ATV

ATV eli Helsingin aluetelevisio on Suomessa täysin poikkeuksellinen televisiokanava. Helsingin kaapeliverkossa näkyvällä kanavalla toistetaan normaalin ohjelmistorakenteen sijaan päivittäin vaihtuvaa puolen tunnin luuppia ja öiseen aikaan ruudun täyttää ulkoa ostettu sensuroimaton hardcore-porno.

ATV:n kaikkien aikojen suurin hitti on ollut Naku-uutiset, joka saavutti avausviikonloppuna 50 000 katsojaa.

Absurdien anekdoottien keräilijälle kanava on kultakaivos. Joskus toimittajat voivat esiintyä lähetyksissään vahvasti juopuneina, peruukki päässä tai ulkomaalaisena esiintyen. Joskus kanavalta näkyy toimituskunnan julkkisvahvistuksin suomeksi dubbaamaa pornoa ja kesken epävireistä tiernapoikaesitystä voidaan alkaa jakaa viikon vanhoja ravivinkkejä. Kanavan hampaaton ravitohtori on hakenut johtajan virkaa Suomen Pankista, ja päätoimittaja Jussi Halli, paremmin Kaarle Kimpulaisena tunnettu, on pistänyt Postin lajittelukeskuksen sekaisin yrittäessään lähettää joululahjaa Osama bin Ladenille. Yllättävänä välipalana saatetaan tarjoilla toimitukseen lähetetty taltiointi jättimäisen graffitin väsäyksestä junaradan varteen tai ansiokkaan anarkistisista taideohjelmista vastaavan Erkki Pirtolan täysin tolkutonta ja mihinkään mitenkään liittymätöntä naamanvääntelyä suomalaisessa mäntymetsässä.

Karmeimmillaan ATV on silkkaa yhdentekevyyttä, kun Beats & Styles -ohjelmassa Alimo ja Control puffaavat loputtomasti omia tuotoksiaan tai kun katsoja saa tuijottaa minuuttitolkulla pelkkää puhelinta, jonka välityksellä kysellään epävireisiä kysymyksiä kaupunkisuunnitteluun liittyvistä epäolennaisuuksista. Mutta parhaimmillaan kanava on väärässä paikassa oikeaan aikaan ja ääneen päästetään ihmisiä, jotka eivät edes tiedä haluavansa päästä ääneen. Polvilleen voidaan pistää tarpeen vaatiessa milloin Helsingin Sanomien päätoimittajaa, milloin virkavaltaa, eikä mikään asia ole niin pyhä, etteikö sille kannattaisi nauraa.

Kun muilla kanavilla visaillaan, ATV:lla sekoillaan.

Hyppäsin siivelle viikon ajaksi.

Tiistai

Tiistaiaamu ATV:lla on uneliaan touhukas. Lähetyspuolella nuokkuu yllättävänkin paljon ihmisiä työn touhussa.

Päätoimittaja Kimpulainen selittää toimituksessa kaikilla olevan valmius tehdä kaikkea. Jokainen joutuu niin kuvaamaan kuin leikkaamaankin ja miltei joka jannu on heilunut myös kameran edessä.

Kimpulainen määrää päivän ensimmäiseksi työtehtäväksi raportin Kettupäiviltä. Kuvaajaksi keikalle lähtee anarkistisimpien vakiokasvojen joukkoon lukeutuva Käkkis ja toimittajaksi kanavan uusin löytö, Joensuusta Helsinkiin muuttanut Susanna, joka on vain hetkeä aikaisemmin tehnyt lähtemättömän vaikutuksen juttusarjallaan, jossa hän päivitteli maalaismammana Helsingin joukkoliikennevälineissä vakiintuneita mielestään käsittämättömiä kommervenkkejä. Muun muassa sitä Eläintarhan pysäkkiä ei yllättäen olekaan sijoitettu nimensä mukaisesti Korkeasaareen.

Toimituksen uneliaan rauhan rikkoo sisään säntäävä Alimo, joka koilottaa kovaan ääneen drum & bass -kuvioidensa saamasta mediajulkisuudesta.

“Joka päivä jossain lehdessä. Tänään oltiin Kauppalehden protestilistalla.”

Kimpulainen ehdottaa Alimolle liittymistä kokoomusnuoriin.

Keikalle lähdetään metrolla ja kuvauskalusto reppuun pakattuna. Kysyn heti, pitikö todella paikkansa, että Susanna oli juonut elämänsä ensimmäiset kännit edellisen viikon perjantaina ATV:n juttukeikalla Tigerissa, kuten kanavalla väitettiin.

“Kun mie olen ollut 13-vuotiaasta lähtien dj-hommissa ravintoloissa, niin ei sitä ole tullut itte ryypättyä kuin ehkä joku siideri joskus. Nyt mie innostuin juopottelemaan vähän enemmän ja aika mukavaahan se oli.”

Susanna tunnustaa, ettei ole erityisemmin valmistautunut tulevaan haastatteluun, ja pohjamateriaaliksi sille toimittaja repäiseekin Metro-lehdestä Kettupäiviä käsittelevän puffijutun.

Ajamme Susannan ohjeistuksen mukaisesti Kaisaniemeen ja toteamme, että Kamppi olisi ollut sittenkin se oikea asema. Päätämme taivaltaa keskustan läpi jalkapelillä ja marssimme Käkkiksen määrätietoisella johdolla ensin Kluuvin nurkalle ja suuntaamme siitä Espalle. Puiston laidalla ihmettelen jo ääneen reittivalintaa, sillä Eerikinkadulla sijaitseva Orion on kutakuinkin päinvastaisessa suunnassa.

Taivalluksen jatkuessa Käkkis kertoo haaveilevansa toimittajan hommien rinnalla rap-artistin urasta ja räpäyttää näytteeksi muistivihkostaan muutaman omatekoisen riimiparin. Käkkis on aito luonnonlapsi, jonka poikamainen karisma on livenä vieläkin vaikuttavampaa kuin ruudussa. Kanavalle hän oli päätynyt Susannan tapaan alunperin työharjoitteluun, tosin työvoimatoimiston kautta. Osa kanavan jengistä oli kylläkin tuttua jo entuudestaan. Työnkuvan hän on rajannut pelkästään sisällölliseen puoleen ja jättää tekniikan surutta muiden hoidettavaksi.

“Siis nää tyypit tykkää olla hädissään tietokoneista ja mähän en itte tykkää käyttää niitä ollenkaan, kun ne sanoo, että rimpilöi tää hiuspää HDM:n kautta tsiuh tsiuh tilulii, niin en ymmärrä yhtään.”

En viitsi edes mainita, etten juuri tällä hetkellä minäkään.

Itse haastattelu hoituu häikäisevän dynaamisesti ja lehtileike lunttilappuna kädessä toimien. Kun itse tapahtuman luonne ja tarkoitus on alkuun kyselty, toiseksi kysymykseksi Susanna improvisoi tiedustelun siitä, kumpi on elokuvatuotannossa tärkeämpää, sisältö vai se, että on uusi videokamera.

Keskiviikko

Aamupalaverissa on levoton tunnelma. Kimpulainen johtaa puhetta tottunein ottein, mutta työtehtävien jakaminen ei ole ajankäytöllisesti erityisen tehokasta. Kun Kimpulainen ilmaisee halunsa lähteä viikonloppuna moottorimessuille, alkaa hupiperuukeistaan tunnettu Blomberg vaatia, että päätoimittaja pukeutuu tilaisuuden luonteen huomioonottaen pelkkään nahkaan. Kiusaantunut Kimpulainen suostuu käyttämään korkeintaan lentäjän nahkaskotsaa ja aktiivisesti pitkästynyttä esittävä Blomberg vaatiikin sen käyttämistä ainoana vaatekappaleena ja mieluusti alasuojana.

Jutut alkavat kääntyä hetki hetkeltä levottomammiksi. Rasmuksen Lauri kerrotaan bongatun joskus ATV:n aikuisviihteestä vastaavan tuottajan jatkoilta muhinoimasta eteisestä tuntemattomaksi jääneen naiseläjän kanssa, ja koko porukka alkaa hehkuttaa yhteen ääneen, kuinka Janina Frostell oli suostunut tarkastamaan Käkkiksen kalsareiden muodikkuuden Kaapelin synttärilähetyksessä. Vakavampina työasioina Kimpulainen toteaa, että naku-uutisankkurina toimineen Mariahin seikkailut Amerikan mantereella on toistaiseksi hyllytetty, koska materiaali on liian roisia päiväluuppiin ja liian kesyä yöluuppiin.

