Tyävoitto

Eka osa. Kiärsin kaupos etsiis jakkuu. Enempi ku töihi, miälellää sinine (mut jos paremmi löytyy ni violettiki käy ku sitähä on täl sesonkil, tai sit jopa punane muttei se kirkkaampunane mitä nyt yleesäki on vaa sellane enempiki kanervampunane). Muute mulleijollu miälikuvaa mut luatin et tunnistan ku nään. No vitut mitää näkemist ollu. Ei isos kaupos eikä piänis; paras tarjous oli et vois teettää ja ok, se malli oli nätti ja se kangaski oli nätti muttemmä joutanu oottaa et se tehää eriksee.

Sit ku mä olin jo luavuttanu ni astun kuiteski viä yhtee butikkii (ja tiäsin jo ulkoo et jos jotai on ni se on helveti kallista). Myyjä katto mua hiukka nenävvartta ja sit se vast kattoki ku mä sain suustani et sinine – mut sit se pikki hampai myäns et okei vois olla yks. Oli yks ja se oli hyvä sinine. Ku mä vedin sen päälle ni aattelin itekseni et kerta tää menee ni tää saa kelpaa, mut se oli huvittavaa ku se myyjä alko kirkuu, se oli oikeesti kuulemise arvosta: et kui upeesti se väri menikää mulle ja kui kauniisti se jakku istu mumpääl. Vittu niihä ne aina sanoo, mut oikeesti toi tarkotti sitä täl kertaa ja sen näki siit päält ku se oli iha järkyttyny. Se eijollu tosissaakaa oottanu mitää sellast. Et vittu joku luuserisinine menee tolle akalle.

Joo mä otin sen. Se makso liikaa mut tavallaa se oli sen arvost. Mitennii voi tyyppi olla töis tollases paikas eikä usko et asiakas vois oikeesti olla vihillä et mikä väri sopii sille? Mitennii ne voi kuvitella et joku helveti musta menis kaikille ku se oikeesti ei mee melkei kellee näil leveyksil?

Toka osa. Laiton kasaa yhe julkasu minkä tilas Seura. Lähetin versio tarkastettavaks niille. Eka ei kuulunu mitää, sit ei kuulunu mitää. Ootin. Laiton meilii et oliks se niiku nii surkee ettei kestä kommentoi et teenkö kokonaa uusiks. Vastaus oli et sorppa, on unohtunu, palaute tulee koht.

Tuli parimpäivä pääst. "Tää on iha jees, ei mitää sanomist." Mä olin iha et hianoo ja eiku painokone lämpiimää. Vuarokausi ja rupes tulee noottii tänää iipee et oikeesti täs on tällai ja tällai ja tää arveluttaa. Okei, mä tein muutoksii sitä mukaa ku niit noottei tipahteli. Sit tuli meili et kuule, täs on oikeesti kaikkee tällast et me laitetaa sulle oikee lista jahka täst ehitää et mite me halutaa. Okei, mikäs siin, kivampi tehä korjauksii nyt ku kuulla jälest et päi helvettii meni ja tästäki me maksettii. Asiakas on oikees eikä mullo siihe mitää huamauttamist.

Tää marssijärjestys mua vaa nuiluttaa. Et eka ei niiku mitää kommenttii, sit ei mitää vikaa – ja vittu sit vast ruvetaa kattoo et mikä helvetti tää siis oikeesti on. Ehkä siit tulee ens viikol valmis ja ehkä sitä korjataa jouluu asti ja iha sama mulle. Mut seki on kyl tyävoitto jos se joskus on oikeesti olees.

Kirjoitettaessa soi Jan Garbarek: Send Word