Antti Kaikkonen

Nuori, mutta silti niin keski-ikäinen. Kaupunkilainen, mutta silti niin maalainen. Kimurantti, tuulipukukansan idoli. ja se oli vain parista äänestä kiinni, ettei antti kaikkonen olisi nyt ulkomaankauppaministeri eikä tanssikisan drop out. Jaana Rinne tapasi ajankohtaisen Kaikkosen eduskuntatalon lisärakennuksessa, ihan Paavo Lipposen kupeessa.

Eduskunnan lisärakennuksen lasihissi sylkee ala-aulaan kauniita nuoria naisia. Ensin eksoottinen brunetti, ja nyt kotoinen blondi, jolla on maxitakki ja tukka poninhännällä. Kaikkosen kihlattu Satu Taiveaho osaa laittaa poistumiskorttinsa oikeaan laatikkoon.

Lisärakennus on läpinäkyvä paikka. Kahvilasta näkee hissiin ja portaiden alta naisten hameen alle. Paavo Lipponen antaa syntymäpäivähaastattelua eikä vilkuile portaisiin. Ajattelen Ikeä, vaikka edessäni istuu Kanki.

Hei Antti. Kankea olo. Jännittää. Sitä paitsi, tuolla on Lipponen.

“Turha jännittää. Mä olen kankea ja ankea.”

Tanssit on nyt tanssittu, nyt testataan ankeus. Teit esityksen liikuntavähennyksen puolesta. Liittyykö asiaan jotain henkilökohtaista?

“Joo. Idea asiaan tuli nuorilta, mutta taustalla on oma elämänmuutos. Olen painanut 25 kiloa enemmän kuin nykyään. Voi sanoa että olen ollut läski, mutta en ole mikään kukkakeppi vieläkään. Mulla oli selkeä ylipaino-ongelma, joka alkoi poikia ongelmia terveyden kanssa. Sain muutettua tahtia, opettelin syömään ja liikkumaan. Sählyä, futista ja sellaista.”

Muistatko mitkä vaatteet Sadulla on tänään? Entä kampaus?

“Tukka on auki. Valkoinen, merihenkinen, pitkä villapaita ja mustat housut.”

Millainen päällystakki?

“Pitkä, ruskea. Vai oliko se vihreä...”

Ruskea. Satu oli laittanut tukan poninhännälle... Puolueet ovat nykyään aika samanlaisia. Mikä demareissa vituttaa eniten?

“Uudistumiskyvyn kanssa on ollut niin ja näin. Puheenjohtajaskaba on käynnissä, saapa nähdä saadaanko uudistajaa... Me ei Sadun kanssa edes nähdä toisiamme joka päivä täällä eduskunnassa. Viime eduskuntakaudella meillä oli aika paljon yhteisiä asioita, esimerkiksi ympäristöasioiden edistäminen ja nuorten opiskelijoiden ongelmat. Tällä hetkellä Satu on sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja mä suuressa- ja ulkoasiainvaliokunnissa. Aiheet ovat erilaisia, mutta onneksi ei olla saatu kovin isoja riitoja aikaiseksi.”

Mistä te puhutte kotona? Koirista? Teillä on berninpaimenkoira, jolla on espanjalainen nimi, Amigo.

“Kaikesta. Usein ihan tavallisista, arkisista asioista. Pitää käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja ulkoiluttaa koira.”

Älä nyt. Näen teidät kynttilänvalossa maalaistalon keittiössä keskellä yötä juomassa lehmänmaitoa ja parantamassa maailmaa aamunkoittoon asti!

“Kyllä me maailmanparantamistakin harrastetaan. Mulla ja Sadulla on yhteinen huoli yhteiskunnan heikompiosaisista. Ne, joilla menee hyvin ja joiden asiat ovat kunnossa, unohtavat helposti ne, joilla on vaikeuksia. Politiikassa puhe hyvinvoinnista on puhetta rahasta, ja siitä miten sitä saisi lisää. Rahaakin tarvitaan, mutta henkinen hyvinvointi on vähintään yhtä tärkeää. Työelämä on nykyään niin kovaa, että paine aiheuttaa pahoinvointia ja masennusta. Ihmisestä otetaan kaikki irti, heitetään sivuun ja vaihdetaan seuraavaan, parempaan. Toisaalta on hyvä muistaa, että hyviä fiiliksiä saa muustakin kuin tavaran ja maineen perässä juoksemisesta: rakastetusta, ystävistä, perheestä ja vaikka harrastuksista. Jos panostaa pelkästään duuniin, tärkeimmät asiat voivat jäädä. Vähän aikaa sitten tuosta käveli ohi vanha armeijakaverini Ville. En ole kiireen takia tavannut häntä moneen vuoteen.”

Alkaako valiokuntia ja luottamustehtäviä olla liikaa?

“Nyt riittää puhtia, mutta pidemmällä tähtäimellä järjestän elämääni vähän eri tavalla.”

Millaisista oloista Kanki on kotoisin?

“Mulla on hämärä menneisyys. Se ei varmasti leviä Cityn lukijoiden kautta mihinkään, että olen syntynyt Turussa. Vanhempani opiskelivat siellä silloin. Ei hätää, aika pian me muutettiin, ja sittemmin olen asunut Tuusulassa.”

Vanhanen asuu naapurissasi Nurmijärvellä. Oletko koukussa uuniperunoihin?

“Ei ole bravuurini, mutta talvella Sadun kanssa syötiin, joo...”

Kaijo Koo asuu myös Tuusulassa. Vieläkö Kaija ratsastaa?

“Kaija myi hevosensa. Kaijalla on muuten oma, tosi makea tyyli laulaa. Tuusulassa asuu nykyisin myös Laila Hirvisaari, mutta sata vuotta sitten siellä vaikutti kovemman sarjan taiteilijoita. Pekka Halonen, Jean Sibelius, Juhani Aho, Eino Leino ja Järnefeltit asuivat silloin Rantatiellä. Aika tavallisesta perheestä olen kotoisin. Vanhemmillani on kaksi lasta, omakotitalo, ja kesämökinkin ne rakensivat. Olin aika vilkas nuori mies, kova puuhailemaan. Yläasteella olin melkoinen jokapaikan höylä. Valmensin muun muassa jalkapallojunnuja. Pelaan edelleen, vaikka en ole kentällä kaksinen. Tykkään, mutta en ole friikki.”

Elämäsi ei pysähdy EM-kisojen aikana?

“Ei, ei pidä liioitella, vaan muistaa, että elämä on kuitenkin vain osa jalkapalloa...”

Mikä ja missä vaiheessa meni pieleen, kun noin tervehenkinen kaveri sekosi Keskustaan?

“Yläasteella juttelin muutaman kaverin kanssa yhteiskunnallisista asioista. Puhuimme siitä mitä uutisissa oli tapahtunut, mitä Gorbatshov tai Reagan oli taas tehnyt. Hyvikset ja pahikset menivät ristiin, olimme vaan kovasti jotain mieltä. Yleensä jotain vastaan... Elettiin 1990-luvun alun lamaa. Monet asiat tuntuivat olevan yhteiskunnassa väärin. Tunsimme olevamme väliinputoajia. Rahaa ei ollut, eikä ehkä edes tulevaisuutta.

Tuusulan Kokoomus oli hyvin suosittu siihen aikaan. Se olisi ollut puolueeksi helpoin valinta, mutta vierastin Kokoomuksen meininkiä. Se tuntui liian snobimaiselta. Kommunistit eivät tulleet kysymykseen, hain puoluetta keskeltä tai oikealta. Isä oli ollut kunnallispolitiikassa mukana, mutta äiti sanoi, että älä poika ainakaan politiikkaan lähde. Tietysti lähdin!

Puolueen valinta oli sellaista vähiten huonon valitsemista. Kaikissa on hyviä ja huonoja puolia, mikään ei ole täydellinen, ja jokaisessa on parannettavaa. Keskusta? Pidän sitä ihmis- ja luonnonläheisenä puolueena. Jotkut valinnat tehdään sydämellä.”

Rakastuessakin vaan kolahtaa. Joku järkevä voisi väittää, että kepulaisella sällillä voisi olla aika pienet mahdollisuudet onnistua demarinaisen kanssa?

“Tyyliin tähän liittyy liikaa poliittisia riskejä, ei kannata rakastua. So far kaikki on mennyt hyvin.”

Jyrki Katainen ja Alexander Stubb tuovat Kokoomukseen uutta fiilistä. Se on ihan Matti, että myös kalapuikot poistuvat pikku hiljaa Keskustasta. Stadista katsottuna kepulaiset ovat perinteisesti olleet jäykkää tosikkojengiä. Mikä on oman huumorintajusi tilanne?

“Olen jo nuorena oppinut nauramaan itselleni, ja naurunaiheita on riittänyt. Se on helpottanut monia asioita. Keskustassa suhde politiikkaan on hyvin vakava ja politiikka on otettu perinteisesti vakavasti. Se on arvostettava piirre, koska politiikassa on kysymys ihmisten asioista.”

Ihmisten asioille on pakko nauraa, joskus jopa satiirisesti.

“Totta. Tykkään epäsovinnaisesta poliittisesta huumorista. Hesarin Pertti Jarlan Fingerpori-sarjakuva on hervoton ja räävitön, ja tosi hauska.

Politiikan pitäisi olla myös hauskempaa. Sata vuotta sitten perustettujen puolueiden järjestörakenne ei viesti, että ‘Hei tulkaa tänne, täällä biletetään’. Politiikan on muututtava houkuttelevammaksi, mutta en tarkoita, että sen pitäisi pelkäksi biletykseksi muuttua. Järjestörakennetta pitää tuulettaa ja byrokratiaa purkaa. Ja politiikan kielen on uudistuttava. Suomen kieli on niin rikas kieli, että sille saa käännettyä minkä tahansa kapulakielisen ilmaisun.”

