“Istuin aamukuudelta sänkyni reunalla ja tajusin, että minut oli raiskattu. Olin onnekas, että minulla oli kämppis, joka varmisti, että soitan hätänumeroon”, kertoo raiskauksen uhriksi joutunut Hilla Marin Amnestyn Seksuaalirikoslainsäädännön tulevaisuus: Suomi valinnan kynnyksellä -tilaisuudessa.
Marinin tapaus ei ole poikkeuksellinen. Amnesty Internationalin Suomen osaston julkaiseman Oikeuksien arpapeli: Naisiin kohdistuvat raiskausrikokset ja uhrin oikeuksien toteutuminen Suomessa -tutkimuksen mukaan noin 50 000 naista Suomessa kokee vuosittain seksuaalista väkivaltaa.
Vain harvaa raiskaustapausta käsitellään oikeudessa. Vuonna 2017 nostettiin vain 358 raiskaussyytettä, joista ainoastaan 209 johti langettavaan tuomioon. Raiskaukset jäävät yhä usein kokonaan ilmoittamatta muun muassa uhrin häpeän ja trauman vuoksi.
Vaikka Suomi sekä muut Pohjoismaat ovat kärkimaita naisten tasa-arvossa, laahaa seksuaalirikoslainsäädäntö pahasti jäljessä. Ruotsissa hyväksyttiin viime vuonna suostumusperustainen raiskauslaki, nyt olisi totisesti Suomen vuoro.
Amnesty suosittaa tutkimuksessaan seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistusta, jossa raiskaus ja muut seksuaalirikokset määritellään keskeisesti uhrin suostumuksen puutteen kautta.
Seksi ilman suostumusta on raiskaus
Suomen seksuaalirikoslainsäädäntö on ollut jälleen isosti esillä alkuvuodesta Oulussa tapahtuneiden raiskaustapausten vuoksi. Hyväksikäyttöjen ja raiskausten sarja on järkyttänyt monia.
Amnesty Internationalin pääsihteeri Kumi Naidoo ottaa kantaa avauspuheenvuorossaan Suomessa vellovaan populismiin aiheen ympärillä. Hän on huolissaan maahanmuuttajataustaisiin kohdistuvasta retoriikasta ja vihapuheesta politiikan vallanvälineenä. Naidoo muistuttaa, että seksuaalinen väkivalta on ollut Suomessa ongelma ennen maahanmuuttajien saapumista.
Lööppeihin tasaisin väliajoin nousevat raiskausrikokset sekä niiden rangaistukset koettelevat kansalaisten oikeustajua. Muutosta seksuaalirikoslainsäädäntöön on luvassa hitaasti mutta varmasti. Oikeusministeri Antti Häkkänen asetti helmikuun alussa työryhmän valmistelemaan seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistusta.
Seuraavalla vaalikaudella eduskuntaan viedään myös Suostumus2018-kansalaisaloite, joka keräsi viime vuoden lopulla yli 50 000 allekirjoitusta. Aloitteessa vaaditaan raiskauslain muuttamista siten, että raiskauksen määritelmä on suostumusperustainen.
Raiskausmyytit istuvat tiukassa
Amnestyn tutkimuksen tehnyt tutkija Otava Piha korostaa tilaisuudessa, että stereotypiat ja myytit vaikuttavat edelleen oikeusprosessin eri vaiheissa. Ne vaikuttavat sekä uhrin omaan käyttäytymiseen ja toimintaan, sekä syyttäjien ja tuomareiden päätöksiin.
Tutkimuksen mukaan raiskausmyytit voivat saada uhrit kyseenalaistamaan, oliko heidän kokemuksensa raiskaus. Oikeudessa uhrin luotettavuutta taas punnitaan sen perusteella, kuinka rationaalisesti uhri on käyttäytynyt.
Valtaosa raiskauksista tapahtuu yksityisasunnoissa, joten monesti uhri kokee seksuaalista väkivaltaa tutun tai kumppaninsa toimesta. Käräjäoikeus on myös eräässä tapauksessa katsonut, että raiskausta ei tapahtunut, vaikka syytetty myönsi olleensa sukupuoliyhteydessä nukkuvan uhrin kanssa.
”Asianomistaja ja vastaaja ovat seurustelleet. Heillä oli ollut yhdyntöjä useita kertoja ennen syytteen tarkoittamaa tilaisuutta. Tällaisessa yhteiselämässä seksuaalisen teon tekeminen nukkuvalle ei ole samalla tavalla arvioitava kuin vieraampien henkilöiden kesken.”
Tutkimuksessa todetaan tällaisten lausumien todistavan, kuinka syvällä raiskausmyytit edelleen vaikuttavat sekä yhteiskunnassa että oikeusjärjestelmässä.
Myös se fakta, että uhri ei välittömästi ilmoita poliisille tapauksesta tai mene lääkäriin saatetaan edelleen katsoa lieventävänä asianhaarana. Itse raiskaukseen liittyy paljon myyttejä kovasta väkivallasta. Usein kuitenkin uhri jäätyy, jolloin suurta väkivallankäyttöä ei tarvita.
Pihan mukaan poliisin ja kaikkien prosessissa olevien resurssien koulutusta pitäisi lisätä, jotta uhrin traumaa ymmärretään paremmin ja hänet voidaan kohdata sensitiivisesti.
Viranomaisten ammattitaitoinen, välittävä ja tehokas työskentely edistää raiskauksen kokeneen toipumista. “Minun ei tarvinnut enää pelätä”, kertoo selviytyjä Jasmin. Raiskaus on liian suuri taakka yksin kannettavaksi. pic.twitter.com/uKfocsORh9
— Amnesty Finland (@amnestyfinland) March 6, 2019
Sisulla kohti muutosta
Myös raiskauksesta selvinnyt Marin kertoo, että välillä raiskauksen jälkeiset tapahtumat tuntuivat traumatisoivemmilta ja pelottavammilta kuin itse tapahtuma. Hänen kohdallaan prosessi raiskauksesta käräjäoikeuden päätökseen kesti yhdeksän kuukautta.
Käräjätuomari Juha Hartikainen totesi Raiskausoikeudenkäynti uhrin näkökulmasta -paneelikeskustelussa kyseisen oikeusprosessin olleen nopea. Varsinkin Helsingissä on kova ruuhka, ja käsittelyt venyvät resurssien puutteen vuoksi. Uhreilta vaaditaan Marinin mukaan paljon voimia viedä läpi koetteleva oikeuskäsittely.
Naisten oikeuksia monen vuosikymmenen ajan puolustanut presidentti Tarja Halonen toteaa puheenvuorossaan, että Suomi on hitaasti reagoinut ulkopuolisten tahojen moitteisiin raiskauslainsäädäntöön liittyen. Tämä ei hänen mukaansa olisi mahdollista muilla sektoreilla.
Vaikka taisteluvuodet ovat turhauttaneet Halosta, ovat ne myös opettaneet sisua. Siksi puheenvuoron loppusanat tulevatkin tarmolla.
“Tsemppiä! Mehän voitetaan!”
Amnestyn Suomen osaston ja Ensi- ja turvakotien liiton kampanja Naistenviikko tähtää tulevaisuuteen, jossa Suomi on naisille Euroopan turvallisin maa.