Kanavan senioriosastoon kuuluva Ana alkaa päivitellä, salliiko Suomen laki esittää taannoisissa kinky-kinkereissä taltioituja sitomisleikkejä televisiossa edes öiseen aikaan. Hetken päästä monologissa tulee osuus, jossa hän ihmettelee sitä, kuinka hän itse ei ole Lindan tapaan pitkiin aikoihin heilunut kameran edessä.

“Hei mut kato nyt, miltä sä näytät! Millon sä oot viimeks vilkassu peiliin?” töräyttää Blomberg ja räjäyttää koko porukan vapautuneeseen nauruun. ATV:n iskujoukko ei juurikaan vaikuta työyhteisöltä vaan pikemminkin omituiselta perheeltä, joka vain aamukahvinsa ääressä suunnittelee päivän tolperointejaan.

Matkalla ammattikouluja esitteleville Next Gate -messuille Käkkiksen ympärille kerääntyy raitiovaunussa joukko samaan paikkaan matkaavia yläasteikäisiä faneja. Edellisen viikon pizzapunnitustempaus saa tenavilta varauksetonta kiitosta, mutta Käkkis suhtautuu fanitapaamiseen kylmän viileästi.

“Kyllä aina joskus ihmiset tunnistaa ja tulee ilmotteleen jotain. Se on ihan jees, mut kerran raflassa yks äijä tuli kehuun ja halus suudella mun kenkiä. Se on jo vähän liikaa. Mä mietin, pitäiskö sitä fudata päähän.”

Jo totuttuun tapaan juttukeikka aloitetaan eksymisellä, kun Käkkiksen johdolla marssimme lukuisista läpikulkukielloista välittämättä takaovesta väärään rakennukseen. Itse messualueella kanavan läsnäolo aiheuttaa teineissä säpinää. Käkkis tunnistetaan välittömästi, ja jo narikkahenkilökunta vaatii tulla haastatelluksi. Kamerakalusto kaivellaan esiin kaikesta huomiosta selvästi nautiskellen. Cityn kuvaaja kysyy, onko toimittajan sepalus tarkoituksella auki.

Itse haastatteluaktin alkaessa Käkkiksestä kuoriutuu todellinen pikku riiviö. Mikrofoni tukevasti tanassa toimittaja sinkoilee tivaamaan teineiltä, mitä näistä tulee isoina, eikä messujen todellista asiasisältöä ole kai tarkoituskaan valottaa millään tavoin. Innostuneisuus on aidosti kadehdittavaa, joskin tällä kertaa kuvaajana perässä säntäilevä Susanna ehtii kameroineen vain harvoin paikalle ennen kuin ainakin ensimmäinen kysymys on jo ehditty kysyä. Ällistyttävimmän vastauksen töräyttää ilmoille vajaan vaahtosammuttimen kokoinen poika, joka silmät säihkyen selvittää aikovansa peruskoulun jälkeen suoraan kortistoon ja keskittyvänsä pääasiallisesti viinan ja huumeiden kanssa törnyämiseen. Käkkis on silminnähden tyytyväinen pojan tuottamaan materiaaliin, sillä kanavan toimittajille tyypillinen ylävartalon edestakainen nytkytys vaihtuu huojentuneeseen huojuntaan puoliympyrän muotoisella radalla.

Yhtäkkiä lähihoitajia parveilevan tiskin luona Käkkis panikoi ja kaivautuu kiusaantuneena huppunsa sisään.

“Vittu tuolla on yks muija, mitä mä oon painanu. Ja sit mä vaan lähdin aamulla vetään, enkä sanonu es mitään. Vittu mennään nyt äkkiä ennen kuin se tulee jotain ilmotteleen.”

Matka Lindan kanssa päivän katukyselyyn hoituu raitiovaunulla pummilla ajellen. Ohjelmaformaatti on yksinkertaisuudessaan nerokas: kysytään satunnaisilta vastaantulijoilta joku enemmän tai vähemmän päivänpolttava kysymys ja leikataan tolloimmat vastaukset humoristiseksi potpuriksi. Sekä Hannu Karpo että Jay Leno ovat yrittäneet monesti samaa, mutteivat koskaan löytäneet lähellekään niin pölvästejä vastaajia, mitä ATV:n ohjelmissa on nähty.

Sörkan Kurvissa kyselyn aiheeksi paljastuu ilmeisen hätäpäissään stetsonista temmottu “minkä viranomaisen kanssa on mukavin asioida”. Asiaa tivataan ohikulkijoilta sen kummemmin lupaa kysymättä, ja haaviin joutuu niin lauma ärhenteleviä tenavia kuin keräyslaatikosta pulloja ylös tonkiva iäkäs puliveivarikin. Kanavan tavaramerkkinä parhaimmillaan sekä kuvaajalla että haastattelijalla käryää tyylitajuisesti rööki huulessa haastatteluaktin aikanakin.

Pääsääntöisesti kaikki nimeävät mukavimmaksi viranomaiseksi poliisin mutta epäloogisesti kertovat perään näiltä saamastaan huonosta kohtelusta. Kun käsikynkässä kulkeva reilun metrin mittainen mummopariskunta tilittää sekavia passipoliisin toiminnasta tajuamatta edes pysäyttää tasaista köpötystään haastattelun ajaksi, ei kompuroiden peruuttavan kameran takana pidä pokka enää kellään.

Keskiviikon kolmannelle keikalle Afrikan tähden 50-vuotiskekkereihin Casinolle iskuryhmäksi säntää Kimpulainen ja Ana. Paikalla patsastelevalta Esko Aholta Kimpulainen päätyy tivaamaan, onko Suomen Pankin johtajapeli lähempänä Afrikan tähteä vai Mustaa pekkaa. Ahon sutkautusyritys ei yllä aivan kysymyksen tasolle.

Kimpulaisen vetäessä raporttiinsa alkuspiikkiä Pertti Salovaara keskeyttää omallaan toimituksen. Kimpulainen jatkaa ilmeen juurikaan värähtämättä playbackaamalla Salovaaran pöpötyksen.

Tilaisuudessa on tarkoitus myös pelata juhlinnan kohteena olevaa lautapeliä. Kuitenkin Ben Zyskowiczit sun muut silmää tekevät liukenevat paikalta heti alkuseremoinoiden jälkeen, ja Kimpulainen ehtii jo manailla, saadaanko mukaan laisinkaan suunniteltua ohjelmanumeroa. Kun vihdoin ja viimein päästään sekalaisella seurakunnalla itse pelipöytään, ei mene aikaakaan, kun Kimpulaista aletaan syyttää pelivilpistä kyseenalaisen nopankäsittelyn vuoksi.

Torstai

Torstaina kiinnostavien keikkojen puuttuessa ehdotan Kimpulaiselle jonkin sortin haastattelua. Kaapelin kahvilassa ohi viilettävä Susanna puhkuu innosta saatuaan uudessa Seiskassa positiivista palautetta. Tyttö paljastaa lähtevänsä pian myös Tuttu juttu -show’n kuvauksiin.

Kimpulainen kertoo kanavalla työskentelevän 14 ihmistä vakituisessa työsuhteessa ja pari erilaisissa oppisopimus- tai työharjoittelujärjestelyissä. Kun kysyn, maksetaanko toimituskunnalle siis ihan oikeasti palkkaakin toilailustaan, Kimpulainen ei edes kimpaannu. Asiaa on epäilty ennenkin.

“Kyllä tämä on ihan normaalia palkkatyötä. Tulot tulevat mainostajilta, sponsoroinnista ja osa yhteistyökumppaneilta teletulojen muodossa.”

Viimeisin viittaa yöluupeissa mainostettaviin seksipuhelinpalveluihin, joiden osuus on kuitenkin varsin marginaalinen.

“Ensimmäisen toimintavuotensa aikana ATV ei markkinoinut itseään mitenkään maksetusti, vaan sana levisi ihan viidakkorummun välityksellä. Ainoa poikkeus oli Lahdessa jossain paikallisissa hiihdon piirimestaruuskisoissa, jossa oli joku maksettu pahvinpala jossain siellä maalitolpassa.”

Aivan varauksetta ei kanavaa kaikissa piireissä kuitenkaan oltu valmiita hyväksymään.

“Siihen aikaan televisiomaailmassa oli vielä tällainen katolisen kirkon pyhä sakramentti siitä, miten uutiset luetaan ja miten sää kerrotaan paniikkihäiriöisesti jonkun ammattimiehen johdolla. Oli jotenkin vaarallista tai sairasta tehdä asioita toisin. ATV on ensimmäinen ihan selkeästi tästä mämmivirrasta eroava vaihtoehto, jossa toimittajat voivat olla joskus aamukrapulassa rehellisesti vittumaisen kyynisiä tai toisaalta remuta kuin spastinen kakadu Helsingin yössä.”

Kimpulaisen oma ensikosketus kanavaan osui Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalien pressitilaisuudessa, johon hän oli päätynyt ilmaisen alkoholitarjoilun toivossa.

“Kaveri pyysi, että tolperoi nyt jotain tolle kameralle, ja ajattelin, että kyllähän sitä voi jotain aina ilmoitella. Alkuun kyselin että ‘Päivää, onkohan tästä mahtanut tanssia ohi puoli vyyhtiä alitajuisia’ ja jotain sen suuntaista ja myöhemmin illalla innostuin juomaan siideripullosta ilman käsiä. Kun sitten kuulin, että edesottamukset todella pyörivät kaapelissa, menin aika pahasti vaiheeseen eli yöhön.”

Sattuma ajoi kuitenkin yhteydenpitoon kanavan kanssa, ja päätoimittajan pesti alkoi lopulta vuoden 2001 syyskussa. Kimpulaisen johdolla kanava on parasta aikaa käymässä läpi vähittäistä muutosprosessia, jossa ohjelmatuotantoa aletaan vähitellen hilata suunnitelmallisempaan suuntaan.

Kanavan huippusaavutuksista puhuttaessa esiin nousee toistuvasti konitohtori Utterin uskomattomat toilailut. Maininnan arvoisiksi nousevat niin talviunille meno kuin rapuohjelmakin, jossa älyttömiin pullonpohjalaseihin sonnustautunut hampaaton toimittaja talloo paljan varpain rannalle hilattuja rapuja epähuomiossa lättänäksi ja saa huulensa halki yhden onnistuessa puraisemaan siitä. ATV on viimeisimpänä sponsorointiprojektinaan hankkimassa Utterille hampaita.

Oma lukunsa on ATV:n omintakeinen slangi. Kanavalla ilmoitellaan, riupeloidaan, imaillaan, väijytään, ollaan hädissään ja puhutaan hiuspäistä, ja termistö on levinnyt varsin tehokkaasti varsinkin nuorison keskuuteen, vaikkei oikein kellään tunnu olevan erityisen tarkkaa käsitystä uusiosanontojen tarkoista merkityksistä.

Perjantai

Perjantain ohjelmisto alkaa Eetun kanssa sponsoroidun kirjallisuusohjelmasarjan Luetut päivät kuvauksilla Liken toimistolla. Kustannuspäällikkö Timo Ernamo tervehtii tiskin takaa ja ehdottaa, että Eetulle tatuoitaisiin peräaukon kuva otsaan. Toimittaja kieltäytyy kunniasta kohteliaasti, ja siirrymme takahuoneeseen seuraamaan rock-äijien ruokaohjeita esittelevän Lammaskaali-kirjan jonkin sortin promotilaisuutta. Alkaa paljastua, että Eetun pitkästyneen ja krapulaisen oloinen ruutuhabitus on vain osa opeteltua toimittajahahmoa. Kameroiden ollessa poissa päältä miehenalku hymyilee ja vitsailee virkeänä.

Kun kamera on saatu tällä kertaa poikkeuksellisesti käyttöön otetulle jalustalle, Eetu venäyttää naamalleen tutun väsyneen ilmeen ja alkaa ladella kysymyksiään innottomalla nasaaliäänellä. Kokkausmannekiiniksi saatu A.W. Yrjänä huseeraa aikaiseen ajankohtaan nähden hämmästyttävän virkeänä, eikä kukaan tunnu erityisesti ärsyyntyvän, vaikka ihmisiä hiihtää toistuvasti haastateltavan ja kameran välistä.

Liken kaupassa meno jatkuu vieläkin levottomampana. Kauppias Otto häseltää innostuksesta ylikierroksilla, jakelee ohjeita kuvakulmista ja esittelee siinä sivussa takahuoneesta löytyvää jättiläiskokoista messinkistä penistä. Ohjelma on tarkoitus aloittaa kuvalla, jossa Kourallinen donitseja -kirjaansa esittelevä Juho Juntunen hakkaa Oton käsivarteen Like-aiheista tatuointia, mutta tatuointikone irtisanoo sopimuksensa juuri ennen session alkua. Käsikirjoituksessa päätetään kuitenkin pysyä, ja Juntusen on määrä otoksen aluksi vain tökötellä neulalla käden suuntaan, vaikkei härveli pärinäänsä päästelekään.

Otto yrittää kysellä, miten Eetu aikoo haastattelun aloittaa, mutta dogma-toimittamisen hengessä miehenalku ei suostu liialliseen ennakkosuunnitteluun.

“Eihän sitä voi niin tarkkaan tietää, ennen kuin se julki lausutaan.”

Kun paikalle eksyvä asiakas ihmettelee, mitä kaupassa oikein sählätään, naispuolinen kauppias vastaa asiantuntevasti: “Täällä tehdään jotain mainospätkiä Moon-Tv:lle.”

Neljältä toimitukseen saapuu kanavan viimeisin kulttihahmo Ämpäripää. Ohjelmasarjassaan mies huutelee sinisen ämpärin sisältä “totuuksia” päivänpolttavista asioista. Ohjelman pääasiallinen tarkoitus on vain provosoida katsoja raivon partaalle. Idea syntyi, kun tähti oli sekoillut kännipäissään oman asuntonsa parvekkeella huudellen ämpäriin pukeutuneena vastaavanlaisia hävyttömyyksiä.

Ämpärin sisältä paljastuva teologiaa opiskeleva nuorimies on kaikea muuta kuin mitä ämpärin läpi kaikunut kiimaisen mielipuolinen karjahtelu on antanut olettaa. Tuhruisella käsialalla käsikirjoitusta paperilapuille tuhertava miehenalku puhuu yhtään kuolaamatta hiljaisella äänellä ja suhtautuu ohjelmaansa melkoisella kunnianhimolla.

“Yksi IT-alalla toimiva tuttava analysoi tätä ohjelmaa siten, että se on kuin kirjoittaisi yleisönosastolle jonkun todella törkeän jutun eikä vaivautuisi laittamaan edes nimimerkkiä alle. Tulee vähän sellainen olo, kuin huomaisi, että joku on kussut aamumuroihin”, pohtii Kimpulainen syitä ohjelman nopeasti karttuneelle kulttimaineelle.

Jopa sensuurin julma koura on päässyt iskemään pari kertaa ohjelman asiasisältöön. Kun yhdessä episodissa oli hekumoitu Irina Krohnin sotkeutumisesta uimaretkellään veneen perämoottoriin, oli kielikuvastoa jouduttu Kimpulaisen määräyksestä radikaalisti siistimään.

Kuvaukset käynnistyvät Kaapelin kahvilassa ja aiheena on irvailu linnanjuhlille ja niiden vastustajille. Ämpäripään räysteisessä artikulaatiossa sanapari Pirkko Arstila alkaa kuulostaa roisilta kirosanalta, ja melankolisen tunnarin pimputtamisella käynnistyvä ohjelma saa kahviaan hörppivät satunnaisihmiset mullistelemaan silmiään epäuskoisina. Kimpulainen ohjaa rutinoitunein ottein huitoen käsillään tasatahtia ohjelman tähden kanssa.

Tunnelma alkaa olla lähellä hysteeristä, kun Ämpäripää harjoittelee lausumaan poliittista “Kokoomus on kussut, vasemmisto valehtelee ja presidentti on perseestä” -julkilausumaansa liioitellun ahtaaseen loukkoon ahtautuneena ja lavasteita säälimättä rymistellen. Viimeinen kohtaus kuvataan tavarahississä, ja sen harjoituksissa koko jengi kiemurtaa jo naurusta. Itse kuvauksen alkaessa hissi ei suostu aluksi lähtemään käyntiin, mutta se ei yhden otoksen periaatteella tehtävää meininkiä haittaa. Osiossa ihmetellään, miksei “ryssänaikaisiksi rötisköiksi” nimitettyjä makasiineja ole vieläkään saatu räjäytettyä maan tasalle, ja kun lopuksi ehdotetaan Töölönlahden täyttämistä betonilla ja paikalle rakennettavaksi parkkipaikkoja ja lasten kiduttamiseen erikoistuvaa Ämpäripää-teemapuistoa, ollaan päästy absurdiuden tasolla jo kiitettävän pitkälle.

Kiitän kuvausten päätyttyä Kimpulaista hämmentävästä viikosta ja salaa ihan vähän kadehdin kanavan toimituskuntaa, joka pääsee samaan karuselliin taas maanantaina.

Huikeimmat hetket TOP 5

1. Glow
Sörnäisten Kurvissa taltioitu ilmeisen huumeisen mielenterveyspotilaan haastattelu, joka johtaa nopeasti käsikähmään. Kaikessa arveluttavuudessaan shokeeraavan hauska gonzo-viihteen klassikko, jonka hillittömimmässä jaksossa haastateltava ensin riistää mikrofonista ”keltaiseksi päyräksi” kutsuttavan tuulisuojan ja sen jälkeen yrittää mikrofonipiuhalla tempoa kuvausryhmän hakattavakseen. Kaikkea säestää kuvaajan äänekäs hihitys ja ”Vittu täst tulee hyvää kamaa” -huudahdukset.

2. Big Mama’s House
Agraaritaiteilijan haastattelu, joka keskeytyy hätkähdyttävästi, kun paikalle saapuu joukko poliiseja noutamaan taiteilijan väkipakolla kuulusteluihin. Äkkijyrkän väkivaltainen vastarinta ja verbaalinen ämpylöinti on kaikessa karmivuudessaan räjähtävän viihdyttävää katsottavaa. Ohjelman jatkopätkässä Äkkijyrkkä kuvailee hengellisiä kokemuksiaan poliisiputkassa ja lausuu Isä meidän -rukousta päin prinkkalaa.

3. Liima Tommu: Mul ei oo elämää
Glorian kaksi-vuotisjuhlissa silminnähden humaltuneen Eetun esittämä karaoke-esitys, jossa hän improvisoi I Will Survive- ja Moottorietie on kuuma -biisien päälle ilmeisesti liimahaistelua käsittelevää sosiaalipoliittista uusiosanoitusta. Esityksen kruunaavat Frederik-tyyliset kung fu -tanssiliikkeet.

4. Hullu-Heiskanen Suokissa
Loputtoman pitkä känniläinen ördääminen päättyy kanavalle tyypilliseen tapaan päähenkilön pidättämiseen. Tällä kertaa pikanttina mausteena poliisit paiskovat kovakouraisesti myös kuvaajaa, vaikka tämä vakuuttelee toistuvasti ettei kamera ole päällä.

5. Katukysely: Oletko hyvä nussimaan?
Katukyselyn levottomassa esiasteessa Blomberg kysyy suoraan ja ihmiset vastaavat suoraan selittäen hämmentävässä tilanteessa seksielämästään yksityiskohtia, joita normaalisti ei tilitetä kuin seksuaaliterapeutille. Kyseenalaisessa kliimaksissa vakavasti alkoholisoituneelta vaikuttava nainen vaatii Blombergia lähtemään testaamaan taitojaan.

Sikisi pyhästä hengestä?

Reilut kaksi vuotta pyörinyt ATV syntyi, kun neljännen valtakunnallisen televisiokanavan luisuttua muille Christian Moustgaardille jäi käteen paikallinen kaapelitelevisiolupa. Mm. Radio Cityn entisenä toimitusjohtajana ja Elmu-veteraanina tunnetulla miehellä oli nyt paikallisuutisten lähettämiseen kaavailtu kanavapaikka ja vain sisältö puuttui. Apuun lennähti oma poika Eetu kaveripiireineen, ja perinteisen uutisohjelmiston sijaan kanava alkoikin tykittää aluksi yhden kameran ja yhden editin voimin jossain sketsiviihteen ja asiaohjelmaparodian välimaastossa liikkuvaa häröilyä. Samana vuonna Gonzo-tv oli jo todistanut, että televisiossa voi todellakin esittää miltei mitä tahansa ja ihmiset ovat sitä halukkaita katsomaan. ATV vei vain gonzoilunsa edeltäjäänsä paljon pidemmälle.

Rehellisyyden nimissä: ATV:n ohjelma on perinteisessä mielessä todella huonoa. Ja juuri siksi niin tuoretta, yllättävää ja toimivaa. Kanava on tehnyt televisiojournalismille saman minkä Lars von Trier teki elokuvataiteelle: ei ennakkosuunnittelua, ei valaisua, ei edes ammattitoimittajia. Ja kuin sattumalta tahallinen amatöörimäisyys on kääntynyt taitavasti kerätyn ensemblen käsissä vahvuudeksi. Ohjelmissa Änkyttäjien yhdistyksen puheenjohtajalta kysellään hörötellen, ovatko ryhmän kokoontumiset silkkaa älämölöä, ja joskus toimittaja harhautuu elokuvafestivaalikeikallaan ensin juopottelemaan porraskäytävässä asuvan laitapuolenkulkijan kanssa ja tulee hetkeä myöhemmin kahlituksi käsiraudoilla pöydänjalkaan.