Keskivertosuomalainen kuluttaa teatteriin, taidenäyttelyihin ja oopperaan vajaat kymmenen euroa kuukaudessa. Joka neljäs on poikennut museoon tai teatteriin vuoden sisällä, helsinkiläinen hieman useammin. Pirun nihkeästi silti, jos meiltä kysytään. Eikä vika ole tällä kertaa tarjonnassa. Kaupungissa on kymmeniä kutsuvia gallerioita, mainioita museoita ja tunteikkaita teattereita.
Ai mitkä? Ja missä? Seuraavilla sivuilla teemme selvää kaupungin kulttuuritarjonnasta. Esittelemme yli 50 kulttuurin kehtoa, mukana on opastajia Asko Sarkolasta Laura Malmivaaraan. Annamme myös avaimet kulttuurislangiin ja nappaamme suositukset vuoden 2003 superhiteistä, joista puhutaan pitkälle ensivuoteenkin.
Säilytä kulttuuriopas ja palaa siihen aina, kun tarvitset parempaa tekemistä.
Se on kulttuuriteko.
City
Asko Sarkola esittää: Aleksanterin teatteri
“Aleksanterin teatteri edustaa harvinaista näyttämöä, barokkiteattereita on Suomessa vain neljä. Aleksanterin teatteri on niistä tyyliltään puhtain”, toteaa Helsingin kaupunginteatterin johtaja Asko Sarkola.
Sarkolan ensimmäiset muistot Aleksanterin teatterista ovat 1950-60-lukujen taitteesta, Prinsessa Ruususen ja Tuhkimon kaltaisista satubaleteista.
“Myöhemmin olen ihmetellyt, miten on kyetty luomaan niin mahtavia satumaailmoja niin pienelle näyttämölle.”
1960-luvulla Sarkolaan teki suuren vaikutuksen näyttämöllä esitetty Giselle-baletti.
“Pääosapari, Marius Liepa ja Natalia Bessmertnova, olivat vierailulla Bolshoi-teatterista. Se oli ehkä taiteellisesti vaikuttavin elämys tällä näyttämöllä”, Sarkola muistelee.
Viitisen vuotta sitten, kaupunginteatterin suuren näyttämön ollessa remontissa, pääsi Sarkola itsekin esiintymään Aleksanterin teatterin näyttämöllä. Silloin yksi katsojista pääsi seuraamaan Välkky ja Pölkky -näytelmän esitystä paikasta, jonne ei normaalisti lippuja myydä.
“Lippuvaraus oli mennyt jotenkin pieleen, joten järjestimme tälle katsojalle paikan keisarillisesta aitiosta. Sinne on ihan erillinen sisäänkäyntikin Bulevardin puolelta.”
Aleksanterin teatteri, Bulevardi 23-27.
Mestat
AMOS ANDERSONIN TAIDEMUSEO
Yrjönkatu 27
Yksi Suomen suurimmista yksityisistä museoista. Kokoelmissa pääasiassa suomalaista 1900-luvun taidetta. Lisäksi 8-12 vaihtuvaa näyttelyä vuosittain. Eniten huomiota viime vuosina on herättänyt vanhoja italialaisia mestareita esitellyt näyttely, jossa esillä oli mm. 1500–1600-luvuilla eläneen mestarin, Caravaggion, maalaus.
ANHAVA
Sanomatalo
Arvostettu galleria, jossa sekä kotimaista että kansainvälistä nykytaidetta. Anhavaa pidetään Helsingin parhaiten myyvänä galleriana. Lanseerannut monia maailmallakin tunnettuja taiteilijoita kuten Elina Brotheruksen.
ARTEGRAFICA
Museokatu 3
Helsingin vanhin ja suurin galleria. 600 neliön tiloissa myös kehystämö, jonka palveluita käyttävät mm. Kansallis- ja Kaupunginmuseo. Artegrafica välittää 1500–1600-lukujen taidetta, mutta esittelee myös nuoria taiteilijoita.
ATENEUM
Kaivokatu 2
Suosiotaan huimasti kasvattanut valtakunnan ykkösmuseo, jossa kävijöitä oli viime vuonna lähes 245 000. Ateneumin 150 vuoden aikana koottu kokoelma esittelee Suomen taiteen vaiheita 1700-luvun puolivälistä 1950-luvun modernismiin. Pieni ulkomaisen taiteen edustus, mm. van Goghia, Gauguinia ja Cézannea. Vaihtuvia näyttelyitä kotimaisilta ja ulkomaisilta mestareilta.
ATENEUM-SALI
Kaivokatu 2
Nykymusiikin, tanssin, teatterin, performanssitaiteen, elokuvien ja luentojen areena, jossa vaihtuvaa ohjelmistoa.
DESIGN FORUM
Sanomatalo, Mannerheiminaukio 3
Suomen taideteollisuusyhdistyksen ylläpitämä muotoilun mekka. Design Forumissa esitellään sekä nuorten suomalaisten muotoilijoiden töitä että ulkomaista muotoilua.
DESIGNMUSEO
Korkeavuorenkatu 23
Designmuseon, entisen Taideteollisuusmuseon, kokoelmien perustaminen käynnistyi 1873, ensimmäisenä Pohjoismaissa. Nyt museon kokoelmissa on yli 30 000 esinettä, 40 000 luonnospiirustusta ja 100 000 kuvan kuva-arkisto.
Lisäksi vaihtuvia teemanäyttelyitä, tänä keväänä muun muassa Picasson graafista ja taideteollista tuotantoa.
DIDRICHSENIN TAIDEMUSEO
Kuusilahdenkuja 1
Veistospuiston ympäröimä Didrichsenin taidemuseo on miljööltään ainutlaatuinen. Museon kokoelmista löytyy mm. Edelfeltin, Picasson ja Mirón teoksia. Lisäksi intiaanitaidetta ja itämaista, erityisesti kiinalaista taidetta.
ESPOON KULTTUURIKESKUS
Kaupinkalliontie 10
Espoolaisen kulttuurin kehto. Tapiola Sinfoniettan konsertteja Tapiolasalissa, oopperaa, teatteria, tanssia ja elokuvia Louhisalissa sekä vaihtuvia näyttelyitä näyttelytilassa.
FINLANDIA-TALO
Mannerheimintie 13
Ainakin vielä toistaiseksi kaupungin paras konserttisali. Klassisen musiikin harrastajan mansikkapaikka, jossa Kaupunginorkesteri konsertoi usein.
FORSBLOM
Pohjoisesplanadi 27 C, 2 krs.
Gallerioiden kuohkeinta kermaa. Forsblomin kautta kulkevat kalleimmat teokset Suomessa. Forsblomilla on myyty muun muassa Picasson grafiikkaa.
GALLEN-KALLELAN MUSEO
Gallen-Kallelan tie 27
Gallen-Kallelan museo Tarvaspäässä on loistava sunnuntairetkikohde. Vuonna 1961 yleisölle avattu ateljeekoti on Akseli Gallen-Kallelan itsensä suunnittelema ja rakentama. Kokoelmissa on Gallen-Kallelan teoksia sekä henkilökohtaista esineistöä ja dokumenttiaineistoa. Vaihtuvia erikoisnäyttelyitä kolmesta neljään kertaa vuodessa.
GALLERIA KRISTA MIKKOLA
Neitsytpolku 9
Esittelee vanhoja ja uusia mestareita, tulossa muun muassa Rosa Liksom ja Nanna Susi. Mikkola on tunnetuin suomalainen galleristi maailmalla. Hän on vienyt suomalaista taidetta Eurooppaan 80-luvulta alkaen ja esitellyt muun muassa Gullichsenin Bonk-taiteen maailmalle. Nyt Mikkola edustaa Suomea Venetsian nuorten biennaalin toimikunnassa.
GYGNAEUKSEN GALLERIA
Kalliolinnantie 8
Cygnaeuksen Galleria on nimestään huolimatta taidemuseo, yksi Suomen vanhimpia. Romanttisessa puuhuvilassa sijaitsevan museon kokoelmista löytyy suomalaista 1800-luvun taidetta, mm. Edelfeltiä, von Wrightejä ja Helene Schjerfbeckiä. Peruskokoelman lisäksi pienimuotoisia erikoisnäyttelyjä, konsertteja, esitelmiä ja muita yleisötilaisuuksia.
HERNE & NAURIS
Munkkisaarenkatu 16
Poikkitaiteellinen kasvisruuan ja kulttuurin keidas. Esityksiä tanssista teatteriin ja jazzista kaitafilmeihin, jopa stand-up -komiikkaa. Myös kevyempä kulttuuria.
HEUREKA
Tikkurila
Heurekan tiedekeskuksessa käy vuosittain 200 - 300 000 vierailijaa. Tiedettä käsittelevän vuorovaikutteisen päänäyttelyn lisäksi aina kaksi vaihtuvaa näyttelyä. Bonuksena Verne-teatterin 500 neliömetrin laajuiselle kupolipinnalle heijastetut elokuvat.
HUUTO
Laivurinkatu 34
Helsingin ainoa taiteilijoiden omistama ja johtama galleria. Huuto ei ole myyntigalleria, joten tilaa on kokeilevallekin taiteelle.
JUGEND-SALI
Pohjoisesplanadi 19
Jugend-salissa sijaitsee Helsinki-tiedotus ja näyttelytila, jossa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä, joiden aiheet liittyvät yleensä Helsinkiin. Tulossa näyttely Helsingin satamien historiasta.
JUMO JAZZ CLUB
Pursimiehenkatu 6
Kynttilöitä, jazzia, sikareita ja tummia nahkasohvia kellaritiloissa. Tunnelmallinen jazzravintola, jossa korkeatasoisia esityksiä. Lisäksi Wahoo!-klubilla jazzhenkisyyttä hiukan kevyemmin.
KAAPELITEHDAS
Tallberginkatu 1
Helsingin laajin kulttuurikeskus. Lukuisia gallerioita, Tanssiteatteri Zodiakin ja Hurjaruuthin sekä improvisaatioteatteri Stella Polariksen tilat. Teatterimuseo, Valokuvataiteen sekä Hotelli- ja ravintolamuseo.
KANSALLISMUSEO
Mannerheimintie 34
Vastikään remontoitu Kansallismuseo on kaunis ulkoa ja sisältä. Sisään tullessa kannattaa vilkaista ylös, katon Kalevala-aiheiseen maalaukseen. Museon kokoelma esittelee suomalaisten vaiheita esihistoriasta nykyhetkeen, lisäksi vaihtuvia näyttelyitä. Alakerrassa tunnelmallinen kahvila.
KANSALLISTEATTERI
Läntinen teatterikuja 1
Maamme vanhin suomalainen ja suomenkielinen ammattiteatteri, ollut olemassa jo 130 vuotta. Ohjelmistossa kansainvälisiä klassikoita ja suomalaista ja ulkomaista nykynäytelmää. Neljä näyttämöä ja vähintään 10 ensi-iltaa vuodessa. Vakkareina mm. Elsa Saisio ja Vuokko Hovatta.
KAUPUNGINTEATTERI
Ensi linja 2
Helsingin Kaupunginteatterin toiminta nykyisissä tiloissa käynnistyi syksyllä 1967. Kaupunginteatterin ohjelmistossa on paitsi klassikoita ja nykykirjailijoiden näytelmiä, myös paljon musikaaleja, joilla teatteri kerää katsomot täyteen. Studio Pasilassa kevyempää ohjelmistoa. Kaupunginteatterilla on myös kansainvälisesti korkeatasoinen tanssiryhmä. Vakkareina mm. Kari Heiskanen, Oskari Katajisto ja Jonna Järnefelt.
KULTTUURITALO
Sturenkatu 4
Alvar Aalto piirsi ensimmäisen version Kulttuuritalosta klubiaskin kanteen. Talo rakennettiin talkootyönä ja valmistui 1957. Se toimi pitkään kommunistien päämajana. Nykyisin rakennuksessa järjestetään konsertteja, näyttelyitä ja muita tapahtumia. 1980-luvulla mm. Dingo-teinihysteriakonserttien areenana. Paikka, jossa Hanoi Rocks soitti viimeisen kerran. Radion sinfoniaorkesteri harjoittelee ja konsertoi siellä säännöllisesti.
