Yksi Suomen merkittävimmistä vientialoista on vuodesta 2007 lähtien ollut peliala, siitä kiitos Max Paynen, Alan Waken ja Angry Birdsin kaltaisille tuotteille. Oikeastaan pelien maailma ei ole ihan niin uusi juttu, ei edes täällä Turussa.
Yhteistyön voima
Parin vuoden ajan toiminnassa ollut Game Tech & Arts Labin ideana on saattaa yhteen pelintekijät ja taiteilijat.
"Aiemmin taiteilijat ja koodaajat törmäsivät vasta työelämässä, mikä aiheutti ymmärrettävästi melko paljon ongelmia", kertoo Turun yliopiston dosentti Jouni Smed, yksi Game Tech & Arts Lab -hankkeen kehittäjistä.
"Nyt yhteistyötä tehdään jo alkumetreiltä lähtien todella laaja-alaisesti: historianopiskelijat antavat vinkkejä esimerkiksi keskiaikaan sijoittuvien pelien autenttisuuteen liittyen, kielenkääntäjät auttavat lokalisoimaan pelejä eri maihin ja kulttuureihin ja markkinointipuolen opiskelijat ohjeistavat myynnissä ja markkinoinnissa."
Smed kuvaa toiminnan alkua melkoiseksi lavatanssimeiningiksi: seisoskeltiin eri puolilla huonetta ja odotettiin toisen osapuolen aloitetta. Nykyään yhteistyö toimii hienosti: koululla järjestetään 35 opintopisteen kursseja, projekteja, luentokursseja, vierailijoiden luentoja, sekä tietenkin opinnäytetöitä, joiden seurauksena moni uusi peli näkee päivänvalon.
Suuria muutoksia
Peliala on ala, jossa isot muutokset on nähtävissä varsin nopeallakin aikataululla. Yksi merkittävin muuttuja alalla on ollut AppStoren kaltaiset jakelukanavat.
"Toimintamme käynnistyessä ei kunnollisia jakelukanavia ollut, ja omalle pelille oli vaikea saada julkisuutta", Smed kertoo.
"Nykyään jakelu on helppoa: pelit ovat netissä kaikkien saatavilla nopeasti ja helposti. Ongelmana onkin se, miten erottua alati kasvavasta massasta."
Perinteinen mainonta näyttää vain pintaraapaisun pelitarjonnasta: PlayStationin ja Xboxin uusista peleistä, joita niitäkin pusketaan markkinoille entistä nopeammin. Todellisuudessa esimerkiksi netti on pullollaan sekä isojen yritysten että pienten harrastelijoiden julkaisuja, joista vain harva nousee ikinä pinnalle.
"Pelin menestys on osittain tuuripeliä. Riittää, kun vaikkapa joku julkkis puffaa peliä jossain ja äkkiä sillä onkin huimasti pelaajia. Pienissä peleissä on paljon innovatiivisuutta, mitä isoissa peleissä ei enää näe. Ollaan niitä vihaisia lintuja isojen dinosaurusten jaloissa."
Tytötkin pelaa
Turun AMK:n mediatuotannon opiskelija Alina Peussa on innoissaan Game Tech & Arts Lab -hankkeesta ja on itsekin suunnittelut osallistumista sen toimintaan.
"Toivon, että se on hyvä paikka ja ympäristö päästä kasvattaamaan pelialan kokemusta. Koulussa on hyvä kokeilla uusia asioita, sillä projekteihin pääsee helposti mukaan ja kokeilu on suhteellisen riskitöntä", Alina kertoo.
"Niinkin voi käydä, että ala ei tunnu omalta, mutta eipähän jää mitään epäilyn varaan."
Alina on itse pelannut erilaisia PC-pelejä pienestä lähtien.
"Ensimmäiset muistamani pelit ovat Alley Cat ja Lost Vikings. Peruskoulussa pelasin mm. Halota, Elder Scrolls Morrowindia ja tietenkin Simsiä. Käytännössä siis kaikkia pelejä, jotka isoveljeni asensi."
Peliala ennen ja nyt
Smedin mukaan ihminen ei ole koskaan liian vanha pelaamaan. Viime vuosina niin sanonut "serious games" -tyyppiset pelit ovat kasvattaneet suosiotaan ja näin voidaan olettaa käyvän jatkossakin. Kun nykyinen pelisukupolvi on vanhainkodissa, kuntoutus saattaakin tapahtua erilaisten liikkeentunnistuspelien avulla.
"Tätä ilmiötä tutkitaan koko ajan. Jo nyt voidaan puhua sellaisesta asiasta kuin ’pelillistäminen’, joka käytännössä tarkoittaa peleistä tuttujen elementtien tuomista osaksi jotain muuta. Esimerkiksi työpaikoilla voidaan ottaa käyttöön highscore-listaukset, mikä lisää työmotivaatiota. Pelimaailma ei ole enää erillään muusta elämästä."
Pelisukupolvi vanhenee, eikä siis osaa luopua pelikonsolista vaikka sormet eivät enää yhtä reippaasti liikkuisikaan. Vanhainkodissa pelataan sitten sillä PlayStation 17:llä.