Kannettava tietokone tai tabletti pöydälle, katse alas ja pää hieman eteenpäin.
Asento syntyy helposti ilman, että sitä edes itse huomaa.
Mutta voiko ympäristön huomaamatta muokkaama ryhti vaikuttaa myös siihen, kuinka ihminen toimii?
McGillin yliopiston tutkijat Soren Wainio-Theberge ja Jorge Armony kokeilivat asiaa 198 tutkimukseen osallistuneen kanssa.
Asennon sai valita itse
Tutkijat eivät pyytäneet koehenkilöitä ottamaan mitään tiettyä asentoa.
Sen sijaan he muuttivat pöydän korkeutta ja tabletin sijaintia niin, että toinen ryhmä päätyi istumaan pystymmässä ja toinen kumarammassa asennossa.
Riskinottoa mittaavassa tehtävässä ryhmien käyttäytyminen erosi toisistaan.
Osallistujille ei kerrottu, että tutkimuksen kohteena oli ryhti
Kokeessa oli mukana olleiden keski-ikä oli 20,2 vuotta, nuorin oli 18-vuotias ja vanhin 33-vuotias.
Osallistujista suurin osa, 172, määritteli itsensä naisiksi.
Heille ei sanottu, että tutkijat olivat kiinnostuneita juuri heidän asennostaan.
Tabletin käyttöä perusteltiin sillä, että tehtävää kehitettiin mobiililaitteille.
Näin tutkijat pyrkivät vähentämään mahdollisuutta, että koehenkilöt alkaisivat tietoisesti muuttaa ryhtiään tutkimuksen oletetun tavoitteen vuoksi.
LUE LISÄÄ: Unohda motivaatio – nämä 14 yksinkertaista tapaa muuttavat elämäsi
Pöytä ja tabletti ohjasivat kehoa kahteen eri asentoon
Pystympään asentoon ohjatussa ryhmässä pöytää nostettiin ja tabletti asetettiin telineelle hieman silmien tason yläpuolelle: tehtävän katsominen kannusti osallistujaa suoristamaan ylävartaloaan.
Kumarampaan asentoon ohjatussa ryhmässä pöytä laskettiin hieman polvien yläpuolelle ja tabletti asetettiin lähelle osallistujaa pöydälle.
Näytön katsominen houkutteli kumartumaan eteenpäin.
Tutkijat mittasivat asennon myös videolta lasketun niskan kulman avulla ja ryhmien välillä oli tässä mittauksessa selvä ero: kumarampaan asentoon ohjatuilla niskan kulma oli keskimäärin huomattavasti suurempi.
Seuraavaksi ruudulle ilmestyi ilmapallo
Riskinottoa mitattiin psykologisissa tutkimuksissa käytetyllä Balloon Analogue Risk Task -tehtävällä eli BART-menetelmällä.
Ajatus on yksinkertainen: Ruudulla näkyvää virtuaalista ilmapalloa voi pumpata yhä suuremmaksi. Jokainen pumppaus kasvattaa kierrokselta saatavaa kuvitteellista rahapalkkiota, mutta samalla kasvaa mahdollisuus siihen, että pallo puhkeaa ja kyseisen kierroksen kertynyt summa katoaa.
Osallistuja saattoi milloin tahansa lopettaa pumppaamisen ja siirtää kierroksen rahat talteen.
Kokeessa tehtiin 30 kierrosta.
Pystympään asentoon ohjattu ryhmä otti enemmän riskiä
Lopulta riskinottotehtävän analyysiin saatiin käyttökelpoiset tiedot 195 osallistujalta.
Kumarampaan asentoon ohjatut pumppasivat onnistuneilla kierroksilla palloa keskimäärin 32 kertaa, kun pystympään asentoon ohjatun ryhmän keskiarvo oli 36 pumppausta.
Tutkimuksen varsinainen tilastollinen tulos on kuitenkin hieman mutkikkaampi kuin pelkkä kahden keskiarvon vertailu.
Tutkijat havaitsivat merkitsevän yhteisvaikutuksen ryhmän ja tehtävän etenemisen välillä: pystympään asentoon ohjatun ryhmän riskinotto lisääntyi kierrosten mittaan enemmän kuin kumarampaan asentoon ohjatun ryhmän.
Myös tutkimuksen muut riskinottoa kuvaavat analyysit tukivat tutkijoiden päätelmää siitä, että asennon muuttaminen vaikutti riskinottokäyttäytymiseen.
Tämän vuoksi olisi liian suoraviivaista sanoa vain, että ”suorassa istuneet ottivat enemmän riskejä”.
Täsmällisemmin ilmaistuna asentoryhmien riskinottokäyttäytyminen kehittyi tehtävän aikana eri tavalla.
Suurempi pelisumma ei vielä tarkoita parempaa päätöksentekoa
Pystympään asentoon ohjattu ryhmä keräsi tehtävässä keskimäärin 701 yksikköä pelirahaa, kun kumaramman ryhmän keskiarvo oli 645.
Luku voi näyttää houkuttelevalta, mutta siitä ei vielä kannata tehdä liian pitkälle menevää päätelmää.
BART on riskinottokäyttäytymistä mittaava tutkimustehtävä.
Se ei testaa, kumpi ryhmä teki yleisesti ”parempia päätöksiä”, eikä tutkimuksen perusteella voi päätellä, että pystympi työasento parantaisi taloudellista harkintakykyä tosielämässä.
Tulos kertoo siis siitä, kuinka paljon riskejä ryhmät ottivat, ei siitä, kumpi harkitsi niitä paremmin.
Tutkimuksen koukku piilee siinä, ettei ryhtiä tarvinnut käskeä
Ryhdin ja tunnetilan yhteyttä on tutkittu aiemminkin.
Aiheeseen liittyvään niin sanottuun voima-asento -tutkimukseen on kuitenkin kohdistunut vuosien aikana paljon keskustelua muun muassa siksi, että osallistujat tietävät usein ottavansa tarkoituksella voimakkaan tai vetäytyvän asennon.
Wainio-Thebergen ja Armonyn kokeessa asetelma oli erilainen.
Osallistujille ei annettu suoraa ohjetta suoristaa tai lysähtää.
Pöytä ja tabletti tekivät asennosta toista vaihtoehtoa todennäköisemmän.
Asento voi muuttaa päätöstä
Se tekee tutkimuksesta arkielämän kannalta kiinnostavan.
Harva istuu työpäivän aikana tarkoituksella ”voima-asentoon”, mutta lähes jokaisen kehoa ohjaavat tuoli, pöytä, näyttö ja se, kuinka korkealle laitteet on asetettu.
Tutkimus ei vielä kerro, kuinka suuri merkitys tällaisilla pienillä ratkaisuilla on oikeassa elämässä.
Huonekalut eivät muuta vain asentoa.
Ne saattavat muuttaa hienovaraisesti myös sitä, miten toimimme.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Miksi nolot muistot palaavat juuri nukahtaessa
