Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan läheiset välit isään vaikuttavat siihen, milloin tytön murroisikä alkaa. Mitä etäisemmät välit, sitä aiemmin puberteetti käynnistyy. Tutkimus ehdottaa, että poissaoleva tai etäinen isä altistaa tyttölapsen varhaisempaan henkiseen kontaktiin vieraiden mieshahmojen kanssa. Toisaalta, isän voimakas läsnäolo voi myöhästyttää tytön kehitystä alitajuisena itsesuojelumekanismina insestiä vastaan.
“Isäni sai sydänkohtauksen juomisputken päätteeksi ja kuoli lähiravintolan vahtimestarin sohvalle”, kertoo 18-vuotias Miia.
“Olin silloin vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Viimeisiä isän minulle sinne lähettämiä sähköpostiviestejä en ole pystynyt vieläkään lukemaan.”
Vain kourallinen Miian lähimpiä ystäviä tietää totuuden.
“Muille kerroin isän saaneen sydänkohtauksen. Se on kuolinsyy josta ei enempiä udella.”
Miian lapsuudenmuistot isästään ovat kauniita.
“Ajomatkoilla mökille isä huudatti stereoista Juice Leskistä ja hurjasteli mökkiteillä Volvollamme. Minä huusin: lujempaa, lujempaa, ja isä kiihdytti. Ja äiti suuttui meille. Se oli mukavaa aikaa.”
Tuli lama, taloudellisia ongelmia ja Miian isä alkoi juoda. Hän muuttui äkkipikaiseksi. Murrosikäinen Miia eristäytyi.
“Olin kiltti tyttö ja sulkeuduin itseeni. Rukoilin usein, etta isä parantuisi. Ja kyllähan isä lupasi parantua, mutta alkoholisteilla on tapana antaa katteettomia lupauksia.”
Murrosikä on usein hankala myös tyttären isälle. Kuinka suhtautua viehättävään nuoreen naiseen, jota tahtoo samalla suojella? Usein kehittyvä neito myös testaa viehätysvoimaansa – ja turvallisin kohde on oma isä.
Monelle miehelle ristiriita on ylitsepääsemätön: varmin ratkaisu tilanteelle on antaa välien viiletä. Ikävä kyllä juuri murrosiässä tuki ja hyväksyntä ovat elintärkeitä.
“Tyhmempikin arvaa, että minulla on ollut vaikeuksia luottaa miehiin”, kertoo alkoholistin lapsi Miia.
“Takana on vain muutama lyhyttäkin lyhyempi suhde. En yksinkertaisesti ole kokenut olevani kykeneväinen laheisyyteen. Jo vähän ajan kuluttua kyllästyn toiseen. Uskon, että tämä on jokin refleksi jolla säätelen läheisyyttä.”
Vaikka täydellistä vanhempaa tuskin on olemassakaan, tunteiden korjaaminen on mahdollista.
“Isä on opettanut mulle anteeksiannon merkityksen”, toteaa Miia.
“Olisi ollut helppo syyttää isää kaikesta mikä meni pieleen nuoruudessani, katkeroitua. Mutta katkeroitumalla mä olisin jäänyt piehtaroimaan menneisyyteeni. Mä en olisi osannut nauttia niistä hetkistä, jolloin isä oli oma itsensä.”
Tsekkaa jos et usko:
Leffa: Perhe on painajainen
Robert De Niro esittää eläkkeelle jäänyttä CIA:n agenttia, joka ei ole vakuuttunut sulhasehdokkaan kunnollisuudesta. Tytärtään suojeleva isukki järjestää vävykandidaatille muun muassa valheenpaljastuskokeen.
Kirja: Kukka-Maaria Karjalaisen Isä
Kekkosen oikea käsi, ministeri Ahti Karjalainen oli tyttärelleen muutakin kuin politiikan pääkirjoitukset. Kurkistus niin lähihistoriaan kuin tyttären tuskaan isän mukana seuraavasta hengestä.
Biisi: Kelly Osbournen Papa don’t preach
Tv:stä tuttu, isäänsä kovasti muistuttava rock-veteraanin tytär laulaa cover-version Madonnan klassikosta. Tutkimattomat ovat musiikkiteollisuuden tiet. Levyllä Shut Up.
Runo: Sylvia Plathin Daddy
Voimakas modernistirunoilija taisteli koko elämänsä epävarman naiskuvan kanssa. Osasyylliseksi leimaantuu Plathin saksalainen isä. Tyttärenä olon angstia voi lukea osoitteesta www.poets.org/poems/poems.cfm?prmID=1062
Kuukauden kysymys: Kuinka isäsuhde korjataan?
“Yksi: riko tottumukset”, neuvoo kanadalainen pariterapeutti Carole-Anne Vatcher. “Rutiinit saattavat olla tiellä uutta suhdetta rakennettaessa.”
Vatcher kehottaa esittäytymään isälle aikuisena ja luomaan häneen kahden aikuisen välisen suhteen. Isältä tulisi myös kysellä hänen elämästään, esimerkiksi työstä.
“Usein naisista tuntuu, et-teivät he tiedä isästään mitään. Heittäydy uteliaaksi”, terapeutti kehottaa.
Aina ei tule ajatelleeksi, että isä ja äiti ovat kaksi erillistä yksilöä – varsinkin, jos he eivät ole eronneet tytön aikuisikään mennessä. Vatcherin mielestä naisen tulisi luoda muistoja juuri isästä.
“Mitä sinä ja isäsi teitte yhdessä kun olit pieni”, hän kysyy. Muistoja sopii verestää tekemällä samoja asioita uudelleen.
“Missä asioissa isäsi on ollut sinulle roolimalli? Millaisia työn tai menestymisen arvoja hän sinulle välitti? Keskustele isäsi kanssa asiasta.”
Ennen kaikkea tyttären tulee kohdata todelliset tunteensa. “Miksi olet vihainen? Mihin olet pettynyt suhteessanne? Nämä tunteet tulee käsitellä. Oma-apukirjallisuudesta voi olla apua, tai terapiasta”, terapeutti ehdottaa
Lukijoilta
“Iltaisin iskä lueskeli/teki veikkauksia mahallaan lattialla. Nukahdin joka ilta iskän selkään, haistelin sen kainaloita kunnes nukahdin ihanaan turvallisuuden tunteeseen. Nyt avopuoliso joutuu toisinaan kitumaan iltaisin selässään 60 kg kaipausta!”
Nainen, 31 vuotta
“Isäni oli pelottava ja terrorisoi myös äitiä ja muita sisaruksiani. En nukkunut kahteen kuukauteen, koska öisin minun oli vahdittava, ettei hän tee vahinkoa äidille. Isäni on tuonut ihmissuhteisiini vain epävarmuutta. Jos joskus olin myöhempään poissa kotoa, hän kävi äitini kimppuun ja haukkui äitini kasvattaneen minusta huoran. Rakastin isääni, mutta hänen rakkautensa tuhosi minut.”
Nainen, 19 vuotta
“Mun faija on maailman paras. Ei oo mitään mitä se ei osaisi. Faija on aina ollut hyvä mulle ja mutsille. Tukenut ja kannustanut kumpaakin. Vaatimaton ja fiksu suomalainen mies.”
Nainen, 25 vuotta
“Elämäni ensimmaiset 10 vuotta olivat kuin satukirjasta. Isä leikki aina kanssani ja sukelsin leluissa. Tuli lama ja vaikeudet. Hänen peliongelmansa vei lopulta asunnonkin perheen alta. Olin itse noin 15-vuotias kun äitini ja isäni erosivat. Koko yläasteen ja opisto-opiskeluni ajan olin tehnyt töitä, kerännyt rahaa omaan kotiini. Säästössä oli noin
75 000 markkaa. Isäni sitten loistavia puhetaitoja käyttäen sai lainattua nuo rahat minulta. Äijä häipyi eikä taas kuulunut mitaan pariin vuoteen. Viime kesänä yhteydenotto tuli, hän katuu kovasti. Kerroin äijälle että minulla ei ole ollut isää muutamaan vuoteen, eikä enää koskaan tule olemaankaan.”
Nainen, 25 vuotta
“Olin isin tyttö, mutta hän jäi silti aika kaukaiseksi. Isä oli paljon poissa työn takia kun olin lapsi. Jostain syysta pidän isääni maailman turvallisempana ihmisena ja haluaisin olla sellainen kuin hän. Etsin miehistä sellaista turvallisuutta jota hän osasi luoda ympärilleen. Koetan olla yhtä kärsivällinen kuin isäni oli äitiäni kohtaan ja ahdistun kun en kykene samaan. En oikeastaan tunne isääni ihmisenä lainkaan – hän on vain isäni.”
Nainen, 32 vuotta
“Isä on aina ollut mulle idoli ja paras ystävä. Isään voi luottaa, ja isällä on paremmat hermot kuin äidillä ja paljon huumorintajua. En usko että parempaa isää olisin voinut saadakaan. Toivon että löydän samanlaisen miehen kuin isäni: sellaisen, joka osaa olla mies, kertoo missä kaappi seisoo, on hauska, ymmärtäväinen ja ennen kaikkea loistava kokki!”
Nainen, 20 vuotta
10 kommenttia
Paukku1970
26.4.2003 20:47
Elämäni ekat 15 vuotta elin ja hengitin ainoastaan isäni kautta. Sitten tuli ero ja uusi vaimo. Isäni on soittanut minulle viimeksi ollessani ysillä. Nykyään olen 32-vuotias ja kärsin aika-ajoin helkkaristi siitä ettemme ole yhteydessä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aikuinen pikku tyttö 84
27.4.2003 22:19
Sen jälkeen kun isäni lähti ( kolme vuotta sitten) en ole tuntenut olevani kotona missään. Olen jatkuvasti suhteessa, mutta kyllästyn mieheen aina noin neljän kk:n jälkeen. vaikka itse jätän, tunnen oloni jätetyksi. Kerran päivässä muistelen ja unelmois sitä kun istuin isän sylissä ja isä silitti hiuksiani. Hän teki pahasti koko perheelle, silti antaisin kaiken anteeksi jos saisin vielä istua isän sylissä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Nita*
29.4.2003 12:18
Mä oon aina ollu "isin tyttö" henkeen ja vereen, varmaan liikaakin. Viikonloput ja lomat oltiin aina isin kanssa mökillä puuhastelemassa, ja aina ties, et mitä tahansa tapahtuiskin faija pitäis huolta. Lapsena kaikki oli yksinkertasta, tultiin vaan faijan kanssa hyvin toimeen kun oltiin niin samanlaisia. Nykyään.. aikuisena tullu analysoineeks liikaa; huomannu, et takertuminen isukkiin liiallistaki, kun mutsilla ei ikinä ollu aikaa tai halua välittää. Välit muuttunu muutenki etäisemmiks kun faija mutsin ottaessa eron alkanu roikkumaan siinä.. Mielikuvat isistä alkaa särkymään, vaik lapsellisesti haluis aina nähdä faijan just sellasena miks on sen lapsena kuvitellu..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Paukku1970
29.4.2003 20:57
Mulla kanssa on isän sädekehä rikkunut pahasti, olkoonkin että vaikka tiedä mikä valehtelija ja tyhjänpuhuja se on aina ollut, rakastin sitä henkeen ja vereen. Tänäänkin tekisin mitä vaan, se on HARTAIN TOIVEENI että vaan näkisin sen. Ja että se tykkäis minusta. Muistan jo viimeisten tapaamisien aikana (10v sitten) että yritin aina olla sen mieliksi: reipas, huumorintajuinen, kätevä, älykäs enkä muista mitään jumalaisempaa kuin se että se sitten totesi jotain myönteistä minusta. Vaan ei auttanut - - koskaan se ei ole soittanut, ei ikinä. Yritän tällähetkellä hyväksyä sitä etten ilmeisesti koskaan sitä enää tule näkemään.
