"Kuinka tylsää ihmisen elämä saa olla? Olen alle kolmekymppinen, mutta tunnen eläväni vanhan mummun elämää. Elämäni pienuus saa minut joskus ahdistumaan niin paljon, että tekisi mieli huutaa suoraa huutoa. Tiedän kyllä, että parisuhteissa tulee arki vastaan. Sitähän aina jankataan naistenlehdissä ja keskustelupalstoilla: arkea pitää sietää. Mutta kuinka kauan?", Nina sanoo.
Asiantuntijoiden mukaan rakastumisvaihe kestää pisimmilläänkin vain kolme vuotta. Sen jälkeen alkaa arki, ja silloin testataan, onko ihastumisen takana myös aitoa ystävyyttä.
Ninan oli vaikea löytää poikaystäviä nuorempana, vaikka sitoutumisen halu oli voimakas.
"Kukaan mies josta olin oikeasti kiinnostunut, ei halunnut suhdetta, vaan seksiä. Ehkä juuri siksi olin niin halukas sitoutumaan, kun tapasin Villen. Hän tuntui tasapainoiselta ja normaalilta kaikkien niiden baarista iskettyjen yritelmien jälkeen."
"Halusin heti naimisiin ja lapsia, koska kuvittelin haluavani sellaisen elämän. Perusperhe tuntui aikuiselta ja huojentavalta vaihtoehdolta kaiken etsimisen ja epäonnistuneiden suhdekyhäysten sijaan."
Sitten kaikki rullasi peruskaavalla: kihlaus, häät, asunnon ostaminen, lapsi. Ja elämä jatkuu nyt näin: herätys kello 7, lapsi tarhaan, töistä kotiin, ruoka, ilta telkkarin edessä, nukkumaan lapsen viereen.
"Seksielämämme hiipui parin vuoden naimisissaolon jälkeen jälkeen. Ville ei osaa tyydyttää minua, hän on kömpelö sängyssä, koska ei ole ollut kauhean monen naisen kanssa ennen minua. Jonkinlainen huippu tällä osastolla saavutettiin, kun eräänä seksikertana vain makasimme vierekkäin, kumpikin tyydytti itse itsensä ja sitten sanoimme hyvää yötä ja aloimme lukea kirjaa selät vastakkain. Vauva on ollut hyvä tekosyy vältellä seksiä kokonaan. En tee sitä tahallaan, mutta minua ei vain kiinnosta", Nina kertoo.
Nina sanoo, etteivät arjen rutiinit sinänsä ole tappaneet suhteen kiinnostavuutta, vaan sen paljastuminen, ettei Villellä ja hänellä ole oikeastaan mitään yhteistä.
"Emme kohtaa keskusteluissa millään tasolla, kommunikointimme on täysin vajavaista. Puhumme aivan pinnallisia niitä näitä, useimmat aiheet liittyvät lapseen. Kadehdin yli kaiken pareja, jotka voivat keskustella asioista keskenään ilman väkinäisyyttä ja jatkuvaa ärtyneisyyttä."
Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Hanna Soudunsaari sanoo, että tylsyyden poistamiseksi tarvitaan tekoja. Ongelmat eivät poistu odottelemalla, vaan tekemällä. Nina ja Ville eivät tee oikeastaan mitään yhdessä.
"Olemme käyneet yhdessä ulkona ehkä neljä viisi kertaa viimeisen kahden vuoden aikana. Siinäkin lapsi on tekosyy, mutta tosiasia on se, että jos lähden ulkoilemaan, en edes halua näyttäytyä Villen seurassa. Haluan edes yhden illan kuvitella olevani taas vapaa ja sellainen ihminen, jolla on elämää."
Miksi Nina ja Ville eivät sitten eroa? Vastaus on klassikko.
"Lapsen takia haluaa yrittää, niin se vain menee. Mitään muuta syytä en yhdessäolollemme enää keksi."
Soudunsaari sanoo huomanneensa, että avioliitossa oleminen – näinä moderneina aikoinakin – vahvistaa sitoutumista ankeinakin aikoina.
"Mutta jos kaikki tunteet toista kohtaan ovat kuolleet, on aika miettiä muita ratkaisuja. Jos tuntee kuolevansa pystyyn, mutta ei tee asialle mitään, kuolee pystyyn. Niin yksinkertaista se on."
Lukijoilta
"Rakastin exääni, mutta alusta asti oli sellainen olo, että on tylsää kahdestaan. Koskaan ei tavattu muita, vaan oltiin kotona ja katsottiin leffoja tms. Erottiin ja nyt tiedän, että miehen kanssa on oltava hauskaa jotta suhde oikeasti toimii."
Nainen, 26
"Kuusi vuotta yhteistä taivalta. Tylsyys iskee väkisinkin, mutta ei se vaihtamalla parane kuin hetkeksi. Sitä paitsi taloudellisesti ei olisi järkevää jäädä sinkuksi. Kuka jaksaa aloittaa muutenkaan alusta?"
Nainen, 30
"Asennemuutos omassa itsessä? Jos odottaa, että vain toinen tekee suhteesta kivan, niin eihän se onnistu. yrittäjiä pitää olla kaksi. Esimerkiksi seksi muuttuu paremmaksi, mitä enemmän sitä harrastaa."
Nainen, 23
"Minusta elämä on parempi tuhlata kuin jättää käyttämättä. Eli jos tuntuu, että tylsistyy toisen seurassa, niin minusta kannattaa ottaa ja lähteä. Monet vetoavat taloudellisiin seikkoihin, että ei voi erota, kun on yhteinen asuntolaina, mutta minusta omaa elämäänsä ei voi sillä tavalla hinnoitella."
Nainen, 24
"Minusta siinä vaiheessa on jo myöhäistä, kun suhde alkaa tuntua elähtäneeltä. Suhdetta pitäisi hoitaa jatkuvasti ja ennen kaikkea tehdä asioita yhdessä. Toisen on vaikea eläytyä, jos kaikki aktiviteetit tapahtuvat omassa kaveri- tai työporukassa, ilman toisen aktiivista seuraa."
Mies, 31
"Sellainen suhde, jossa ei ole enää tunteita, pitäisi lopettaa heti. Olin suhteessa viisi vuotta, puolet ajasta vain pelkän tottumuksen takia. Sitä samaa vanhaa, tuttua ja turvallista. Ei tosin kovin onnellista. Ero oli elämäni paras päätös."
Nainen, 23
"Se on ihan itsestä kiinni, toimiiko suhde vielä kahden vuodenkin jälkeen. Eiköhän kaikki lähde siitä, että haluaa ja jaksaa miellyttää toista, vaikkei hän sitä ansaitsisikaan. Helpoimmalla pääsee, kun vie kukkia ja kuuntelee."
Mies, 24
TJEU / Tsekkaa jos et usko
Kauko Röyhkä: Avec
Viisikymppinen ekoarkkitehti elää omaa (avio-) elämäänsä kuin ulkopuolisena, kunnes tapaa unelmien Even, nuoren naisen, joka antaa arkipäivälle aivan uudenlaista hehkua.
Dr. Phil: Pelasta parisuhteesi
Jos sokerisuus ei häiritse, lukaise mitä amerikkalaisella tv-psykologilla on aiheesta sanottavaa.
"Kirjan neuvoilla kumppanikin saadaan muuttumaan, mutta pääkohteena on lukija itse. Hän joutuu tutkimaan omaa käytöstään ja käsityksiään ja kohtaamaan myös ikävimmät puolensa ja tunteensa", uhkailee mainosteksti.
Lost in Translation
Täydellinen vieraantuneisuuden kuvaus. Elokuvan pariskunta elää yhdessä, mutta henkisesti he ovat toisistaan astronomisen etäällä.
19 kommenttia
DeeDee
11.5.2006 16:02
Voi hyvänen aika, mitä tuo tuollainen on. "Yritämme" vielä lapsen tähden. Yrittävät miten? Jos kerran ulos ei halua lähteä yhdessä, ei halua yrittää kohdata toista seksuaalisesti, ei halua keskustella asioista, kunhan keskittyy hautomaan omaa katkeruutta ja tylsyyttä. Varsinaista yrittämistä.
Lapsi tarvitsee elämäänsä sen päivittäisen rutiinin. Jos et jätä myös lastasi, et voi siitä rutiinista luopua seuraavina vuosina, jos haluat lapsesi kasvavan terveeksi ja hyvinvoivaksi. Tai ehkä silläkään ei ole väliä?
