Kohdataan yhdessä ongelmat

Pian kesä vaihtuu syksyksi ja lehdet putoavat puista. Aurinko painuu pilvien taakse. Kesän kauneus ja valo katoavat. Vaikka kesä katoaa, se palaa sieltä taas! Mutta eräs asia säilyy, vaikka kesä katoaisi. Nimittäin maailman vääryydet.
Melko usein minusta tuntuu siltä, että haluaisin huolehtia kaikista maailman vääryyksistä ja ihmisistä, jotka kokevat niitä vääryksiä. Ja, että kaikki tämä olisi nimenomaan minun harteillani, mutta näin ei suinkaan ole kenenkään kohdalla. Meidän tulisi yhdessä ottaa vastuu maailman ongelmista, joita on niin paljon, ettei ainakaan minun sormeni riitä niitä laskemaan. Silloin kenenkään ei tarvitsisi huhkia liikaa, vaan taakka jakautuisi tasaisemmin. Ymmärrän toki sen, että joskus on niin rankkaa, että ei vain pysty huolehtimaan muista kuin itsestään, eikä aina edes itsestään. Olen nimittäin itse useiden vuosien ajan ollut siinä tilanteessa, joten tiedän miltä se tuntuu!
Noin viikko sitten Aamulehdessä oli juttu intialaisesta naisesta, jonka aviomies oli myynyt hänet prostituoiduksi. Yleensä lapset myydään avioliittoon ja prostituoituna aloitetaan ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen.Tämä nainen kuitenkin hoiti päivällä lapsiaan, pesi pyykkiä ja laittoi ruokaa. Yön saapuessa hän lähti tien varteen yhdessä muiden naisten kanssa myymään itseään. Hän saa yhdestä kerrasta noin 2 euroa ja yhdessä yössä on noin kolme kertaa. Tämän jälkeen hän palaa kotiin nukkumaan muutamaksi tunniksi, kunnes päivä koittaa taas.
Tuo uutinen saa vereni kiehumaan, mutta yritän hillitä itseäni, jotta tavarat eivät lennä seinään. Hermostumisen sijaan tulisi kuitenkin istahtaa tietokoneen ääreen ja lahjoittaa jollekin ihmisiä tai ympäristöä auttavalle järjestölle, sillä viha ei auta yhtään mitään! Tietenkin on myös muita keinoja auttaa, mutta jos haluaa, että apu menee kauemmas kuin tänne Suomeen niin silloin rahalahjoitus on ehkä paras keino.
Tuo artikkeli oli vain esimerkki yksi maailman kaikista ongelmista.
Ainakin tuo artikkeli sai minut tuntemaan minun omat ongelmani hyvin hyvin pieniksi, suorastaan mitättömiksi. Kaikilla on tietenkin omat ongelmansa eikä niitä tarvitse vertailla. Ne tuntuvat jokaisesta niin suurilta kuin tuntuvat.

Kirjoitettaessa soi Haloo helsinki - kuussa tuulee