Unohda jo Marimekot ja Minna Parikat. Suomen seuraava designvaltti on Coston värikästupsuinen hattu. Niitä keikkuu niin julkkisten kuin tavallisten tallaajien päissä jo 20 eri maassa. Eivätkä perustajakundit näe menestykselleen loppua, ainakaan ennen kuin Costo on valloittanut muutkin maat.
On syksy vuonna 2006. Neljä kahdenkympin paremmalla puolella olevaa kundia istuu krapulasunnuntaita helsinkiläisessä Ysibaarissa ja puhuu päällekkäin. Veljekset Anders ja Hannes Bengs, Lauri Köngäs-Eskandari sekä Ville Kuivalainen ovat olleet ystäviä jo vuosikaudet, ja samaisessa baarissakin on istuttu kerta jos toinen. Voisi siis luulla, että kyseessä on peruspäivä. Niin ei kuitenkaan ole. Tänään he ovat päättäneet, että he perustavat oman firman.
Vaatesuunnittelijaopiskelija, muotoilija, vaatturi ja merkonomi laittavat jokainen likoon seitsemänsataa euroa. Yrityksenperustamispapereille läikkyy kahvit, mutta se ei haittaa. Niihin voi edelleen ruksata toimenkuvaksi kaiken huonekalujen muotoilusta sisustussuunnitteluun. Tuote aiotaan keksiä myöhemmin. Tärkeintä on, että nyt pistetään oma firma pystyyn, sillä kundit haluavat vihdoin työllistää itse itsensä.
Firman nimeksi tulee Costo. Logo suunnitellaan vasta pari kuukautta myöhemmin. Tarkalleen ottaen tuoreen firman pikkujoulujen jatkoilla, joita vietetään turkulaisen poliisiaseman putkassa.
Kaikki tahtoo Coston
On syyskuu 2011, lähes päivälleen viisi vuotta Coston perustamisesta. Kampin kauppakeskuksessa Coston hattuja voi bongata ainakin kolmesta liikkeestä, joissa niitä myydään tuhansittain vuodessa. Ohitseni kulkee nelikymppinen pukumies päässään tuttu hattu turkoosilla tupsulla. Yhdessä kaupassa kaksi teinityttöä mallailee hihkuen kuudenkympin hattuja toistensa päähän.
Muutaman korttelin päässä Fredrikinkadulla, Coston toimistolla, Hannes Bengs naputtelee Macbookiaan.
"Olen kuullut tytöistä, jotka ostivat hatun puoliksi", hän naurahtaa.
Hanneksen pikkuveli Anders liittyy seuraan ja kertoo tämän syyskuun olleen paras kuukausi Costolle ikinä, vaikka on vasta kuun puoliväli. Ensi vuoden liikevaihto lähentelee puolta miljoonaa. Ja se on kaksinkertaistunut vuositasolla. Menestyksen puolesta puhuu myös se, että hattuja myydään jo 20 eri maassa. Niitä myös valmistetaan Viron tehtailla kuukaudessa enemmän kuin päähineitä Puolustusvoimille, Marimekolle ja ruotsalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten ylioppilaslakkien valmistajille.
"Moni tuntuu kiinnostuvan meistä. Emme ole parien messujen lisäksi tehneet markkinointia muutamaa sporamainosta ja tiedotetta lukuun ottamatta, mutta saamme viikoittain yhteydenottoja ympäri maailmaa", Anders kertoo ja näyttää olevan pyörällä päästään.
Jotta ymmärtäisimme, miten kundit ovat päätyneet turkulaisesta putkasta Helsingin keskustaan sadan neliön toimistotiloihin pyörittämään menestynyttä bisnestä hatuilla, on pakko palata vielä hetkeksi Ysibaariin ja sen jälkeisiin päiviin.
"Ihmettelen vain, miten Helsinki voi tuulettaa designpääkaupunkina, kun täällä ei tueta suomalaisia muotoilijoita."
Niinä päivinä Hannes mietti päänsä puhki, mitä heidän firmansa voisi valmistaa, jotta kundit voisivat saada siitä elantonsa. Mielessä pyörivät nahkaiset rannekorut, mutta päätettiin aloittaa hatuista, koska niistä oli olemassa jo valmiit mallit, jotka Anders oli tehnyt vaatesuunnitteluopinnoissaan Turun Sydväst Yrkeshögskolanissa. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että uutta tavaraa oli maailmassa tarpeeksi, joten tuotteen tulisi olla ekologinen. Hatut sopivat tähänkin ajatukseen loistavasti, koska niitä pystyi valmistamaan helposti A3-kokoisesta kangasmallitilkusta, joita Hannes sai ilmaiseksi mukaansa työpaikaltaan sisustusliikkeestä.
"Kukaan meistä ei tiennyt yrityksen perustamisesta mitään, mutta päätimme ottaa riskin ja mennä vaikka perse edellä puuhun", Lauri kuvailee.
Jotenkin kaikki alkoi kuitenkin loksahdella paikoilleen. KoneHelsinki ilmoitti myyvänsä ompelukoneensa pilkkahintaan. Ne siis ostettiin ja roudattiin kaverin talon hiilikellariin Töölössä, jossa tupsukone tehtailtiin porakoneesta. Päivisin jokainen kävi leipätyössä, mutta illat istuttiin 30 neliön kellarissa, vedettiin kessua, kahvia, ommeltiin ja mietittiin, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.
Ensimmäinen kymmenen hatun erä valmistui parissa viikossa, ja tuttu lupasi ottaa ne myyntiin Bulevardilla sijaitsevaan vaateliikkeeseensä.
"Se taisi jeesata frendejä säälistä. Menimme liikkeeseen ja aloimme riidellä keskenämme hattujen hinnasta. Ei me oltu tajuttu sitäkään miettiä etukäteen", Hannes nauraa.
Seuraavaa erää tarjottiin Kampin street wear -liike Galleryyn.
"Ne ihmetteli, että kuka muka maksaisi hatusta lähemmäs sata euroa. Lupasivat kuitenkin testata", Anders kertaa.
Pari viikkoa myöhemmin hatut oli myyty loppuun.
Kun tupsut alkoivat näkyä Helsingin katukuvassa, kundit tajusivat, että nyt on valoa tunnelin päässä. Ja kun valoa alkoi tulla tunneliin jo yli häikäisevyysasteen, siirtyi tuotanto ensin Jyväskylään ja myöhemmin Viroon. Samaan aikaan helsinkiläisen sisustusliikkeen jämäkankaat vaihtuivat eurooppalaisiin ylijäämäkankaisiin. Nykyään suurin osa kankaista on tanskalaisen sisustuskangasvalmistaja Kvadratin jäämistöstä, mutta Costo on aloittanut yhteistyön myös italialaisen Crespi1979 kanssa, joka valmistaa kankaita huippumerkeille, kuten Armanille.
"Emme halua tinkiä laadusta. Ylijäämäkankaat mahdollistavat myös uniikit hatut", Lauri kertoo.
Julkisuus ei kiinnosta
Coston menestyksen myötä myös pojat hattujen takana ovat alkaneet kiinnostaa ihmisiä. Mutta toisin kuin Minna Parikan, Tiia Vanhatapion tai Suhosten siskokset, ei Coston poikia pysty bongaamaan lehdistä. Kundit haluavat että Costo näkyy vain brändinä. Siksi he eivät suostuneet tähänkään juttuun omilla kuvillaan.
"Me ei tehdä tätä oman egon pönkittämisen takia, vaan halutaan, että tuote puhuu puolestaan", Anders perustelee.
"Kyllä meille alkuaikoina sateli jonkun verran kutsuja, mutta kun ei menty, niin eipä ole enää näkynyt", Hannes heittää.
"Koulussa aina toitotettiin, kuinka tärkeää on kohderyhmän päättäminen. Me emme usko siihen."
Se ei taida kundeja juuri liikuttaa, kun yrityksen liikevaihto tuplaantuu ilmankin julkisuutta vuosittain. Sitä paitsi julkkispiireissä Costo on kuumaa kamaa. Tunnetuimpiin suomalaisiin tuulettajiin kuuluu Duudsoneiden Jukka Hilden ja beatbox-artisti Felix Zenger, tupsuja on nähty myös Jack Assin poikien sekä jenkkiräppäri Kool Keithin päässä.
"Nykyään moni bändi ottaa meihin itse yhteyttä ja haluaa tuotteen itselleen", Anders kertoo.
Niin, tai vaikka Saksan Intersport. Tai Pariisin Lafayette-tavaratalo. Viimeisempänä Helsingin yliopisto, jolle Costo on täksi syksyksi suunnitellut hatun, jossa jokainen tiedekunta saa tietenkin oman tupsunsa. Huvittavaa on myös huomata, että Burberryn naisten 2012 kevätmalliston hatut ovat kuin suora kopio Coston hatuista. Liekö sattumaa?
Muotoilu tarvitsee tukea
Tuntuu uskomattomalta, että neljä, tai sittemmin kolme kundia (Ville osti itsensä ulos vuonna 2008), on päässyt tähän täysin ilman markkinointikoneistoa. Tai senttiäkään lainaa. Sillä Costo on todella kasvanut vain siitä kolmesta tonnista, jonka pojat pistivät aluksi likoon. Minkä he itse uskovat olevan menestyksensä salaisuus?
"Tuote on rakentunut meidän persoonista ilman rahan kiiltoa silmissä. Sitä paitsi, kun ollaan itse joka askeleessa mukana laskutuksesta mallien piirtoon, homma on myös koko ajan pysynyt meidän kontrollissa", Lauri sanoo.
"Koulussa aina toitotettiin, kuinka tärkeää on kohderyhmän päättäminen. Me emme usko siihen, vaan teemme tuotteitamme kaikille, ja siksi myös kaikki ostavat niitä", Anders perustelee.
"Edustamme laatua, kestävää kehitystä, tyyliä, ajatonta muotoilua ja kotimaisuutta. Kun nämä pystyy pitämään yhdessä paketissa, uskon sen olevan tulevaisuudessakin hyvä juttu", Hannes kiteyttää.
Hanneksen, Andersin ja Laurin mielestä moni muukin suomalainen muotoilualan yritys voisi menestyä ulkomailla, jos vientiä vain tuettaisiin paremmin.
"Kaikki rahat tungetaan johonkin tietotekniikkaan. Suomessa on muutakin", Anders kiivastuu.
Viime vuonna Costo oli tietääkseen ainut suomalainen näytteilleasettaja Bread and Butter -messuilla Berliinissä, Euroopan suurimmilla vaatetusalan messuilla. Muista pohjoismaista oli mukana yli 20 merkkiä. Tähän mennessä Costo on maksanut kaikki messumatkansa omasta pussista. Anders ei saanut edes 1500 euron apurahaa Shanghain maailmannäyttelyn lentoihin ja majoitukseen, vaikka Coston tuotteet olivat Suomen standillä esillä.
"Olemme saaneet lähes kaikki ulkomaiset asiakkaat messuilta. Ihmettelen vain, miten Helsinki voi liputtaa vuoden 2012 designpääkaupunkina, kun täällä ei tueta pieniä muotoilualan yrittäjiä juuri lainkaan", hän jatkaa.
Suomen ankeat olosuhteet ovat kuitenkin vain pistäneet Costolle lisää tuulta myllyyn. Nykyään hattumalleja on jo 24, ja lisää kehitellään jatkuvasti. Erikoiset materiaalit kiehtovat kundeja, ja hattuja tehdään muun muassa poron- ja kalannahasta. Tänä talvena lanseerataan myös Coston commandovillapipoyhdistelmä. Eivätkä ideat tähän lopu.
"Olemme valmiita toteuttamaan lähes mitä vain. Nytkin meiltä tilasi yksi sulhanen hatun pukuunsa" Lauri kertoo.
Hattutulevaisuus näyttää orastelevasta lamasta huolimatta siis edelleen hyvin valoisalta?
"Kyllä vain. Me emme aio lopettaa ennen kuin Costo tunnetaan maailmanlaajuisesti, eikä vain tupsuista vaan myös ajatuksesta brändin takana. Haluamme näyttää, ettei menestykseen tarvita suuria lainoja, tarkoin mietittyä kohderyhmää tai huippumarkkinointia", Hannes sanoo.
Mutta yksi asia on hassua. Turussa Costo ei ole edelleenkään kunnolla breikannut.
"Mahtaisikohan se johtua siitä, että maalattiin silloin pikkujouluiltana Coston logo nuuskalla sinne putkan seinään. Pikkujouluja ei ole muuten sen jälkeen pidetty", Hannes naurahtaa.
Ehkä kannattaisi, jos kännisestä suunsoitosta huolimatta jälkiseuraukset ovat näin tuottoisia.
