Ressii

Mua väsyttää, nuiluttaa ja turhauttaa. Mikä vittu siin on et ku osaa jotai vähä ni aina pitäs osaa enempi? Niiku et jos meet elämäs eka paremma kameras kans valokuvauskurssille ni heti pyydetää kuvaa isompomo 50-vuatissyndeil tai jos alkaa harrastaa posliinimmaalaust ni ootetaa et vittu samantiä vääntäsee jotai sataosase juhlaserviisi serku häälahjaks. Tj, kylästiät.

Mä alotin opiskelee runsas kuukaus sitte ja nyt mä huamaan et mult edellytetää sellasii tehtävii mist mä ehkä (ehkä!) selviin ens vuanna tähä aikaa. Tarkotus ois valmistuu kevääl 2010. Eiks vois saa hetke rauhas oppii enne ku on pakko alkaa mokaa ku ei vaa voi viä osaa? Mä oon sanonu useempaa kertaa äänee etten osaa ku mun pomo on puhunu näist jutust ja se ehkä viä tajuuki ainaski jollai tasol mut näemmä johtokunta ei kerrassaa kässää ja ne änkee väkisi mua tekee yli osaamise. Vittu tää on nii pimee tilanne.

Miks mä en saa tehä rauhas mun omii vanhoi töit. Mä hain opiskelee siks et mun ois helpompi selvii arjesta enkä siks et saisin taas uusii hommii mist taaskaa en selvii. Tää on niiku joku vittumane kiärre.

Ku joskus joku ottas sylii ja sanos et hei piiklis, ei sun tarvi pärjää. Paa silmät kii vähäks aikaa ja mä hualehdin kaikest.

Kirjoitettaessa soi The Rembrants: I'll Be There For You