Onko se näin vaikeeta löytää jonkun sokeena?

Alkaa jo potuttaa vähän... tuolla ulkona kun käy, niin löytyy kahdenlaisia ihmistyyppejä. Yks on sellainen joka katssoo pitkään vierestä että tuohan on sokee, ja sit löytyy niitä jotka eivät välitä ... mutta jos yrittää hakee jonkun ihmisen vierelleen ihan tositarkoituksella, niin miten sen sitten voi järkevällä tavalla saada sanotuksi toiselle?! Suurin osa varmaan miettii että miten tuo nyt voi edes tietää minkä näköinen mä oon, mut siinähän se koko homman juju on... sitä oppii tuntemaan ihmisiä ihan eri tavalla kun ennenvanhaan kun vielä näki.
Tuntuu vaan niin tylsältä kun tietää että oli niin paljon annettavaa, mutta kuka nyt jotain sellaista uskoo? No erittäin harva kyllä... esim minä olen ihan täysin omatoiminen kaveri, asun yksin ja pärjään ihan hyvin tälläkin tavalla... mut olishan se hienoo jos löytäis jonkun kenen kanssa saisi viettää arjen kotoisat hetket jonkun ka, ja laittaa yhdessä rokaa, katsoa telkkarii iltaisin ja ihan juttelukaverina myös.
Onhan mulla tietyt kriteerit naisen ulkonäössä myös, mut ne on kuitenki sivuseikka kun ensin pitää oppia tuntemaan toista oikeesti, eikä vaan ihan pinnallisesti... mut tää ei vaikuta menevän ihmisten kaaliin. Kyllä mä saan usein kuulla miten hienoa se on huomata että sokeanakin voi olla niin kuin kaikki muutkin ulkona, mutta mitäh?! Miks ei muka vois?
No monihan ihmettelee sitä kun karaokessa esimerkiksi pytyy laulaa ihan niin kuin teksti menee ruudulla, mutta jos tuntee biisin ja ymmärtää mitä se teksti tarkoittaa siinä, niin se on aika helppoa sisäistää sen sitten... täytyyhän sitä tunteella laulaakin! Höh... mut mikä siinä sit niin kummallista on?
Nyt sit nukkumaan, ja toivottavasti on uudet ajatukset huomenna sit kun herää.... öitä!