Luepa vaikka Iltalehden perheväkivaltakampanjan perhehelveteistä ja lopeta valittaminen. Tai toisin päin, millaista sinä haulaisit elämäsi olevan? Haluatko, että sinulla ei olisi lasta? Haluatko päästä sänkyyn muiden kanssa? Haluatko ryypätä ja rällätä? Haluatko ystäviä? Haluatko uuden harrastuksen?
Ota paperi ja kirjoita, mitä elämältäsi haluat nyt ja mitä viiden ja kymmenen vuoden päästä. Kirjoita myös millaisen haluat lapsesi elämän olevan viiden ja kymmenen vuoden päästä. Listaa keinot, millä pääset omiin päämääriisi. Vertaa, vaarantavatko ne lapsesi hyvän tulevaisuuden, ovatko sen kannalta neutraaleja vai tukevatko niitä.
Sitten ryhdyt oikeasti _yrittämään_ tehdä elämällesi jotain. Jos et jaksa, hae apua esim. työterveyslääkärin kautta. Kun olet saanut itsesi hyvään vauhtiin, puhu miehesi kanssa. Millaisena hän näkee tulevaisuutenne?
En ymmärrä myöskään, että miehesi kokemaatomuus olisi joku ongelma. Olisiko pitänyt saada valmiiksi opetettu? Sinun pitäisi olla oman nautintosi paras asiantuntija, alahan näyttää kädestä pitäen, mitä saisi olla. Muksu mummulaan, kummeille tai kotiin ostettu babysitteri ja itse hotelliin. Tai jotain.
Olet lapsellesi nyt maailman tärkein ihminen. Itsellesi sinulla on vuosikymmeniä aikaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
henttuhooo
11.5.2006 21:55
Jos elämä on tylsää niin kannattaisikohan hommata harrastuksia tms kivaa haastetta elämään, eihän parisuhteen tarkoitus ole olla mikään elämän (ainoa) ilopilkku vaan perustuki muuhun elämään..Jokainen tekee valintansa itse, elämästä voi tehdä just sen näköisen kuin haluaa, oli sitten suhteessa tai vaikka lapsiakin. Eli turhaa valitusta tommonen!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
hmm897
12.5.2006 08:53
Markkina-arvoteorian mukaan miehen jättäminen ei
tule ratkaisemaan asiaa. Eronneena naisena Niinasta
tulee kolmikymppinen yh, joka ei saa osakseen
kaikkein komeimpien ja haluttavimpien miesten pariutumisaikeita. Saman pystyy myös ekstrapoloimaan menneestä, johon kuului vaikeudet poikaystävän hankinnassa.
Ehkä kannattaisi ottaa viikon loma arjesta miehen kanssa.
Vastaa kommenttiinVauva vanhemmille hoitoon ja lemmenlomalle jonnekin aurinkoon. Jos se ei suju, niin sitten ei suju. Tunteet ovat ikäviä asioita, mutta valitettavasti ne pyörittävät maailmaa.
Vastaa kommenttiin
Juliana33
12.5.2006 11:56
""Markkina-arvoteorian mukaan miehen jättäminen ei
tule ratkaisemaan asiaa. Eronneena naisena Niinasta
tulee kolmikymppinen yh, joka ei saa osakseen
kaikkein komeimpien ja haluttavimpien miesten pariutumisaikeita""
Tähän provoon on pakko vastata. Mulla on ihan jo lähipiirissä kaksi yli kolmekymppistä yh-naista jotka ovat juuri muutaman vuoden sisällä löytäneet aviomiehikseen 10vee nuoremmat ja iihan komeat alfa urokset. Siis turha vetää mitään yleistystä yh-naisista. Ihan samanlaisia vetäviä misuja (sekä vähemmän vetäviä) sieltäkin löytyy niin kuin lapsettomien 25vee joukosta ;-)
Niina toki voi itse tuntea itsensä vähemmän vetovoimaisemmaksi ja jäädä siksi vaille urosta. Mutta musta on aika vaikea uskoa moista. Itsestään se on aika paljon kiinni.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kamalaa
12.5.2006 18:13
kerrassaan kamala kohtalo. Teki suorastaan mieli hypätä järveen tuon jutun luettuaan. Mitä järkeä tässä parinhaussa edes on, jos tuollaista on odotettavissa?