Vastaa kommenttiinSurullista.
Vastaa kommenttiin
~bird~
2.5.2003 21:20
aika jännää että satuin lukemaan juuri tämän jutun tänään. Olen ulkomailla ja selasin city-lehden verkkonumeroa kun ei ole töissä muutakaan...olin aina isin tyttö, kunnes isä muutti kauemmas töihin. oliko se nyt sitten murrosikää vai mitä mutta välimme katkesivat täysin. emme pystyneet edes keskustelemaan tilanteessa kun olimme kaksin. sitten vanhempani lopulta erosivat ja tuntuu etten ole vieläkään työstänyt asiaa. siitä on nyt kaksi vuotta. kun suhteeni isän kanssa hävisi alkoi ongelmat myös mies-suhteissa. en pysty löytämään ihmistä joka olisi minulle oikea, etsin monesta turvaa ja olen välillä liiankin hyvä miehille jotka kohtelevat minua kuin roskaa. haluan että ihmiset ovat onnellisia ennen kuin olen itse onnellinen, varsinkin potentiaaliset poikaystävät. mikään suhteistani ei ole päättynyt minun osaltani ja en ole ennen edes ajatellut että se voi johtua isä-suhteestani. nykyään isä ja minä kommunikoimme tekstiviesteillä kerran kahdessa viikossa...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
simbadone
24.5.2003 01:02
olen varmaan yksi näistä isistä joista nyt on kyse ja tuntuu todella pahalta vaikka olenkin saanut jo yhteyden tyttäreeni joka merkitsee mulle todella paljon ja haluan pitää hänet aina elämässäni, anna rakas anteeksi, sillä haluan elämällesi vain parasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
_miia_
9.6.2003 00:37
simbadone, kiitos. sun kirjoituksesi on sitä mikä piti mun toivon yllä kaikki ne vuodet. ja toivo on tärkeetä. mä hukkasin isäni yksitoistavuotiaana, ja nyt, kahdeksantoista vuotiaana, se on kuollut. mutta toivo ei kuollut ennen isää. ja toivo auttoi elämisessä. sun harvat sanasi osoitti sen, ettei toivo ole aina turhaa. toiveet toteutuvat, ilmeisesti ja toivottavasti myös tyttärelläsi. kiitos, vaikket nyt ehkä siltikään ymmärrä mistä. annoit toivolle taas lisää merkitystä.
