Sanotaan, että kukaan ei kaipaa lomaa niin kipeästi kuin juuri lomalta palannut.
Lomamatkan jälkeen voi nukkua lähes yhtä pitkään kuin tavallisesti ja silti tuntea, ettei rytmi ole palannut ennalleen.
Tunne ei välttämättä johdu univajeesta.
Laajan tutkimuksen mukaan matkustaminen vaikuttaa eri tavoin unen pituuteen, ajoitukseen ja rakenteeseen.
Näistä vain pituus palautuu nopeasti.
Aineistossa oli 1,5 miljoonaa mitattua yötä
Singaporen kansallisen yliopiston unitutkija Adrian Willoughbyn johtama ryhmä analysoi 57 240 Oura-sormuksen käyttäjän unta 64 847 matkan yhteydessä.
Unta tarkasteltiin 15 päivän ajalta ennen matkaa ja 15 päivän ajalta sen jälkeen.
Mukaan otetut matkat olivat vähintään 1 000 kilometrin pituisia ja lähtivät Pohjois-Amerikasta tai Euroopasta.
Tulokset julkaistiin SLEEP-lehden heinäkuun 2025 numerossa.
Kyse oli siis arkielämässä kertyneestä havaintoaineistosta, ei varsinaisesta laboratoriokokeesta.
LUE LISÄÄ: Tutkijat löysivät syyn, miksi jotkut ihmiset nukkuvat helteessäkin hyvin
Unen häiriintyminen alkoi jo ennen matkaa
Ensimmäinen muutos näkyi jo lähtöä edeltävänä yönä.
Aikavyöhykkeitä ylittäville matkoille lähtevien yöuni jäi 30–50 minuuttia tavallista lyhyemmäksi.
Syynä oli ennen kaikkea se, että matkustajat heräsivät lähtöaamuna normaalia aikaisemmin.
Tutkijoiden mukaan myöhemmin lähtevät lennot liittyivät vähäisempään univajeeseen jo ennen matkaa.
Unen pituus palautui noin kahdessa päivässä
Unen kokonaiskesto oli tavallista lyhyempi matkan aikana ja heti sen jälkeen.
Noin kahden päivän kuluttua se oli palautunut keskimäärin noin 12 minuutin päähän matkustajan omasta tavanomaisesta tasosta.
Luku kuvaa koko aineiston keskiarvoa, ei yksittäisen matkustajan palautumista.
Nukkumisen ajoitus palautui paljon hitaammin
Nukkumaanmenon ja heräämisen ajankohdat eivät palautuneet lähtötasolle 15 päivän seurannan aikana.
Itään matkustamisen jälkeen ihmiset menivät paikallista aikaa myöhemmin nukkumaan ja heräsivät myöhemmin.
Länteen matkustamisen jälkeen molemmat siirtyivät aikaisemmaksi.
Tutkijat arvelevat, ettei lomailijoilla ollut kiirettä sopeutua paikalliseen aikaan.
Myös unen rakenne jäi häiriintyneeksi
Tutkimuksessa tarkasteltiin unen rakennetta eli syvän unen, REM-unen ja yöllisen valveillaolon osuuksia.
Kaikkien aikavyöhykkeitä ylittävien matkojen jälkeen valveillaolon osuus kasvoi ja REM-unen osuus pieneni.
Muutos saattoi jatkua yli viikon.
Tämä voi osaltaan selittää, miksi riittävän pitkältä näyttävä yö ei aina tunnu palauttavalta.
Itään matkustaminen häiritsi unta enemmän
Unen häiriintyminen oli voimakkaampaa itään suuntautuneilla matkoilla ja silloin, kun ylitettiin useita aikavyöhykkeitä.
Tulos sopii aiempaan tietoon vuorokausirytmistä, sillä sisäisen kellon aikaistaminen on ihmiselle vaikeampaa kuin sen myöhentäminen.
Tutkimuksessa vaikuttivat kuitenkin sekä suunta että ylitettyjen aikavyöhykkeiden määrä.
Tutkimus ei mitannut koettua väsymystä
Aineisto kertoo mitatusta unesta, ei siitä, kuinka väsyneiksi ihmiset itsensä tunsivat.
Kuluttajille tarkoitettu älysormus ei myöskään vastaa kliinistä unitutkimusta.
Tutkimus osoittaa silti, ettei matkasta palautumista kannata arvioida vain nukuttujen tuntien perusteella.
Unen pituus voi olla lähes ennallaan samalla, kun nukkumaanmeno, herääminen ja unen rakenne poikkeavat totutusta.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Tämä biologinen reaktio selittää, miksi muutaman kesäoluen jälkeen voi herätä keskellä yötä säikähtäneenä
