Äänen kuuleminen ilman näkyvää lähdettä, déjà vu, edesmenneen läsnäolon tunne tai kokemus oman kehon ulkopuolelta voivat kuulostaa poikkeuksellisilta.
Jos olet joskus ollut varma, että huoneessa on joku, vaikka ketään ei näy, olet kokenut jotakin sellaista, mikä kiinnostaa nyt myös tietoisuudentutkijoita.
Samaan laajaan joukkoon mahtuvat déjà vu -kokemukset, selittämättömiltä tuntuvat äänet, voimakkaat läsnäolon tunteet, näyt, kehon ulkopuoliset kokemukset ja monet paljon arkisemmatkin hetket, jotka tuntuvat kokijasta tavallisuudesta poikkeavilta.
Tuore PLOS One -lehdessä julkaistu tutkimus ei yrittänyt ratkaista, mikä kokemukset aiheuttaa.
Tutkijoita kiinnosti toinen kysymys: missä tilanteessa ne tapahtuvat ja mitä ihmiset itse niistä ajattelevat?
Tutkimuksessa tarkasteltiin 38 erilaista kokemusta
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kysymyksiä testattiin 160 brasilialaisella aikuisella.
Varsinaisessa tutkimuksessa mukana oli 5 117 vastaajaa.
Tutkijat käyttivät Inventory of Nonordinary Experiences -kyselyä, jossa tarkastellaan 38:aa erityyppistä kokemusta.
Mukana olivat esimerkiksi déjà vu, äänet ilman selvää lähdettä, näyt, kosketuksen tuntemukset, kehon ulkopuoliset kokemukset, edesmenneen läsnäolon tunne, selittämättömiltä tuntuvat yhteensattumat ja voimakkaat tunne-elämykset.
Jokainen osallistuja arvioi tarkemmin yhtä kokemaansa ilmiötä.
Tutkimus tarkasteli ennen kaikkea kokemuksiin liittyviä tilanteita, tulkintoja ja seurauksia.
Tutkimus julkaistiin hiljattain PLOS One -tiedelehdessä.
LUE LISÄÄ: Miksi oma ääni kuulostaa nauhalta niin vieraalta
Useimmat olivat kokemuksen hetkellä täysin hereillä
Yksi tutkimuksen kiinnostavimmista havainnoista koskee tilannetta, jossa poikkeukselliseksi koettu asia tapahtui.
Keskimäärin 56 prosenttia vastaajista kertoi olleensa kokemuksen hetkellä hereillä ja valppaana.
Nukkumiseen ja uneen kokemuksen yhdisti 18 prosenttia, ja nukahtamisen, heräämisen tai voimakkaan uupumuksen vaiheeseen 10 prosenttia.
Päihteiden vaikutuksen alaisena kokemuksen kertoi tapahtuneen keskimäärin vain 3 prosentilla vastauksista.
Fyysiseen tai psyykkiseen sairaudentilaan sen yhdisti noin 3 prosenttia.
Tuloksesta ei silti voi päätellä, että tällaiset kokemukset olisivat aina vaarattomia tai että ne olisivat kaikilla ihmisillä samanlaisia.
Tutkimus kuvaa vastaajien omia kokemuksia eikä anna yksittäiselle kokemukselle lääketieteellistä selitystä.
Yksin oleminen oli yleisin ympäristö
Keskimäärin 38 prosenttia vastaajista kertoi olleensa kokemuksen aikana yksin.
Se oli kysytyistä ympäristöistä yleisin.
Uskonnollisessa tai hengellisessä ympäristössä kokemuksensa kertoi saaneensa noin joka kymmenes.
Hämärän, savun tai melun kaltaisissa havaintojen kannalta epävarmoissa ympäristöissä kokemuksia raportoitiin huomattavasti harvemmin.
Tutkijat pohtivat artikkelissaan, voiko yksin oleminen vaikuttaa siihen, mihin ihminen kiinnittää huomiota ja miten hän tulkitsee havaintojaan.
Kyse on kuitenkin tutkijoiden esittämästä mahdollisesta selityksestä, ei tutkimuksen osoittamasta syy-seuraussuhteesta.
Monet kokemuksista menivät ohi nopeasti
Outo hetki ei useimmiten jäänyt päälle tuntikausiksi.
Keskimäärin 63 prosenttia raportoiduista kokemuksista kesti korkeintaan muutamia minuutteja.
Kaikista vastauksista 27 prosenttia kuvattiin erittäin nopeiksi, lähes silmänräpäyksen kaltaisiksi.
Lähes joka viides, 18 prosenttia, ei pystynyt arvioimaan kokemuksen kestoa.
Myöskään kokemusten toistuminen ei ollut kaikilla samanlaista.