Vastaa kommenttiin-miia, alias "isin tyttö"
Vastaa kommenttiin
Chaca
14.6.2003 04:20
Mun isä on varmaan vähän liiankin hyvä, koska usein olen tullut ajatelleeksi, että maailmassa ei ole olemassa toista niin hyvää miestä ja niin täydellistä suhdetta kuin vanhemmillani on ja tämä kieltämättä vaikeuttaa aikaajoin sitä oman oikean löytämistä /etsimistäkin, etenkin kun on tullut muutamia väärääkin väärempiä kokeiltua ja heihin ehkä turhankin syvästi petyttyä. Mä oon monasti sanonu, että mä olin isin tyttö aina niin kauan kunnes mun rintani kasvoivat meidän väliimme, ne ajat olivat nimittäin aika ratkaisevia mun ja isän suhteen muutoksessa, myös mulle raskainta oli tuo aika. Kun oli tottunut siihen että isi piti kainalossa ja huomioi jatkuvasti niin se tuntui oudolta kun kaikki fyysinen kontakti loppui siinä 11-12 vuotiaana. Mä ihan luulin silloin, että mun isä on lakannut rakastamasta mua ja olin tosi surullinen asian suhteen aina niin kauan, että rohkenin kerran ottaa asian puheeksi äitini kanssa. Silloin mutsi kertoi, että ei isä mitään ole lakannut rakastamasta, se on vaan hämillään kun sen pikkutytöstä tulee nainen ja se ei tiedä miten siihen suhtautua, pelkää kai satuttavansa, loukkaavansa tai särkevänsä jotain jos tulee liian lähelle. Sit äiti kertoi, että isällä on aikuisten kanssa silleen epäsuorempi tapa näyttää välittämisensä, tekemällä pikku palveluksia jne. Nyt kun nämä huomion osoitukset on oppinut huomaamaan niin aina läikähtää sydämessä kun sellasia hoxaa, vaikka välillä kaipaiskin et huomion osoitukset ois ihan oikeesti suorempiakin ees välillä. Sit harvoin jos jotain sellasta tapahtuu, se pistää tunteet ihan solmulle, niinku kerran ku olin asumassa ulkomailla ja porukat tli tapaamaan mua sinne ja sit lähtöpäivänä isä halas mua niin mulle tuli ihan itku kun se ei ollu oikeesti halannu mua kai 10 vuoteen ja hassuu, kun nyt muistelen tota kertaa niin nytkin on tippa linssissä. Mut nyt tää juttu alkaa olla jo romaanin pitunen ja eiköhän mun pointti tullu jo selväx, mun isä on mulle tosi tärkee ja isän tyttö voi olla niin monella tapaa..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
girl87
22.6.2003 15:05
Olen 16w tyttö tampereelta vanhempani erosi 4 vuotta sitten ja minä muutin äitini kans pois ja isovelini jäi isän kanssa.´....
Vastaa kommenttiinsitten vähän ajan päästä iskä alkoi sekoamaan hän näki pikku-ukkoja ja oli oluut pari päivää mielisairaalassa....n.2 sitten iskä teki itsemurhan hän hirtti ittensä vaatehuoneeseen ja mun isoveli löysi sen sieltä....en kerennyt edes korjaamaan välejä isäni kanssa meillä ei ollut mitkään maailman parhaat välit ja en edes kerennyt sanomaan rakastavani häntämikä kaduttaa jälkeen päin.... jos jollakin on samoja kokemuksi niin ottakaa yhteyttä tai muutkin saavat kirjotella
Vastaa kommenttiin
N20
28.8.2006 17:12
Suhteeni isään on huono. Lapsuudesta muistan hänet hieman yrmeänä, joka ei melkein koskaan nauranut millekään. Jos esim. kerroin vitsin ja hän ei nauranut, kysyin äidiltä: "Miks isi on niin vihanen?"
En muista ikinä nähneeni vanhempieni halailevan tai pussaavan. Heidän välinsä ovat olleet viileät n. 6 vuoden ajan. Isäni on usein vähättelevä ja epäkohtelias äidille, ja joskus hän ei haluaisi pikkuveljeni (13 v) tekevän "akkojen juttuja" (esim. tehdä ruokaa, vaikka veljeni on siitä kiinnostunut).
Olen vainoharhainen isän ajatuksista, pelkään hänen katsovan minua "sillä silmällä". Pelkään häntä ja ahdistun jos on pakko olla yksin hänen kanssaan samassa huoneessa.
Minulla ei ole ikinä ollut minkäänlaista suhdetta poikiin (mikä myös juontaa juurensa yläasteaikaiseen seksuaaliseen kiusaamiseen), enkä tiedä haluankaan. Kaikki seurustelusuhteet kuitenkin johtavat eroon, joten miksi yrittää?
Sattuu. Haluaisin hyvän ja rakastavan isän, johon voi luottaa ja joka on mukava.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin