Rahapelimonopolit - suomalainen voittaa aina?

Kaikki varmaan ovat kuulleet valtion rahapeliyhtiöiden lentävät lauseet: "suomalainen voittaa aina" ja "RAY - hyvän tahdon pelejä". Molemmat lauseet luovat mielikuvan, että monopoli on paras mahdollinen tapa järjestää rahapelejä Suomessa. Koska Veikkauksen tuotoilla rahoitetaan suomalaista urheilua, tiedettä, taidetta ja nuorisotyötä, on ihan perusteltua todeta, että "suomalainen voittaa aina". Halutessaan suomalainen voisi kuitenkin voittaa vieläkin enemmän, nimittäin lisenssijärjestelmällä, joka on jo käytössä monessa Euroopan maassa.

Lisenssijärjestelmällä Suomi saisi enemmän?

Lisenssijärjestelmässä valtio kerryttäisi rahapelituottojen lisäksi varallisuuttaan myymällä toimilupia muille rahapeliyhtiöille. Valtion yhtiöiden tuotot tuskin laskisivat kilpailun myötä kovinkaan paljon, sillä suurin osa yhtiöiden tuloista muodostuu mm. loton, kenon ja raha-automaattien kaltaisista peleistä. Tällaisten pelien kanssa lähinnä Internetissä toimivat yritykset tuskin kilpailisivat. Lisenssitulojen lisäksi järjestelmä mahdollistaisi sponsoritulojen hyödyntämisen nykyistä tehokkaammin. Tosiasia nimittäin on, että jos suomalaiset urheiljat voisivat vapaasti päättää omista sponsoreistaan, ei tarvetta veikkausvaroille olisi niin paljon. Tällä hetkellä mm. veikkausliigan joukkueet jäävät eriarvoiseen asemaan, kun joukkueet eivät saa hyödyntää sponsorituloja vapaasti. Tämän voi jokainen todeta mm. katsomalla eurooppalaisten jalkapallojoukkueiden sponsoreita, jotka usein ovat nimenomaan rahapeliyhtiöitä. Monopolia höllentämällä veikkausvaroja jäisi enemmän perustason urheilun tukemiseen, kun huippu-urheilijat saisivat sponsorirahoitusta muilta rahapeliyhtiöiltä. Myös nuorisotyölle, tieteelle yms. jäisi enemmän. Lisenssijärjestelmässä suomalainen voittaisi edelleen, mutta luultavasti nykyistä enemmän.

Toimilupajärjestelmän tuomat hyödyt onkin tunnustettu viime vuosina mm. Tanskassa ja Virossa, joissa monopolista on päätetty luopua. Kun uutta arpajaislakia meillä Suomessa valmisteltiin, ei lisenssijärjestelmän etuja kuitenkaan haluttu edes selvittää. Monopolihurmoksessa valmistelun lopputuloksena syntyi entistäkin tiukempi laki, jota voinee kutsua jopa 2010-luvun uudeksi kieltolaiksi. Laki kieltää rahapeliyhtiöiden mainonnan Suomessa jopa niin tiukasti, että suomalaisia pokerialan lehtiä joutui lopettamaan toimintansa. Mielenkiintoista tosin on se, että kyseiset
lehdet voivat edelleen Suomessa ilmestyä, kunhan ne tuodaan Suomeen ulkomailta.

Monopolilla ei vaikuteta peliongelmaisiin

Laki siis valuttaa rahaa Suomesta ulkomaille, mutta miksi? Virallinen vastaus lienee se, että rahapelimonopolilla ja tiukalla arpajaislailla voidaan hillitä ongelmapelaamista ja siihen liittyviä haittoja. Mutta onko tavoitteeseen päästy? Jos avaa silmät ja katsoo tilastoja, niin eipä oikeastaan. Peliongelmaisia on Suomessa tilastointitavasta riippuen noin 2-5 %, mikä on suunnilleen saman verran kuin muissa pohjoismaissa, mutta jopa hieman enemmän kuin lisenssijärjestelmään kuuluvissa maissa. Mistä tämä kertoo? Joku voisi väittää, että se kertoo nimenomaan monopolijärjestelmän tarpeellisuudesta, sillä ongelmat näyttävät Suomessa olevan todelliset. Joku toinen taas voisi väittää, korrelaatioon perustuen, että nimenomaan lisenssijärjestelmä on vastaus peliongelmien hillitsemiseen. Itse en kuitenkaan usko kumpaankaan teoriaan, vaan väitän, että peliongelmia voidaan hillitä vain rajoittamalla palveluiden saatavuutta ja näkyvyyttä. Eikä siihen voida vaikuttaa monopolilla, vaan ainoastaan lainsäädännöllä, joka puolestaan on kaikille yhteinen. Myös kilpailullisilla markkinoilla.

Kun katsoo ympärilleen, voi todeta, että monopoli ei ole Suomessa rajoittanut palveluiden tarjontaa tai näkyvyyttä. Tällä hetkellä "hyvän tahdon pelejä" mainostetaan kaikkialla ja lähikaupat pullottavat erilaisia raha-automaatteja. 80% RAY:n liikevaihdosta tulee raha-automaateista, jotka ovat myös kaikkein eniten riippuvuutta aiheuttava pelimuoto. Kun suurin osa pelaajista on lisäksi vähätuloisia, voidaan jopa puhua regressiivisestä verotusmuodosta. Päättäjät usein kuitenkin hyökkäävät mieluummin esimerkiksi pokerin kimppuun, eivätkä puhu raha-automaattien haitoista. Ehkä he eivät ymmärrä, että näissä pelimuodoissa on todella suuri ero. Pokeria voi jopa pelata EV+ pelinä, mutta raha-automaatteja ei koskaan. Euroopassa matkustelleena voi myös todeta, että muualla rahapelien tarjonta ei ole yhtä massiivista, eikä monessa maassa esimerkiksi jalkapallon pääsarjan nimi taida tulla rahapeliyhtiöltä? Niinpä. Onkin vaikea allekirjoittaa perustelua, että rahapelimonopolilla hillitään Suomessa peliongelmia, kun palveluiden tarjonta ja mainostaminen on niin laajaa.

Olisikin rehellistä myöntää, että valtion rahapeliyhtiöiden tarkoitus on vain kerätä varoja, joilla rahoitetaan yleishyödyllisiä asioita. Lisenssijärjestelmässä yleishyödyllisiä asioita voitaisiin kuitenkin oletettavasti rahoittaa nykyistä paremmin, minkä vuoksi sen hyödyt tulisi selvittää. Sillä kuten usein, niin myös tässäkin tapauksessa, parhaaseen lopputulokseen päästään antamalla ihmisille ja yrityksille lisää vapauksia, sen sijaan, että niiden toimintaa rajoitetaan entisestään.

Elias Erämaja - Jotain ihan uutta!
http://www.eliaseramaja.fi