Olet tehnyt töitä Paavo Väyrysen ja Anneli Jäätteenmäen kanssa. Kummalla on parempi huumorintaju?

“Molemmilla kukkii huumorinkukka, mutta niitä on vaikea verrata. Paavo ja Anneli ovat eri planeetoilta.”

Puhutaan maaseudusta. Onko landella tulevaisuutta?

“Rakennemuutos on ollut rajua ja kyyti kylmää, mutta kaikesta huolimatta maalla näkyy valonpilkahduksia. Ruoan arvostus on kasvussa. Ihmiset ovat kiinnostuneita ruoan alkuperästä ja geenimanipulaatiosta. Ja lähiruoka, se kiinnostaa. Metsätilanne on muuttumassa. Puun hinta on nousussa. Toivottavasti se tuo lisää työpaikkoja ja vähentää autioitumista.

En muuten ole varsinainen maaseudun poika. Olen kasvanut enimmäkseen kaupungissa ja taajamissa, mutta Suomessa pitää olla maaseutua. Olisi kivaa, jos se pysyisi elävänä myös tulevaisuudessa.”

Lapsuuden kesät mummolassa pitäisi saada heti lailla takaisin. Lehmät, kanat, hevoset ja heinäseipäät.

“Maalaisromantiikkaa. Missä sun lande oli?”

Orimattilassa.

“Yhteys maaseutuun tai maatalouteen on monella suomalaisella aika hatara. On hyvä tietää perusjutut. Erottaa lehmä traktorista. Mutta tosiasia on, että pieni osa suomalaisista tuottaa tulevaisuudessakin ruokaa. Sillä mennään.Olisi hyvä, jos Suomi olisi omavarainen, tai lähes omavarainen ruoan suhteen. Kovin massiivista tuontia ei tarvitsisi harrastaa.”

Äh, Kanki. Haluan syödä Thaimaan makeita mangoja.

“Saat. Tykkään sushista ja kaikista herkuista. Käyn Kampin Ichibanissa, kun se on tuossa lähellä. Joskus on pakko käydä sushilla. En ole niin umpikeskustalainen, että olisin sitä kieltämässä.”

Kaikkosen isäntä on sushifriikki. Tykkääkö Satu?

“Olen meidän perheen sushi-friikki. On tosi kiva, että Suomi on kansainvälistynyt ja saadaan maailmalta vaikutteita. Vaikka olisikin hyvä, että pärjäisimme pääosin omalla tuotannolla.”

Kaksi homoa haluaa adoptoida pojan. Mitä sanot?

“Nämä ovat ihmisarvokysymyksiä. Antaa mennä vaan.”

Olin pahoillani, kun nuoret eivät osoittaneet mieltään Louis Vuittonin liikkeen avajaisissa Helsingissä. Minkä asian puolesta Kanki osoittaa mieltään?

“Yhteiskunnallinen aktiivisuus ei elä kukkeimpia aikojaan, eikä politiikka innosta, ha. En ole yhden asian liikkeiden kannattaja, vaan tylsä yleispoliitikko, joka ajaa monia asioita. Esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksiä olen mielelläni edistämässä. Olen jäsenenä Euroopan Neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa. Euroopan Neuvosto kokoontuu neljä kertaa vuodessa ja ajaa globaaleja ihmisoikeuksia. Olen kokenut jäsenyyden mielekkäänä. Siellä vaikuttaminen on vähän vahvempaa kuin rivijäsenenä Amnestyssa, vaikka Amnestykin on ok.”

File Antti Kaikkonen

• Syntynyt: 14.2.1974
• Pituus: 187 cm
• Paino: about 100 kg
• Tuoksu: Jean Paul Gaultier: Le Male
• Auto: Skoda Octavia
• Palkka: 5 540 e/kk

Jaa/ei/poissa

Paljastamme Antti Kaikkosen yhteiskunnallisen vakaumuksen

• Pääkaupunkiseudun kaupungit yhdistettävä: JAA
• Väkevien alkoholien mainonta sallittava: EI
• Perintövero poistettava: JAA
• Turkistarhaus kiellettävä: EI
• Skientologialle annettava uskonnon asema: EI
• Alkoholiveroa korotettava: JAA
• Seksin alaikärajaa laskettava (nyt 16 vuotta): POISSA
• Nuuskan myynti sallittava: JAA
• Kirjojen alv:tä laskettava: JAA
• Subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettava: EI
• Kaupunkijoukkoliikenne ilmaiseksi: HYVÄ TAVOITE
• Televisiolupamaksu poistettava: POISSA

Lisää Antin ajatuksia hänen City.fi:n blogissaan.