Välillä se on tanssipaviljonki, mikä kuullostaa kovasti järviromanttiselta pikkurakennelmalta haikeasti soivine haitareineen, kukkamekkoineen ja kätkettyine kossupulloineen.
Välillä se on tanssikeskus. Saakohan sieltä tilata av-materiaalia, jos haluaa oppia vääntämään oikein kunnon suomalaista tangoa? No kursseja tanssikeskuksessa ainakin järjestetään.
Välillä se on tanssitalo. Eikö meillä ole jo Vanha-Maestro ihan ytimessä. Se on talo. Ja käsittääkseni siellä, jos missä pyntätyt mammat ja vaappuvat vaarit tanssahtelevat itsensä tärviölle.
Onneksi jossain välissä kalikka putosi, ja hanke on joutunut yllättäen vastatuuleen.
Eikä hetkeäkään liian aikaisin.
Tanssipaviljonkikeskustalon puuhamiehet itkevät nyt, miten on mahdollista, että pilkulleen asemakaavan mukainen suunnitelma ei saakaan sellaisenaan rakennuslupaa. Massaa pitäisi pienentää. Hyvä kysymys.
Huomattavasti parempi kysymys on, ketkä luupäädemarit ja luupääkokoomuslaiset ovat asemakaavan takana. Mitä helvetin järkeä on rakentaa yhteen Helsingin parhaista ja toimivimmista virkistysalueista ylipäätään yhtään mitään? Jurvelosta ja pöhöttyneestä tanssiravintolasta nyt puhumattakaan.
Onko Seurasaareen tulossa harrastelijateatteritalo? Hietaniemeen keramiikkakeskus? Kaivopuistoon pitsinnypläyspaviljonki?
Viimeisen valssin pyörähdettyä soimaan huomattavasti ennen aikojaan, syyttävä sormi on osoittanut kulosaarelaisia. Rikkaat, vaikutusvaltaiset ja ärhäkät kävelevät taas tavallisen kansan yli.
Mitä väliä, katin kontit ja luojan kiitos, että edes jotkut heräsivät ja tajusivat, mitä Mustikkamaalla on tapahtumassa.
Kirjoittaja on helsinkiläinen creative planner.