JVG – ”Räppi on meidän ajan iskelmää”

City ja adidas Originals sukeltavat tässä Original Icons -juttusarjassa hip hopin ja urbaanin kulttuurin historiaan. Esiin nostetaan tärkeimmät tekijät eri alalajeista ja heidän kauttaan peilataan kulttuurimuodon matkaa pienten piirien alakulttuurista kansainväliseen valtavirtaan. Tässä jutussa tutustutaan viime vuosien suomalaisen hip hop -skenen suurimpaan nimeen, JVG:hen ja Jaren ja VilleGallen ajatuksiin suomalaisesta räppikentästä.

Aiheen parissa jatketaan keskiviikkona Vivas.fi:ssä ja perjantaina SpinFM:n suorassa lähetyksessä kello 16.30.

---

Räppäreillä pitää olla oma levy-yhtiö. Se on työkalu, jonka kautta pidetään päätösvalta omissa käsissä ja eurot omissa taskuissa. Ennen kaikkea se on väline, jonka avulla saadaan omat kaverit räppikartalle.

”Pitää perustaa levy-yhtiö, kun ei halua jakaa rahoja kenenkään tietämättömän ihmisen kanssa”, heittää hetki sitten oman PME Recordsin perustaneen JVG:n VilleGalle selitykseksi räppäreiden omille levy-yhtiöille.

”Ja räppäreillä on kaikista eniten kultaketjuja, niin jostain pitää saada ne rahat”, jatkaa JVG:n toinen osapuoli, yhtiökumppani Jare Brand.

”Onks räppäreillä edes muita enemmän levy-yhtiöitä? Ehkä on ne ainakin näkyvämpiä ja ne brändätään eri tavalla. Räppäreillä on levy-yhtiössä oma porukka. Jos Arttu Wiskarilla on levy-yhtiö, niin se ei ole yksi klikki, vaan artisteja sieltä täältä”, Jare jatkaa.

Original Icons -juttusarjan neljännessä osassa JVG:n parivaljakko pohtii omaa rooliaan suomalaisessa hip hop -kulttuurissa, räpin kaupallisuutta sekä oman levy-yhtiön tuomia haasteita.

JVG:n PME Recordsin tarina on vasta alussa. Jare ja VilleGalle hankkivat menestyksensä Monsp Recordsin riveissä kahdella ensimmäisellä levyllään Mustaa kultaa ja JVG.fi ja päättivät ottaa operaation itse haltuun homman kasvaessa tarpeeksi isoksi. Monsp tarjoaa artisteilleen kiinnostavan julkaisukanavan, mutta JVG:n suosion kohdalla se ei riittänyt. Muistoksi toimiston seinälle jätettiin Monspin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kultalevy.

VilleGalle: ”(Monspin pomo) Keijo Kiiskiselle pelkkää rakkautta. Meillä oli siellä hyvät kaksi vuotta, joista on hyötyä pidemmällä aikavälillä, varsinkin kun nyt on oma lafka. Monspilla se on paljon sitä, että tehdään itse kaikki. Me tehtiin levy valmiiksi asti ja vietiin se Keijolle, joka painoi sen ja laittoi jakeluun. Siinä oppi tosi paljon.”

Jare: ”Suomiräppi kasvaa. Kolme vuotta sitten räppärit oli lähinnä Monspilla tai pienillä lafkoilla. Nyt isommatkin lafkat haluaa laittaa isoja paukkuja räppäreiden taakse.”

Monella aloittavalla levy-yhtiöllä on vaikeuksia saada aikaiseksi iso hitti. PME Recordsin alkutaipeleen ongelmat ovat toisen suuntaisia. Sini Sabotagen levyn julkaisua jouduttiin siirtämään joulukuulle, kun artisti törmäsi luovaan lukkoon.

VG: ”Siirrettiin Sinin levy tarkoituksella joulumarkkinoille. Ei, vitsi vitsi. Sinillä kävi siten, miten ei kovin monelle artistille käy, että eka biisi oli niin vitun iso, että sä oot seuraavalla viikolla Idols-tuomarina ja lehdet kirjoittaa sun kynsilakoista. Siinä menee keskittyminen oleellisesta sivuun ja siihen se levy stoppas kaiken hössötyksen keskellä. Onneks se saatiin nyt valmiiksi. Se on vaikea ymmärtää, jos ei ole itse kokenut sitä, kun naama on yhtäkkiä joka paikassa esillä."

---

Lue: Sini Sabotage - mikään ei ole sattumaa

---

Isoista lafkoista Warner tukee PME Recordsia. Oma levy-yhtiö suojelee artistien itsenäisyyttä ja Warnerin kanssa tehtävässä yhteistyössä pääsee nauttimaan ison lafkan parhaista puolista. Siellä on mietitty esimerkiksi, miten tuotetta kannattaa myydä.

