Bomfunk MC´s

Suomalaisen popin maailmanvalloitusta odotetaan kolmekymmentä vuotta. Vuoden 2000 tammikuussa tapahtuu ihme: kaksi suomalaisyhtyettä lyö läpi ulkomailla; kovaa ja tarkasti. Kun lovemetal-bändi HIM tekee selvää jälkeä Saksassa, Bomfunk MC´s iskee Freestyler-singlellään Pohjoismaihin kuin tornado: Ruotsin ykkönen, Norjan kakkonen, Tanskan ykkönen. Ja pian antautuu myös Hollanti. Miten tässä näin kävi? Kuinka heistä tuli hip-hopin suurlähettiläitä?

Puoli kahdelta keskiviikkoiltapäivänä Baker´sin portaita nouseva lounasväestö koostuu pääosin 70-vuotiaista mummeleista. Paikan valinta on viisas. Täällä supertähdet saavat istua rauhassa. Häirintä tulee oudolta taholta. Kun Bomfunk MC´s:in musta pantteri Raymond Ebanks pamahtaa sisään, hovimestari tulee hulluksi: lounaslistaa, a la carte listaa, savutonta pöytää, tupakoitsijoiden pöytää... On the run-collegeen verhoutunut Reiska pudistelee hämmentyneenä päätään - unfuckinbelievable.

Te teitte viikonloppuna uutta videota. Ottiko B-boys and flygirlsin tekeminen voimille?
REISKA: Se on ehkä helpoin video meidän osalta. Tehtiin sitä yöllä, ajeltiin autolla ympäriinsä. Oltiin Länsisatamassa, siellä missä on kontteja. Sinne duunattiin bailumesta. Se oli makeeta. Ne kontit ovat jotenkin valloittavia. Ne on värikkäitä, ja kun niitä kuvattiin ja valaistiin, niistä tuli aika villin näköisiä. Ensimmäistä kertaa kuvattiin kolkytviismilliselle. Ja meillä oli kukana oikein elokuva-ammattilainen. Tää jäbä, Jyrni Arnikari, joka on kuvannut Pitkä kuuma kesä-leffan. Miikka, joka ohjaa videot, on mun vanha kamu. Sen kanssa mä olen tehnyt näitä juttuja varmaan kymmenen vuotta. Me ollaan oltu samassa koulussa ja rapattu yhdessä. Miikka tietää suomalaisen hip hop-historian. Sillä osastolla on vapaat kädet.

Te olette samasta hoodista.
REISKA: Näin voi sanoa. Me oltiin kolme vuotta Tampereella taiteen ja viestinnän laitoksessa. Me ollaan vähän jokapuolelta. Gismo on Turusta.

Miltä tuntuu kuulla kännyköiden soittavan omaa biisiä?
GISMO: Siihen soundiin on jo tottunut puolen vuoden aikana. Aluksi se oli aika ihmeellistä.

Mutta mitä sitten kun se soi pitkin Amerikkaa. Kun mä näin Freestylerin ekaa kertaa, mä sanoin heti, että se on se biisi joka breikkaa ulkomailla. Sehän on parempi kuin suurin osa ulkomaisista biiseistä ja todella hieno video.
REISKA: Uusi on vielä parempi.

Videossa esiintyneestä Marlo Snellmanista on kuulemma tullut stara ja pikkutyttöjen suosikki. Sehän vois vääntää oman aktin kasaan.
REISKA: Kai sitä on pyydettykin. Mutta en mä tiedä haluaako se välttämättä, se on vielä niin nuori. Kai Marlo jotain musaa tekeekin. Seuraavallakin videolla Marlo vilahtaa. Marlo on hyvä mysteeri. Alunperin oli tarkoutuksena, ettei me oltaisi ollenkaan näytetty naamojamme. Se vaan karkasi käsistä.

Mikä tyyppi on Freestyler?
REISKA: Tyyppi joka heittää improvisaatiota. Tyyppi keksii lavalla oman rappinsa. Se on helvetin hauskaa, ja kehittynyt siitä, kun kaksi MC:tä matsaa keskenään siitä kumpi keksii parempia herjoja toisesta. Freestylessa on peruskaavio, joistain sanoista jotka rimmaavat keskenään, ja sitten sä vaan täytät aukkoja.

Runoilijoita?
REISKA: Joo, spoken word. Niitä, joista diggaa eniten, on vaikea saada. Ne ovat livetilanteita.

Muhammad Alilla oli makeita värssyjä?
REISKA: Ali oli ensimmäisiä freestylereita, ja rappaajia. Rappia on ollut iät ja ajat, se periytyy 20-luvun scattauksesta, kukaan ei ole vaan keksinyt käyttää rap-termiä aikaisemmin. Se on rhytmic associated poetry. Finnintelligens todistaa, että rappia voi tehdä suomeksi. Se jeesaa meitäkin, jos ne breikkaa, me voidaan sen jälkeen tehdä alkuperäisempää juttuja.

Stressaako menestys?
REISKA: Ei. Tai tottakai meillä on kiire, mutta se menee sillai rykäyksittäin, että kyllä meillä sitä vapaatakin on tarpeeks. Keikat eivät ole viikonloppuisin vaan keskiviikkoisin ja torstaisin.

Onks painajaisia uran suhteen?
REISKA: Ehkä se, että joillekin tää on ihan viihdeosastoa. Meillä on bändissä sellainen sanonta että, kyllä se tästä huononee... Mutta ei mulla kovin pahoja painajaisia ole. Ei tässä mitään sell out -fiilistä itsellä ole, vaikka ollaankin menestytty." GISMO: Hiihtoliiton virallinen kisakappale: arghh.

Nyt suomalainen bändi on tehnyt muutakin kuin "solminut kansainvälisen sopimuksen." Mistä Bomfunk-juttu lähti?
REISKA: Se on aika kauan kuplinut pinnan alla, että pitäisi tehdä jotain. Se on sellainen juuritason juttu, se oli 80-luvun puoliväliä, kun mä itse osuin breikkibuumiin. Se hiipui tossa välissä, mutta nyt se on tullut takaisin. Jäädäkseen. On skaboja ja joka juhlissa on joku ryhmä. GISMO: Mulla tää lähti vähän vanhemmasta soul-, funk-, lattari-, reggae-osastosta, jota mä olen keräillyt 60-luvun lopusta 80-luvun alkuun. Mulle groovaus ja sielukkuus on ollut ja on edelleen musan tärkein juttu.

Teidän jutussa ei ole vanhanajan bändikelailua, vaan Bomfunkissa on useamman lajin artistia, network?
REISKA: Joo, jos lähdetään ihan levyjen kansista, niin mukana on vanhoja hoppareita, jotka ovat siirtyneet graffiteista mainostoimistoihin. Kyllä se verkosto on olemassa. GISMO: Meidän tuottajalla, JS 16:lla, on ollut maailmanlaajuinen meininki koko ajan. Ihmiset eivät tiedä sitä, koska sen imageen kuuluu olla klubi-deejiiden suosiossa. Se ei tule naamallaan esiin, vaikka se on myynyt yli miljoonaa yksikköä. Siitä vaan ei puhuta. Ja on housepiireissä muitakin sellaisia. Ne on brändejä.

Teidän breikkarit tekevät uskomattoman hienoja koreografioita.
REISKA: Ne erottavat meidät keikoilla muista bändeistä. On jotain rikasta katsottavaa. Niiden itsetunto kasvaa, kun ne tekevät sellaisia juttuja, johon muut eivät pysty. Tytöt huutelevat keikoilla tanssijoiden perään. Breikkaus on samanlainen juttu kuin mäkihyppy. Mullakin on sellaisia lihaksia, joiden olemassaolosta mä en aikaisemmin tiennyt mitään. Katsottiin viime keikkamatkalla dösässä shaoli-munkkeja Eurosportilta, ne tekivät uskomattomia juttuja.

Nyt kun biisi on noussut Hollannin listalla sijalle 7, teillä on jatkuvat bailut menossa?
REISKA: Meillä voi valita lähteekö bändin vai breikkareiden mukaan. Urheilijanuorukaiset eivät dokaa. Tämä on terveellinen bändi tässä mielessä. Minglaamisosasto on sitä, että ensin otetaan parit konjamiinit ja puhutaan asiaa, ja sitten puhutaan jalkapallosta. Se on Sonyn englannintyyppien lempiaihe. Manchester United oli kovasti edustettuna. GISMO: Mä olen aina ollut bailaajaluonne, soittanut levyjä ja käynyt bileissä. Vaikka joskus se karkaa käsistä. Kun kömpii kuudelta sänkyyn ja joutuu nousemaan kahdeksalta ylös tekemään pr:ää, niin...Yleisellä tasolla bilekulttuuri on nousussa ja Suomesta ollaan muualla kiinnostuneita."

Reiska on päässyt hyviin väleihin Lontoon Sonyn officen kanssa?
REISKA: No oon mä puhunut jalkapallosta toimiston presidentin kanssa.

Onks Englanti vaikea markkina-alue?
REISKA: Onhan se kulttuurisidonnainen. Mutta haastattelujen tekeminen englanniksi on nastaa, rap-piireissä käytetään ihan omia sanoja.

Te lennätte parin tunnin päästä pr-rundille Norjaan. Nyt kun sinkku hilluu Pohjoismaiden listahuipuilla on lainattava Apulantaa: Onko noussut kusi päähän?
REISKA: Ei, ja on. Ei se ole, enemmän väitetään, että se olisi noussut. Alusta asti samat tyypit ovat olleet tekemässä tätä, siinä mielessä on hienoa, että jotain on tapahtunut. Kyllähän se sillä tavalla kaventaa elintilaa, ettei aina jaksa selittää samoja asioita. GISMO: Tottakai se vaikuttaa, kun kaikki tuntee sut kadulla. Ei siinä ihan relasti käyttäydy, kun silmät ovat niskassa.

Eiks se oo lopussa itsestä kiinni miten maineeseen suhtautuu?
REISKA: Onhan se. On hyviä ja huonoja päiviä, mutta aika hyvin kuitenkin on mennyt. Välillä mä oon ihan rikki. Kun lähdetään Emmasta suoraan tekemään videota ja muut lähtevät bailaamaan: että kiitti. Mutta kyllä tän kestää. Eihän tää ole ikuista. Tehdään nyt kun tehdään.

Mitä cool-juttuja on Bomfunkin lisäksi ilmassa?
REISKA: Fintelligens. GISMO: Fintelligens on paha.

Ootsä Reiska missään vaiheessa digannut mitään suomenkielistä musaa?
REISKA: Oon, ja varsinkin nyt. Kun on keikkamatkoilla tutustunut muihin artisteihin kuuntelee koko sceneä vähän eri tavalla. Mä kuuntelen Apulantaa, Don Huonoja, Jonna Tervomaata ja Maija Vilkkumaata. Hyvät biisit lyö aina läpi. Jengi on ruvennut Helsingin ja Turun klubien kautta luopumaan ankarimmasta purismistaan. Nykyään rap-jätkät käy housebileissä ja päinvastoin.

Ootsä Reiska syntynyt Suomessa?
REISKA: Mä olen käynyt syntymässä Lontoossa, mutta asunut täällä yksivuotiaasta lähtien. Kyllä mä aika suomalainen oon.

Mitä merkitsee teidän bändin monikulttuurisuus?
REISKA: Tilanne on vähän sama kuin Ruotsissa neljä vuotta sitten. Uusia leibeleitä ja levy-yhtiöitä syntyi ja siirtolaiset olivat aika vahvassa asemassa. Siellä se on toista kuin Suomessa, täällä kun ei siirtolaisia paljon ole. Landella joutuu vetämään vähän suorempaa bassoa. GISMO: En mä ajattele, että väri muuttaa mitään. Uskonto ja kulttuuri ovat eri asioita. Ihmiset ovat ihmisiä joka paikassa.

Reiska, mikä merkitys sulle on sun värillä ollut omassa elämässä?
REISKA: On sillä varmaan joku merkitys ollut, sitä on koulusta lähtien ollut snadisti erilainen. Mutta siihen tottuu. Ei värillä ole mulle erityistä merkitystä, mutta sillä on, että suurin osa klubien pyörittäjistä on tuonut uutta fiilistä stadin musajuttuihin. Ei se se väri ole, mutta se, että täällä käy viikoittain joku ulkomaalainen dj soittamassa.