37,96 prosenttia kertoi samanlaisen kokemuksen tapahtuneen kaksi tai kolme kertaa ja 30 prosenttia vain kerran.
Toisessa ääripäässä 16 prosenttia kertoi kokeneensa vastaavaa yli kymmenen kertaa.
Noin neljännes koki kärsimystä – lähes puolet iloa tai hyvinvointia
Kokemusten tunnepuoli oli kaukana yksiselitteisen synkästä.
Keskimäärin 49 prosenttia vastaajista kertoi kokeneensa jonkinasteista iloa tai hyvinvointia kokemuksen aikana.
Neutraaliksi tunnetilan arvioi 24,5 prosenttia.
Jonkinasteista kärsimystä tai epämukavuutta koki 26 prosenttia.
Lisäksi 20 vastaajista prosenttia kertoi, että kokemus vaikeutti sitä, mitä hän oli juuri tekemässä.
Tutkimukseen sisältyi hyvin erilaisia kokemuksia voimakkaasta ilosta aina epätoivoon, menetyksiin ja kuolemanrajakokemuksiin.
Siksi kaikkien 38 kokemustyypin niputtaminen yhden luvun alle vaatii varovaisuutta.
Jälkikäteen yli puolet näki kokemuksessa myönteisiä vaikutuksia
Tutkimuksen yllättävin luku löytyy siitä, mitä kokemus vaikutti pidemmällä aikavälillä.
Keskimäärin 50 prosenttia arvioi kokemuksella olleen heidän elämässään lievästi tai voimakkaasti myönteisiä pitkäaikaisvaikutuksia.
Neutraaleista tai olemattomista vaikutuksista kertoi 31 prosenttia ja kielteisistä noin 15 prosenttia.
Kyse oli osallistujien omista jälkikäteisarvioista, eikä tutkimusasetelma osoita, että itse kokemus aiheutti myönteisen muutoksen.
Juuri tämä ero tekee tutkimuksesta kiinnostavan: pelottavalta, omituiselta tai täysin selittämättömältä kuulostava kokemus ei välttämättä jää kokijalleen kielteisenä mieleen.
Sattuma oli yleisin yksittäinen selitys
Tutkijat kysyivät myös, kuka tai mikä vastaajien mielestä oli kokemuksen takana.
Keskimäärin 33 prosenttia sanoi, ettei uskonut minkään henkilön tai olennon aiheuttaneen tapahtumaa.
Jumalan tai jumalat nimesi 16 prosenttia ja Pyhän Hengen 12 prosenttia.
Kun vastaajilta kysyttiin kokemuksen syytä, yleisin vastaus oli käytännössä sattuma: 38 prosenttia valitsi vaihtoehdon, jonka mukaan kyse saattoi olla sattumasta.
Toisaalta lähes puolet vastaajista arvioi kokemuksensa jollakin tavalla uskonnolliseksi tai hengelliseksi.
Näkemys jakoi joukkoa lähes keskeltä myös siinä, voisiko tiede joskus selittää kokemuksen.
Tässä Brasilia on tärkeä taustatekijä.
Tutkijat itse korostavat, että maan uskonnollisesti ja kulttuurisesti monimuotoinen ympäristö voi vaikuttaa siihen, millaisia selityksiä ihmisillä on kokemuksilleen.
Tutkimus ei todista, että kaikki oudot kokemukset olisivat harmittomia
Tutkimuksen tulosten anti ei ole väite siitä, että näkyjen näkeminen, äänten kuuleminen tai läsnäolon tunne olisi automaattisesti täysin yhdentekevää.
Päinvastoin tutkijat korostavat, että osa kokemuksista aiheutti selvää kärsimystä.
Heidän mukaansa kokemuksen merkitys ja se, miten ihminen tulkitsee tapahtunutta, voivat olla keskeisiä sille, millainen jälki kokemuksesta jää.
Tutkimusryhmään kuuluva psykologi Ronald Fischer brasilialaisesta Instituto D’Orin tutkimuslaitoksesta muistutti tutkimuksesta julkaistussa tiedotteessa, että jos tällaiset kokemukset alkavat häiritä jokapäiväistä elämää, asiasta kannattaa keskustella ammattilaisen tai luotettavan ihmisen kanssa.
Aineisto kerättiin Brasiliassa, vastaajat olivat keskimäärin koulutetumpia kuin maan väestö ja tutkimuksessa jokaiselta osallistujalta tarkasteltiin yksityiskohtaisesti vain yhtä kokemusta.
Tutkijat nostavat nämä itse tutkimuksen rajoituksiksi.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Miksi täysin siisti huone voi yhtäkkiä tuntua pelottavalta