Olen kuullut vanhan papin sanoneen sellaisen viisauden,että koskaan ei ole nähnyt parin eroavan turhaan, mutta toisilleen väärien menevien naimisiin kylläkin.Olisikohan tässäkin käynyt niin, että biologia ja sosiaaliset normit sumensivat järjen, ja nyt sitä laskua maksetaan.
En siis usko että tässä on mistään arjen sietämättömyydestä kyse, vaan siitä että ei ole mietitty tarkemmin mennäänkö itselle oikean puoliskon kanssa yhteen.Turha mennä ketään neuvomaan että kestä nyt vaan, jos on jo pystyyn kuolemassa ja selvästi ei homma ole toiminut alusta alkaenkaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ilkkarabies
14.5.2006 13:38
Ehkä huonoin tekosyy pakoilla vastuutaan on ajatella pysyvänsä yhdessä "lapsen vuoksi". Marttyyrin kruunua havittelevilta voisi kysyä, että jos ei olisi lasta niin ottaisitko sitten eron?
Vai tekisitkö lapsen pakkeloimaan rapistunutta yhteiseloa?
Tiedätkö ylipäätään mitä edes haluat ja mitä et?
Eikös se ole lapselle hyvästä nähdä vanhempansa onnellisina, yhdessä tai erikseen...Nämä tekosyyt kaivautua poteroon määkimään, ettei voi lähteä koska lapsi kärsii, ovat tuulesta temmattuja. Eikö jatkuvien riitojen seuraaminen, kireä ilmapiiri ja pahimmillaan vanhempien pelinappulana/välikätenä oleminen sitten aiheuta kärsimystä?
Kuvottavaa itsekkyyttä.
Väkivaltaisuus on tietty kinkkisempi juttu, mutta artikkelissahan oli kyse ihan normaalista pariskunnasta, jotka pärjäisivät paremmin erillään...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ihmettelijä
15.5.2006 15:11
"Ville ei osaa tyydyttää minua, hän on kömpelö sängyssä, koska ei ole ollut kauhean monen naisen kanssa ennen minua"
Voi herrajumala! Varmaan sitten kannattaisi edes yrittää opettaa häntä tyydyttämään sinut? Mitä itse teet seksin eteen suhteessasi? Jos äijä on "kokematon ja kömpelö" niin ukko selälleen ja ratsaille, luulis nyt kolmekymppisen osaavan edes tuon tehdä... Kyllä se oma tyydyttyneisyys on kuule itsestäänkin kiinni! Mikä on sinun tehtäväsi sängyssä, maata hiljaa selällään ja odottaa että Ville painaa oikeaa nappia ja aaaahhhh syklinen orgasmi valtaa kehosi? Vähemmän Reginan lukua.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Todella tyrmistynyt!
15.5.2006 16:11
No haloo, vai on se Ville kömpelö sängyssä, itse varmasti olet sitten leikkisä ja aktiivinen yönkuningatar, joka tekee kaikkensa oppiakseen uutta miehensä kehosta..Olen alkanut ymmärtää, että aika moni nainen muutenkin on perin passiivinen ja kuvittelee, että hyvä seksi on jotenkin vain miehen asia. Kyllä se on kuule kahden kauppa eikä todellakaan ole vain miehen tehtävä saada naista innostumaan/nauttimaan seksistä hyväilyillä yms. yhtälailla mielestäni miehen kehoa tulee hyväillä, suudella jne. Se että miehellä fysiologisesti vehkeet pelaa reippaammin, ei todellakaan tarkoita, etteikö hän myöskin nauttisi kosketuksesta. Ja muutenkin eikö sen seksin pitänyt olla helvetin hieno vuorovaikutteinen asia kahden toisistaan välittävan ihmisen välillä. Seksi on jatkuvaa yhteispeliä eikä mitään selällään makoilua sen jälkeen, kun on saatu välineet pelikuntoon! HERÄTYS SISARET!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
AnneliS
16.5.2006 09:00
Nämä nykynaiset ovat lapsellisia ja piinallisen pinnallisia. Aivan kuin elämä muuttuisi eroamalla. Herttasarjoissa ja salkkareissa varmasti, mutta elämässä: ei ikinä.
Vastaa kommenttiinElämä on tylsää. Siinä se.
Vastaa kommenttiin
Joopajoo.
