Seko lauantai...

Oli ihan sairaan oto päivä eilen... kun nyt vihdoin viimein sain postissa mun iphonen mitä ostin huudosta, niin kävin sit samantien vaihtamassa simkortin sellaiseen mikrosimiin mitä tarvitaan, mut monien kiroilujen jälkeen en saanut sitä kuitenkaan toimimaan. Puhelin piti olla lukitsematon silloin kun ostin sen, mutta näin ei tainnut kuitenkaan olla...
Eilen kuitenkin mun tietokonenörtti-setä tuli mun luo käymään niin kuin oli luvannu, ja yritettiin sitä sun tätä sitten, mut ei mitään... lähdettiin sitten käymään Applen liikkeessä, missä ne totes että puhelin on simlukittu...
siitä mentiin sitten soneran liikkeeseen, ja näissäkin paikoissa joutuu jonottaan ihan pirusti. Mut siinä sitten selvisi että vaikka puhelimen myyjä oli maksanut sen kytkyn kokonaisuudessaan, niin se on kuitenkin lukittuna sen koko ajan mille kytkykauppa on tehty. No voihan sentään... yritin sitten avata uuden liittymän soneralla, mutta kas kun ne halus multa 340 egee et ne avais mulle sellaisen. Mistä hemmetistä mä sellaiset rahat sitten revin kun muutenki joutuu työkyvyttömyyseläkkeellä elämään, ja nyttenki on aika paha paikka kun ostin sen puhelimen sit, niin ei oo oikein rahaa sit millä eläis loppukuukauden.
Annettiin sitten se homma olla, ja mentiin elisa shopitiin että ne saisi vaihtaa vanhan simkortin taas käyttöön... ja siellä se myyjä oli oikein mukava sitten ja sanoi jopa tekevän sen maksutta nyt kun näin oli käynyt. Sain uuden kortin vanhaan puhelimeen, mutta hän ei saanut sitä kaupassa löytämään verkkoa, ja sanoi että siinä voi mennä hetki. Mu sanoi myös että on mahdollista tällaisissa tapauksissa että tarvii ottaa yhteyttä johonki sen firman piilopaikkoihin selvittämään sitä jos ei lähde käyntiin, mutta se paikka ei ole auki lauantaisin. No voi höh... näin siinä sitten kävi.
Jouduin lähtemään kotiin sitten ilman puhelinta, ja näin on tilanne vieläkin... arvatkaass vaan että onko orpo olo ilman puhelinta?! No kyyyl!!!
Ei voinu muuta sitten illalla kuin lähteä karaokebaariin erottajalla... mutta se oli kuitenkin todella mukava käynti, kun oli pari söpöö gimmaa todella söpöillä äänillä kun laulo ihan sikahyvin! Taisin jopa hieman rakastua... voi nami! ;)
Ja siinäkin oli mahtava fiilis kun lauloin mun viimeisen biisin ennen kuin mä lähdin, niin koko helwatun ravintola, mikä oli täynnä ihmisiä lauloi siinä mukana!!! Jeesuskristus sentään että oli hieno fiilis siinä!!! :DDD hih...
Nyt sit vietän sunnuntaita täs koneen edessä kun ei ole mitään muutakaan kontaktivälinettä käytössä kuin sähköposti ja internet... murr!

Kirjoitettaessa soi mandoliinimies