Vihreänä kateudesta

Katja on tehnyt kadehtimisesta melkein taidetta – tai sitten se on sairaus.

“Soitan miehelleni, kun tiedän hänen olevan lähdössä töistä kotiin”, Katja kertoo.

“Jos hänelle on tapahtunut jotain hyvää, esimerkiksi pärjännyt tärkeässä tapaamisessa, haluan kuulla siitä puhelimessa. Pelkään, että hän huomaa eleistäni, että en ole hänen puolestaan aidosti iloinen. Hävettää, kun huomaan itsestäni, että olen paremmalla tuulella, jos hän on epäonnistunut jossain tai työkavereiden kanssa on ollut sanomista.”

Katja sanoo olleensa aina kateellinen, ja kaikille.

“Muistan jo ala-asteelta olleeni tosi kateellinen kaikille, jotka pääsivät enemmän esille kuin minä. Valitsin kavereikseni tyyppejä, jotka olivat minua hiljaisempia tai ujompia. Sain siten aina olla porukan tähti. Ja jos joku kavereistani sai lahjaksi jotain erikoista, minun oli pakko saada samanlainen.”

“Kun yksi kaverini sai kirjakaupan omistavalta tädiltään ison kassillisen toimistotarvikkeita, tusseja ja vihkoja, niin pakotin kaverini antamaan tavaroista osan minulle. Se oli tosi epäreilua, ja tajusin sen vähän mietittyäni itsekin. En kuitenkaan palauttanut tavaroita.”

Kaverit vaihtuivat yläasteen ja lukion aikana “huutosakkiporukoihin”. Hyvän ulkonäön ja viileän asenteen vuoksi Katjan ympärillä oli hetkessä uusi viiteryhmä, jossa hän pääsi pätemään olemalla muita vähän fiksumpi.

“Olen taitava mielistelijä. Vaistoan jokaisessa porukassa, ketä kannattaa nuoleskella ja kuka taas on yhdentekevä sosiaalisen hyödyn kannalta. Jos en voi olla porukan ykkönen, olen ykkösen kaveri.”

Katjan paras kaveri on sosiaalinen virtuoosi, jota Katja, tietenkin, kadehtii.

“Hän pystyy ystävystymään kahdessa minuutissa kenen hyvänsä ihmisen kanssa. Olen siitäkin kateellinen, vaikka se on ihan järjetöntä. En voi muuttua sellaiseksi itse, eivätkä hänen taitonsa ole minulta pois.”

Perheterapeutti Ann-Mari Hintikka sanoo, että kateus on inhimillisistä inhimillisin tunne, jota ei pidä pelästyä.

“Elämme hyvin kilpailukeskeisessä kulttuurissa, jonka ulkopuolelle ei voida sulkea läheisiäkään ihmissuhteita. On siis tavallaan vain luontevaa tuntea kateutta pari- tai ystävyyssuhteessakin. Sen ei pidä kuitenkaan antaa lamaannuttaa tai ottaa tunteesta liian suuria syyllisyydentuntoja. Ihminen voi olla samaan aikaan kateellinen ja onnellinen toisen puolesta. Parisuhteessa kateuden rinnalla voi tuntea myös ylpeyttä: minullapa on fiksu kumppani!”

Hintikka sanoo, että voimakkaan kateuden taustalla on usein lapsuudenkokemuksia, joissa kateellinen ihminen on tuntenut jääneensä paitsi hänelle kuuluvaa huomiota.

“Kysymyksessä ei tarvitse olla edes kovin dramaattinen asia. Esimerkiksi sisarusten kesken saattaa syntyä tilanteita, jotka aiheuttavat kateutta vielä aikuisuudessakin, vaikka kukaan muu kuin kadehtija itse ei sitä tulisi edes ajatelleeksi.”

Normaaleja kateuden tunteita pystyy käsittelemään järjellä, mutta jos tunne alkaa hiipiä kaikkiin tekemisiin ja ajatuksiin, aletaan puhua patologisesta kateudesta. Tällöin ihminen ei pysty käsittelemään omia ongelmiaan lainkaan, vaan näkee syyt pahaan oloon muissa ihmisissä.

“Kateuden tuntemusten äärellä voi pysähtyä ja pilkkoa tunteen pienemmäksi. Taustalta löytyy usein jotain aivan muuta kuin konkreettinen asia, jota kadehtii. Jos käyttäytymiskuvion oppii tunnistamaan omalla kohdallaan, on kateellisuuteen helpompi suhtautua.”

Parisuhteessa kateus on vaarallista, jos tunteesta ei voida puhua ja keskinäinen kilpailu asettuu osaksi parin välistä kommunikaatiota.

Katjan ja hänen miehensä välissä kateus aiheuttaa huonoa oloa ainakin Katjalle itselleen. Mies ei ole reagoinut Katjan tuntemuksiin ainakaan syyttämällä tätä kateudesta.

“Koen huonoa omaatuntoa, häpeää ja jatkuvaa ristiriitaa siitä, että en ole tarpeeksi hyvä ystävä miehelleni. Koen itseni epärehelliseksi ja siksi huonommaksi kumppaniksi kuin hän. Lisäksi pelkään, että ajatukseni paljastuvat jonain päivänä vaikka riidan yhteydessä.”

Hintikan mielestä kateuden voi kääntää voimavaraksi.

“Asiasta voi jutella ystäviensä kanssa. Jos se ei auta, kannattaa ehkä miettiä tähän asiaan keskittyvään lyhytterapiaa. Kun pääsee käsiksi kateuden syihin, voi sen kääntää positiiviseksi asiaksi: miten minäkin voisin saavuttaa sellaista, jota toiselta kadehdin?”

Lukijoilta

“Olen kateellinen kumppanilleni, koska hän on verbaalisesti lahjakas ja sosiaalinen. Varastaa AINA huomion. Jos minä menen ostamaan itselleni jotain, riippumatta onko se meikkejä vai auto, hän on minuutissa parasta kaveria myyjän kanssa eikä minua enää edes huomata. Hän saa aina uusia ystäviä ja minun vanhat ystävänikin tuntuvat unohtavan minut hänen aikanaan. Vietämme vähemmän aikaa yhdessä, koska haluan että kerrankin minut huomattaisiin.”
Nainen, 20

“Minulle käy aina näin: vainuan lahjakkuudet. Ihastun ihmisiin, jotka tekevät samaa työtä kuin minä. Sitten kuluu vuosi tai pari, ja heidän karriäärinsä kohoaa kohti tähtiä. Heistä tulee kansainvälisiä kuuluisuuksia, joiden menoja käsitellään lehdissä ja keskustelupalstoilla. Siinä vaiheessa meikäläinen tavallisesti tipahtaa kelkasta, mikäli jonkinlainen suhde on ollut vireillä. Oma urani etenee tasaista tahtiaan, mutta mitään mullistavaa ei koskaan tapahdu. Olen miettinyt, että voisin ruveta kykybongariksi tai manageriksi, niin saisin tämän vainuamislahjani parempaan käyttöön.”
Mies, 25

“Minulla on parempi koulutus, enemmän työkokemusta ja parempi kielitaito kuin kumppanillani, joka saa minua puolet parempaa palkkaa puolet helpommasta työstä.”
Nainen, 29

“Raivostuttaa, että poikaystävä tienaa paremmin ammattikoulututkinnolla kuin minä akateemisessa ammatissa. Syö työmotivaatiota ja aiheuttaa alemmuudentunnetta. Yritän päteä kaikessa muussa ja korostamaan akateemista tutkintoani.”
Nainen, 26

“Mies ei voinut sulattaa sitä, että menestyin samalla alalla paremmin. Erohan siitä tuli. Miehinen ego ei kestä sitä, että nainen ylennetään ohi.”
Nainen, 25

“Tuntuu, että naiseni ovat joko kateellisia tai turhautuneita, koska eivät itse jaksa nähdä sitä vaivaa, että opiskelu/työpaikat loksahtaisivat paikalle. Ei aina kuitenkaan voi olla kyseessä tuuri.”
Nainen, 26

Kysymys: Miten torjua kateutta parisuhteessa?

1. Anna kehuvaa palautetta toisen töistä ja teoista.
2. Kun kerrot omista onnistumisistasi, koeta antaa ansiota myös puolisolle: ”Meillä on ollut niin kivaa yhdessä, että saan siitä energiaa työhönkin.”
3. Jaa menestyksesi kumppanin kanssa, mutta älä sisällytä onnistumisista kertomiseen kritiikkiä: ”pikku juttu tämä imuroiminen.”
4. Anna juorukehuja: kerro puolisollesi, jos joku on kehunut häntä sinulle.

Lähde: Ben & Katja Furman: Parisuhteen keittokirja

TJEU = Tsekkaa jos et usko

• Ben & Katja Furman: Parisuhteen Keittokirja
  TV-psykologin ja hänen vaimonsa kirjoittama parisuhdeopas, jossa valmistetaan seitsemän illallista tärkeän teeman ympärille. ”Parhaimmillaan parisuhde on keskinäisen kehumisen kerho.”
• Fransesco Alberoni
  Kateutta pohtinut yhteiskuntatieteilijä, jonka mukaan ihminen kadehtii eniten niitä, joiden lähtökohdat elämään ovat samankaltaisimmat kuin meillä itsellämme: en kadehdi Ollilan tuloja, mutta naapurin Mersua sitäkin kipeämmin.
• Tahdon asia
  Supersuosittu TV-sarja, joka kertoo siitä, että kannattaa miettiä tarkkaan mitä haluaa, koska sen voi myös saada. Sarja tulee syksyllä DVD:lle.