Onnellinen homoisä

Jari Vanha-Eskola, 33, on reilun kuukauden ikäisen poikavauvan onnellinen isä.

"Olen aina halunnut lasta. Kun huomasin olevani homo, vaikeinta asiassa ehkä oli ajatus siitä, etten koskaan voisi saada lapsia. Haaveilin usein, että ihanteellisin tilanne olisi, jos itse seurustelisin ja tapaisimme lesboparin, joka myös haluaisi lapsia", Jari kertoo.

Haave toteutui. Tuttavapariskunta, kaksi naista, oli etsinyt jo pidempää isää, mutta pari ei ollut uskaltanut kysyä Jarilta ja Jarin mieheltä.

"He olivat sopineet spermapankin kautta tuntemattomasta luovuttajasta ja olivat menossa sopimaan yksityiskohdista, kun ehdotimme heille, että haluaisimme itsekin lapsia ja lähtisimme heidän kanssaan viemään asiaa eteenpäin."

Jari innostui isyydestä valtavasti.

"Päätin välittömästi ryhtyä tuumasta toimeen. Päätökseni oli niin vakaa, etten kunnolla edes kysellyt mieheni mielipidettä, vaan olin heti valmis lähtemään prosessiin mukaan, olinhan miettinyt asiaa itsekseni jo useita vuosia. Mieheni tarvitsi hiukan enemmän aikaa asian pohtimiseen."

Jari on lapsen biologinen isä.

"Minulle oli alusta alkaen selvää, että haluan olla nimenomaan biologinen isä. Olen aikaisemmin ollut luovuttajana spermapankissa, joten tiesimme myös ilman erityisiä tutkimuksia, että spermani koostumus kelpaisi Väestöliiton prosessiin; siksi tässä vaiheessa oli kaikille helpompaa, että olin biologinen isä. Seuraavalla kerralla saattaakin isä olla mieheni."

Lapsi sai alkunsa Väestöliiton hedelmöityshoitojen avulla.

Neljä huoltajaa

äidit ja isät ovat tehneet intentiopaperin, sopimuksen lapsen kasvattamisesta, jossa he selvittävät toiveitaan muun muassa perheen muodosta.

"Meitä on neljä vanhempaa. Biologisilla vanhemmilla on yhteishuoltajuus, sosiaalisilla vanhemmilla oheishuoltajuus", Jari kertoo.

Paperissa sovitaan myös asumisesta, lapsen sukunimestä sekä tapaamisoikeudesta ja -velvollisuudesta.

Suurin huolenaihe on, miten viranomaiset suhtautuvat uusioperheeseen, eli saavatko sosiaaliset vanhemmat oheishuoltajuuden.

Jari on seurustellut miehensä kanssa kohta kolme vuotta. He tapasivat urheilun merkeissä.

"Muutimme lähes välittömästi yhteen asumaan."

Jarin mielestä mahdollisuus parisuhteen virallistamiseen olisi todella tärkeä asia; se korjaisi monta ongelmaa. Vähäisin ei ole se, että mikäli kumppani joutuu pahaan onnettomuuteen, samaa sukupuolta olevat elämänkumppanit ovat toisilleen viranomaisten silmissä ventovieraita, eikä lähiomainen saa viranomaisilta mitään tietoja.

"Kun tällä hetkellä suhdettamme saatetaan pitää vähempiarvoisena, niin virallistettu suhde osoittaisi myös muille meidän olevan tosissaan."

Koska lapsella on kaksi biologista vanhempaa, perheiden ei tarvitse akuutisti pohtia, kuuluuko parilakiin perheen sisäinen adoptio-oikeus vai ei.

"Sen sijaan kahden vanhemman perheille sisäinen adotio-oikeus on todella tärkeä. Tuntuu, että usein unohtuu, ettei kyse ole vanhempien oikeuksista lapseen, vaan lapsen oikeuksista vanhempiin."

"Jo nykylainsäädännön mukaan vanhemman elämänkumppani voi hakea oheishuoltajuutta, jolla käytännössä saadaan kaikki tarvittavat oikeudet lapsesta huolehtimiseen. Yhteishuoltajuudessa on kuitenkin se ongelma, että se ei tuo mitään velvollisuuksia, ei esimerkiksi elatusvelvollisuutta, eikä lapsi voi esimerkiksi periä oheishuoltajaa."

Kysymys, voisiko Jari kuvitella luopuvansa isyydestä ja antavansa lapsensa äitien adoptoitavaksi, on todella vaikea.

"Kysymys tuntuu vähän samalta kuin jos äidiltä kysyttäisiin, luopuisiko hän lapsestaan ja antaisiko adoptoitavaksi. Koska olemme alunperin sopineet yhteishuoltajuudesta ja sillä mielellä prosessin läpi käyneet, en usko että enää pystyisin lapsesta luopumaan."

Jarin tuttavapariskunnalla, kahdella miehellä, on parivuotias lapsi, jonka äiti on antanut lapsen kokonaan homoisien kasvatettavaksi.

Yhteinen paritalo

Jari valmistautui vanhemmuuteen kyselemällä asioita siskoltaan ja vanhemmiltaan, lukemalla vauvalehtiä ja kirjoja ja käymällä synnytysvalmennuksessa.

"Ylipäätään asennoiduin elämänmuutokseen."

Luontaisetuna vauva sai tuplaisovanhemmat; kaikki isovanhemmat ovat olleet hyvin innoissaan vauvasta.

Vauvan kaksi isää ovat lähes koko ajan läsnä vauvan arjessa, vaikka periaatteessa äidit ja isät asuvat omissa osoitteissaan.

"Näemme vauvaa päivittäin ja osallistumme hänestä huolehtimiseen: tällä hetkellä suurin osa vauvan elämää on syöttämistä, vaipanvaihtoa ja nukkumista."

Vanhempien toiveena on, että lapsi viettää yhtä paljon aikaa sekä isien että äitien kanssa. Virallisesti lapsi asuu kuitenkin äitiensä luona.

"Tarkoitus on toimia lapsen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla."

Asumiskysymykseen vaikuttavat myös parien asuinpaikat.

"Tällä hetkellä asumme naapureina, ja tarkoituksenamme on jatkossakin asua lähellä toisiamme."

Ideaaleinta olisi asua yhteisessä paritalossa.

"Toiveenamme on, että osallistumme kaikki yhtäläisesti lapsen kasvatukseen. Muuten arki lienee aika lailla samanlaista kuin minkä tahansa lapsiperheen arki."

Onnenkyynel

Kaikki neljä vanhempaa olivat mukana synnytyksessä.

"Alkuvaiheessa äidit olivat kahden, mutta varsinaiseen synnytykseen osallistuin itse; vaihdoimme toisen äidin kanssa paikkoja, sillä synnytykseen sallitaan vain yksi tukihenkilö kerrallaan. Kun synnytys oli ohi, kaikki vanhemmat olivat mukana."

Neuvola ja sairaala suhtautuivat suurperheeseen hyvin.

"Voisi luulla, että heille on aivan jokapäiväistä, että syntyvällä lapsella on neljä vanhempaa", Jari kiittää.

"Ensikosketus vauvaan oli heti syntymän jälkeen, kun lapsi nostettiin äidin rinnalle ja siinä katseli vanhempiaan. Ei sitä meinannut oikein uskoa todeksi, että tuossa se meidän lapsi nyt sitten on."

Jari sai katkaista vauvan napanuoran.

"Se oli hyvin ainutlaatuinen tapahtuma henkisesti. Kun sitten vauva oli punnittu ja kapaloitu ja kaikki vanhemmat paikalla, käärö kiersi sylistä toiseen ja tunnelmaa voi lähinnä kuvailla perinteisesti: väsynyt mutta onnellinen. Edellispäivien jännitys purkautui, ja taisipa siinä olla kaikilla onnenkyynel silmäkulmassa."