Minut on pysäytetty kadulla tuoksun perusteella. "Ei voi olla totta, Thierry Muglerin Angel!", mies huusi ja kääntyi perään. Tapaus yli vuosikymmenen takaa palasi mieleen, kun kylpyhuonetta siivotessa vastaan tuli viimeiseksi jääneen Angel-pulloni pohjat. Tuoksu ei ollut enää ihan ennallaan, mutta muisto taisi kutakuinkin olla.
Takavuosina käytössä olleiden hajuvesien nuuhkiminen on kuin aikamatkailua. Välillä riemastuttavaa, joskus tuskallista. Kesällä nuuhkaisin saksalaisessa tavaratalossa Eternity-pullosta. Yksi hengenveto, ja itse tuunatut trumpettihousut, mehukattitonkat ja hennatut hiukset olivat liiankin läsnä. Suljin korkin nopeasti.
Tuoksumuistoissa yhtä aikaa pahinta ja parasta on se, ettei niitä kaikkia voi nuoruuden makeiden hajuvesien tapaan säännöstellä pullosta. Tuoksumuisto voi iskeä päin näköä äkkiarvaamatta. Hetkessä olet toisessa ajassa, paikassa ja seurassa kuin sekunti sitten.
Palavan puun ja uunista nostetun hiivaleivän tuoksu – kamala ikävä, ensin mummua ja heti perään vaaria. Olen lapsuudenmuistoissani keltaisessa talossa. Emma-kissa kehrää jaloissa, ja voi sulaa vielä kuuman leivän päälle.
Maltaan tuhti tuoksu ulkoilmassa – olen pohjoisessa, kotona mutta samalla kaukana kotoa. Krapula vaivaa tai sydänsurut, tai todennäköisimmin ne molemmat.
Kahvipaahtimosta leijuva aromi, ja olen taas etelässä, oikeasti kotona ja onnellinen.
Jos oman lapsen hiusten tuoksua voisi pullottaa, nuuhkisin sitä varmasti aina väärissä paikoissa. Lähtisin sittenkin kotiin jo ennen keikkaa tai kun tyttöjen saunailtaa vasta käynnistellään. Ottaisin huippuravintolasta taksin lapseni luo heti alkupalojen jälkeen.
Tuoksut ja hajut pistävät meidät matalaksi aikaa ja paikkaa kyselemättä. Me ihmiset olemme täysin nenämme vietävissä.
Mutta vielä siihen kadulla perään kääntyneeseen tarkkanenäiseen. Kohtaamisesta ei syntynyt vuosisadan rakkaustarinaa, eikä sitten oikein muutakaan. Vähän sääli, sillä kaikista maailman tuoksuista mies oli suihkutellut päälleen Thierry Muglerin Amenta, Angelin miespuolista vastatuoksua. Siitä olisi saanut kauniin tarinan. Tai vähän liian kornin mainoksen Muglerille.
