Harvoin on julkaistu sooloalbumia, jonka yhteydessä tekijä on katsonut aiheelliseksi moneen kertaan korostaa, että kysymys on sitten vaan nyt tästä yhdestä soololevystä.
Ykkössingle “Leijat Helsingin yllä” antaa hieman harhaanjohtavan kuvan Aholan soolosta, sillä kyllä albumilla on myös suoraviivaista rokkipoppia, joka ei ihan hirveän kaukana ole siitä yhdestä yhtyeestä (esim. Merilaulu). Mutta myös hieman rauhallisempaa ja iskemällisempää materiaalia mahtuu mukaan.
Kokonaisuutena Aholan levy toimii hyvin, mutta ei toisaalta synnytä suuria tunteita hyvässä tai pahassa. Mutta mistään terapia-projektista ei silti ole kyse, vaan korkeintaan hieman yllätyksettömästä albumista.
I
Kalle Ahola
17 kommenttia
Anonyymi
22.1.2001 18:49
Ei moittimista. Kuunneltavaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:49
Surkeaa paskanjauhamista. Onhan tällaista kuultu jo tuhat kertaa aikaisemminkin.
Phyi. Missääs luovuus ja älykkyys? Kenenkään ei pitäisi koskea tähän muka-hienoon ja muka-kaunista, mutta erittäin iljettävää musiikkia sisältävään levyyn!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:49
k onnistuu kuullostamaan itseltään, ei niinkään Don Huonoilta, kuten ennen levyn kuuntelua epäilin. Kyllä kuitenkin Kien, Jussin ja Jukan kanssa Kalle on parhaimmillaan!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:49
Jep jep
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:49
jee kalle on paras
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:49
tylsä ja tekotaiteellinen levy,jonka sanoitukset ovat alkujen jälkeen pannareita.kallen ääni on enivei kaunis.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:49
Osas odottaa kyllä aika vähän sen leijat helsingin yllä biisin jälkeen, eikä tullut pettymystä. Toivottavasti ei vedä donkkareita mukanaan hautaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:49
Tarvitsee pari kuuntelukertaa,että aukeaa.Yllättävä kokonaisuus,jossa liikutaan herkästä,kauniin melodisesta aina agressiiviseen,hieman likaiseen soundiin.Jokaisesta biisistä löytyy jänniä yksityiskohtia,plussaa myös hyville sovituksille ja vaihteleville instrumenteille.Levyn paras biisi on Hiljainen metsä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:49
oikeesti aika vitun huono levy,ei tee ees mieli runkata
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:49
kallea pitäis nussii kunnolla perseeseen,ehkä se sitte oppis oleen ulvomatta kaikkee paskaa levylle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:49
joopajoo aika väsyny leija helsingin yllä...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:49
En oikein jaksanut kuunnella, biiseistä jaksoin kuunnella puolet ja sitten hyppäys seuraavaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:49
PARAS KUULEMANI LEVY!!!!!!!
Kalle Ahola RULEZ!!!! JA DON HUONOT
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:49
Jumalani Kalle Aholalle on tapahtunut jotain. Joko siitä on tullut aikuinen tai se on saanut muuten vaan päähänsä, että on hienoa teeskennellä mietteliästä ja harrasta venäläistä.
Levystä puuttuu juttu. Kalle ei ole keksinyt mitään uutta, vaan levy kuulostaa yhdeltä isolta kliseeltä.
Voi masennusta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:49
vittu miten paskaa "musiikkia" voi pojat.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kati~
13.8.2003 17:32
Kalle on onnistunut soololevyn teossa ja tuonut markkinoille upean teoksen. Alunperin "rähinä levyksi" suunniteltu Kalle Ahola: 1 sisältääkin kauniita ja koskettavia biisejä, jotka upeilla sanoituksillaan ja lyriikoillaan koskettavat niin nuorta kuin vanhaa kuulijaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
mike-91
29.4.2004 21:42
iha hyvä levy kunnon rokkii ja hitaita biisejä hyvä levy tanssimis lavalle
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin