Kesälomaa odotellessa voi työpäivä tuntua pitkältä ja työmotivaatio olla koetuksella. On selvää ettei kukaan voi olla malliduunari joka päivä – omien voimavarojen ja panoksen vaihtelu on osa normaalia työelämää. Työkyvyn heikentyminen on kuitenkin myös todellinen ongelma, joka vakavimmillaan ajaa yli 18 000 suomalaista työkyvyttömyyseläkkeelle vuosittain. Mistä työkyvyttömyys johtuu ja kuinka omaa terveyttä ja työkykyä voi suojella?
Työkyvyttömyyden arviointi on monimutkainen kokonaisuus, mutta yksinkertaisimmillaan työkyvyttömäksi katsotaan henkilö, jonka työkyky on sairauden, vian tai vamman vuoksi alentunut siten, ettei hänen kohtuudella voida olettaa kykenevän hankkimaan ansiotuloja itse. Työkyvyttömyys ei ole Suomessa aivan pieni ongelma. Eläketurvakeskuksen mukaan vuonna 2015 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi hurjat 18 649 suomalaista, määrä, joka vastaa suunnilleen Naantalin kokoisen kaupungin väkilukua. Yhteensä työkyvyttömyyseläkettä sai samana vuonna 161 148 henkilöä, ja sitä maksettiin 2,1 miljardia euroa – toisin sanoen Jyväskylän kokoiselle joukolle noin Supercellin liikevaihdon verran.
Yleisimpiä syitä työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseen ovat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (2015: 35 %) sekä mielenterveyden häiriöt (28 %). Tyypillisiä diagnooseja ovat nikamavälilevyjen sairaudet, nivelrikot ja suurimpana yksittäisenä sairausryhmänä masennus. Masennus on yleistä myös pitkittyneestä kivusta kärsivillä, ja sen hoito muiden sairauksien rinnalla on tärkeää työkyvyn palauttamiseksi.
Tyypillinen työkyvyttömyyseläkkeen saaja on yli 50-vuotias mies, joka työskentelee rakennus-, valmistus-, kuljetus- tai siivousalalla. Alle 45-vuotiaiden työkyvyttömyys johtuu tyypillisesti mielenterveyden häiriöistä. Työterveyslaitoksen ylilääkäri Timo Leinon mukaan pitkän työuran jaksaminen on kiinni paitsi geeneistä myös elintavoista. Tärkeitä valintoja tehdään jo varhain. Leino painottaa varhaislapsuuden elämäntapojen, koulutuksen ja sosiaalisten taitojen merkitystä.
“Parasta on olla nainen, syntyä ruotsinkieliselle alueelle ja saada hyvä koulutus. Silloin ennusteena on pitkä työelämä, ja pitkä elämä muutenkin”, Leino kuvailee.
Vaikkei olisi sattunut voittamaan syntymälotossa, voi työkyvyttömyyttä ehkäistä kotona ja työpaikoilla monin tavoin. Työkyvyttömyyden ehkäisyssä onkin tapahtunut viime vuosina edistystä, ja työkyvyttömyyseläkkeelle jää yhä vähemmän ihmisiä vuosittain. Vuoteen 2006 verrattuna työkyvyttömyyseläkettä saavien määrä on vähentynyt neljänneksen. Tämä ei selity tiukemmalla päätöslinjalla – kielteisten päätösten määrä on kymmenen vuoden aikana pysynyt lähes muuttumattomana. Leino uskoo myönteisen kehityksen johtuvan osin mielenterveystyön muutoksista, mikä näkyy pysyvän työkyvyttömyyden ehkäisyn lisäksi itsemurhien vähenemisenä.
“Myös tuki- ja liikuntaelinsairauksien osalta töihin on saatu helpotusta osin erilaisilla apuvälineillä ja toisaalta raskaiden töiden automatisaatiolla”, Leino arvioi.
Iso merkitys on paitsi esimiestyöllä, myös työyhteisöllä ja työntekijällä itse. Menneiden aikojen suomalainen sisukulttuuri ei ole aina edistänyt työhyvinvointia.
“Islantilainen kollegani kuvaili kuinka heillä on ollut perinteisesti sellainen meininki, että kalaan on lähdetty, ja sieltä on joko tultu saaliin kanssa tai jääty sille tielle. Pienistä ei ole saanut lähteä puhumaan. Ehkä tämä on meilläkin nyt muuttumassa”, Leino toivoo.
Työterveyslaitoksella on käynnissä syyskuussa julkaistava tutkimus kymmenen suomalaisen suuryrityksen toiminnasta työkyvyttömyyden kustannusten vähentämiseksi. Alustavat tulokset näyttävät tukevan toivetta paremmasta. Yritykset satsaavat merkittäviä summia työhyvinvoinnin tukemiseen, ja vaikuttaa, että hiljaa kärsiminen olisi väistymässä keskustelevamman luottamuskulttuurin tieltä.
Kun työkyky heikentyy sairauden takia, tärkeää on sen mahdollisimman varhainen hoito ja tuettu kuntoutus, ennen kuin tilanne pitkittyy. Kaikkia työhyvinvoinnin työkaluja ei kuitenkaan vielä tunneta kunnolla. Työterveyslaitokselta muistutetaankin myös joustavan työnteon mahdollisuuksista.
“Suomessa ei osata vielä käyttää hyvin osasairausvapaata. Jos työntekijällä on esimerkiksi polvi tai selkä kipeänä, voi hän tehdä kevyemmin töitä, etänä tai osa-aikaisesti. Nykyään mahdollisuudet muokata työtä ja tehdä sitä oman kunnon mukaan ovat hyvät, jos niitä osataan hakea ja soveltaa”, Työterveyslaitoksen viestintäpäällikkö Kristiina Kulha kertoo.
Mitä sitten tehdä jos oma tai työkaverin jaksaminen epäilyttää? Leinon mukaan on tärkeää puhua asiasta eikä painaa sitä villaisella.
“Jos työkaveri näyttää putoavan kelkasta, siitä pitää uskaltaa puhua. Kenenkään ei tarvitse puhua terveydestään, mutta työkyvystä yleisesti pitää voida keskustella. Jos näyttää, että työ ei suju, niin esimies voi yksinkertaisesti kysyä, että mikähän tässä on vialla. Se on esimiehen tehtävä.”
Työkyvystä keskustellaan Porin SuomiAreenassa tiistaina 12. heinäkuuta klo 10 Työterveyslaitoksen 'Tempuista eroon työkykyjohtamisessa' -tapahtumassa.