Eiks toi sävy ole enemmänkin cool, vaikka sen nostaminen on ihan samanlaista rasismia kuin sen halveksiminenkin?
REISKA: Samaa se on. Onhan siinä sellainen hassu juttu, että kun suomalainen teini kuuntelee jotain oikein oikein mustaa ja samastuu siihen, niin eihän se ole mahdollista. Kaikkeen on kuitenkin oikeus, eihän muuten voisi samastua edes leffojen päähenkilöihin. Me ihmiset nyt vaan ollaan erilaisia paikasta riippuen. Kyllähän multa on kyselty, että voitko tehdä biisin rasismista. Mulla ei ole tarvetta lähteä enempää kuin rivien välistä kommentoimaan. En mä sitä korostaisi vaikka on mahdollisuus, kyllä sieltä asenteen löytää.

Kynämies saattaa iisisti kirjoittaa itselleen asennevankilan. Ihanteellisuus on vähän kuin uskonto, yksityisasia. Idealismin soturina on hankalampaa.
REISKA: Jos levyllä on kolmetoista bailubiisiä mukaan, mahtuu mukaan myös pari kantaaottavampaa, radioystävällisempää juttua.

Presidentinvaalien yhteydessä kävi ilmi, ettei osa nuorisosta ollut varma, onko Kokoomus porvaripuolue. Onko se niin paha, ettei olla puoluesidonnaisia kun silti ollaan kiinnostuneita itse asiasta?
REISKA: Ehkä nuoret ottavat politiikan enemmän henkilö kuin puoluejuttuna.

Mistä te puhutte fanien kanssa keikoilla?
REISKA: Ei siellä käydä kovin rakentavia keskusteluja, ne katsovat mitä sulla on päällä. Välillä pitää olla stand-up koomikkona ja viihdyttää niitä. (Vastaa puhelimeen ) Alivaltiosihteeri on kehittänyt Bomdrunk vientituotteen, siellä oli Femma-Gaala menossa...

Mitä tyyli merkitsee Bomfunkille?
REISKA: Ei meillä kauhean poppia henkistä asennetta ole. Me vaan tehdään biisejä. Suosikissa ja muualla toi poptähtiosasto näkyy. Me palataan juurille, kun saadaan käyntikortti tällä jutulla. Mehän ei olla mikään puhdasverinen hiphop-bändi. Tanskalaisille me ollaan vaan uusi soundi, niinkuin joku Fatboy Slim. Se antaa tilaa tehdä mitä huvittaa."

Kuinka tärkeitä videot ovat olleet Bomfunkille?
REISKA: Tosi tärkeitä. Niissä näkyy nuoria ja siksi niihin on helppo samastua.

Nyt kun olette suuria Pohjoismaissa, onko Suomi enää kärpäsenpaska kartalla?
REISKA: Ei mulla mitään muuta ole. Täällä on hima, koulutus ja frendit. Musalla ei ole kotimaata, ei sitä kukaan tuolla kysy, paitsi Ruotsissa. Ne kysyy miten tää on mahdollista, kun ne muistavat vaan M. A. Nummisen.

Suomalaisilla on huono itsetunto Ruotsin suhteen. Miksei kukaan muista kuinka karmeeta paskaa Ruotsista on tungettu maailman markkinoille? Army of Lovers, Rednecks?
REISKA: Kukaan ei sano, että ne ovat paskaa siinä vaiheessa, kun ne myyvät miljoonia. On käsittämätöntä, että niille löytyy niin paljon faneja. Mutta eihän se ole kenenkään vika, että popkulttuuri on niin tuotteistettua. Meillä on vähän eri juttu - ollaan viistoistavuotta yritetty vääntää tätä johonkin suuntaan.

Mitä pidätte HIMistä?
REISKA: Se on aivan loistava bändi, oon diggaillut sitä ensimmäisestä levystä lähtien. Ne ovat tehneet hyvin duuninsa, toivottavasti pääsevät pitkälle.

Te ootte varmaan tämän vuoden aika tiukasti tien päällä?
REISKA: Joo, uutta kamaa ei ehdi tehdä vaikka haluaisi.