Viimeistään eilisen eduskunnassa käydyn keskustelun jälkeen tuli selväksi, että tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien ykkösargumentiksi on hioutunut “miten käy lasten?” Hyvin, ainakin suomalaisten asiantuntijoiden näkemyksen mukaan. Pikkuihmisten kasvun ja kehityksen edellytyksistä löytyy vahvaa tietoutta esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitosta:
"Yhdenvertaisuus on keskeinen perus- ja ihmisoikeus. Sen tulee toteutua lainsäädännössä. Lapselle paras perhe on sellainen, jossa hän saa hellyyttä ja huolenpitoa, jossa hänestä iloitaan, jossa hänet hyväksytään, ja jossa hän oppii kunnioittamaan muita kanssaihmisiä ja kohtelemaan heitä hyvin”, MLL kirjoittaa.
"Tasa-arvoinen avioliittolaki edistää lasten yhdenvertaisuutta. Lapsen oikeuksien sopimus ei määritä vanhempia eikä sisällä yhdenlaista käsitystä hyväksyttävästä perhemuodosta”, muistuttavat puolestaan Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen UNICEF ry yhdessä.
Päivi Räsäsen, Pentti Oinosen, Timo Soinin, Mika Niikon ja muutamien muiden mukaan asia on toisin. Kuinkahan moni yksinhuoltaja loukkaantuu tajutessaan, että heidän äänestämänsä poliitikot tulevat “no kun ei voi” -perusteluissaan lytänneeksi samalla heidän mahdollisuutensa kasvattaa kunnollisia lapsia? Avioliitto typistetään noissa argumenteissa lastentekokoneeksi, ainoaksi oikeaksi sellaiseksi, vaikka lapsia syntyy myös avo- ja irtosuhteista.
Ihmiset ovat erilaisia ja erilaiset olosuhteet ja ominaisuudet antavat meille epätasa-arvoiset lähtökohdat. Lainsäädännön pitäisi tasoittaa eroa eikä pyrkiä lisäämään sitä. Jos tahdotaan kieltää tietyiltä tahoilta avioliitto lasten kärsimyksen perusteella, voisi olla järkevää aloittaa perheistä, joissa kamppaillaan toimeentulon, mielenterveysongelmien tai holtittoman alkoholin ja muiden päihteiden käytön kanssa. Ei kuitenkaan aloiteta, vaan otetaan askel oikeaan suuntaan, jossa erilaisuus hyväksytään ja lainsäädäntö tukee esimerkiksi sitä, ettei homovanhempien lapsia kiusata koulussa.
Avioliittolaista äänestämisen keskiössä eivät edes ole lapset, vaikka sukupuolineutraali avioliittolaki heidän kannalta parempi olisikin. Oikeasti nyt päätetään siitä, annetaanko ihmisille, jotka rakastavat toisiaan mahdollisuus mennä naimisiin. Kyse on siitä, mistä Markus Koljonen puhuu hienossa postauksessaan:
"Tiedätkö, millaista on kantaa salaisuutta koko lapsuutensa ja lopulta kauhusta täristen kertoa se vanhemmilleen? Ja millaista sitten on, kun isäsi vertaa sinua eläimiinsekaantujaan ja mutanttiin, kieltäytyy tapaamasta puolisoasi, eikä hyväksy sinua sellaisena kuin olet?
Entä millaista on, kun puolisosi ei uskalla kertoa seurustelevansa kanssasi, koska se saattaisi vaikuttaa hänen työuraansa? Millaista on, kun työpaikallasi pohditaan ääneen, että täällä ei todennäköisesti ole töissä yhtäkään kaltaistasi? Millaista on, kun pomosi vitsailee että tiedät kaiken perversioista?
Entä tiedätkö, millaista on elää koko lapsuutensa ilman unelmaa naimisiin menemisestä rakkaimpansa kanssa? Tiedätkö, millaista on, kun sinulla on tuo unelma, mutta et voi toteuttaa sitä? Tiedätkö, miten mahtavalta tuntuisi, kun tuo unelma muuttuisikin mahdottomasta mahdolliseksi?"
2 kommenttia
NOMAD_1
28.11.2014 12:38
Adoptiokysymyksen suhteen homoseksuaalit ovat väärässä ja heteroseksuaalit vielä vääremmässä. Aloin kommentoida yllä olevaa kirjoitusta, mutta kommentti venyi blogikirjoituksen mittaiseksi, joten tässä tulee:
http://www.city.fi/blogit/2528/adoptiokysymys+homoseksuaalit+vaarassa+heteroseksuaalit+vaaremmassa/128727
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
28.11.2014 15:54
Ei niille lapsille mitenkään ikävästi käy JOS siinä perheessä on tarjolla aidosti miehen ja aidosti naisen mallit, ja siis nimenomaan fiksut sellaiset eikä mitään pissiksen tai takametsien ihmisvihaajaerakon tasolle jääneitä tapauksia. Tämä siis edellyttää tilannetta, jossa lapsella on saman sukupuolen vanhempien lisäksi myös eri sukupuolen ihmisiä lähipiirissään. Yksikään mies ei voi antaa naisen mallia lapselle, eikä vastaavasti yksikään nainen miehen mallia, ihan sama miten bottom tai butch olisi.
Kun kuitenkin on todennäköistä, että lapsi on aikuisena hetero niin on erittäin tärkeää, että hän omaa jonkinlaista ymmärrystä muustakin kuin (ääritapauksessa) homoseksuaalisuuden alakulttuureista. Uskoisin, että jos poikaheterona kasvaa siihen uskoon, että miehenä kuuluu olla äärimmäisen yli viedyn feminiininen niin pariutuminen puhumattakaan sosiaalisten suhteiden solmiminen tulee muodostumaan ongelmaksi oman seksuaalisen suuntautumisen viiteryhmässä. Kyllä, sellainen tilanne on ihan realistinen kun tarkastelee homoseksuaalisten miesten ryhmää kokonaisuutena, vaikka varmuudella siellä on keskivertoheteromiestä paljon maskuliinisempiakin yksilöitä joukossa. Vastaava tytölle voisi olla feministinen lesbopariskunta jotka muuten voivat olla aivan todella hyviä vanhempia, mutta opettavat lapselleen että (hetero)miehiä pitää vihata koska (vapaavalintainen ei mihinkään perustuva tekosyy). Tätä jälkimmäistä osastoa voisi verrata vaikkapa ääriuskonnolliseen perheeseen, joka toitottaa homouden pahuutta lapselle syntymästä saakka ja lapsi on sitten vaikeuksissa jos sattuu vetämään pakasta seksuaalisen suuntautumisen kohdalla kortin, joka ei sovi kasvuympäristön sallimiin normeihin.
Eli siis ei niin, että homoseksuaalisuus tekisi vanhemmasta huonon, mutta muiden ihmisten puuttuessa lapsen sosiaalisesta piiristä se on 100% varmasti tasan yhtä "hyvä" juttu kuin lapsen eristäminen homoseksuaaleista silloin kun vanhemmat ovat heteroita. Lapsi ei opi toimimaan ympäristössä jolle tätä ei altisteta koskaan ja tulee olemaan vaikeuksissa viimeistään koulussa jos ei ole oppinut toimimaan heteronormatiivisissa ympyröissä.
Pisteet Nomadille blogauksesta. Monimuotoisuus positiivisessa kasvuympäristössä todella on eduksi ihmiselle.
Panulle voisi sen sijaan olla hyvä tarkistaa lähteittensä puolueettomuus. Tämän maan tällaisiin asioihin liittyvät tahot ovat hyvinkin tunnettuja puolueellisuudestaan. Vielä vuosi sitten valtiossa ei ollut ainuttakaan sosiaalialan tahoa joka virallisesti tunnusti, että myös nainen voi olla väkivaltainen jopa miestä kohtaan. Ensi- ja Turvakotien liitto on vasta hiljan herännyt siihen, että nainenkin voi olla lyöjä. Hupaisaa on se, että tuon väitetään olevan vain mielenvikaisten juttu siinä missä pääosa miehistä on ilmeisesti heidän mielestään väkivaltaisia. Tämähän on muuten täysin ohi aiheen, mutta kertoo karua tarinaa siitä miten "puolueettomia" tällaiset tahot ovat tässä maassa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin