Streng

Lehteviä puita ja perennoita,
köynnöksiä, hedelmiä, vaalenneita luita.
Kasveja, jotka päivällä katsovat lempeällä silmällä
ja yöllä laulavat valittavan laulun.
Kasveja, joita katsoessa tuntee vuosia nuorentuvansa
ja kasveja joiden lakastuessa syvenevät kasvojen uurteet.

Saniaispuita ja sammakoita,
peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

Mä voin sanoo et mun niskakarvat nous pystyy iha silkast kammotuksest ku eka kerra kuulin et Pekka Strengi jälkeejjääneist nauhost tehdää uus levy. Kesämaa on aina ollu mulle rakas alpumi ja oikeesti siin on vaa yks varsinane vika: se on iha liika lyhyt. Magneettimiähest enno ikinä ollu kiinnostunu paitsi Sisältäni portin löysin on hiano piisi tiätty.

Nyt ku se uus levy on julkastu ja oon joutanu jonku kerra kuulla telkast ja radiost niit nk uusii piisei ni oon iha helpottunu. Mua eijo oksettanu eikä tuntunu erityse pahalle. On tiätty oudoo kuulla Strengi ääntä viarais palos mut noi ylesesti ottae ei tuntunu ettois ollu mitää reaktioo. Ennusko et mun tarvii hankkii sitä kokonasuutta itelleni. Mä kuuntelen Kesämaata vaiksen taida enää uskoo peikkoihi enkä keijuihi ja muistot niist joskus vihloo.

Kirjoitettaessa soi Pekka Streng: Puutarhassa