VG: ”Nyt, kun me on siirrytty tähän populaarikulttuuriin, niin me ollaan ymmärretty esimerkiksi se, miten singlejä kannattaa julkaista. Me ei olla Jaren kanssa tiedetty näistä hommista mitään. Meillä saattoi tulla kahden viikon välein sinkku ja nyt musapäällikkö opettaa meille, että tää homma ei mee näin, että ei voi olla kahta biisiä samaan aikaan radiossa. Nyt ollaan enemmän suunniteltu, miten tuleva levy voisi mennä ja mitä laitetaan ulos milloinkin. Meillä on Warnerilla tyyppejä, jotka huolehtii aikatauluista ja on helppoa, kun voi soittaa ja kysyä, että mites toi tai toi juttu.”

Vuodessa kaksi levyä ja 160 keikkaa

Uuden levyn marssijärjestys alkaa pikku hiljaa selkiytyä. Marraskuun lopussa julkaistaan juuri masteroitu ensimmäinen sinkku ja levy tulee alkuvuodesta.

J: ”Nyt on ollut enemmän aikaa duunata ja miettiä. Kahdella ekalla levyllä saatiin jalansijaa ja nyt on sellainen tilanne, että melkein kaikki tuottajat haluaa tehdä meille biisejä ja taustoja.”

VG: ”Tehtiin kaks ekaa levyä vuoden sisään. Älytön vauhti, kun siinä on vielä 160 keikkaa välissä. Nyt ollaan saatu aikaa miettiä uusia hyviä läppiä, ladattu akkuja ja heitetty vähemmän keikkaa. Meillä ei ole koskaan ollut näin paljon demoja valmiina. Meillä on hyvä porukka ympärillä ja vielä kaks kuukautta aikaa tehdä. Ihan sikasiistiä.”

JVG vuonna 2010 MoonTV:n haastattelussa.

J: ”Yks päivä katottiin meidän Provinssin veto vuodelta 2011. Meidän eka festarikeikka, täysi teltta ja meitsi ei ollut ikinä räpännyt. Ei se räppäämisen puolesta niin huikeata ollut, mutta meininki oli ihan himmeä. Saman tien käytiin ne 160 keikkaa, joten kyllä siinä ehti oppimaan.”

PME Recordsin tuottajaporras on sekoitus pitkän linjan osaamista ja nuorta lahjakkuutta. Tulevalle levylle haetaan ”uutta saundia”.

VG: ”Meillä on nuori kova tuottaja, 1992 syntynyt MDS, joka jo nyt käy maailmalla lentelemässä ja tekemässä musahommia. Me ollaan vitun onnekkaita, että me ollaan saatu tollainen jätkä meidän pajalle pyörimään. DJPP on meidän vastaava tuottaja, varmaan tiedätte skootterimiehen.”

DJPP:n ja MDS:n luomassa "uudessa saundissa" nostetaan tempoa ja siirrytään sample-pohjaisesta hip hopista kohti valtavirran elektronista musiikkia.

Uutta saundia?

VG: ”Konemusiikki tulee vahvasti ja se tulee myös räppiin. Harvemmin enää tuottajat edes sämplää. Siellä kaiken maailman teknotuottajat painaa synia ja joku iskee rummut päälle ja se on räppiä.”

Monella vanhan koulun räppidiggarilla nousee karvat pystyyn, kun puheeksi tulee teknobiitit. Elektroninen musiikki on kuitenkin vahvassa kansainvälisessä nousussa ja räppi on aina heijastanut ja hyödyntänyt muuta pinnalla olevaa musiikkia.

VG: ”Ruudolf sanoi mulle joskus, että JVG:llä ei ole mitään rajoja. Me voidaan tehdä teknobiisi, reggaebiisi tai räppibiisi, eikä kukaan tuu sanomaan, että mitä vittua te teette. Jos Ruudolf tekis teknobiisin, niin jengi olis, että mitä helvettiä. Se on meidän onni, että saadaan kokeilla kaikenlaista.”

J: ”Kaikenlaiset biisit pystyy tekemään hyvällä maulla ja hyvin. Meidän oma juttu on ollut enemmän se meininki. Vaikka on erilaisia biisejä, niin hauskanpito paistaa läpi.”

VG: ”Pyhimys, joka on meidän toinen iso mentori, sanoi, että hänellä on kuva, että me ollaan kaksi hymyilevää tyyppiä, jotka tekee täysillä ja meistä tulee jengille aina hyvä fiilis. Sitä me yritetäänkin, välittää positiivista energiaa ja hauskanpitoa.”

JVG:n musiikki nimettiin lätkäräpiksi, kun parivaljakko valloitti Suomen lätkähuumaisen kansan moderneilla kannatuslauluillaan. HIFK:n SM-liigamestaruus ja Suomen maailmanmestaruus tarjosivat lätkäläppää viljeleville stadilaisräppäreille markkinaraon. Jätkien mukaan kyse oli elämäntavasta, ei tietoisesta rahastamisesta.

J: ”Kaveriporukasta lähes kaikki on ollut urheilijoita jollain tasolla ja me tehtiin niille biisi. Suomi on kiekkokansaa ja siitä se lähti. Ei sitä tietoisesti tehty ison yleisön takia.”

VG: ”Kun on urheillut koko elämänsä ja puhunut sitä koppikieltä, niin riimitkin lähtee sellaiseen.”

Lätkähuuma laantui, mutta JVG jäi. Toisen levyn ensimmäinen sinkku Karjala takaisin pysyi listaykkösenä 12 viikkoa. Edellisen sinkun, Kran Turismon, kaksikko julkaisi puolitoista vuotta sitten, mutta keikkaa riittää edelleen. JVG on vetänyt suosionsa vanavedessä vanhoja esikuviaan suuremman yleisön tietoisuuteen.

J: ”Levyllä oli Heikki Kuulaa ja Pyhimystä ja se on ollut monelle ensimmäistä suomiräppiä. Sen kautta kuuntelijat ovat löytäneet rapin ja voineet sitten sanoa, että tää Heikki Kuula on enemmän mun kamaa.”

Suomalaisen räpin kasvusta kertoo paljon se, että tiukoista kuppikunnista ja kyräilystä on päästy eteenpäin. Nykyisin ymmärretään, että toisen menestys ei ole omasta pois. Päinvastoin. JVG on tarjonnut esimerkiksi monelle Monspin artistille väylän isompien kuulijajoukkojen korviin. Kateudesta ei ainakaan JVG:n jätkien mukaan ole tietoakaan.

VG: ”Ne on saanut uusia kuuntelijoita. Ruudolfin ja Karri Koiran hommakin lähti taivaisiin, kun ne lähti meidän kanssa kiertueelle. En sano, että se on pelkästään meistä kiinni, mutta sai ne siinä näkyvyyttä. Kaikki on suhtautunut tosi positiivisesti. Tuskin kukaan olisi uskonut, että Monspin seinälle ripustetaan kultalevyä.”

VG: ”Yhelle heitterille, joka on nykyisin meidän hyvä frendi, on pakko sanoa terveiset. Steen1 sanoi joskus, että JVG jää yhden hitin ihmeeksi. Terveisiä vaan Kalelle, mä en tiiä missä sä oot nykyään tai teetkö edes musaa enää, mutta me ollaan täällä. Started from the bottom now we here!”

JVG tulee tekemään yhteistyötä jatkossakin moneen suuntaan, levy-yhtiöistä riippumatta. Yksi haave JVG:n jätkille olisi houkutella eri suuntiin lähteneet kaverit oman levy-yhtiön piiriin. Kuppikuntaisuuden puuttumista kuvaa hyvin se, että VilleGalle kävi juuri vierailemassa Rähinä Recordsin Uniikin levyllä. Yhteistyö ei kuitenkaan estä rehtiä kilpailua.

VG: ”Me ollaan molemmat Jaren kanssa oltu urheilijoita ja se on ollut ihan selvää, että pyritään olemaan parhaita. Heitän kyllä propsit, jos joku tekee hyvän biisin, mutta kyllä se myös inspiroi mua tekemään paremman.”

J: ”Vuorovedoin kiritetään ton kaiman (Jare Tiihonen aka Cheek) kanssa. Totta kai sitä ajattelee, että hitto tolla on haippia. Sit sitä puskee, että saa oman haipin samalle tasolle ja taas ohi. Cheek on vetänyt vuoden kelkkaa yksin. Välillä siihen tulee joku toinen kirittämään ja toinen voi ottaa sit vähän helppoo.”

Kuinka monta räppäriä myyntilistoille mahtuu kerralla? Jos Yhdysvaltojen listoja voi pitää vertailukohteena, niin aika monta. Jenkeissä hip hopin nousu nähtiin Suomea aiemmin, mutta siellä se vakiinnutti paikkansa osana valtavirtaa ja räppärit miehittävät myyntilistat edelleen.

VG: ” Mulla on koko ajan sellainen fiilis, että joka päivä mennään eteenpäin. Meitäkin aletaan pitämään niin sanotusti muusikkoina ja räpistä tulee populaaria musaa. Voi olla, että Top10:ssä on viisi suomiräppibiisiä.”

Moni hip hopin parissa kasvanut nuori kuvittelee sen olevan ohimenevä kehitysvaihe. Että sitten kun aikuistut, unohdat tuon lapsellisen musiikin ja alat kuuntelemaan iskelmää. Kyseessä on harha, joka perustuu koko kulttuurin nuoreen ikään. Parinkymmenen vuoden sisällä eläköityvät ensimmäiset räppivanhukset.

J: ”Kun me ollaan oltu skidejä, niin sinne on mahtunut Sillanpäätä ja muita saman genren tyyppejä paljon yhtä aikaa. Ehkä nyt, kun lapset kasvaa nuoresta asti suomiräpille, niin se on niiden juttu myös vanhempana. Räppi on meidän ajan iskelmää.”