Frakmenttei sunnuntaist

Urospualiset katsojat on kuulemma äänestäny et valkokankaa kaikist seksikäs misu nykysemmi on toi Scarlett Johansson. Luin tän jostai lehest mitä selasin. Mua huvitti ku aina ku mä nään sen donna kankaal ni joka kerta mä miätin automaagisesti et montaks desii silikonii sillon isketty niihi huulii – mut se on kai sit seksikäst ku ne töröttää koko aika niiku se ois just ottaas suihi. Seksikkyys ja kauneus on iha eri asiat.

Kävin aamul lenkil ja poimin taskut täytee hevoskastanja siämenii. Niit on kiva pyärittää käpäläs ku kävelee, ne tuntuu hyvälle ku ne on tuareit, pehmeit ja silkosii – eikä mikää oo nii sileetä ku se ku kaks siäment on kasvanu samas pallos vastakkais ja silittäny toisesa, kasvanu littaa sivust. Ne käy mulle kosketusterapialelust.

Tänään puhkesi kukkaan lentävien lehtien syksy. Mä en muista kuka se runolija oli ku kirjotti näi mut must on näyttäny sille ku oon kattonu nyt iipee mite jalavallehdet lentää mun ikkuna ohi. Kaikist kaunis osa syksyy on iha koht ohi ja noi lehdet on maas ja sit on taas harmaata seuraavat seittemä kuukautta tai noi. Vittu ku masentava ajatus.

Kirjoitettaessa soi Dulce Pontes: Que Amor Não Me Engana