1999 joulukuussa.
Vartija tarttuu kainalosta ja käskee lähtemään ulos Meritan pääkonttorissa. Pankkityöntekijät eivät tiedä minne katsoa. Takanani seisoo joukko muita mielenosoittajia sekä valokuvaajia ja toimittajia. Keski-ikäinen miesasiakas tiuskaisee vartijalle: ”Anna sen tytön olla, sillä on tärkeää sanottavaa!”
Luen megafoniin lyhyen julistuksen. Meritan pääjohtaja Pertti Voutilainen on aikaisemmin syksyllä esittänyt, että pankkiasiakkaat tulisi jatkossa jakaa kannattaviin ja kannattamattomiin. Ettei pankin velvollisuus ole palvella asiakkaita, joista aiheutuu enemmän kuluja kuin tuottoa. ”Missä on Meritan yhteiskunnallinen vastuu? Jokainen suomalainen maksoi laman aikana 10 000 markkaa tukea pankeille, jotta ne pelastuisivat”, kuulutan.
Tämä isosti medianäkyvyyttäkin saanut tapahtuma on yksi oman poliittisen aktivismini alkutaipaleita Suomessa. Se nousee usein mieleeni kun tuntuu siltä, että omat mielipiteet tai niiden esittäminen tuntuvat liian radikaaleilta.
Pankin valtausta suunniteltiin pitkään ja huolella. Meille mielenosoituksen järjestäjille Voutilaisen sanat kertoivat siitä, ettei hän elänyt samassa todellisuudessa kuin me, laman läpikäynyt nuori sukupolvi. Pääjohtajan puheet tuntuivat härskeiltä tilanteessa, jossa pankkikonttoreita oli suljettu pitkin syksyä ja työntekijät olivat joutuneet ahtaalle.
Nyt Voutilaisen sanat kuulostavat taas kovin tutuilta.
Elinkeinoelämällä on usein isompi vaikutus poliittiseen päätöksentekoon kuin tavallisilla kansalaisilla. Valtiovarainministeriönkään lausuntoja ei enää erota elinkeinoelämästä ja poliittisesta oikeistosta. Ministeriö esitti tuoreeltaan, sopivasti vaalien alla, että leikata pitäisi 6 miljardin edestä. On helppo esittää massiivisia leikkauslistoja, kun ei joudu itse kärsimään niistä omassa arjessaan. Julkisen sektorin säästöt kun iskevät pahimmin julkisia palveluita käyttäviin pienituloisiin.
Jokaisen päättäjän vastuulla on varmistaa, että kansalaisten vaikutusmahdollisuudet toteutuvat. Demokratia ei ole koskaan valmis, sitä pitää jatkuvasti kehittää. Äänestäminen on tärkeää, sillä monessa maassa sen eteen taistellaan edelleen. Äänestäminen on tärkeää myös siksi, että jos ei äänestä, joku muu päättää meidän puolestamme. Esimerkiksi elinkeinoelämän lobbaamaat poliitikot.
Äänestäminen ei kuitenkaan sulje pois sitä, että aina välillä on syytä nousta myös barrikadeille ja käyttää megafonia.
2 kommenttia
työAlepapäiväkoti
13.4.2015 15:38
Kiitos, että sinä jaksat! Itse arjen pyöritys ja muu vie voimat ja pelottaa miten vaaleissa käy jos ajattelee vain itseään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Bankster
25.4.2015 12:48
Öh, pankit olivat ja ovat edelleen liikeyrityksiä. Fakta on se, että pelkkää palkkatiliään (tai sossutiliään) pitävä asiakas on tappiollinen pankille. Eikai kauppaankaan haluta asiakkaita, jotka aiheuttavat myymälässä enemmän hävikkiä kuin tuloja kassalla? Tämä on itsestäänselvää.
Pankkien pelastamista en itsekään ymmärrä. Yrittämiseen sisältyy aina riski. Talletusturva kattaa asiakkaan varallisuuden, joten sitä kautta voidaan turvata asiakkaiden varat ja pankin voi antaa kaatua. Uusia tulijoita markkinalle on aina. Talletusturvan rajoitteen takia tosin kannattaa suuremmat summat hajauttaa ulkomaita myöten. Mutta sekin on tallettajan omaa riskinhallintaa, eikä siihen sinänsä valtiota tarvita.
Julkista sektori on myös syytä leikata. Se, että pienituloisimmat käyttävät palveluita eniten on nimenomaan ääni leikkauksille. Kai sentään maksavan osapuolen pitäisi jossain määrin voida vaikuttaa siihen, mihin ne ryöstetyt veroeurot menevät? Ei ilmaiset ja kattavat palvelut ole mikään elinehto, perusterveydenhuoltoa lukuunottamatta. Jos haluaa palveluita, on syytä priorisoida elämäänsä siten, että on niihin mahdollisuus.
Vastikkeettoman rahan ajan on loputtava. Ansiotuloverotus alas ja vastuu omasta elämästä takaisin yksilöille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin