Helsingin skidit

Nykyään Helsingin skidit eivät elä köyhyysrajalla vaan tekevät rahaa mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla ja käyttävät vielä taitavasti yhteiskunnan tarjoamat etuisuudet hyväkseen. He eivät pukeudu likaisiin ryysyihin vaan pyrkivät ulkoisestikin tyylitietoiseen katu-uskottavuuteen. He eivät kierrä angstisina ympyrää vaan bailaavat ja elävät joka hetki kybällä. He tekevät nuoruuden humalluttavalla vimmalla juuri sitä mitä milloinkin haluavat. Oleellista ei ole elämän pituus vaan sen laatu. Heillä ei ole ongelmia, mutta ympäröivälle yhteiskunnalle he ovat ongelma.

Helsingin rautatieasema on ollut jo vuosikymmeniä yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuvien nuorten sulatusuuni. Sen ympärille rakentuva riemunkirjava maailma tarjoaa väliinputoajalle konkreettista turvaa, kotiympäristöstä ehkä puuttuvia perusihmissuhteita ja puitteet ainakin jollain tasolla mielekkääseen ja virikkeelliseen elämään. Asema on aina toiminut tehokkaina tuntosarvina ja kertonut, ketkä ovat vaarassa liukua elämän sivuraitelle. Oireellista onkin, että merkittävä osa aseman jengistä on tällä hetkellä kotoisin maan rajojen ulkopuolelta..

Varsinaisista katulapsista samassa merkityksessa kuin vaikkapa Pietarissa tai Brasiliassa on Suomessa edes turha puhua. Erilaiset sosiaali- ja lastensuojelujärjestelmät toimivat vielä sen verran tehokkaasti, että koditon ja rahaton alaikäinen on käytännössä mahdottomuus. Jokaisella on siis jossain sänky, ellei vanhempien luona niin laitoksessa. Eri asia on tietenkin, haluaako vapautta maistanut kersa sitä kovin aktiivisesti käyttää. Osapäiväisiä katulapsia aina löytyy, jos ei muuta niin ainakin pieneksi marginaaliryhmäksi.

Vuosikymmenen alussa tehdyn kartoituksen mukaan keskustassa pyörii aktiivisesti 100-400 nuorta, joista vain 30-40 kuuluu todelliseen ongelmaryhmään eli kovaa vauhtia seikkailijoista pummeiksi kasvaviin katujen kasvatteihin. Asiantuntijoiden mukaan tilanne ei ole määrällisesti juurikaan muuttunut, joskin katuelämän ilmenemismuodot ovat monipuolistuneet.

Siinä missä vielä kymmenen vuotta sitten muotia olivat eri kaupunginosien väliset jengitappelut, kategorioivat tämän päivän asfalttilapset itsensä mieluummin kansallisuuden tai äidinkielen perusteella. Siinä missä aikaisemmin villitykseksi saattoi hetkessä nousta sytkäreiden intohimoinen imppaaminen, etsivät tämän päivän teinikapinalliet jännitystä ja sisältöä elämäänsä paljon skarpimmassa kunnossa monimuotoisista pikkurikoksista. Ja kun vielä muutama vuosi sitten keskusta keräsi heilumaan viikonloppuisin liki 10 000 nuorta, nyt sinne löytää tiensä vain muutama sata. Joukko on kutistunut mutta muuttunut entistä aktiivisemmaksi.

Oireita ja ongelmia

Ongelmanuorista puhuttaessa Aseman lapset ry:n väki haluaa painottaa, etteivät oireet ole ongelmien syitä. Nuorten väkivaltaisuus tai huumeidenkäyttö ovat vain yksittäisiä henkisen pahoinvoinnin ilmentymismuotoja, eivätkä suinkaan sen todellisia tai perimmäisiä aiheuttajia. Maassa on hillitön määrä palveluja oireille, ja poliittisesti voimattomat nuoret ovat valtaväestölle hyvä vihollinen. Toisen epäonnistumista tarvitaan usein pönkittämään kokemusta omasta onnistumisesta.

