—

220108

Kompis tuli hakemaan lentokentältä, manasi kun ei ollut oivaltanut matkan pituutta, 140km läpi Oslon ruuhkien. Vanhanliiton mies, eristäjä, 54 vuotias tervaskanto. Göteborin jäärä jonka nimi ei jälleen sanonut minulle mitään, kasvot muistin, jostain.. Olin tavannut belgiassa, keskusteltuamme muistin heti! ” Olitte kolmestaan, sinä, isä ja poika. Kirosin kun en kerennyt raudottaa kun te tulitte villan kanssa perässä niin lujaa..”
Taistelupari ok, siis. Työmaasta sain hieman sekasortoisen kuvan, mutta mikä ei rautaisella ammattitaidolla menisi. Jos täällä saisin itsestäni näkyviin ne parhaat puolet, terävä, noheva ja työhön ottautuva nuori mies. Ne kaikki pääsevät niin kovin helposti unohtumaan tuolla ’öljyhommissa’..
Motelli: Respassa meinasivat lykätä minulle laskun firman majoituksista kun ymmärsivät väärin asemani.. Sotku selvitettiin ja kaunis respan tyttö ojensi minulle avaimen 11. Kiitin, kumarsin hieman ja sanoin parhaalla norjantaidollani ” nyt tiedät mistä minut löytää..” nostin kättä lippaan ja poistuin.
Korsu: Peilikuva, samanlainen kuin pirunsaarella. Näillä sioilla on jossain muotti missä ne näitä polkee! Vittu. Telkkari on sentään ja näkyy kaikki 2 kanavaa vaikka kuinka virittäs..Ei nettiä ja vituttaa jo olla täällä.
Olen vain tottunut liian hyvälle. Kovuutta pitää välillä hakea, vaikka täältä sitten.. ja onhan tämäkin melko hienoa, eväitä huomiseksi haettiin kaupasta, kiilaksi pari olutta, pyttäri maksaa raflassa 50NOK. Verstaalla on kahvinkeitin ja firman tykötarpeet, tupakkitopan myövät tuossa 15NOK halvemmalla kuin melköyalla firman kioskilla??
Tuntuu vain rankasti että olisin mierontiellä?? En tiä miksi minun nyt ei sitten pitäisi olla täällä? Poikien luokse on tietty ikävä! mutta ei se aina niin mene, en minä nyt vaan voi enää, ajattelen nyt vain raakasti itseäni, olen itsekäs paska. En nyt tiedä miksi se suomi tökkii mutta sitä tämä on.
Pitäisi saada laskuja makseltua, netti tunnukset jäi reissusta joten pian alkaa soittelurumba velkojille.
Väsyttää hitokseen.