Itä-Pasila, Helsinki. Juuri ja juuri hartioiden levyisen oven takana aukeaa vaatekomero. Seinät ja katto on vuorattu patjoilla äänieristyksen takaamiseksi. Keskellä on mikki. Täällä äänitettiin katusoittajabändi Hermanni Turkin levy.
"Vehkeet ovat ihan ammattimaiset, tila vaan vähän ahdas", vakuuttaa yhden kuudesosan Hermanni Turkista muodostava Taneli Kainulainen.
Mitä sitä turhia brassailemaan. Vaatekomeroon on helppo hypätä äänittämään vaikka kalsareissa suoraan sängystä. Kainulaisen kanssa täällä asuu yhtyeen jäsen Joonatan Turkki.
Lisäksi paikalla ovat Johan Östman ja Topi Vanhatalo. Uupumaan jäävät vielä Tuukka Perhoniemi ja Heikki Turppo. Perhoniemi asuu tämän kevään New Yorkissa ja Turppo Joensuussa.
"Meitä on kuusi, mutta lisää mahtuu. Viulistit tervetuloa!" Kainulainen ilmoittaa.
Kaikki alkoi masentavana tammikuisena iltana 2011. Kainulainen oli matkalla kotiin koulusta. Räntää satoi korvasta sisään. Kengät uivat loskassa.
"Ajateltiin, että nyt tarvitaan jotain piristystä."
Nyt, vajaa puolitoista vuotta myöhemmin, heillä on taskussa Faces Etnofestivalilta Katusoiton SM-kisojen kakkossija, Cityn bongaus Kaupungin parhaaksi katubändiksi 2011 ja ainakin kahden albumin verran omia biisejä. Niistä ensimmäinen ilmestyy nyt omakustanteena.
Hermanni Turkin pojat kuvaavat musiikkiaan "resuiseksi folkmelskeeksi". Parempaa tiivistystä tuskin voi tehdä.
"Mulla on pakkomielle eri maiden kansallismusiikeista, kuten ranskalaisesta haitarimeiningistä", kertoo Turkki, joka vastaa biisien sävellyksistä, sanoituksista ja harmonikasta sekä vetää laulua (vetää siksi, että lähes kaikki laulavat).
Studion virkaa toimittavan vaatekomeron lisäksi myös soittimissa käytetään luovuutta. Esimerkiksi Perhoniemen virallinen soitin on salkkurumpu (kyllä, bisnessalkusta kyhätty rumpu). Kainulainen vastaa melodicasta, ukulelesta ja huuliharpusta, Östman kitarasta, Vanhatalo rummuista ja Turppo klarinetista ja mandoliinista.
Alkuperäiset jäsenet tapasivat ensimmäisen kerran jo Arkadian yhteislyseossa Klaukkalassa, joskaan siellä Hermanni Turkki ei vielä syntynyt. Nyt mukaan on tullut muitakin. He ovat 21–35-vuotiaita, elämältään ihan tavallisia kundeja: yksi opiskelee kulttuurituotantoa, toinen musiikkia, kolmas työskentelee DNA-kaupassa ja tekee deejii-keikkoja, neljäs kirjoittaa romaania.
Hermanni Turkin poppoo vaikuttaa olevan viimeiseen asti katusoittoideologialle uskollinen.
"Katusoittajia pidetään edelleen vähän kerjääjinä, siten, että katsojat olisivat jotain velkaa meille. Totta kai voi tulla kuuntelemaan, vaikkei heittäisi latin latia. Ei me valita paikkoja sen perusteella, missä tienaisi parhaiten. Ei tätä rahan takia tehdä", Kainulainen sanoo.
Kun potin jakajia on kuusi, ei tosiaankaan, vaikka parhaimmillaan kassaan on kilissyt useita kymppejä yhden biisin aikana.
"Viime Taiteiden yössä Helsingissä yleisöä oli niin paljon, että blokattiin ratikkaliikenne. Aina kun tuli spora, piti keskeyttää biisi, että ratikka pääsi ohi", hän jatkaa.
Talveksi katubändi siirtyi esiintymään sisätiloihin, sillä tarjouksia tuli esimerkiksi yritysten tilaisuuksiin. Tammikuussa alkoivat äänitykset.
"Kuunnellaan hei vielä yks biisi meidän levyltä. Jos alkaa tehdä mieli valssata, tuolla on moppeja", ehdottaa Vanhatalo.
Levyä painetaan vain 500 kappaleen minipainos, ja se tulee myyntiin tärkeimpiin paikkoihin, kuten Helsingissä Levykauppa Äxään ja Stupidoon.
Lopuksi otetaan katse tulevaan keikkakesään.
"Tästä on tulossa sairaan hyvä kesä. Ei stressiä, hyviä katukeikkoja ja puistoja", tiivistää Kainulainen. Kaikki nyökyttelevät. Viime kesänä Hermanni Turkki veti 20 keikkaa, ja tänä kesänä määrä on tarkoitus tuplata.
"Odotan, että päästään Tampereelle", sanoo Kainulainen.
Watch out, Tampere!
Hermanni Turkin esikoisalbumi ostettavissa netistä: http://holvi.com/shop/hermanniturkki Kaupoissa 12.5.