Varsinkin narkomaaneihin erikoistunut Olavi Sydänmaanlakka onkin pyrkinyt rajaamaan työmaakseen nimenomaan itse nuoret kokonaisine henkilöhistorioineen, eikä näiden käyttämiä kemikaaleja.

"Ne on monet mielettömän luovia tyyppejä. Jos sä hankit elantosi kääntämällä kamaa, sun täytyy olla todellakin skarppina ja käyttää aivojasi. Jos sellaisen tyypin pistää, johonkin hihnalle töihin nehän pitkästyy ja saa sätkyn."

Sosiaalipalveluja ja ammattiauttajia ei Sydänmaanlakan mielestä kadulla viihtyviltä nuorilta puutu, vaan pikemminkin arkisia ihmisuhteita aivan tavallisiin aikuisiin ihmisiin. Suomalaiseen hylkäämiskulttuuriin kuuluu oleellisena osana inhimillisen kosketuspinnan karttaminen ja sokea luottaminen erilaisiin instituutioihin.

"Kun naapurista kuulu tappelun ääntä, niin kaikki osaavat soittaa poliisille ja kaikkein valveutuneimmat sosiaalipäivystykseen. Mutta harvapa osaa soittaa ovikelloa. Ihan samalla tavalla meille tulee puheluja, että tehkää nyt jotain, kun nuo nuoret pissaa meidän pihalle. Ei täällä voi oikein muuta kuin kehottaa soittajia puhumaan nuorille itselleen ja esimerkiksi neuvoa näitä julkisten WC-tilojen käytössä."

Tutkija Mauri Mujunen pitää valtaväestön paikoin liioitelluista reaktioista huolimatta Helsingin katunuorisotilannetta varsin terveenä.

"Kyllähän Suomessa tilanne on erittäin hyvä, jos sitä vertaa vaikkapa Saksan tai naapurimaiden olosuhteisiin. Ei tarvitse mennä kovinkaan kauas, kun lapsia ei elä pelkästään kadulla vaan myös sen alla viemäreissä."

Eniten päänvaivaa ovat aiheuttaneet oikeastaan ulkopuoliselle käsittämätöntä Benetton-kieltä puhuvat aseman etniset vähemmistöt. Monet varsin kirjavan joukon edustajista hallitsevat varsin hyvin erilaisia itsepuolustustaitoja, eikä kulttuurien rajultakaan kohtaamiselta ole aina voitu välttyä.

"Nimenomaan somalit ovat olleet se kaikkein pahamaineisin ja monella tapaa myös käytännössä ongelmallisin ryhmä. Ihan oma lukunsa on jo tämä niiden kostosysteemi. Jos lyöt yhtä, niin 30 lyö sinua takaisin. Se on niillä perinne ja toimii vahvana pelotteena."

Jopa yhdistyksen ylläpitämä Walkers-kahvila suljettiin kuukaudeksi, kun näytti siltä, että sen asiakaspiiri alkoi muuttua liian somalipainotteiseksi.

Kotoa lentää helposti

Outi Rosblom Nuorisoasiainkeskuksen pääasiassa kaduilla toimivasta Luotsi-projektista ei näe mitään huolestuttavaa varhaisnuorison pakkomielteessä tavata toisiaan ulkosalla.

"Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että nuoret kokoontuvat keskusta kaduille. Se on tavallaan niitten kotipiha. Niillekin, jotka tulevat lähiöistä, keskusta on ihan luonteva paikka kokoontua."

Usein aikuisväestö leimaa turhaankin kärkevästi ja asiantuntemattomasti aivan tavallistakin kadulle eksynyttä nuorisoa. Kannabiksen kokeilija leimataan loppuiäkseen narkkareiksi ja kadunkulmassa seisoskelevat meikatut tytöt mielletään automaattisesti prostituoiduiksi, vaikkei moinen pitäisi lainkaan paikkaansa. Eivätkä kadulle ajautuneet nuoret ole useinkaan edes kaikkein vaikeimmassa asemassa.

"Heillä täytyy olla sentään jonkinlaisia sosiaalisia valmiuksia, koska he ovat aktiivisesti ihmisten ilmoilla. Kaikkein vaikeimmin syrjäytyneet jäävät yleensä yksin kotiin."

Tekemiseksi kaduilla riittää usein pelkkä ystävien tapaaminenkin, mutta murrosikäisten yleensä varsin voimakas pariutumisvietti antaa harrastetoiminnalle usein vielä oman selkeän leimansa.

Vaikka valtaosa nuorista tuleekin toimeen kotoa saaduilla taskurahoilla, eivät näpistelyt ole nuorisotyöntekijällekään mitenkään vieras ilmiö.

"Katuelämä on kallista, kalja ja tupakka maksaa, ja jotainhan siellä on syötäväkin. Monelle ei raha ole mikään ongelma, mutta kyllähän näpistämällä saa helposti lisätuloja."

Varsinaisesti kodittomia ei kaduilla vastaan kävele, mutta kotoa enemmän tai vähemmän väliaikaisesti häädettyjä sitäkin enemmän. Moderniksi kasvatusmenetelmäksi on tuntunut nimittäin vakiintuneen nuorten potkiminen pois kotoa aivan mitättömistäkin syistä. Useimmiten pikahäädön saanut lapsi on tervetullut parin kavereiden luona vietetyn yön jälkeen takaisin vanhempiensa luokse, mutta tämä varsin yleinen käytäntö varmistaa sen, että liikkellä on aina joku ainakin näennäisesti heitteille jätetty.

Hyväksikäyttöä

"Kyllähän esimerkiksi vakavat väkivaltarikokset ovat tilastojenkin valossa yhä nuorten keskuudessa todella harvinaisia. Enemmänkin ne lapset harrastavat pieniä myymälänäpistyksiä ja ryöstelevät toinen toisiaan. Eläkeläisetkin saavat olla aika hyvin rauhassa."

Nuorisopoliisina toimiva vanhempi konstaapeli Jari Salmi ei näe nykyisiä katunuoria mitenkään hälyyttävänä tai erityisen vaarallisen ilmiönä. Kirkuviin lööppeihin pääsee lähes olematon marginaaliryhmä ja vakavammissa rikoksissa puhutaan aina yksilöistä, eikä mistään massaliikehdinnästä.

"Todelliset ongelmat syntyvät silloin, kun vähän toisella kymmenellä oleva nuori lyöttäytyy yhteen näiden kolmekymppisten kriminaalien kanssa, jotka ovat ehtineet viettää jo puolet elämästään vankilassa. Silloin ilmenee usein monenlaista ja jopa seksuaalista hyväksikäyttöä. En epäile, etteikö jopa lapsiprostituutiota ainakin jossain määrin esiintyisi."

Ulkomailta tulleet nuoret ovat aiheuttaneet päänvaivaa myös poliisille. Rikostilastoissa ulkomaalaiset komeilevat yli 10 % edustuksella, mutta vielä ei voi saada selkeää kuvaa ovatko he vain alttiimpia jäämään kiinni vai aivan todellisuudessakin alkuasukkaita aktiivisempia rötöstelijöitä.

Etnisten ryhmittymien ja valtaväestön välisiin konfliktiehin on nähtävissä paljon aivan konkreettisiakin syitä.

"Esimerkiksi monet näistä somalinuorista ovat saaneet omassa maassaan arvonantoa, kun niillä on se heimohomma, mutta täällä yhteiskunta ei noteeraa niitä mitenkään. Kyllä se saattaa helposti turhauttaa, eivätkä ne sitten kaihdakaan käyttää kättä pidempää."

"Ja sitten on asia erikseen vielä nämä venäläiset nuoret. Se on sellainen 100-päinen lauma, ja niillä on enemmän sitä huumausainehommaa. Ja vielä monesti motivaatio opiskella suomenkieltä melkoisen olematon."

Kiti (16)

"Mä juon joka päivä. Ihan vaan sen takia, kun kännissä on kivaa ja selvin päin alkaa vaan heti hävettää. Sitä vaan istuu himassa ja miettii, mitä paskaa on tullut viime aikoina tehdyksi. Sillon alkaa tehdä heti mieli lisää viinaa. Eikä mulla sitäpaitsi ole muutakaan tekemistä, kun ei ole koulussa eikä duunissa eikä missään."

Kiti on vannoutunut kiljun ystävä. Se on edullista ja sitä on aina helposti saatavilla. Tosin kaikki mömmöt kelpaavat, mitä joku vain tarjoaa.

"Kerrankin mä vedin jotain ihme nappeja ja niistä olikin vähän ikävämpiä sivuvaikutuksia. Mä en saanut mun päätä käännettyä, ja sitten kun yritti puhua, niin kieli vaan tärisi ja teki ihan outoja pakkoliikkeitä."

Kiti ei ole juuri minkäänlaisissa väleissä isänsä kanssa, joten kotona ei oikein viihdy. Kaikki päivänsä ja suuret osat illoistaankin hän viettääkin rautatieaseman ylätasanteella.

"Missä muuallakaan mä olisin? Ei täällä oikein muitakaan lämpimiä sisätiloja ole. Ainoastaan niitten alakerran hoppareitten kanssa mä en oikein tuu toimeen. Ne on ryöstäny jo melkein kaikki mun frendit. Itse mä oon onnistunut onneks vielä jotenkin aina pääseen karkuun, kun ne yrittää jotain."

"En mä itse yleensä mene kenellekään vittuilemaan. Paitsi tietysti jollekkin skineille tai turkkiämmille, mutta ne onkin yleensä ihan kusipäitä. Ja välillä me läntätään niitä "ÄLÄ OSTA TURKIKSIA" - lätkiä niiden minkkiturkkiakkojen selkään ja seurataan, kuinka kauan menee, ennen kuin ne huomaa."

15-vuotiaat Hanna ja Saska yhtyvät silminnähden innostuneina puheeseen.

"Niin ja kerran yks Orava-niminen tyyppi oksensi yhden turkkinaisen turkkiin!"

Kaikki hurraavat. Luonnonsuojelu on in ja pop. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on kova sana ja protestihenki elää. Jopa Kitin poikaystävä istuu parasta aikaa totaalikieltäytyjänä vankilassa.
Yhteenotot virkavallan kanssa eivät ole Kitille vieraita ja hän on joutunut poliisien kovakouraiseen käsittelyyn mm. esitettyään näille Eppujen Poliisi pamputtaa -biisiä.

"Kerran me oltiin ryyppäämässä tuolla Anarkistiliiton toimistolla ja mä lensin sieltä pihalla. No sitten mä potkin niitten ikkunat paskaks ja sillon mä jouduin koko yöksi putkaan. Vaikka melkein joka päivähän ne yrittää mua tuolta asemalta johonkin roudata, mutta yleensä mä vaan huudan ja sätkin niin paljon, että ne päästää mut menemään. Joskus mä väitän odottavani Tampereelle menevää junaa. Sekin toimii melkein aina."

---

Pako (14) ja Miklo (17)

"Me vaan hengaillaan täällä, tavataan tuttuja ja tehdään rahaa", selittää Miklo päivittäisen keskustassa palloilun toiminnallista sisältöä. Rahanhankintakeinoiksi joku mainitsee ensimmäisenä ihmisten ryöstelyn, mutta se saa osakseen ankaraa vastustusta. Paljon suositummilta vaikuttavat erilaiset näpistykset.

"Niissä mä olen kuningas!", julistaa Pako aidosti ylpeänä, mutta kertoo, että kaupoista häviää hänen mukanaan kuitenkin pääasiassa vain vaatteita. Osa niistä sitten pidetään itse ja osa vaihdetaan rahaan tai pilveen. Aina tarpeen mukaan. Välit vanhempiin ovat kuitenkin kunnossa ja pojat saavat kotoakin rahaa. Lisätienesti silloin tällöin ei tee kuitenkaan pahaa, sillä bailaaminen tunnetusti maksaa.

Aktiivisen rikospainotteinen elämäntyyli on ajanut pojat törmäyskurssiin virkavallan kanssa. Varsinkin Pakon äänessä on vilpitöntä katkeruutta hänen selittäessään vähemmän lämpimistä kohtaamisista poliisiviranomaisten kanssa.

"Ne vaan ottaa putkaan ja hakkaa ilman mitään syytä. Tai mulla on tietysti jotain vanhoja juttuja taustalla. Autovarkauksia ja pahoinpitelyjä. Tai ainakin yks pahoinpitely on."

Miklon antipatian kohdistuivat poliisiakin voimallisemmin aseman omaan vartiointijärjestelmään.
"Kirjota siihen, että VR:n jätkät haisee vehkeelle!"

Erilaiset väkivaltaiset yhteenotot ovat keskustassa valitettavasti arkipäivää, mutta kunnon nujakointiin joutumista ei ainakaan Pako osaa pitää edes erityisen epämieluisana kokemuksena. Pikemminkin päinvastoin.

"Kyllähän sitä pitää aina välillä ottaa iskuja vastaan. Ja yleensä niitä saakin tosiaan enemmän ottaa kuin antaa. Mulla on puukonarpiakin vatsa täynnä!"

Vaikka asematunneli vetääkin poikia maagisesti puoleensa, Miklo ja Pako eivät missään tapauksessa halua itseään yhdistettävän aseman jengiin. Omalle parikymmenhenkiselle ryhmälle tapailtiin espanjankielistä nimeä, mutta yhteisymmärrystä ei oikein löytynyt. Lopullinen nimi jäi jonnekin Vatos Locosin ja La Guran välimaastoon.

---

Allu (19) ja Easy I (19)

Harmittomalta vaikuttava ikääntynyt spurgu pitää pateettista monologia rautatieaseman portailla vellovalle nuorisolle. Minikokoiset hopparit huutelevat miehelle hävyttömyyksiä ja utelevat mm. haluaisiko hän vetää moisia vaahtosammuttimia turpaan. Spurgu kieltäytyy kunniasta ilmeisen pöyristyneenä ja marssi lähimpään linja-autoon.

Pahaksi onneksi Allu on kuitenkin kuullut sanat turpaan ja vetäminen ja syöksyy denson perään yrittäen vimmaisesti saada tappelua aikaiseksi. Bussikuski yrittää rauhoitella tilannetta, mutta Allu rähisee kuin heikkopäinen. Hopparit ihmettelevät miehenalun impulsiivista toimintaa, mutta toteavat asiantuntevasti, että lusimaanhan tyyppi on pian lähdössä. Pahoinpitelystä.

"Mä olen rauhan mies!", julistaa Allu nyrkki ojossa ylikuumentuneen tilanteen hieman rauhoituttua.
"Me ei vittuilla kellekään, mutta totta kai pitää puolustautua, jos joku käy päälle."

Ääni muuttuu kuitenkin kellossa, kun keskustelu kääntyy sivuamaan aseman pahamaineista jengiä.
"Mä olen Kampin jengiä. Steissit on perseestä! Niitä pitäis kaikkia potkia suuhun!"

Autuaasti hymyilevä Easy I liittyy keskusteluun esittelemällä heti alkajaisiksi varsin perusteellisesti omaa ideologista maailmankuvaansa:
"Anarkiaa vittu kansalle! Eduskunta saa painua vittuun! Naamat paskaks vaan kaikilta!"

Silminnähden sekavassa mielentilassa olevalle Easy I:lle piri, kannabis ja LSD ovat tuttuja juttuja, mutta ratkaisevasti aivosolujaan hän uskoo menettäneensä liiman kanssa touhutessaan.

"Me mentiin yhden kaverin kanssa aina puskaan haneen, ettei mutsi nää, ja impattiin päät niin täyteen liimaa, ettei tajuttu enää mistään mitään. Sitten vaan pyörittiin ihan ankkoina ympäriinsä."
Allu on jo ehtinyt unohtaa, kenen kanssa oli oikein puhumassa ja vaatii kovaan ääneen kailottamalla saada tietää henkilöllisyyteni. Toimittaja-selitys menee läpi jo toistamiseen ja Allu keskittyy esittelemään ylpeänä kannabis-lehteä markeeraavaa kaulakoruaan.

Easy I kertoo pyörineensä City-käytävän jengissä ja lentäneensä kotoa.

"Mutsi heitti mut pihalle, kun mä varastin siltä 300 markkaa. Sit mä jouduin nukkuun tuolla Kampin metroaseman penkeillä niin kauan, kun faija tuli sinne räyhään ja hankki mulle sellasen solukämpän."

Mutta mikä ihme saa nuoren ihmisen viettämään kaiken aikansa kadulla?

"Niin! Mähän voisin olla joittenkin täysikäisten kanssa sivistyneesti jossain ravintolassa, mutta täällä mä vaan olen kadulla pieremässä verta."

Ravintolassa käynti saa kannatusta koko muulta jengiltä. Alaikäisyyskään ei ole mikään ongelma, sillä aina voi suunnistaa alaikäisystävällisiin ravitsemusliikkeisiin tai kaivaa lompakosta väärennetyt paperit. 16-vuotias Nea vilauttaa ajokorttia, jossa komeilee ilmeisesti hänen äitinsä. Easy I ei kuitenkaan innostu koko ravintolaideasta.

"Ja mulla on sitäpaitsi elinikänen porttikielto tonne Arkadiaan. Siellä tuli yks äijää nimitteleen tumpiksi ja mä lähdin sitten jahtaamaan sitä tän kääntöveitsen kanssa ja huusin, että mä revin siltä keuhkot pellolle. Ja sen takia ne antoivat sitten porttikiellon!"

Allu on jälleen unohtanut olevansa minkäänsorttisessa haastattelutilanteessa. Hän epäilee kuvaajaa nuorisotyöntekijäksi ja käy tähän varoittamatta ja ammattimaisen ronskisti käsiksi.

---

Ydinkeskustan jengit

Rautatieaseman jengi

• Jäseniä yli 100
• 80 % erilaisia etnisiä vähemmistöjä
• Varsin merkittävä osa muslimeja, joten alkoholin käyttö harvinaisempaa, kannabista liikkuu sen sijaan jonkin verran.
• Klassinen kahtiajako: aseman alakerrassa pitävät majaan hopparit ja yläkerrassa painopiste enemmän punkkareissa
• Tällä hetkellä toimivista ryhmistä yhtenäisin ja pahamaineisin

Forumin jengi

• Jäseniä alle 100
• Merkittävä osa venäläisiä
• Runsasta alkoholinkäyttöä ja tavattu myös mm. heroiinia
• Jengeistä katukuvassa kaikkein huomaamattomin, edes kaikki kadun suurkuluttajat eivät tiedä koko ryhmän olemassaolosta

City-käytävän jengi

• Jäseniä yli 50
• Pääosin suomalaisia
• Varsin heterogeeninen ja alakulttuureihin sitoutumaton ryhmä
• Jengeistä perinteisin, tosin syystä tai toisesta jatkuvasti voimiaan menettävä

Kampin jengi

• Jäsenmäärä alle 50
• Valtaosa suomalaisia, lähentelee muodoltaan ja kokoonpanoltaan miltei hajanaista lähiöjengiä
• Pääasiassa kiljun ja kannabiksen harrastajia
• Nousemassa kovaa vauhtia kolmen perusjengin rinnalle

---

"Katuhuumeet"

• Pamit ja muut psyykenlääkkeet
• Liimat
• Alkoholiin kastetut tamponit
• Kodeiinia sisältävät yskänlääkkeet
• Bensa
• Matkapahoinvointilääkkeet
• Kissanminttu
• Tolu
• Kuivatut banaaninkuoret
• Kenkälankki

---

Kannabis katukielessä

• Pilvi
• Heinä
• Ruoho
• Höyry
• Myssy
• Tötsy
• Möyhö
• Jymy
• Imut
• Naurunortti

---

Yleisimmät näpistettävät

1. Merkkivaatteet
2. CD-levyt ja muut äänitteet
3. Viihde-elektroniikka
4. Tietokonepelit
5. Kirjat

---

Ei niin terveellisiä paikkoja

• Rautatieasema (erityisesti Rautatientorin puoli)
• Kansallisteatterin tausta
• Kampin metroaseman ympäristö
• Stockan kellon alapuoli
• Kaisaniemen metroasema