Steve Fugate on kävellyt suruaan pois jo seitsemän kertaan Amerikan halki

Steve Fugate on ihmeellinen mies. Hän kävelee aina ja joka paikkaan. Käveleminen on hänelle terapiaa sekä tapa herättää tietoisuutta nuorten kokemasta masennuksesta. Se on hänelle valitettavan tuttu aihe.

Fugaten molemmat lapset ovat menehtyneet. Poika otti itseltään hengen vuonna 1999 ja pari vuotta myöhemmin tyttö kuoli huumeiden yliannostukseen.

Fugatelle elämä ei ole sitä, mitä uutiset kertovat pelotellessaan ihmiset paskanjäykiksi. Hänelle elämä on se, mitä tapahtuu ympärillä ja hetkeen pääsee parhaiten kiinni kävelemällä. Kävellessään Fugatella on aikaa miettiä. Hän analysoi erittäin syvällisesti, itku silmässä, läpikäymiään kokemuksia ja tarvettaan kulkea Love Life -kyltin kanssa läpi aavikkojen ja myrskyjen. Hän on pohtinut muun muassa lastensa mahdollista itsekkyyttä ratkaisuissaan.

"Se, mitä Itsemurhaan päätyneet ovat viimeisinä, on itsekkäitä. He ovat pikemminkin herkkiä, kilttejä ja antavaisia ihmisiä, mutta he eivät saa herkkyyttä irti itsestään. Siinä mielessä he ovat itsekeskeisiä, mutta heillä on niin paljon tuskaa, etteivät he näe metsää puilta", Fugate sanoo.

Hänen mukaansa herkkiä lapsia tarvitaan ja heidän pitäisi saada yhteisön tuella kanavoitua herkkyytensä hyväntekemiseen. Herkän ihmisen pitää käydä läpi kivulias kokemus ja sen jälkeen muita voi auttaa vain kertomalla tuosta kokemuksesta.

Fugate myöntää, että totta kai kyse on terapiasta myös hänelle itselleen. Älä huoli Steve, voit pysähtyä, jos siltä tuntuu.