17.5.2006 23:51
Nii-in. Parisuhde on kahden kauppa. Eli 50-50% jos asiat menee pieleen. Sängyssä kuin muuallakin. Naiset kun vikisevät, ettei mies ole tarpeeksi kokenut seksuaalisesti, he tarkoittavat yleensä, että mies ei ole muilta osin jännittävä ja "haluttua kamaa". Ei sillä ole sänky"taitojen" kanssa mitään tekemistä, sänkytaidot eivät yhdenillansuhteissa kasva vaan pitkissä parisuhteissa ainoastaan, toisen tuntemisen kautta. Niissäkin se on täysin parisuhdekohtaista. Yhden kanssa osaat, toisen kanssa et. Seksuaalisuus on pitkälti korvien välissä, eikä missään "tekniikoissa", vaikka media muuta väittää. Jos kumppanisi on sellainen, jota kaikki haluavat panna (hyvännäköinen ja menestyvä) ei siinä paina "sänkytaidot" mitään. Seksi tuntuu mahtavalta hänen kanssaan juuri siksi - kaikki haluavat panna häntä, mutta vain sinä saat. Ihminen on tyhmä ja toimii noin. Ei se mistään vitun tekniikoista ole kiinni.
Toisekseen, ei kannata niitä lapsia hankkia ennen kuin on ollut yhdessä sen reilusti yli kolme vuotta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Elsewhere
18.5.2006 19:55
Ehh.. mitä tekemistä sillä, miltä seksi tuntuu, on sen kanssa, että kuinka menestyvä tai kaunis toinen on?
Huh. Olen kyllä kuullut pinnallisuudesta, mutta..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
guardian123
19.5.2006 12:53
Miten tuosta Ninan "kohtalosta" saa sen kuvan että taas on tullut yksi mies, huijannut, valehdellut ja murskannut naisen unelmat? Kun on niin v***n tylsä äijä jonka kanssa ei voi puhua, harrastaa seksiä saatika näyttäytyä julkisesti. Tumpelo kun on. "Ton syy, en minä!"
Et ole ainoa nainen lajiasi, väistää vastuuta itseaiheutetusta kurjuudesta. Iso ihminen katsoo peiliin, katsoo toista, eikä selittele vaan toimii tavalla tai toisella.
Ja sen sanon että parasta lapselle on että molemmat vanhemmat ovat onnellisia, kuten mainittiin: Yhdessä tai erikseen. Pahaa oloa ei voi piilottaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
just niin
26.5.2006 18:46
Aika pinnallista tuo pystyyn kuoleminen. Tosin yhteisiä asioita pitää toisen puoliskon kanssa olla että yhteiseloa jaksaa ne huonotkin hetket. Mutta se joka haluaa aina uutta ja jännittävää on aikamoisen itsekäs. Itsekin voi ponnistella ja tuoda uutta suhteeseen. Oma mieheni on ollut kymmenien ellei satojen naisten kanssa ja en sano että juuri se tekisi hänestä taitavan. Monesti menneisyys on inhottanut. Taitavan ihmisestä tekee toisen huomioiminen ja tunteminen. Ei pidä olla laput silmillä kun hyvän kohtaa tai haluta jotain ajattelematta mitä oikeasti tarvitsee..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
z-girl
9.6.2006 05:53
Joo kylla tuo "ei silla mitaan taitoja ole kun ei ole ollut tarpeeksi monen naisen kanssa" ihmetyttaa -kaikki naiset kun kai kuitenkin on erilaisia, eika yhden kanssa opitusta ole paljonkaan toisen kanssa hyotya. Joidenkin kanssa synkkaa ja toisten ei. Ja ihan kokematon mies on ainakin oman kokemuksen mukaan paljon parempi -se kun yrittaa kunnolla -kuin joku "olen lahja naisille" -meuhkaaja.
Toisaalta jos on mennyt naimisiin ihan vain ollakseen naimisissa niin eihan siita mitaan tule. Olisi voinut toivoa etta feminismi olisi jo edistynyt niin pitkalle etta itse kukin tajuaisi etta jollei loydy sita ihmeellisen ihanaa miesta jota haluaa viela kymmenen vuoden jalkeenkin, ja ellei tunnu silta etta oikeasti haluaa sietaa jalkikasvua, niin voisi sitten vain antaa olla eika perustaa perhetta ollenkaan. Eihan ole pakko.
Jos niita lapsia sitten kuitenkin piti olla niin voisi ehka olla vahemman itsekas.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
minä
11.6.2006 20:35
Mun mielestä on törkeää ja lapsellista vähätellä toisten parisuhteiden ongelmia.
Vastaa kommenttiinIte oon seurustellut ja asunut yhessä miehenkaa jo 7 vuotta ja kyllä, siinä kuolee pystyyn..
Mies on kotona päivät läpeensä, ei tee mitään.. Ei kotona, ei sängyssä, vaan ulos lähteminen kiinnostaa ja sekin paikalliseen.. Sitten sexiä ruinataa puolkolmelta aamuyöstä, vaikka jo nukun.. kun mun pitäs herätä kuudeks töihin. Sit mökötetään, mennään sohvalle yöx.. Se on ihan sama kuinka mä yritän mitä tahansa jos toinen ei yritä yhessä... Ei jaxa ei kiinnosta..sit kun jätin sen ni kysymys kuului, ai, no tässäkö tää nyt oli? häkellyin niin että tokasin vaan että jutellaan myöhemmin.. Ja vielä tässä kidutaan?? Heti kun tuntuu että suhde kuolee ja kiinnostusta ei ole niin pitäs ihan oikeesti lähteä pois, ennenkuin käy niinku mulla.. Ei paikkaa minne menis, velkahelvetti mun nimellä, mitään et ikinä tee oikeen ja vihat saat vaan niskaas yrittämisestä..Ja nyt ihan tosi tuntuu että on vaikea lähteä, kun on niin kuollu ettei jaxa aatella uutta alkua taas.. Mihin menisin, olisinko yksinäinen, vaikka tässä suhteessakin jo olen, niin silti mietin tollasia..Mihin koirat menis en voi yksin ottaa kaikkia, mutku toi ukko ei ees sais niille ruokaa hommattua kun kalja on tärkeempään eihän se edes ulkoiluta niitä..Ei rahkeet yksinkertasesti riitä enää uuteen alkuun vaikka tää onkin ihan turha "kämppäkavereita" suhde, ei vaan jaksa enää ottaa askelta pois tästä kaikesta.. Juoskaa kun vielä pystytte..
Vastaa kommenttiin
Teemu25
8.8.2006 20:49
Kannattaisikohan sitä sittenkin tutkia hieman seurustelun alussa että tykätäänkö sitä samoista asioista. Jos ei ole yhteisiä mielenkiinnonkohteita niin suhde saattaa mennä ennen pitkää siihen että toisesta osapuolesta tulee kielteinen asenne peliin joka asian suhteen. Eli oma kielteinen asenne puretaan kumppaniin. Jos lapset ovat jo hankittu niin siitä vaan elämään siinä keinotekoisessa perheessä leikiten toimivaa perhettä. Siinä te joudutte ennen pitkää kohtaamaan itsenne ja egohan ei sitä ota kovinkaan helposti vastaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
nainen12345678
28.9.2006 18:11
Menkää Pieksämäelle NMKY:n avioliittoleirille!Itse oon ollut siellä lastenvahtina, en ole naimisissa edes, mutta olen nähnyt miten hyvää työtä ja hyväksi se on aviopareille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Pakoa, vastuuta,tilap.seksiä.
23.4.2007 21:19
sitähän se elämä on? Desmond Morris kirjoittaa muutamia "oppaita" mm Alaston Apina,Hellyyden Anatomia
Vastaa kommenttiinja loppuja voikin opiskella yksin,parettain,tai jopa koko kylän väellä-ja voimalla. IHAN totta,matkailu avartaa...ITÄ OPETTAA..
Vastaa kommenttiin
Emmi
2.6.2007 19:30
Helvetti sentään! Lasten takia kannattaa erota ei pysyä pakolla yhdessä! Olen itse avioerolapsi ja pelottaa ajatella, että olisin joutunut kasvamaan keskellä isän ja äidin parisuhdehelvettiä. Kyllä lapsi huomaa millainen ilmapiiri vanhempien suhteessa on. Eikä lapsen saaminen tarkoita sitä, että äiti ja isä joutuvat luopumaan omasta identiteetistään ja elää vain lapselle. Tämä on vain se yksi ja ainut elämä, ei ihmisiltä voi vaatia sen hukkaamista!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin