli uhkaillut ties mitä. Joten Johanna, sinun on itse tartuttava toimeen ja pistettävä mies kiertoon. Ei se ole helppoa, tiedän, mutta muutos tilanteeseen on saatava.

sipuli83

17.3.2004 13:38

[LAINAUS]Johanna1974 kirjoitti 12.03.2004 klo 08:15:

Ajankohtainen aihe mulle- elän tosi rassaavassa suhteessa, ja luulen että ero on aika lähellä, on ollut jo pitkään mutta jostain syystä vaan ollaan roikuttu yhdessä. Mulla itsellä jättäminen on hankalaa, olen niin pirun "kiltti" että mun käy sääliksi jos toinen jää tyhjän päälle (hän oli tyhjän päällä kun aloimme seurustella, eli huonekalut ja lähes kaikki muukin on minun, lisäksi hän on työtön eli olen saanut elättää häntä myös...) eli en ole vain pystynyt hakea itselleni asuntoa ja muuttaa yksinäni sitten sinne. Luonne- erot meillä on valtaisat: miehellä on (koittaa ainakin olla) iso ego, ja mun kustannuksella sitä ilmeisesti pönkitetään. En siis osaa tehdä mitään, lisäksi hän on "ylisiisti" eli mitään elämisen jälkiä ei oikein sais olla asunnossa (ja minä taas olen sellainen jota ei pieni epäjärjestys haittaa, en edes huomaa sellaista, puhdasta pitää kuitenkin olla), ja tästä saan kuulla päivittäin (kahvikuppi väärässä paikassa, tiskialtaassa vaahtoa, hella ei kiillä heti puhtaana ruuanlaiton jälkeen, villasukista tulee nukkaa suhvalle...). Parhaani olen koittanut, mutta en pysty muuttumaan ihan "steriiliksi", olen tällainen kuin olen! Isoissa riidoissa on tullut puhe erosta, kerran kun sanoin jättäväni hänet, hän löi ja potki (tekee muutenkin sitä, varsinkin humalassa, jos vaikka sanon vastaan), joskus on uhannut hommata mulle potkut töistä, haastaa minut oikeuteen, tekee mun elämäni helvetiksi.. Tällaisia siis olen saanut kuulla. Kunhan sopu on taas saatu, hän sanoo että eihän noita puheita nyt tosissaan kannata ottaa, hän vain vihaisena sanoo... En siis oikeastaan ole uskaltanutkaan tehdä tälle asialle oikein mitään, kun pelkään mitä tulee tapahtumaan! Niin, hän on mustasukkainenkin, pahasti, ja on senkin sanonut että sitten kun näkee mut uuden poikaystäväni kanssa jossain, se saa turpiinsa kunnolla (huom. mitään uusia poikaystäviä ei ole kuvioissa edes, eli itse mustasukkaisuusjutut on ihan turhia ja hänen päässään).
Onko testä jollakulla ollut samanlaista tilannetta, tai olet parhaillaan!?? Olis ihan hieno kuulla kokemuksia.. Niinhän se on, että tämä suhde loppuu- odottelen vain, että HÄN jättää minut, silloin pääsen varmaankin helpommalla.... Huh tätä elämää ja miehiä (suurin osahan tällaisista "vainoajista" on miehiä, ninikuin artikkelissa luki, ja muutenkin mitä on asioita lukenut) !!!![/LAINAUS] Olen nyt saman tyyppisessä suhteessa, tosin tilanne ei ole ihan noin paha. En uskalla puhua erosta koska pelkään että saan nyrkistä. Aion mennä juttelemaan psykologin kanssa että saan henkistä tukea. Yritän myös koulun tai työn varjolla lähteä pois jos pääsen jonnekkin, sillä en usko että mies seuraa perässä.

Julienne78

18.3.2004 14:09

[LAINAUS]Johanna1974 kirjoitti 12.03.2004 klo 08:15:

Ajankohtainen aihe mulle- elän tosi rassaavassa suhteessa, ja luulen että ero on aika lähellä, on ollut jo pitkään mutta jostain syystä vaan ollaan roikuttu yhdessä. Mulla itsellä jättäminen on hankalaa, olen niin pirun "kiltti" että mun käy sääliksi jos toinen jää tyhjän päälle (hän oli tyhjän päällä kun aloimme seurustella, eli huonekalut ja lähes kaikki muukin on minun, lisäksi hän on työtön eli olen saanut elättää häntä myös...) eli en ole vain pystynyt hakea itselleni asuntoa ja muuttaa yksinäni sitten sinne. Luonne- erot meillä on valtaisat: miehellä on (koittaa ainakin olla) iso ego, ja mun kustannuksella sitä ilmeisesti pönkitetään. En siis osaa tehdä mitään, lisäksi hän on "ylisiisti" eli mitään elämisen jälkiä ei oikein sais olla asunnossa (ja minä taas olen sellainen jota ei pieni epäjärjestys haittaa, en edes huomaa sellaista, puhdasta pitää kuitenkin olla), ja tästä saan kuulla päivittäin (kahvikuppi väärässä paikassa, tiskialtaassa vaahtoa, hella ei kiillä heti puhtaana ruuanlaiton jälkeen, villasukista tulee nukkaa suhvalle...). Parhaani olen koittanut, mutta en pysty muuttumaan ihan "steriiliksi", olen tällainen kuin olen! Isoissa riidoissa on tullut puhe erosta, kerran kun sanoin jättäväni hänet, hän löi ja potki (tekee muutenkin sitä, varsinkin humalassa, jos vaikka sanon vastaan), joskus on uhannut hommata mulle potkut töistä, haastaa minut oikeuteen, tekee mun elämäni helvetiksi.. Tällaisia siis olen saanut kuulla. Kunhan sopu on taas saatu, hän sanoo että eihän noita puheita nyt tosissaan kannata ottaa, hän vain vihaisena sanoo... En siis oikeastaan ole uskaltanutkaan tehdä tälle asialle oikein mitään, kun pelkään mitä tulee tapahtumaan! Niin, hän on mustasukkainenkin, pahasti, ja on senkin sanonut että sitten kun näkee mut uuden poikaystäväni kanssa jossain, se saa turpiinsa kunnolla (huom. mitään uusia poikaystäviä ei ole kuvioissa edes, eli itse mustasukkaisuusjutut on ihan turhia ja hänen päässään).
Onko testä jollakulla ollut samanlaista tilannetta, tai olet parhaillaan!?? Olis ihan hieno kuulla kokemuksia.. Niinhän se on, että tämä suhde loppuu- odottelen vain, että HÄN jättää minut, silloin pääsen varmaankin helpommalla.... Huh tätä elämää ja miehiä (suurin osahan tällaisista "vainoajista" on miehiä, ninikuin artikkelissa luki, ja muutenkin mitä on asioita lukenut) !!!![/LAINAUS]

Itsekin olen joutunut piinaamisen kohteeksi, kylläkin naisen taholta.
Tapaamani mies valehteli olevansa vapaa, mutta viikon sisällä soittikin tämän miehen avovaimo. Aluksi juttelimme ihan ystävällisesti, mutta kun nainen tajusi, että mies noihin aikoihin halusi olla mieluummin minun kanssani, alkoi häiriköinti. Yli puoli vuotta hän soitteli ja laittoi törkeitä tekstiviestejä niin minulle kuin kaikille kavereilleni, joiden numeron sattui saamaan käsiinsä. Vaihdoin numeroani kolme kertaa tuon puolen vuoden aikana (ja oli tietysti salainen), mutta tämä luonnevikainen nainen onnistui saamaan sen aina käsiinsä. Lopulta otin yhteyttä poliisiin, mutta sekään ei estänyt naikkosta. Opinpahan ainakin sen, että on olemassa tietyn tyyppisiä ihmisiä, jotka oikeuttavat mitkä tahansa laittomatkin tekonsa omalla tuskallaan. Ja sen, etten enää ikinä sekaannu varattuihin/epäselvissä suhteissa eläviin miehiin.

Toisaalta itsekin olen sortunut tietynasteiseen "piinaamiseen" tilanteessa, jossa yritin hakea oikeutta kärsimääni vääryyteen. Keinona se ei kuitenkaan ole paras mahdollinen ja johtaa harvoin haluttuun lopputulokseen. Aina ei vain osaa ajatella järkevästi ja osaltani säälin ja ymmärsin tätä häirikkönaistakin, mutta itse en ikinä sortuisi (varsinkaan) tuntemattomien ihmisten elämän urkkimiseen ja häiriköintiin. Mutta sodassa ja rakkaudessa ihmiset käyttäytyvät joskus typerästi. Kannattaa kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun poliisi joutuu puuttumaan peliin, alkaa miettiä omaa käytöstään.

Johannalle:

Kannattaa ehdottomasti ottaa ratkaiseva askel suhteesta eroon pääsemiseksi. Itselleni on vastaavanlainen henkinen ja fyysinen väkivalta hyvinkin tuttua ja se loppuu yleensä vain eroamalla. Kannattaa miettiä, miten itse neuvoisit vastaavassa tilanteessa elävää ystävääsi. Usein olemme valmiit alistumaan omassa elämässämme tilanteisiin, joista muita ihmisiä olisimme ensimmäisinä pelastamassa.
Ex-avomieheni käyttäytyi täysin vastaavasti ja tilanne vain paheni pahenemistaan. Tunsin silloin suurta vastuuta hänestä ja pelkäsin eron vaikutuksia häneen, mutta pystyin kuitenkin tekemään voimia vaativan päätöksen ja jättämään hänet. Hän ei onneksi enää pitkään vainonnut minua. Väkivalta on AINA tuomittavaa niin suhteessa kuin sen jälkeenkin. Jos poikaystäväsi sinua vainoaa eron jälkeenkin, ota rohkeasti yhteyttä esim. tukinaiseen tai poliisiin. Jokaiselle meillä on vastuu omasta elämästämme.
Voimia.

MHki74

18.3.2004 20:00

Mä ihmettelen, minkä takia naiset suostuu elämään tollasen pelon alla. Varmasti paljon parempiakin miehiä on paljon, kuten toivon mukaan tiedättekin. Voi tollanen suhteen vaikeus miehelläkin olla. On varmaan paljon miehiä, jotka joutuu taipumaan naisen koviin vaatimuksiin ja haluavat ne täyttää, koska haluavat ylläpitää suhdetta. Helppoa sekään ei ole. Toivon, että toisensa ansaitsevat ihmiset kohtaisivat enenevissä määrin toisensa.
No tuskin kukaan nainen suostuu huonoon suhteeseen. Sitä ei vain etukäteen tiedä tuleeko suhde toimimaan ja muutos tilanteeseen, eli ero voi syystä tai toisesta olla vaikea toteuttaa.
Toivon kaikkien puolesta ja ristin käteni, että helpotusta olisi luvassa!

VainUkko

19.3.2004 15:20

Onhan sitä itsekin joutunut näiden asioiden kanssa pähkäilemään. Emäntä tässsä yht'äkkiä 1,5 vuoden seurustelun jälkeen ilmoitti , että haluaisi vähän miettiä haluaako jatkaa suhdetta. Mitään vikaa siis suhteessa ei vielä pari viikkoa sitten ollut. Mussakaan ei kuulemma ole mitään vikaa, vaan vika on hänen päässään. Ei tiedä, mitä haluaa. No... mentiin sitten koeajalle.

Eniten tilanteessa tekee tiukkaa, että tiedostaa sen, että hänen on kuitenkin helpompi löytää uusi kumppani, kuin minun. Se tekee mustasukkaiseksii, ja tekisi mieli lähettää esim. todella "rakentavia" tekstiviestejä.

Itse oon todennut, että ainao järkevä keino saada nuo tunteet aisoihin on suunnata energiaa johonkin muuhun toimintaan. Esim. urheiluun ja naisten vonkaamiseen. Mustasukkaisuus loppuu, kuin seinään, kun löytää uuden tai harrastaa irtosuhteita.

En sitten tiedä, onko siinäkään puuhassa aina niin mieltä. Siinä kun tulee helposti taas itse satutettua jotain viatonta. (Samalla saitte vastauksen kysymykseen, miksi miehet ovat joskus sikoja. En mä tahalleen ole.) Tavallaan myös huijaa itseään, kun etsii itselleen toisen korviketta.

Tässä nykyisessäkin suhteessa meinannut monta kartaa kutsua häntä ex:n nimellä. Välillä oikein pitänyt keskittyä siihen, mitä sanoo.

ottiljaana

20.3.2004 15:08

olen seurustellut reilun vuoden verran ikäiseni miehen kanssa. olen yksinhuoltaja. lapseni isä on tehnyt elämästäni ajoittain helvetillistä. tämä on paljon vaikuttanut suhteesemmme. puoli vuotta on mennyt ihan vituralleen, mies on jättänyt minut monesti, syynä sitoutumispelko ym ym. hänellä epäiltiin erästä sairautta ja senkin takia minut piti jättää. väittää rakastavansa minua mutta kohtelee kuin paskaa. meillä ei ole enää edes seksielämää, tai no, kerran pari kuukaudessa saan. väittää olevan yleistä haluttomuutta eikä liity mitenkään minuun tai ettei hänellä ole tai ole ollut ketään toista. pelkään kokoajan miehen jättävän minut tai että hänellä on joku toinen. itse hän on ollut hillittömän mustasukkainen, siihen asti kunnes on saanut minut näin mustasukkaiseksi. en tiedä enää mitä pitäisi tehdä, rakastan häntä, tuntuu etten pysty olemaan hänen kanssaan mutten voi elää ilmankaan.

Menotti

20.3.2004 19:15

Tuntui kyllä aika uskomattomalta lukea tarinaa toisensa perään, jossa jättäjä/vainottu ei tiedosta omaa osuuttaan toisen osapuolen tunnekuohuihin. En jaksa uskoa että kaikki vainoajat ovat sairaita, itse asiassa äärimmäisen harva jää roikkumaan jos tulee tarpeeksi selkeästi torjutuksi. Ns. vaikeneminen, "ollaan kavereita" -ajattelu, vastuun siirto toiselle, tylytys siinä toivossa että toinen itse tajuaisi lähteä pois, aiheuttaa äärimmäisiä reaktioita, jos toinen osapuoli on jo ehtinyt rakastua. Nopea niskalaukaus on armeliaampaa kuin näennäinen ystävällisyys. Tunteet tekevät ihmisen heikoksi, joten päätösten teko ei ole yhtä helppoa kuin niillä, jotka eivät ole rakastuneita ja joilla näin ollen on selkeämpi käsitys siitä missä mennään. Jättäjän vastuu on yllättävän suuri, ja pitäisi jätetyn tunteita kunnioittaen kyetä selittämään asiat niin tyhjentävästi, ettei toiselle jää enää tarvetta roikkua.

TapausNainen

22.3.2004 09:46

Olen "sinisilmäinen", manipuloitavissa ja huijattavissa oleva hyväntahtoinen mies.

Lopetin suhteen luottamuspulan vuoksi (nainen ei luottanut minuun missään vaiheessa). Panostin suhteeseen sen vaatimalla vakavuudella (täysillä) alusta lähtien. Naisen käytös muuttui pikkuhiljaa herkästä ja iloisesta, äkäiseksi ja riitaa haastavaksi mököttäjäksi. Parin kuukauden aikana riidan haastaminen ja kehittäminen tyhjästä kiihtyi. Naisella oli kyky kehittää riita olemattomista asioista. Yritin ymmärtää ja rauhoitella, selvittää että ei ollut mitään syytä riitaan. Halaamalla tilanne raukesi monta kertaa. Lopulta minulle yritettiin järjestää ansoja, minua ärsytettiin tahallaan niin kauan että reagoin jossain määrin negatiivisesti. Kun on riittävän paljon ahdistelun kohteena, jossain vaiheessa tulee mitta täyteen ja silloin saattaa sanoa asioita joita ei kuuna päivänä sanoisi muutoin. Ja kun tämä tapahtuu näitä sanoja käytetään täysillä vastaan ja pidetään ainoana todellisena mielipiteenä.

Nähtävästi nainen halusi(?) että olisin kuten tämän aiemmat miehet, pettäviä, epärehellisiä valehtelijoita. Minulle sanottiin jopa että minua pitäisi voida edes vihata, ja että tekisimpä jotain väärää tai petollista. Lopulta kyllästyin riitaisuuteen ja luottamuspulaan. Suhteen lopettamisen jälkeen tilanne muuttui kahta kauheammaksi mitä pidemmälle mentiin. Piina paheni, minua kiristettiin ja uhkailtiin häikäilemättömästi keinoilla millä tahansa (mm. ampumisella). Julmimpia kiristyskeinoja olivat itsemurhayritykset. Nainen rypi itsesäälissä ja hoki jatkuvasti sitä kuinka ei voi elää ilman minua, kuinka tästä ei ole mihinkään jne. Todellisuudessa hän menestyi hoitamissaan tehtävissä todella hyvin. Tätä henkistä rääkkäystä minua kohtaan jatkui yli viisi kuukautta (jatkuu edelleen). Itse suhde kesti nelisen kuukautta. Häirinnän rajat täyttyivät aikaa sitten, mutta minä uskoin, että nainen tulisi järkiinsä. Sama kuvio toistui parikymmentä kertaa. Minä annoin hyväuskoisena anteeksi, ja kahden kolmen päivän kuluttua tilanne alkoi jälleen kehittyä samaksi ahdistelun, uhkailun ja kiristyksen helvetiksi.

Koska en kuitenkaan mitään pahaa halua kenellekään olen yrittänyt kohta puolen vuoden ajan puhua järkeä päähän - tuloksetta. Tämä henkilö ei ole kuitenkaan tyhmä, päinvastoin. Samaa todella harvinaista lahjakkuutta huijata, kieroilla ja valehdella, hän käytti terapeutin ja psykiatrin huijaamiseen.

Ahdistelun intensiivisyydestä täytyy mainita seuraavat asiat. Pahimpina ahdistelu päivinä puheluita tuli yli 40 kappaletta sekä tämän lisäksi 40-50 tekstiviestiä. Tämän päälle vielä sähköpostit. Ystäväni ovat kehoittaneet tekemään mitä tahansa mahdollisia, myöskin ääripään ratkaisuja.

Mitä opimme tästä: sääli on sairautta, hyväsydäminen saa "pirusta" itselleen jatkuvan piinaajan, rehellisyys palkitaan valhein ja huijauksin - ja luottamus omia sanoja kohtaan ei toteudu koskaan. Mitä tahansa tämän heikon itsetunnon ja "minä olen maailmassa ainoa joka kärsii" kompleksista kärsivän ihmisen eteen tekee tai sanoo, ei vaikuta mitenkään. Tietysti siinä tilanteessa kun pahantahtoinen kolmas osapuoli huomaa ja provosoi niin tämän sanoja kyllä uskotaan mutta ei sen hyväsydämisen joka tekee kaikkensa jotta ahdistelija tulisi järkiinsä. Uskomatonta, mutta en edes osannut kuvitella niin pahoja ja kieroja asioita mitä tämä ihminen sanoi ja toteutti. Näyttelijän ja roolin vedon taidosta kertoo jo se kuinka hyvin tämä onnistui muutaman ensimmäisen viikon aikana olemaan ihan toista kuin mitä lopulta kauniin pinnan alta paljastui.

Menotti

22.3.2004 21:54

[LAINAUS]TapausNainen kirjoitti 22.03.2004 klo 09:46:

Olen "sinisilmäinen", manipuloitavissa ja huijattavissa oleva hyväntahtoinen mies.

Lopetin suhteen luottamuspulan vuoksi (nainen ei luottanut minuun missään vaiheessa). Panostin suhteeseen sen vaatimalla vakavuudella (täysillä) alusta lähtien. Naisen käytös muuttui pikkuhiljaa herkästä ja iloisesta, äkäiseksi ja riitaa haastavaksi mököttäjäksi. Parin kuukauden aikana riidan haastaminen ja kehittäminen tyhjästä kiihtyi. Naisella oli kyky kehittää riita olemattomista asioista. Yritin ymmärtää ja rauhoitella, selvittää että ei ollut mitään syytä riitaan. Halaamalla tilanne raukesi monta kertaa. Lopulta minulle yritettiin järjestää ansoja, minua ärsytettiin tahallaan niin kauan että reagoin jossain määrin negatiivisesti. Kun on riittävän paljon ahdistelun kohteena, jossain vaiheessa tulee mitta täyteen ja silloin saattaa sanoa asioita joita ei kuuna päivänä sanoisi muutoin. Ja kun tämä tapahtuu näitä sanoja käytetään täysillä vastaan ja pidetään ainoana todellisena mielipiteenä.

>Pahoillani puolestasi. Itse olen ensimmäistä kertaa elämässäni joutunut tilanteeseen, jossa minua voisi kutsua häiriköksi. Syyt? Luulisin, että minulla ja exälläsi on jokunen yhteinen piirre. Olemme saaneet kokea kovia edellisissä parisuhteissamme, ja luottamus miehiin on mennyt. Tällöin elämme jonkinlaisessa umpiossa kuohuvien aggressioiden kanssa joka kerta kun miehen käytös vähänkään viittaa exien käytökseen. Pelko siitä että kaikki tapahtuu jälleen uudelleen on valtava, ja ns. skitsoilu on aika tavallista. Ymmärsin, että vaikka puhuitte asioista, ette kuitenkaan kaiketi niiden oikeilla nimillä. Exäsi ei ilmeisesti analysoinut mielessään loppuun asti, mistä aggressio johtui. Olet siis saanut naisen koko historian niskaasi, mutta kumpikaan ei ole osannut juuri asiaan suhtautua oikein. Ja kun lopulta päätit suhteen, kaikki padotut ja käsittelemättömät emootiot räjähtivät esiin kerralla. Itse painiskelin vastaavassa tilanteessa, kun kaikki viittasi siihen, ettei minusta välitetty haluamallani tavalla (tarkoittaa että tarvitsen miehen,joka on paras ystäväni, ja jonka kanssa mies haluaa enimmäkseen viettää aikaansa). Muuta elämää toki pitää olla, mutta jos nainen kokee, että miehen arvojärjestyksessä nainen tulee vasta kaiken muun mielenkiintoisemman jälkeen, nainen ottaa tarvitsemansa huomion. Jos nainen kokee olevansa tärkein, mies saa naisen luottamuksen ja aikaa kaikelle muulle. Yksinkertaista.

Nähtävästi nainen halusi(?) että olisin kuten tämän aiemmat miehet, pettäviä, epärehellisiä valehtelijoita. Minulle sanottiin jopa että minua pitäisi voida edes vihata, ja että tekisimpä jotain väärää tai petollista.

>Nainen ei halunnut että olisit samanlainen kuin exänsä, mutta pelkäsi sitä kuollakseen, ja turvautui ilmeisesti hyökkäykseen avoimen keskustelun sijasta. Traumansa kaiketi ovat aika tuoreita, joten tämä suhteenne oli käsittelyyn lähtevien asioiden ensireaktio. Trauma ja siihen liittyvä viha pääsi ulos. Harmi vain että kohde oli väärä. Nainen on ilmeisesti jopa niin tottunut elämään jatkuvassa tuskassa ja pelossa toisen ihmisen epäluotettavuuden vuoksi, ettei enää osaa ajatellakaan muunlaista elämää. Ihmiset tekevät paljon pahaa toisilleen, ja exäsi on varmasti kokenut elämässään vääryyksiä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että toisen osapuolen järjestelmällinen vihaaminen on vain keino välttyä itse katsomasta peiliin.

Lopulta kyllästyin riitaisuuteen ja luottamuspulaan. Suhteen lopettamisen jälkeen tilanne muuttui kahta kauheammaksi mitä pidemmälle mentiin. Piina paheni, minua kiristettiin ja uhkailtiin häikäilemättömästi keinoilla millä tahansa (mm. ampumisella). Julmimpia kiristyskeinoja olivat itsemurhayritykset. Nainen rypi itsesäälissä ja hoki jatkuvasti sitä kuinka ei voi elää ilman minua, kuinka tästä ei ole mihinkään jne. Todellisuudessa hän menestyi hoitamissaan tehtävissä todella hyvin. Tätä henkistä rääkkäystä minua kohtaan jatkui yli viisi kuukautta (jatkuu edelleen). Itse suhde kesti nelisen kuukautta. Häirinnän rajat täyttyivät aikaa sitten, mutta minä uskoin, että nainen tulisi järkiinsä. Sama kuvio toistui parikymmentä kertaa. Minä annoin hyväuskoisena anteeksi, ja kahden kolmen päivän kuluttua tilanne alkoi jälleen kehittyä samaksi ahdistelun, uhkailun ja kiristyksen helvetiksi.

>Ihan noin pitkälle en häirinnässäni mennyt, mutta läheltä liippaa. Koko historia tuli ulos, ja se että yhä jatkoin häiriköintiä, tarkoitti, että jokin asia jäi käsittelemättä ja vaivaamaan. Jos asiaa ei koskaan käsitelty lopulta pintaa syvemmältä, jotkin asiat jäivät tietenkin ymmärtämättä, ja se on syy luultavasti myös exäsi käytökseen. Hän haluaisi ymmärtää itseään, ja sen miksi kaikki aina toistuu. Et ole häntä pettänyt, joten olisit mahdollisesti sopivan ulkopuolinen keskustelemaan hänen kanssaan hänen mieltään vaivaavista asioista, koska hän tuskin kykenee keskustelemaan niistä muiden exiensä kanssa. Hänellä on luultavasti vaihe meneillään, jossa hän käy läpi monenlaisia historiaansa liittyviä vihantunteita, jotka parhaimmillaan analysoinnin kautta voivat kääntyä itsensä ja ihmissuhteittensa ymmärtämiseksi.

Koska en kuitenkaan mitään pahaa halua kenellekään olen yrittänyt kohta puolen vuoden ajan puhua järkeä päähän - tuloksetta. Tämä henkilö ei ole kuitenkaan tyhmä, päinvastoin. Samaa todella harvinaista lahjakkuutta huijata, kieroilla ja valehdella, hän käytti terapeutin ja psykiatrin huijaamiseen.

>Exäsi vaikuttaa ihmiseltä, jonka on hyvin vaikea palata vanhoihin traumoihinsa, koska se sattuu liikaa. Terapeutilla käynti ei auta, jos defenssit ovat liian voimakkaat. Silloin kyseeseen voisi tulla esim. jonkinlainen analyysiopas, kynä ja paperia. Jos ei halua kertoa muille, tekee sitten työn itsekseen peiliin tuijottaen. Sinua itseäsi voisi auttaa esim. kaikenkattavan kirjeen tahi sähköpostin kirjoittaminen exällesi, ilman liikaa sääliä ja suorin, muttei loukkaavin sanoin. Kaiken miltä sinusta tuntuu, koska omia tunteitaan pitää kunnioittaa. Tiedän omasta kokemuksestani, että kun jotkin traumat "laaksahtavat" esiin kaikki kerralla, eikä toinen osapuoli näe mistä on kysymys, eikä osaa suhtautua oikealla tavalla, tuntuu kuin olisin tulossa hulluksi. Päädyn tekemään äärimmäisiä tekoja, vain ymmärtääkseni mistä on kysymys. Käytös tuskin on kovin loogista. Päässä velloo jatkuva ristiriita vihantunteiden ja oman syyllisyyden välillä, koska ei halua päästää totutuista käytösmalleista irti. Muutoksia pystyy tekemään vain itsetuntemuksen kautta.

Mitä opimme tästä: sääli on sairautta, hyväsydäminen saa "pirusta" itselleen jatkuvan piinaajan, rehellisyys palkitaan valhein ja huijauksin - ja luottamus omia sanoja kohtaan ei toteudu koskaan. Mitä tahansa tämän heikon itsetunnon ja "minä olen maailmassa ainoa joka kärsii" kompleksista kärsivän ihmisen eteen tekee tai sanoo, ei vaikuta mitenkään. Tietysti siinä tilanteessa kun pahantahtoinen kolmas osapuoli huomaa ja provosoi niin tämän sanoja kyllä uskotaan mutta ei sen hyväsydämisen joka tekee kaikkensa jotta ahdistelija tulisi järkiinsä. Uskomatonta, mutta en edes osannut kuvitella niin pahoja ja kieroja asioita mitä tämä ihminen sanoi ja toteutti. Näyttelijän ja roolin vedon taidosta kertoo jo se kuinka hyvin tämä onnistui muutaman ensimmäisen viikon aikana olemaan ihan toista kuin mitä lopulta kauniin pinnan alta paljastui.[/LAINAUS]

>Mikään ei ole koskaan mustavalkoista, ja kaikkeen on aina syy. Kaikissa meissä on pimeä puolemme, ei voi ajatella olevansa "hyvä" ja toinen "paha". Jos ei näe itsessään mitään pahaa, silloin vasta vaarallisilla vesillä ollaankin, koska kuviteltu hyvyys kääntyy itseään vastaan. Ihminen on itsesuojelun mestari, kaikilla on omat keinonsa, kuten ehkä sinullakin juuri nyt. Toivon sinulle kaikkea hyvää, toivottavasti kaikki selviää ja te molemmat pääsette mielenne piiloitetuille alueille.

truth_hurts

24.3.2004 14:26

Minun kokemukseni mukaan jätetylle saa selittää eroon johtaneita syitä tunnista ja päivästä toiseen. Inhoan jänkkäämistä ja kun sadannen kerran selittää samaa asiaa, alkaa hermo mennä itse kultakin. Toinen kun vaan kysyy, että niin mut mikä se on se oikee syy?? Kyllä siinä vaiheessa alkaa riittää se ystävällinen selittely ja alkaa latoa niitä eroon johtaneita faktoja melko suoraan ja paljon piittaamatta toisen tunteista. Sitten alkaakin sen paskan kaataminen niskaan oikeen rekkalasteittain, eli niinkuin joku sanoi, odotetaan kuinka kauan pinna kestää ja sitten kun ei enää kestä, onkin jätetyn kohdalta ihan hyväksyttävää ruveta vtuilemaan. Tässä vaiheessako vielä pitäisi vain olla tosi pahoillaan ja anteeksipyytävä????

Miettikää itse: se, että lopettaa suhteen ei tarkoita sitä että olisi koko loppuelämänsä vastuussa toisen pilalle menneestä elämästä ja tällä olisi minkäänlaista oikeutta alkaa sabotoida jättäjän elämää!!! Se on vain ja ainoastaan itsekästä.Jättäjä kuitenkin useimmin ajattelee kummankin suhteessa olijan parasta ja tuskin ratkaisu on hänelle itselleenkään kivuton saati helppo. Jos minä loukkaan jotain ihmistä, ei se oikeuta loukattua loukkaamaan minua ja vice versa. En minä voi mennä pilaamaan jonkun elämää siksi että hän ei minua halunnutkaan. Ihmiset on nykyään niin sairaita ja itsekkäitä.

Parempaa tulevaisuutta kaikille... =)

TapausMies

25.3.2004 10:43

Kyllä te jaksatte surkutella miten rankkaa jättäjällä on. Luultavasti jätetyllä on 10 kertaa pahempi olla, mistä nuo kuvailemanne oireetkin kertovat.

jahorkka

25.3.2004 14:06

[LAINAUS]TapausMies kirjoitti 25.03.2004 klo 10:43:

Kyllä te jaksatte surkutella miten rankkaa jättäjällä on. Luultavasti jätetyllä on 10 kertaa pahempi olla, mistä nuo kuvailemanne oireetkin kertovat.[/LAINAUS]

Niin, luultavasti, mitä ihmettä se tarkoittaa? Eiköhän kaikki tunteet ole yksilö/tapauskohtaisia, mistä nyt on paha olo kenelläkin.. Millä mitataan se 10 kertaisuus, itse olen tuntenut jättämisestä pahemman olon kuin jätetyksi tulemisesta, saipahan olla se marttyyri..

truth_hurts

25.3.2004 15:54

Tuskin tässä nyt kuitenkaan on kyse siitä kummalla on pahempi olla ja kuinka paljon, sittenhän voitaisiin mukaan sotkuun vetää vaikka nälänhädästä kärsivät, tyyliin niillä menee vielä miljoona kertaa huonommin...! Pointti ainakin minulla oli se, että suhteen päättyessä sekä jättäjällä että jätetyksi tulleella on kurjaa. Tosin eri syistä ja eri tavalla. Harvempi pariskunta kuitenkaan varmaan eroaa siitä syystä että toisen mielestä jättäminen on kivaa, eli kyllä siinä vaiheessakin on vielä tunteita puolin ja toisin jäljellä, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Ja mitä siitä tulisi, jos jättäjäkin yökaudet itkisi ikäväänsä jätetylle?? Näitä on-off -pariskuntia tuntuu nimittäin olevan päivä päivältä enemmän kun ei vaan osata antaa olla ja jatkaa elämäänsä. Ovatko he sitten onnellisia?? Ehkä kerran kuussa, mutta onko se sitten tervettä ja rakentavaa?? Minä väitän, että eroaminen ei todellakaan ole se helpoin ratkaisu ja on väärin, että ne jotka pystyvät eropäätöksen tekemään ja toteuttamaan saavat siitä kärsiä joskus kohtuuttomastikin. Jätetyksi tuleminen on hirveää, mutta minkälaista olisi elää suhteessa vaan siksi ettei voida erota????

inkalilja

29.4.2004 02:33

[LAINAUS]Menotti kirjoitti 20.03.2004 klo 19:15:

Tuntui kyllä aika uskomattomalta lukea tarinaa toisensa perään, jossa jättäjä/vainottu ei tiedosta omaa osuuttaan toisen osapuolen tunnekuohuihin. En jaksa uskoa että kaikki vainoajat ovat sairaita, itse asiassa äärimmäisen harva jää roikkumaan jos tulee tarpeeksi selkeästi torjutuksi. Ns. vaikeneminen, "ollaan kavereita" -ajattelu, vastuun siirto toiselle, tylytys siinä toivossa että toinen itse tajuaisi lähteä pois, aiheuttaa äärimmäisiä reaktioita, jos toinen osapuoli on jo ehtinyt rakastua. Nopea niskalaukaus on armeliaampaa kuin näennäinen ystävällisyys. Tunteet tekevät ihmisen heikoksi, joten päätösten teko ei ole yhtä helppoa kuin niillä, jotka eivät ole rakastuneita ja joilla näin ollen on selkeämpi käsitys siitä missä mennään. Jättäjän vastuu on yllättävän suuri, ja pitäisi jätetyn tunteita kunnioittaen kyetä selittämään asiat niin tyhjentävästi, ettei toiselle jää enää tarvetta roikkua.[/LAINAUS]

inkalilja

29.4.2004 02:44

[LAINAUS]TapausNainen kirjoitti 22.03.2004 klo 09:46:

Olen "sinisilmäinen", manipuloitavissa ja huijattavissa oleva hyväntahtoinen mies.

Lopetin suhteen luottamuspulan vuoksi (nainen ei luottanut minuun missään vaiheessa). Panostin suhteeseen sen vaatimalla vakavuudella (täysillä) alusta lähtien. Naisen käytös muuttui pikkuhiljaa herkästä ja iloisesta, äkäiseksi ja riitaa haastavaksi mököttäjäksi. Parin kuukauden aikana riidan haastaminen ja kehittäminen tyhjästä kiihtyi. Naisella oli kyky kehittää riita olemattomista asioista. Yritin ymmärtää ja rauhoitella, selvittää että ei ollut mitään syytä riitaan. Halaamalla tilanne raukesi monta kertaa. Lopulta minulle yritettiin järjestää ansoja, minua ärsytettiin tahallaan niin kauan että reagoin jossain määrin negatiivisesti. Kun on riittävän paljon ahdistelun kohteena, jossain vaiheessa tulee mitta täyteen ja silloin saattaa sanoa asioita joita ei kuuna päivänä sanoisi muutoin. Ja kun tämä tapahtuu näitä sanoja käytetään täysillä vastaan ja pidetään ainoana todellisena mielipiteenä.

Nähtävästi nainen halusi(?) että olisin kuten tämän aiemmat miehet, pettäviä, epärehellisiä valehtelijoita. Minulle sanottiin jopa että minua pitäisi voida edes vihata, ja että tekisimpä jotain väärää tai petollista. Lopulta kyllästyin riitaisuuteen ja luottamuspulaan. Suhteen lopettamisen jälkeen tilanne muuttui kahta kauheammaksi mitä pidemmälle mentiin. Piina paheni, minua kiristettiin ja uhkailtiin häikäilemättömästi keinoilla millä tahansa (mm. ampumisella). Julmimpia kiristyskeinoja olivat itsemurhayritykset. Nainen rypi itsesäälissä ja hoki jatkuvasti sitä kuinka ei voi elää ilman minua, kuinka tästä ei ole mihinkään jne. Todellisuudessa hän menestyi hoitamissaan tehtävissä todella hyvin. Tätä henkistä rääkkäystä minua kohtaan jatkui yli viisi kuukautta (jatkuu edelleen). Itse suhde kesti nelisen kuukautta. Häirinnän rajat täyttyivät aikaa sitten, mutta minä uskoin, että nainen tulisi järkiinsä. Sama kuvio toistui parikymmentä kertaa. Minä annoin hyväuskoisena anteeksi, ja kahden kolmen päivän kuluttua tilanne alkoi jälleen kehittyä samaksi ahdistelun, uhkailun ja kiristyksen helvetiksi.

Koska en kuitenkaan mitään pahaa halua kenellekään olen yrittänyt kohta puolen vuoden ajan puhua järkeä päähän - tuloksetta. Tämä henkilö ei ole kuitenkaan tyhmä, päinvastoin. Samaa todella harvinaista lahjakkuutta huijata, kieroilla ja valehdella, hän käytti terapeutin ja psykiatrin huijaamiseen.

Ahdistelun intensiivisyydestä täytyy mainita seuraavat asiat. Pahimpina ahdistelu päivinä puheluita tuli yli 40 kappaletta sekä tämän lisäksi 40-50 tekstiviestiä. Tämän päälle vielä sähköpostit. Ystäväni ovat kehoittaneet tekemään mitä tahansa mahdollisia, myöskin ääripään ratkaisuja.

Mitä opimme tästä: sääli on sairautta, hyväsydäminen saa "pirusta" itselleen jatkuvan piinaajan, rehellisyys palkitaan valhein ja huijauksin - ja luottamus omia sanoja kohtaan ei toteudu koskaan. Mitä tahansa tämän heikon itsetunnon ja "minä olen maailmassa ainoa joka kärsii" kompleksista kärsivän ihmisen eteen tekee tai sanoo, ei vaikuta mitenkään. Tietysti siinä tilanteessa kun pahantahtoinen kolmas osapuoli huomaa ja provosoi niin tämän sanoja kyllä uskotaan mutta ei sen hyväsydämisen joka tekee kaikkensa jotta ahdistelija tulisi järkiinsä. Uskomatonta, mutta en edes osannut kuvitella niin pahoja ja kieroja asioita mitä tämä ihminen sanoi ja toteutti. Näyttelijän ja roolin vedon taidosta kertoo jo se kuinka hyvin tämä onnistui muutaman ensimmäisen viikon aikana olemaan ihan toista kuin mitä lopulta kauniin pinnan alta paljastui.[/LAINAUS]

kisu1113

27.5.2004 13:44

[LAINAUS]Johanna1974 kirjoitti 12.03.2004 klo 08:15:

Halusin vain sanoa että rohkeutta ja uskallusta irrottautua suhteesta. Elämäsi paranee heti kun pääset eroon tuollaisesta surkimuksesta. Sinun pitää vain olla rohkea ja heittää se jätkä mäkeen. Tukeudu ystäviisi ja jos pelkäät että entisesi tulee perääsi niin mene asumaan hetkeksi ystäväsi luo (et ole yksin ja jos ex tulee oven taakse kolkuttelemaan on sinulla ystävä turvana). Jos mies ei vai jätä rauhaan niin lähestymiskielto sitten vain.

ansaitset paljon parempaa. jätä hänen itsesi takia ja tee se heti!

Jamppa-85

7.6.2004 00:30

Omalta kohdaltani voin kertoa että seurustelin 16 vuotiaan kanssa ite oon 18. 4 vuotta ja se on pitkä aika ikäämme nähden. olimme aina yhdessä joka minuutti melkein... sitten alkoi pettämiset,luottamuksen katoamiset, kostamiset,mustasukkaisuus. Nyt se jätti mut koska kyllästy kun ei ollut omaa aikaa vaikka sanoin että saat sitä. Nyt se on ihastunu 21 vuotiaaseen jätkkään joka on meijän kylällä kesätöissä 3 kuukautta eukko kävi sen luona mun tietämättä. en usko et sen ikänen haluaa 16 vuotiasta... mut vituttaa kun ei voi ees olla kaveria mun kaa. sillä oli aikaa sulatella mun jättämistä ja pamautti mulle vasta eilen. SEKIN VIELÄ JOS NÄKEE SAMALLA KYLÄLLÄ KULEKSELEMASSA!!! Auttakaa mua ymmärtämään!?

Jeb68

7.6.2004 03:44

[LAINAUS]Johanna1974 kirjoitti 12.03.2004 klo 08:15:

..Isoissa riidoissa on tullut puhe erosta, kerran kun sanoin jättäväni hänet, hän löi ja potki (tekee muutenkin sitä, varsinkin humalassa, jos vaikka sanon vastaan), joskus on uhannut hommata mulle potkut töistä, haastaa minut oikeuteen, tekee mun elämäni helvetiksi.. Tällaisia siis olen saanut kuulla. Kunhan sopu on taas saatu, hän sanoo että eihän noita puheita nyt tosissaan kannata ottaa, hän vain vihaisena sanoo...
LAINAUS]
Aijai, kun kuulostaa vaarallisen tutulta tarinalta. Tuttavapiirissäni on kaksi pääpiirtein identtistä casea ja naita on seurattu sivusta jo muutama vuosi (toinen tapaus onneksi historiaa, toinen jatkuu edelleen). Patolgisemmassa tapauksessa ongelma oli se, etta mies oli todellisuudesssa heikkoa itsetuntoa poteva, vainoharhainen idiootti, mutta jotenkin vain onnistui pitamaan naista 'pihdeissään' tapahtuipa melkein mita tahansa. Kukaan meistä tytön ystävistä ei tiennyt asioiden todellista laitaa pariin vuoteen. Tyttö ei näistä asioista puhut mitään kuulemani mukaan, edes ns. parhaille ystävilleen. Sitten vain asioiden todellinen laita alkoi tulla esille 'rivien välistä'. Ensi reaktiot olivat suurinpiirtein 'Miten niin mukava kaveri voi muka olla tuollainen'. Tyttö puolestaan ei millään uskonut, etta suhde on aivan tuhoon tuomittu ja ettei tule koskaan johtamaan muuhun kuin alati pahenevaan syöksykierteeseen.
Ja tilanne näytti todellakin pahenevan ajan myötä, niin että julkinen salaisuus alkoi olla kaikkien tiedossa. Sen nimittäin näki jo tytön yleisolemuksesta, että kaikki asiat eivät olleet aivan kohdallaan.
No vihdoin tapahtui se, että tyttö oli ollut työkolleegojen kanssa ulkona ja kotiin palatessa odotti kotigestapo selontekoa illan kulusta ja myöhäisestä kotiinpaluusta. Seurauksena oli mm. solisluun ja kuuden (!) kylkiluun murtuminen, korvalehden repeämä ja lisaksi lukuisia eriasteisia ruhjevammoja ympäri kehoa. Kasvojen möyhentäminen oli tehty siihen malliin, etta sairaalassa vierailleet ystävät eivät aluksi olleet tunnistaneet tyttöä, koska 'pää oli yhtä suurta turvotusta'. Tyton vanhemmat olivat onnellisen tietamattomia tyttärensä parisuhdehelvetistä. Tässä tapauksessa ero väkivaltaisesta miehestä hoitui siina mielessä kätevästi, etta tytön isä otti ns. homman haltuun saatuaan asioiden todellisesta laidasta vihiä (tämäkin tapahtuma yritettiin jollain käsittämättömällä selityksellä painaa villaisella tytön toimesta). Seurauksena miehen kohdalla oli sellainen muilutus, etta hänestä päästiin suht. kätevästi eroon - myös muutto toiselle paikkakunnalle hoitui todella nopeasti..
Nyt kun aikaa on tapahtumasta on kulunut jo hyvän aikaa, oman havaintoni perusteella voin sanoa, että tyttö on kuin uusi ihminen.
Eli mitä voisin sanoa neuvoksi: Ota hyvä ihminen ohjat omiin käsiisi ajoissa. Tuo tilanteesi ei tule muuttumaan paremmaksi muutoin KOSKAAN. Pane suhde poikki, ja mitä pikimmin, sen parempi. Irrottautuminen ei varmasti ole helppoa, mutta on pitkän päälle AIVAN varmasti se ainoa, oikea ratkaisu. Usko, tämä on nähty.

eppupeppu

7.6.2004 19:27

muutin miehen perässä pieneen n 10 000 asukkaan kuntaan jossa on saanut tottua kaikennäköiseen kyttäämiseen jonka koen todella ahdistavana. Lisäksi täällä asuu nainen jota mieheni on joskus tapaillut huom. ei seurustellut. Tämä henkilö on vainonnut miestänä vuositolkulla ja tänne muutettuani vainonnut myös minua. Ihminen voi kyllä keksiä omasta päästään mitä tahansa valetta kun vaan itse kuvittelee asian olevan niin kuin itse luulee... onneksi tilanne rauhoittunut nyt sillä nyt tämä nainen vainoaa toista miestä ja tämän seurustelukumppania... jotkut ihmiset vain ovat sairaita ja jotkut ihmiset eivät usko ennen kuin itse kokevat!

Lainattu

29.6.2004 09:19

[LAINAUS]Julienne78 kirjoitti 18.03.2004 klo 14:09:

Itsekin olen joutunut piinaamisen kohteeksi, kylläkin naisen taholta.
Tapaamani mies valehteli olevansa vapaa, mutta viikon sisällä soittikin tämän miehen avovaimo. Aluksi juttelimme ihan ystävällisesti, mutta kun nainen tajusi, että mies noihin aikoihin halusi olla mieluummin minun kanssani, alkoi häiriköinti. Yli puoli vuotta hän soitteli ja laittoi törkeitä tekstiviestejä niin minulle kuin kaikille kavereilleni, joiden numeron sattui saamaan käsiinsä. Vaihdoin numeroani kolme kertaa tuon puolen vuoden aikana (ja oli tietysti salainen), mutta tämä luonnevikainen nainen onnistui saamaan sen aina käsiinsä. Lopulta otin yhteyttä poliisiin, mutta sekään ei estänyt naikkosta. Opinpahan ainakin sen, että on olemassa tietyn tyyppisiä ihmisiä, jotka oikeuttavat mitkä tahansa laittomatkin tekonsa omalla tuskallaan. Ja sen, etten enää ikinä sekaannu varattuihin/epäselvissä suhteissa eläviin miehiin.

Toisaalta itsekin olen sortunut tietynasteiseen "piinaamiseen" tilanteessa, jossa yritin hakea oikeutta kärsimääni vääryyteen. Keinona se ei kuitenkaan ole paras mahdollinen ja johtaa harvoin haluttuun lopputulokseen. Aina ei vain osaa ajatella järkevästi ja osaltani säälin ja ymmärsin tätä häirikkönaistakin, mutta itse en ikinä sortuisi (varsinkaan) tuntemattomien ihmisten elämän urkkimiseen ja häiriköintiin. Mutta sodassa ja rakkaudessa ihmiset käyttäytyvät joskus typerästi. Kannattaa kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun poliisi joutuu puuttumaan peliin, alkaa miettiä omaa käytöstään.

Johannalle:

Kannattaa ehdottomasti ottaa ratkaiseva askel suhteesta eroon pääsemiseksi. Itselleni on vastaavanlainen henkinen ja fyysinen väkivalta hyvinkin tuttua ja se loppuu yleensä vain eroamalla. Kannattaa miettiä, miten itse neuvoisit vastaavassa tilanteessa elävää ystävääsi. Usein olemme valmiit alistumaan omassa elämässämme tilanteisiin, joista muita ihmisiä olisimme ensimmäisinä pelastamassa.
Ex-avomieheni käyttäytyi täysin vastaavasti ja tilanne vain paheni pahenemistaan. Tunsin silloin suurta vastuuta hänestä ja pelkäsin eron vaikutuksia häneen, mutta pystyin kuitenkin tekemään voimia vaativan päätöksen ja jättämään hänet. Hän ei onneksi enää pitkään vainonnut minua. Väkivalta on AINA tuomittavaa niin suhteessa kuin sen jälkeenkin. Jos poikaystäväsi sinua vainoaa eron jälkeenkin, ota rohkeasti yhteyttä esim. tukinaiseen tai poliisiin. Jokaiselle meillä on vastuu omasta elämästämme.
Voimia.[/LAINAUS]

lainaus

tilanteet mikä sinulla on eivät muutu, kokemuksestani samanlaiset ja tilanne vain paheni vuodesta vuoteen ja tekee sinut kohta tunne vammaiseksi. Suhde mikä meilläkin oli ei todellakaan normaali kun siihen tuli luulosairaudet ja kytäämiset.
PERHE ei saanut elää normaalisti, kaiken sai tehdä salassa tosi minä en moiseen jutuu lähtenyt mukaan. Jäin miettimää miksi suhdetta jakettiin ja huomasin vassta jälestä päin, siksi että hänellä oli hyvä olla? olin hänelle äti, siivooja, rahaston hoitaja ja viellä rakastaja jota käytettiin silloin kun halutti. Viimeinen pisara tuli täyteen kun hän viimeisen kerran kävi keskimmäiseen tytöön kiini niin että nosti tukasta kiini ja heitti rajusti ove päin että, oven kahva lävisti hänen oikean kyynervarren. Jos laksee meidän perheen tappiot jotka mies sai aikaan oli huomattava summa rahaa, heitettyä hukaan.Siitä huolimatta vaikka sain lapsilleni ja itselleni haettua lähestymiskiellon muutin paikkakuntaa, häen sukulaisensa siitä huolimatta syytäävä meitä kun jätimme miehen. Eihänse mitää vaikka muut perheen jäsenet kärsivät tilanteesta juoposta miehestä joka riehui rikkoi paikkoja heitteli meitä pullolla päähänkin ja nuorimmaiselle lapselle teki kun hän itse liukastu pesuhuoneesa ja löi lattiaan pään ja itkien meni aikuisen luo hakemee lohtua, isäntä otti lapsen päästä kiini ja kirosi ja heitti rajusti kirjahyllyävasten niin että päähän todellakin sattui silloin ja itsekkin olin vähällä heitää henkni kun kirves meinasi häen ansiostaa tulla kohti. kaiken huipuksi tilanne lähti siitä kun rupesin puhumaan tietokoneen ostoksesta kun työ ohella opiskelin, tämä ei vain herran korville sopinutkaan.Totesin vain mikä lapsiin tai minuun littyivät hankinnat eivät käyneet miehelle. Siis perhe oli hänelle tavara joka piti olla hyvin hiljaa ja paikkalla niikkauan kun hän halusi otaa meidät käytöön. Kaiken eniten murehdin mitä lapset joutuivat karsimään tästä tilantessta mitä he kokivat kaikea. Viellä ei näytelä ole ohi vaikka hän on saaut rangaitukset oikeuden kautta. Hänen mielestään nämä tapaukset eivät oleet pahoja. Hn ruikutaa nykyään missä tilanteessa hän nyt on. Mikä on ihmeelistä että hänestä on tullut kuulema taas kerran hyväihminen. Lastaan hän saa vai tavata valvotuissa olosuteissa. Hänelle on tarjottu apua sosiaali toimen kautta mutta, kieläyty siitä täydellisesti. Muuten nyt olen vahvoilla . MUTTA NÄYTELMÄT EIVÄT VIELLÄ TÄYDELLISESTI OHI.

nirunaru

13.7.2004 11:07

mulle vähän erilainen vainoomistarina.En ikinä seurustellut miehen kanssa enkä osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa.
Kaikki alkoi muutama vuosi sitten kun olin käymässä ystäväni "mikon" luona keskisuomessa.Kävimme mikon kavereiden luona ja paikallisissa menomestoissa.Sunnuntai iltana lähdin takaisin kotiini,Helsinkiin.Pari päivää myöhemmin sain viestin tuntemattomasta numerosta jossa luki about näin: "muistatko mut sieltä bileistä,istuin vasemmalla puolellasi kun pelasitte korttia.Mä olen rakastunut suhun..." En muistanut,en todellakaan muistanut.Ihmettelin että mistä tyyppi oli saanut numeroni ja kyselin ystävältäni mikolta tästä tuntemattomasta tyypistä.Mulle selvisi että se mikkokin tunsi kaverin jotenkuten ja yksi yhteisistä kavereistamme oli antanut numeroni tälle kundille.
Otin yhteyttä tyyppiin,kutsutaan häntä nyt vaikka teemuksi,ja kerroin etten muista tätä ja että seurustelen onnellisesti ja ettei hän voi rakastua muhun yhden tapaamisen perusteella emmehän edes puhuneet keskenämme.
Tästä alkoi parin vuoden piinaaminen,mulle selvisi että teemu oli itseäni 6v. vanhempi,itse olin niihin aikoihin 17v. Teemu lähetteli päivittäin viestejä ja soitteli,välillä asiallisia ja välillä tosi sairaita.Hän kyseli mm. että mistä seksijutuista nautin poikaystäväni kanssa ja mitä minulla oli milloinkin päällä.Koko ajan hän sitkeästi vannoi rakastavansa mua ja että mä olen sen elämän nainen.Välillä mulla meni täysin hermo ja huusin puhelimeen niin kauheita asioita että olisi luullut tyhmemmänkin tajuavan,mutta ei.Teemu lähetti kerran viestin että jos ei 28v. mennessä seurustele mun tai jonkun muun kanssa hän tapaa itsensä.Tätä paskaa kesti pari vuotta kunnes teemu löysi netistä itselleen jonkun tyttöystävän.Vieläkin tulee silloin tällöin viestiä mutta en ole vastannut.Eivät kuulemma enää iole yhdessä ja mikään ei korvaa mua...Noh pääasia että on sen verran ryhdistäytynyt että on jotain muutakin elämää kun riivata toista.Yks juttu on tosin pelottava,teemu kertoi rakastuneensa meidän yhteiseen kaveriin joka myös seurustelee ja sattuu olemaan samanniminen kun minä.

assa

16.7.2004 14:32

mä olen ite just tollanen stalkkaaja. sabotoin sähköpostia, soittelen häirikkösoittoja, urkin tietoja kaikkialta - järjestän kaaosta exäni ja hänen nykyisensä elämään. olo oli aluksi hirveä kun tein niin, nyt siihen on jo tottunut. en tiedä miksi teen niin. ehkä haluan hallita. tiedän, ettei minun pitäisi, mutta... jättö tuntui pahalta ja epäreilulta, samoin aika sen jälkeen.

eronnut2

2.9.2004 16:17

[LAINAUS]Elpero kirjoitti 12.03.2004 klo 13:51:

Olen sitä mieltä, että jokainen vastaa omasta elämästään eikä muiden. Jos uhkaillaan tai kiristetään toista (esim. itsemurhalla), niin siitä vaan. Ise en kuuntelisi päivääkään. Kehottaisin menemään vaan hoitoon ja hankkimaan elämäänsä muuta sisältöä. That`s life![/LAINAUS]

Totta helvetissä kun se ex tekee itsemurhan sitä (varmaan jokainen) miettii, että "mitä sittenkin ehkä olisi voinnut tehdä toisin". Siis vaikka järjellä ymmärtää, että jokainen on vastuussa omasta elämästä, niin silti syylisyys painaa vielä pitkään...

Rakkaudesta

5.9.2004 17:07

Melkein kuusi laudaatturia. Onni ei ole kuitenkaan ole tullut.Olen vanha 54 v. Puhun kokemuksistani ja kokemuksesta.Melkein voit kuvitella surun minun ylläni , jota nyt koen.Nainen ...yksin....rakkaita paljon, jotka minua rakastavat.Kuitenkin yksin.Menestynyt. kaikki sanovat, saa kenet haluat...mutta en halua.
Ålkää luulko rakkaudeksi kiusaamista.
Jumala loi meidät yksin maailmaan.
Pysykää eropäätöksesaänne. , mutta älkää taas etsikö samanlaista ihmissuhdetta.Minä tein niin ja ...tulos sama.Aina pettynyt.Ota erilainen, joku olla pittää

kuntoutujat

14.9.2004 10:29

Olin rakastunut yhteen mieheen ja se hylkäsi minut kun sairastuin. Olen nyt sairaalahoidossa edelleenkin ja haluisin miehen takaisin. Olen erittäin pettynyt, että minut jätettiin niin tylysti, varsinkin kun en ole terve. En tiedä häiriköinkö miestä lähettämällä välillä viestejä..ehkä sitten niin.

Jim-Adolf

15.9.2004 18:25

80-luvulla rakastuin ensin Ulrika-serkkuun erään saksalaisen samannimisen laulajattaren (Ulrika Catrameterra) kautta. Kaikki hänen nuorekkaat biisit veivät mun ajatukset serkkutyttö Ulrikaan. Biisit olivat hyvin kiihkeitä ja rakastuin syvemmin mitä vanhemmaksi tyttö tuli.
Sitten rakastuin toiseen serkkuun. Häntä rakastaisin vieläkin mutta hän on jo paksuna toiselle.
Onneksi sentään vuonna 1997 tapasin nykyisen vaimoni Santran metsätien varressa lähellä 5 tietä :-) epä tavallisissa olosuhteissa, josta taidan kuitenkin vaieta :-)
Rakkaus on ihmeellisen ihanaa!

AnGiE77

16.9.2004 07:30

Itse seurustelen juuri tällaisen läheisriippuvaisen kanssa. Hän on suhteen aikana lyönyt minua,haukkunut, valehdellut, ja nyt n.kuukausi sitten pettänyt. Kun sain pettämisestä tietää, yritin jättää hänet, ja se rupesi uhkailemaan ties millä; että pilaisi mun välit mun vanhempiin,kavereihin,hommaisi mulle häädön jne.. mutta sitten kun nekään ei auttaneet, se uhkasi itsemurhalla. En uskonu että se vois tehä sitä, joten en ottanu sitä vakavasti. Se hirttäytyi mun kotiiin, onneksi tulin himaan viime hetkellä, ja kerkesin irrottaa sen narun sen kaulasta ja soittaa ambulanssin. Nyt en pääse siitä eroon, se sanoo että jos en ole sen kanssa se tappaa itsensä. Olen loukussa.

Justus1263

22.9.2004 16:13

[LAINAUS]TapausMies kirjoitti 25.03.2004 klo 10:43:

Kyllä te jaksatte surkutella miten rankkaa jättäjällä on. Luultavasti jätetyllä on 10 kertaa pahempi olla, mistä nuo kuvailemanne oireetkin kertovat.[/LAINAUS]

Mutta vain luultavasti. Mistäs sen tietää millaisen helvetin tämä jätetty on jättäjälleen järkännyt ennen eroa...

jatettyiska

28.9.2004 11:21

Lukiessani juttua, huomasin erään mielenkiintoisen seikan. Naiset ovat kylmiä! Mies on usein häirikkö suhteen kariutumisen jälkeen, sanotaan. Miehet jopa ampuvat itsensä, on luettu lehdistä. Suurin osa liitoista päättyy nykyään naisen aloitteeseen. Mutta itse tuohon juttuun: Se osoittaa kuinka kylmä sydän naisella on. Ei muuta. Mies oli käyttöesine, ja kun ei enää kiinnosta, paiskattiin äijä pihalle. Miesten tunteilla leikiteltiin aika syvällä!! Olen itse jätetty yli 15-vuoden liiton jälkeen. exä erosi ilmoitusluonteisena asiana minusta. Kärsin vieläkin siitä että kaikki päättyi. Mutta en häiriköi. Joten yleistäminenkin on jutussa tosi syvältä.

makkara

30.9.2004 17:01

luin tekstin ja huomasin juttuja joita itsekki olen vähän tehnyt. jätetyksi tuleminen sattuu ja se pistää henkisenpuolen todella kovalle koetukselle. kun ihminen on henkisesti rikki ja alkaa miettimään/muistelemaan niitä ihania yhteisiä hetkiä,
hän alkaa käyttätyä epätoivoisesti pelon vallassa.
jolloin hän myös tekee asioita harkitsematta niitä kunnolla, uhkailee, yms. typerää joka vaa pahentaa ja rikkoo välit enemmän ja enemmän.

ja naiset ovat kylmempiä kuin miehet.

t:21v mies

samatsanat

8.10.2004 22:38

[LAINAUS]Johanna1974 kirjoitti 12.03.2004 klo 08:15:

Ajankohtainen aihe mulle- elän tosi rassaavassa suhteessa, ja luulen että ero on aika lähellä, on ollut jo pitkään mutta jostain syystä vaan ollaan roikuttu yhdessä. Mulla itsellä jättäminen on hankalaa, olen niin pirun "kiltti" että mun käy sääliksi jos toinen jää tyhjän päälle (hän oli tyhjän päällä kun aloimme seurustella, eli huonekalut ja lähes kaikki muukin on minun, lisäksi hän on työtön eli olen saanut elättää häntä myös...) eli en ole vain pystynyt hakea itselleni asuntoa ja muuttaa yksinäni sitten sinne. Luonne- erot meillä on valtaisat: miehellä on (koittaa ainakin olla) iso ego, ja mun kustannuksella sitä ilmeisesti pönkitetään. En siis osaa tehdä mitään, lisäksi hän on "ylisiisti" eli mitään elämisen jälkiä ei oikein sais olla asunnossa (ja minä taas olen sellainen jota ei pieni epäjärjestys haittaa, en edes huomaa sellaista, puhdasta pitää kuitenkin olla), ja tästä saan kuulla päivittäin (kahvikuppi väärässä paikassa, tiskialtaassa vaahtoa, hella ei kiillä heti puhtaana ruuanlaiton jälkeen, villasukista tulee nukkaa suhvalle...). Parhaani olen koittanut, mutta en pysty muuttumaan ihan "steriiliksi", olen tällainen kuin olen! Isoissa riidoissa on tullut puhe erosta, kerran kun sanoin jättäväni hänet, hän löi ja potki (tekee muutenkin sitä, varsinkin humalassa, jos vaikka sanon vastaan), joskus on uhannut hommata mulle potkut töistä, haastaa minut oikeuteen, tekee mun elämäni helvetiksi.. Tällaisia siis olen saanut kuulla. Kunhan sopu on taas saatu, hän sanoo että eihän noita puheita nyt tosissaan kannata ottaa, hän vain vihaisena sanoo... En siis oikeastaan ole uskaltanutkaan tehdä tälle asialle oikein mitään, kun pelkään mitä tulee tapahtumaan! Niin, hän on mustasukkainenkin, pahasti, ja on senkin sanonut että sitten kun näkee mut uuden poikaystäväni kanssa jossain, se saa turpiinsa kunnolla (huom. mitään uusia poikaystäviä ei ole kuvioissa edes, eli itse mustasukkaisuusjutut on ihan turhia ja hänen päässään).
Onko testä jollakulla ollut samanlaista tilannetta, tai olet parhaillaan!?? Olis ihan hieno kuulla kokemuksia.. Niinhän se on, että tämä suhde loppuu- odottelen vain, että HÄN jättää minut, silloin pääsen varmaankin helpommalla.... Huh tätä elämää ja miehiä (suurin osahan tällaisista "vainoajista" on miehiä, ninikuin artikkelissa luki, ja muutenkin mitä on asioita lukenut) !!!![/LAINAUS] "Joo,o... mulla on sama tilanne mutta osat on jotenkin väärinpäin =)! eli mun avopuoliso on töissä (minä työtön), MINÄ en osaa tehdä mitään mm. sen mielestä olen laiska (ihmeellisesti puhtaat kalsarit aina kaapissa, ruoka pöydässä jne...), kun menen kavereilleni kyläileen kaikki tentataan, kun riidellään minä olen AINA kaiken pahan alku ja juuri...Itse olen halukas eroamaan ja siinä mielessä olen samassa jamassa kuin sinä eli lähteäkkö vaiko eikö ja koska... kas siinäpä pulma..!

Mies21vMTKU

15.10.2004 09:06

Moi olen 21 vuotias vapaa sinkku kundi Turusta Koen että olen jäänyt hyvin yksin koska yksi mulle henkisesti & fyysisesti hyvin tärkeä tyttö ketä mulla oli chänssi ja mahdollisuus jopa edes nähdäkkin ja tapaillakkin sekä tavatakkin viime kouluvuoden aikana ei halua mua sittenkään , ei tahdo mua sittenkään , vihaa mua vain , pilkkaa mua aina vain , kiusaa mua aina vain , haukkuu mua aina vain. Joka on sama muija ketä ja kuka mun kanssani vieläpä samassa koulussa , samalla luokalla , hän on noin 1.68 cm pitkä minimissä - 1.74 cm pitkä maximissa , hoikka , sopusuhtainen , normaalivartaloinen , laiha , sporttinen , ja urheilullinen ja uhkea vartaloltaan..=)..tarpeeksi todellisen realistisen kauniin sirot ja nätit kauniit kasvot , lumoavan sexikkään eroottiset , mukavan , hauskan , kivan näköiset maagiset erilaiset kiinnostava ja kiihottavat lumoavan kirkkaat silmät , punaiset hiukset/punertavat , punertavan väriset hiukset etunimi alkaa etu kirjaimella ...H.. ja sukunimen alkukirjain alkaa kirjaimella ...H.....enempää en aio sanoa enkä kertoa sun täytyy itse tää lukea ja tajuta ja ymmärtää jos tajuat ja ymmärrät siis..=)..?... Olet mulle tärkein osa mun omaa elämääni koska vain sä osaat oikealla tyylillä ja oikealla tavalla tukea mua koen että olen jäänyt tosi yksin mun nykyinen ehkä oleva ja ehkä kohta pian tuleva ja oleva uusi tyttö ystävä ei näköjään halua , eikä pysty , eikä voi eikä kykene tukemaan mua & mun elämääni & mun harrastustani ja mun elämän tapaani & elämän tyyliäni ja kokoo elämääni sillä samalla tavalla kuin sä pystyt ja osaat sulla on kuin joku puoleensa vetävä lahja pidä siitä kiinni teet sillä vielä jonkun Muun/Toisen kundin hyvin onnelliseksi vielä joskus jossain elämän vaiheessa......elämääni kuuluu se että olen hyvin paljon yksin. pelkään kun tulet viereeni , pelkään kun olet lähelläni , pelkään kun tulet lähelleni , haluan susta eroon , haluan susta pois , haluan susta kauemmas , haluan susta kauas , haluan paeta sua , haluan juosta sua pakoon , haluan paeta sua , haluan juosta sua karkuun koska en tajua sua , enkkä ymmärrä sua , enkä uskoa sua ...Mä pelkään olla sun vieressäsi , pelkään olla sun lähelläsi koska mä pelkään olevani alistuvainen sulle , sun Luonteellesi , sun Luonteiden Piirteillesi , sulle itselllesi , sun vetovoimallesi , haluan eroon susta mahdollisimman kauas koska pelkään antaa tunteitteni näkyä sulle , en halua että opit tuntemaan mua , etkä mun sisintäni etkä mun sydäntäni etkä sieluani koska et sä siitä kuitenkaan mitään ymmärrä etkä tajua etkä mua ainakaan mut silti haluan sanoa mä RAKASTAN SUA IHAN OIKEASTI ...MÄ VÄLITÄN SUSTA YHÄ EDELLEEN . SÄ OLET SE NAINEN KETÄ TÄSSÄ MAAILMASSA MÄ ENITEN RAKASTAN...

...Meinaa täysi totuushan on että jokaikinen ja jokainenhan muija ei ikinä halua mitään muuta multa kuin rahaa , paljon rahaa , hyvin paljon rahaa , sexiä , paljon sexiä , paljon naintia , paljon hässimistä , paljon nussimista , paljon naintia/naimista , hyvin paljon rahan antamista , hyvin paljon rahan lainaamista meinaa tarkoitan että pidätkö sä mua jonain Pellenä jonain vitun tyhmänä ja typeränä vitun idioottina ja ääliönä joka ei muka näe eikä tajua et sä vaan pelleilet ja leikit vaan .. et sä oikeasti mua halua etkä tahdo rahaa sä vaan tahdot , rahaa sä vaan haluat , raha suakin aina vain näköjään mun kanssani vain ja ainoastaan pelkästään vaan kiinnostaa ...

...ei kukaan Muija oo musta nyt kuiteskaan koskaan kuitenkaan kukaan tai ketään muija nyt kuiteskaan ihan oikeasti ikinä koskaan ennen ole ny oikeasti musta ikinä edes välittänyt koska juttu on aina ollut näin ja tulee olemaankin en halua että kukaan joutuu musta välittämään tai mua rakastamaan ...en halua että toinen joutuu ottamaan harteilleen , kontilleen , hartioilleen ja niskoilleen sitä/sen että mua sattuu ,siltä miltä musta tuntuu , mun kipuja , mun sydäntä , mun sisämpääni , mun sieluani .....

mua on pettänyt joka ikises joka elämän kääntees jokainen muija kenen kans oon ollut 14 vuotiaasta asti nyt sit 21 vuotiaaseen asti koska mulla ei tosiasiassa ikinä koskaan ole tässä maailmassa ollut jakorasioita , Hutsuja , Huoria , Lumppuja ja Lutkia sekä Lutkamaisia ja Huorahtavia jakoja ja yhden illan juttuja ja yhden illan ja yhden yön panoja jotka on ihan aina kaiken lopuksi jättänyt mut lopuksi tosta vain ja miltei melkein kaikki niistä tai sit niillä on ollut rundeissa ja kierroksissa muita kundeja ja muita jätkiä samaan aikaan tai muuten vaan nuoleksinut ja pussaillut ja suudellut sekä nussinut ja pannut/nainut muita jätkiä aina ihan samaan aikaan ja samoihin aikoihin muita jätkiä on ollut mun lisäkseni ja mut on yleensä hyvin tavallisesti ja tavanomaisesta ja normaalisti jätetty yli 17 : eitsämäntoista kertaa jo ja mua on petetty seläntakana hyvin tietoisesti yli 7 kertaa jo joten se siitä sitten , mua on huijattu ja kusetettu yli 10: ymmenen kertaa jo jopa ja vedetty nenästä ja pantu halvalla ja vedetetty oikein kunnolla jo 5: iisi kertaa ainakin jo...

sanoohan ne kaikki muijat aina et juu..joo...kyllä...kyllä olen mä tukena sun harrastamisessa ...olen muka sulle tukipylväänä ja tukena ja turvana ja kuuntelijana sun kilpailuissa , kilpailemisessa , matseissa , sparraamisessa , ottelemisessa , treenaamisessa ja harrastamisessasi ja harjoittelussasi/harjoittelemisessasi sun omassa harrastuksessasi aina kun kaikki raha / rahat ja voitto sekä voittaminen ja maine ja kunnia ja voitontahto ja voiton halua ja ylpeys loppuu , lopahtaa ja eikä enään onnaakkaan ja onnistukkaan niin sit kyl mut joka ikinen kerta kyl ihan aina sit jätetään joka ikinen kerta ihan siitä vaan tosta vaan saman tien....

koska moni muija ei oo ikinä koskaan sitä tajunnu et mä en oo mikään ravihevonen ...enkä mustaori enkä mikään siitosori enkä himo panija , himo nussija tai himo hässijä hima naija tai himo rakastelija tai mikään teräsmies tai supermies tai mikään hiton superman......

tottahan toki se tuntuu kauniilta eleeltä ja tottahan toki se tuntuu tosi hyvältä/hyvälle kun joku likka pitää , tykkää , rakastaa ja välittää ja sanoo & kertaa välittävänsä ja on tukipylväänä ja tukena , kuuntelijana ja turvana ja korvana ..=)..mutta aina pienen ajan päästä se kaikki on ohi ja loppuu aina sen saman sileän tien

mun elämä on hyvin hyvin tavallisen ja tavanomaisen ja normaalin jokapäiväisen yksinkertaista: hyvin hyvin paljon yksinäisyyttä , yksin olemista , yksin elämistä , sinkkuna elämistä ja olemista ja sinkkuilua.surua.....hyvin paljon unettomuutta , unettomia öitä , uneliaisuutta , unettomia unia , unettomia öitä , valvontaa/valvomisia yöt pitkät ...Kipua , Luun/Luiden kuten Poskiluiden , Nenäluun / Nenä Ruston ja Leukaluun ja Kylkiluiden rystysten punerruksia , sinerryksiä , verenvuotoja rystys haavoja & naarmuja , rystysen venähtymiä , sijoiltaan menemisiä , murtumia murskauksia/murskaantumisia ja Murtumia , tajun lähtöjä , tajun menetyksiä , päänsärkyä/päänsärkyjä , hammas ja suu kipuja ja nenä kipuja , vatsa kipuja ,Pää kipuja , silmä kipuja , silmävaurioita silmä vammoja , kylki kipuja...Herään aamuisin joka aamu jäätävään & hyytävään kylmään aamuun täysin yksin ilman sua kun mulla olis voinut olla sut.=)

Kokemusta_on

30.11.2004 23:34

[LAINAUS]Johanna1974 kirjoitti 12.03.2004 klo 08:15:

Ajankohtainen aihe mulle- elän tosi rassaavassa suhteessa, ja luulen että ero on aika lähellä, on ollut jo pitkään mutta jostain syystä vaan ollaan roikuttu yhdessä. Mulla itsellä jättäminen on hankalaa, olen niin pirun "kiltti" että mun käy sääliksi jos toinen jää tyhjän päälle (hän oli tyhjän päällä kun aloimme seurustella, eli huonekalut ja lähes kaikki muukin on minun, lisäksi hän on työtön eli olen saanut elättää häntä myös...) eli en ole vain pystynyt hakea itselleni asuntoa ja muuttaa yksinäni sitten sinne. !![/LAINAUS]

Sitten kun päätät tehdä ratkaisun, myös Turvakoti on sinulle vaihtoehto! Siellä voit hakea uutta asuntoa ettei tarvii elää jatkuvassa pelossa. Asuin 2 kk turvakodissa turvassa "ainoastaan" henkiseltä väkivallalta. Siellä on hyvä ottaa etäisyyttä asioihin ja henkilökunta on mahtavaa :)
Tiedät sydämmessäsi mikä on oikea ratkaisu, emme halua lukea sinusta Iltiksen lööpeistä :(

Voimia sinulle!!!

Mvaan

25.4.2005 16:54

Toi on melkein kuin mun elämästä tällä hetkellä.
Ja mä luulin et tällasta ei voi tapahtua ku mulle!!
Tää on aivan kauheeta..
Mun on vain pakko vastata puhelimeen ainakin kerran päivässä koska meillä on yhteinen lapsi.
Jos mies ei kysy lapsesta mitään saan sitten lätkästä luurin korvaan eikä tarvi enää vastata..
Mä en oikeastaan koskaan pääse hänestä eroon!!
Toivon että hän löytäisi uuden että minä saisin olla rauhassa.
Nytkin soi puhelin ja mies soittaa..
Hän syynä aina lasta hoitaessaan tietokoneen ja puhelimen.
Heti kun olen esim. täällä käynyt alkaa puhelin kesken työ asioiden soida ja hirveä paapatus kuuluu puhelimesta.
Tosi mukava siinä työkavereille selitellä!!!
Pistäkää ihmiset peukut pystyyn,että mies lopettaa!!

Alkaa olla henkisesti aika raskasta.;(

pömpeli

30.3.2007 22:44

Taisin joskus olla perusobsessiivinen. Edelleen vihainen tälle naiselle, mutta olen kehittänyt itsehillintää. Kun tiedän tämän naisen kärsivän jostain syystä, siis ei minun aiheuttamasta, koska en ole häirikkö, olen itse tyytyväinen. Kaikki jättämisen kokeneet tietävät tunteet.

Fide

14.12.2008 06:57

Hyvä artikkeli - paljon on tullut kommenttejakin.

Itse olen nainen ja kuulun ehkä enemmänkin tuohon stalker-kategoriaan, sillä minun on aina ollut hyvin vaikea päästää irti ihmisistä, joihin olen ollut ihastunut. Mitään kovin sairasta en ole ikinä tehnyt, en ole vainonnut ketään, mutta menettämäni ihminen on voinut olla mielessäni päivittäin pitkiäkin aikoja, jopa vuosia. Tunnistan ilmiön, jossa ihastuneena lähettelee toivottomalle rakkaudelle kirjeitä ja sähköposteja ja soittelee perään.

Tässä on joitakin hyväksi havaitsemiani ohjeita kaikille, joilla on taipumusta obsessiiviseen käytökseen ihastuneena tai jätettynä tai joiden on vaikea hyväksyä ihastuksen kohteen torjuntaa:

1. Ajallisesti määritelty täydellinen hiljaisuus, kesto vähintään 2 kk. Jos tämän voi sopia toisen ihmisen kanssa, aina parempi. Jos ei voi, niin sitten pitää tehdä päätös itse. Kerrasta poikki -päätös: Kahteen kuukauteen en ota ihastuksen kohteeseen yhteyttä, teen mitä tahansa muuta.

2. Tee lista kaikista muista kavereistasi, joille voit soittaa, kun tekee mieli ottaa ihastuksen kohteeseen yhteyttä.

3: Sovi parhaan kaverisi/sisaruksesi/vanhempasi tai muun läheisen ihmisesi kanssa, että tarvitset tukea ottaaksesi etäisyyttä. Juttele asiasta hänen kanssaan, älä kaada pakkomielteitäsi ihastuksen kohteesi niskaan. Jos sinulla ei ole ketään, hankkiudu terapiaan tai mene juttelemaan vaikkapa papin tai diakoniatyöntekijän kanssa (heistä voi olla apua, vaikkei olisikaan itse kovin uskonnollinen).

4. Aloita uusi harrastus, mieluiten ryhmässä, jossa voit tavata uusia ihmisiä. Harrasta väsyttävää liikuntaa joka päivä, jos vain voit. Suuntaa energiasi muualle kuin ihastuksen kohteeseen.

5. Pidä päiväkirjaa tunteistasi. Kirjaa kalenteriin joka päivä ylös päivän paras asia. Se ei saa liittyä mitenkään ihastuksen kohteeseen.

6. Hyväksy, että ihastuksesi kohde ehkä poistuu elämästäsi kokonaan ettekä tule olemaan luultavasti kavereita. Aluksi se on vaikeaa, mutta vähitellen tilanne helpottaa, kun pääset elämäsi herraksi ja eroon nöyryyttävästä perässä juoksemisesta.

erotomaanikko

8.5.2012 08:49

Melkein kamlaa lukea tätä ! Kääk. :) Mä en ois ikinä uskonu, että musta voi tulla stalkkeri.. en vaan tajunnu koskaan ihmisiä jotka tekee niin. Mut sit sairastuin vakavaan burn outiin kun olin töissä ulkomailla. Ja kun tulin takasin, en tod. ollu oma itteni.. lähettelin yhdelle pojalle vaikka kuinka paljon viestejä, joissa todistelin ikuista rakkauttani. meillä oli ollu yhden illan juttu ja se oli läpällä sanonu mua tyttökaveriks. ja sit sanoin sen ihan vakavissaan mun kaverille, josta seurauksena et kaikki luuli et seurustellaan. onneksi toivuin burn outista, mutta häpeä tosta ajanjaksosta kalvaa edelleen.

janiewallock

31.1.2013 18:18

Hei koko julkinen,

Hei, nimeni on Janices wallocks päässä Housto, Texas.I tuli tällä sivustolla
jakaa hyviä töitä Native Doctor (prophetbaz). en koskaan uskonut
rakkaudessa, Money loitsuja tai taika kunnes olen merkinnyt tämän voimakkaan loitsu pyörän
kun menin Afrikkaan viime vuoden joulukuussa työmatkalla. hän on
todella voimakas ja hän voi auttaa sinua loitsuja palauttaa rakasta
mennyt menetetty, huonosti, rakastaja etsii joku rakastaa sinua, Money
rikkauksia, Winning lotto numero, tuoda takaisin menetetty rakastaja, tuoda takaisin menetetty
rahaa ja taikuutta rahaa loitsu hyvää työtä, olen nyt onnellinen ja elää
todistus sillä mies olisin halunnut naida jätti minulle 2 viikkoa ennen meidän
hääpäivä ja elämäni oli ylösalaisin cos meidän suhde on ollut
vuosia .. Olen todella rakasti häntä, mutta hänen äitinsä oli meitä vastaan ​​ja hänellä ei ollut
hyvä maksaa työtä. Kun siis tarkoitti tämä loitsu pyörän, sanoin hänelle, mitä
tapahtui ja selitti tilanteen asioita hänelle .. Aluksi olin
undecided, skeptinen ja epävarmaa, mutta annoin sille yrittää. Ja 5 päivää
kun palasin Texas, poikaystäväni (nykyisin mieheni, tohtori Wallocks)
soitti minulle itsensä ja pahoitteli, että kaikki oli ratkennut hänen
äiti ja perhe ja hän sai uuden työpaikan haastatteluun, joten meidän pitäisi mennä naimisiin .. i
ei usko sitä cos loitsu pyörä vain pyysi minua nimeni ja
poikaystäviä nimi ja halusin häntä tekemään hän teki sen minulle ... Olemme
onnellisesti naimisissa nyt ja odotamme meidän pikku lapsi, ja mieheni myös
sai uuden työpaikan ja elämäämme tuli paljon paremmin ja meistä tuli hyvin rikas.
Jos jokin yksi on loitsu pyörän apua, Lähetä hänelle tämän
Sähköpostiosoite: (prophetbaz@gmail.com) ...... Toivottavasti hän auttaa sinua ulos. Vauhtia nyt
ja häneen yhteyttä nyt sähköpostitse osoitteeseen: (prophetbaz@gmail.com) ..

Paljon kiitoksia ja olen erittäin iloinen juuri nyt ..

Janices wallocks

lara44

8.3.2013 10:11

Kun mies rakastan hajotti minua, maailma hajosi. Olin mennyt useita pyörät ja sain mitään tuloksia tai riittävästi niistä. Löysin solutiontemple@sify.com ja antoi toisen yrittää hakea rakastajani ja palauttaa intohimoinen suhde minulla oli hänen kanssaan. Olen niin iloinen, tein ja luotin häneen. Hän suoritti hengellinen puhdistus karkottamaan negatiivisia energioita ja heittää rakkauden loitsu. Jälkeen 3 päivää, mies kaipasin kovasti alkoi soittaa minulle ja kertoi minulle muutama päivä sitten, että hän yhä rakastaa minua ja haluaa yrittää uudelleen. kiitos

marjo21

8.3.2013 10:14

Nimeni on marjo Yhdysvalloissa ja olen viime aikoina ollut hajoamiseen mieheni kanssa noin 2 kuukautta taaksepäin. Hän sanoi olemme tehneet, että meidän pitäisi siirtyä, että hänellä on joku muu nyt. En voinut edes kantaa kipua ja kaiken ja vain niin valitettavaa, huomasin olevani raskaana kun minä ja ex oli menossa läpi joitakin suuria tappeluita. En voinut kertoa hänelle, että olin raskaana, koska tiesin hänen syyttää siitä minua. Olen kärsinyt salaisuus omasta enkä voinut mennä läpi abortin omasta.Hassua on huomasin että hänellä oli kaksi muuta tyttöystäviä en ollut tietoinen. Tiedän, että jos voisin palata käsissä ajan tekisin sen uudestaan​​, koska en voinut kärsiä kaikkea yksin, olen melkein pudota pois Varsity takia kaveri. On uskollinen ylihuomenna olen menettänyt ajatuksen, vanha ystäväni kertoi minulle oikeinkirjoituksen profeetta tämän sähköpostin {solutiontemple@sify.com} joka voisi auttaa minua palauttamaan rakkauteni ja minun vauva hyvissä väleissä. Uhraan kaiken varmista loitsu tehtiin. ja loitsu oli nyt pelastaja. hänen loitsu toi takaisin rakastajani jälkeen 2 päivää. Oma iloa, rakkautta ja onnea palautetaan, koska tämän loitsun profeetan, minun vauva tulee pian.
Kiitos oduma PRIES

silva59

8.3.2013 10:16

O kyllä ​​hän auttoi minuakin. Haluan kiittää Oduma Priest, auttaa minua saamaan takaisin minun tyttö ystävä, olen tilasi rakkauden loitsu päässä oduma Priest ja jälkeen 2 päivää käytin loitsu aivan kuten olin ohjannut minun tyttö ystävä lähettää minulle teksti että hän haluaa nähdä minut, että hän puuttuu minua, ja tänään olemme edelleen yhdessä. Olen niin kiitollinen tästä oduma pappina onnea hän on tuonut takaisin elämääni. Jos joku tarvitsee apua, voit ottaa yhteyttä häntä läpi solutiontemple@sify.com.