runo majakasta

Majakan valo on himmeä.

Rakkauen tunne on ...
se raastaa joka kerta
kun majakan valo siihen osuu.

tuo kaikki kajastus
oli sitä mitä tarvitsin se oli lämpö voima
suoja pahan elämän.

kaiken menetin
kun vaadin
raastoin voimaasi
vein..

en käsitänyt
kaikkea suojaa
mitä milulle teit.
halusit suojella
meitä

tajusin sen
mutta meri myrskysi
se vaatii olee rehelinen
vaikka majakan valon
voima himmeni.

sen kaikken turvan sinulta
sain
mitä minä tarvisssin
kannoit turvaan poukamaan.

olet rauha .
olit kuin tyyni meri
jossa lauluasi kuuntelin.

nuhkadin.

heräsin kylmyyteen
jossa on pimeää
jossa soi majakan valon sinfonia

se molli kaikuu
et tullut majakalleni enään

särkyneet on
sillat

korjata ehkä pitäisi
mut järki sanoo
ei.

olit syli turvalinen
luotit etten
lähde
minun oli pakko

sävel molli
soi
majakka väsyy loistaa valoaan

halusit sulkea silmäsi
majakalta
jotta valo ei toisi
sieluusi kaipausta

jotta ikävä ei
ottaisi sua valtaan

taistelit itsesi kanssa
huomaamastta tuskasta
jonka teki lähestölle.

kuinka mailmamme
täytyy kylmyydellä
loiste himenee
ja
sielus haavan kannan
se soi mollia elämän.

nallis 2009