JURKKA
Vironkatu 7
Suomen ensimmäinen huoneteateatteri. Emmi ja Vappu Jurkka perustivat teatterin 50 vuotta sitten. Keskittynyt uusiin kotimaisiin näytelmiin.
KANSALLISBALETTI
Helsinginkatu 58
Oopperan tiloissa majaileva Kansallisbaletti on Suomen ainoa klassisen baletin ammattiryhmä. Ohjelmistoon kuuluu klassisia kokoillan baletteja, kansainvälisten nykykoregrafien tuotantoja sekä kotimaisia kantaesityksiä.
KANSALLISOOPPERA
Helsinginkatu 58
Juuri nyt kulttuuririntamalla kuhistaan Nobel-kirjailija Dario Fon ohjaamasta Matka Reimsiin -oopperasta, jota esitetään Kansallisoopperassa. Viimeistään nyt on oikea aika tutustua rakastettuun ja parjattuun laitokseen.
KATARIINA
Kalevankatu 16
Helsingin Taiteilijaseuran galleria, jossa nähty useita merkittäviä debyyttinäytteleitä, muun muassa Leena Luostarisen.
KAUPUNGIN TAIDEMUSEO
Tennispalatsi
Profiloitunut “nuorekkaaksi” museoksi ja on helposti lähestyttävä sijaintinsa puolesta. Museossa on nähty monien kansainvälisesti tunnettujen taitelijoiden kohuakin herättäneitä töitä, viimeksi Nobuyushi Arakin eroottisia valokuvia.
KELLARITEATTERI
Liisankatu 27
Kellariteatteri, Klitsu, on yksi Helsingin kolmesta ylioppilasteatterista. Se on perustettu vuonna 1956 ja pyörii edelleen talkovoimin. Ei linjaa tai taiteellista johtajaa.
KIASMA
Mannerheiminaukio 2
Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmissa on taidetta 1960-luvulta alkaen. Kokoelmaa esitellään noin vuoden välein vaihtuvissa näyttelyissä. Jatkuvasti täydennettävä kokoelma sisältää kuvataiteen lisäksi mm. installaatioita ja mediataidetta. Yhdysvaltalaisen Steven Hollin suunnittelema Kiasma valmistui 1998.
KOM-TEATTERI
Kapteeninkatu 9
Kahtena vuonna vuoden teatteriksi valittu ja Suomi-, Venla-,Telvis- ja Valopilkku-palkinnot voittanut KOM on myös yleisön kestosuosikki. Näytännöt myydään yleensä loppuun, ja lisäesityksiä on jouduttu järjestämään. Ohjelmistossa tärkeässä osassa KOM-teatterille kirjoitetut kotimaiset tekstit. Täällä aloitti uransa mm. Samuli Edelmann.
KULTTUURIEN MUSEO
Tennispalatsi
Kaupungin taidemuseon vieressä sijaitseva Kulttuurien museo avattiin neljä vuotta sitten. Museoon siirrettiin aiemmin Kansallismuseossa sijainneet yleisetnografiset ja suomalais-ugrilaiset kokoelmat. Kokoelmaan kuuluu yli 50 000 esinettä.
KUVATAIDEAKATEMIAN
GALLERIA
Kasarmikatu 44
Paras paikka tutustua nouseviin kykyihin. Kulturelleja, punaviinin kyllästämiä tapahtumia ovat Kuvataideakatemian loppunäyttelyiden avajaiset keväisin. Loppunäyttelyissä kaupunginjohtoa.
MUU
Nervanderinkatu 10
Osa performanssi- video- ja äänitaitelijoiden MUU ry:tä. Kaupungin paras paikka tutustua kokeellisiin taidemuotoihin. Myös keskustelutilaisuuksia.
RYHMÄTEATTERI
Pengerkatu 11
Vuonna 1968 perustettu Ryhmäteatteri on tunnettu kunnianhimoisista esityksistään. Näyttelijäkaartiin kuuluu Suomen huippuja, mm. Vesa Vierikko. Kesäisin Ryhmis esiintyy Suomenlinnan kesäteatterissa.
SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEO
Bulevardi 40
Sinebrychoffin museossa on esillä 1300–1800-lukujen taidetta, ja kokolmiin kuuluvat maamme arvokkaimmat vanhojen mestarien teokset, muun muassa Rembrandtin Lukeva munkki. Museo on juuri avattu kaksi vuotta kestäneen peruskorjauksen jälkeen.
SIBELIUS-AKATEMIA
Pohjoinen Rautatiekatu 9
Konserttisaleissa soitetaan klassista musiikkia ja jazzia sekä oppilaiden että vanhempien musiikin ammattilaisten toimesta.
STORYVILLE
Museokatu 8
Vanhassa hiilikellarissa sijaitseva jazzklubi on jazzinharrastajien ja poliitikkojen yhteinen olohuone, jossa pianobaari ja klubin puoli. Elävää musiikkia joka päivä. Vakioasiakkaana mm. valtiovarainministeri Sauli Niinistö.
SVENSKA TEATERN
Pohjoisesplanadi 2
Yksi Suomen neljästä barokkityylisestä teatterista. Joissakin esityksissä ollut tarjolla myös suomenkielinen tekstitys.
TAITEILIJALIITTOJEN GALLERIAT
GALLERIA G, Erottajankatu 9 a: Suomen Taidegraafikoiden galleria.
HIPPOLYTE, Kalevankatu 18: Valokuvataitelijoiden liiton ylläpitämä. Helsingin ainoa valokuvagalleria. Myös pohjoismaiden vanhin valokuvagalleria, yhdessä samaan aikaan (v. 1978) perustetun tanskalaisen gallerian kanssa.
TM-GALLERIA, Erottajankatu 9 b: Taidemaalariliiton galleria.
SCULPTOR, Eteläranta 12: Suomen Kuvanveistäjäliiton galleria, joka esittelee ensisijaisesti suomalaista nykykuvanveistoa, mutta järjestää myös ulkomaisten ja eri taiteenalojen taiteilijoiden näyttelyjä.
TEATTERIKORKEAKOULU
Haapaniemenkatu 6.
Teatterikorkeakoulu on maan tuotteliain teatteri. Vuosittain keskimäärin 50 ensi-iltaa: oppilastöitä, ammattilaisten vierailuja ja yhteisproduktioita. Useat esityksistä kaiken lisäksi ilmaisia. Teatterinjohtajat käyvät näytöksissä pongaamassa uusia kykyjä.
TEATTERIMUSEO
Kaapelitehdas
Teatteriaineistoa 1800-luvun lopulta tähän päivään. Pukuja, lavastuksia, maskeerausvälineitä, valokuvia, ääniefektilaitteitakin.
VALOKUVATAITEEN MUSEO
Kaapelitehdas
2500 neliön perusnäyttelyn lisäksi vaihtuvien näyttelyjen tila, galleria, työpaja ja museomyymälä. Perusnäyttely valokuvauksesta 1840-luvulta alkaen.
YLIOPPILASTEATTERI
Aleksanterinkatu 23
Ammattijohtoinen harrastajateatteri, joka toimii Vanhalla Ylioppilastalolla. Ensi-iltoja on vuodessa viidestä yhdeksään. Kesäisin näyttämötoiminta siirtyy Mustikkamaan kesäteatteriin. Ohjelmisto epätasainen, iloisia yllätyksiä ja tuskallisia kokemuksiakin
Q-TEATTERI
Tunturikatu 16
Freelance-näyttelijöiden perustama ammattiteatteri. Vuosittain kolmesta viiteen ensi-iltaa sekä kesäteatteri Suomenlinnassa. Puoli-Q:n näyttämöllä vierailuesityksiä. Viime kesän menestys Suomenlinnassa oli Minna Vainikaisen ohjaama Trombi.
Meilahden museo on ohjaaja-koreografi Minna Vainikaisen mielestä täydellinen kohde, jossa viettää vapaapäivä.
“Museo on ihanassa paikassa. Voi kävellä keväthankia pitkin Tamminiemeen, katsoa näyttelyn ja juoda sen jälkeen pullakahvit Tamminiementien kahvilassa”, Vainikainen maalailee.
Hän käy museossa usein yksin
“Hienosta taiteesta voi nauttia yksinkin. Jää hyvä mieli ja herää paljon ajatuksia.”
Vainikaisen suurin suosikki Meilahdessa on ollut suomalaisten kansantaiteilijoiden töitä esitellyt ITE - Itse tehty elämä -näyttely kesällä 2001.
“Se oli suurin kolahdus, aivan hulvaton näyttely. Näki mitä tässä maassa todella tehdään. Siellä oli muun muassa tuohitaiteilijan tekemiä tuohibikineitä ja maitotonkkataiteilijan lehmänkuvilla koristelemia maitotonkkia”, Vainikainen muistelee.
Seuraavaksi Vainikainen aikoo käydä katsomassa Tove Janssonin muistonäyttelyn, joka on esillä Meilahdessa maaliskuun yhdeksänteen asti. Ja sitten pullakahveille.
“Tamminiementien kahvilassa on hillittömiä megapuusteja.”
Taidemuseo Meilahti, Tamminiementie 6.
Taiteilija Teemu Mäki muutti Helsinkiin vuonna 1986. Sen jälkeen hän on käynyt katsomassa Taidehallin jokaisen näyttelyn.
“Käyn siellä vähintään kerran kuukaudessa. Ja tieni Taidehallin ravintolaan kulkee aina näyttelyn kautta”, Mäki kertoo.
Taidehallissa hän arvostaa erityisesti pelkistettyä, neutraalia tilaa, jollaista Mäen mukaan harvoin enää suunnitellaan edes museorakennuksiin.
“Taidehallissa on Suomen hienoimmat näyttelysalit. Huoneet ovat aika lähellä peruskenkälaatikkomuotoa niin, että taideteokset nousevat etualalle.”
Mäen kaikkien aikojen suosikkinäyttelyt Taidehallissa ovat olleet Rafael Wardin sekä puolalaisen Katarzyna Kozyran näyttelyt. Kun Mäen oma näyttely oli Taidehallissa, oli mies itse mukana pitämässä opastuskierroksia.
“Ei ole merkityksellistä tuleeko yleisöltä kehuja vai tappouhkauksia, sillä molempia tulee aina. Parasta on, jos yleisö auttaa näkemään oman työn uudella tavalla.”
Mäellä on myös vinkki Taidehalliin suuntavalle:
“Moni menee näyttelyyn kuin elokuviin, vaikka näyttelyyn pitäisi suhtautua kuin kirjastoon: katsoa, onko siellä jotain mielenkiintoista ja keskittyä siihen. Ei kaikkea tarvitse käydä tunnollisesti läpi.”
Taidehallin neutraali tila sopii Mäen mielestä erityisen hyvin juuri keskittyneeseen teosten tarkasteluun, jolle tulee antaa aikaa.
“Jos saleissa ei ole tuoleja, vaatikaa niitä rohkeasti näyttelyvahdilta!”
Taidehalli, Nervanderinkatu 3.
Tyypit
He käyvät täällä...
Kaupunginteatteri: Kansanedustaja Esko Aho, näyttelijä Jukka Puotila, kansanedustaja Irina Krohn, toimittaja Ruben Stiller, ravintolanjohtaja Kari Väyrynen, EU-parlamentaarikko Ilkka Suominen, näyttelijä Oskari Katajisto, malli Sara Hirvelä
Helsingin kaupunginmuseo: Lumilautailija Heikki Sorsa, juontaja Tea Khalifa, DJ Proteus, kirjailija Cia Kiiskinen, kirjailija Ranya ElRamly
KOM: Kirjailija Rosa Liksom, näyttelijä Inka Kiviharju, kansanedustaja Satu Hassi, muusikko Sami Saari, viulisti Elina Vähälä
Ryhmäteatteri: Kansanedustaja Tuula Haatainen, MC Mariko, näyttelijä Janne Virtanen, näyttelijä Elena Leeve, näyttelijä Minna Turunen, näyttelijä Juha Veijonen.
Kiasma: Näyttelijä Eeva Vilkkumaa, kokki Sami Garam, näyttelijä Sari Havas, muusikko Teemu Brunila, kansanedustaja Anneli Jäätteenmäki, Dj Orkidea.
Kulttuuritalo: Lenita Airisto, Niklas Hedberg.
Ateneum: Näyttelijä Laura Malmivaara, kansanedustaja Maria-Kaisa Aula, kokki Harri Syrjänen.
Kansallisteatteri: Kansanedustaja Esko Aho, näyttelijä Jonna Järnefelt.
Savoy-teatteri: Kulttuurivaikuttaja Elukka Eskelinen, puhemies Riitta Uosukainen, laulaja Emma Salokoski.
Kansallisooppera: Valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes, historian opettaja Päivi Lipponen, pankinjohtaja Vesa Vainio.
Gloria: Mc Mariko, kansanedustaja Susanna Rahkonen, stylisti Tommi Kilponen.
”Olen ollut Makasiineilla rock-konsertissa, jazz-konsertissa, valokuvanäyttelyssä, katsomassa afrikkalaista tanssiryhmää, kirpputorilla, jopa rantalentopallokisoissa, sekä ostanut luontaistuotekaupasta teetä.”
Laura Malmivaaralle Makasiinit ovat monitoimikeskus, jonne voi poiketa aina kun on keskustassa.
”Huomaan vain päätyväni Makasiineille. Se on niin keskustassa ja helposti lähestyttävissä. Joskus katson Hesarin Minne Mennä -palstalta, mitä Makasiineilla tapahtuu.”
Makasiineissa säväyttää niiden poikkitaiteellinen tarjonta ja upea kulttuurihistoriallisesti arvokas miljöö. Se on Malmivaaran mielestä säilyttämisen arvoinen.
”Olen seurannut keskustelua Makasiineista ja ollut mielenosoituksessa niiden säilyttämisen puolesta.”
Suhde vanhaan parakkiin syntyi jo varhain.
”Ennen kuin pääsin Taideteolliseen korkeakouluun, kävin työväenopiston henkilövalokuvauksen kurssin. Vietin Makasiineilla kokonaisen päivän ja kuvasin ihmisiä. Oli viikonloppu ja siellä oli paljon ihmisiä. Makasiinit ovat hyvä kuvauspaikka, koska siellä on paljon tummia sävyjä ja tilaa. Jos haluan ottaa ihmisestä muotokuvan, menen Makasiineille.”
1990-luvun alussa Makasiinit olivat jokaisen suomalaisen muotivalokuvaajan ykköskohde kaupungissa. Myös Malmivaara on ollut Makasiineilla kuvattavana.
Paras paikka nauttia Makasiinien tunnelmasta on kahvilassa sunnuntaiaamupäivällä. Ja voihan kulttuurista nauttia ostamalla esimerkiksi 20 eurolla pyörän ja 7 eurolla laatikollisen hyviä kaakeleita niin kuin Malmivaara.
VR:n Makasiinit, Mannerheimintie 13.
Kulttuurijargonin ABC
Aaria. Oopperan “hittibiisi”. Soittimilla säestetty soololaulu, jonka tarkoituksena on ilmaista tunteita. Aaria on alkamassa, kun oopperan toiminta näyttämöllä pysähtyy ja yksi hahmoista siirtyy etualalle laulamaan.
A cappella. Säestyksetön kuorolaulu.
Avantgarde. Toisinaan vain “aagee”. Alkujaan tarkoittanut edelläkävijyyttä, sittemmin kaikkea sitä, mikä poikkeaa vallitsevista normeista. Korvataan joskus sanalla kokeileva tai eksperimentaalinen.
Bel canto. Italiankielinen termi, joka tarkoittaa “kaunista laulamista”. Kevyttä, koristeellista, puhdasta ja teknisesti virheetöntä laulua. Tyylilaji, jota suosivat esimerkiksi Rossini ja Bellini.
Brechtiläisyys. Bertol Brecht oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä teatterivaikuttajista. Brechtin eeppinen teatteri pyrkii vetoamaan järkeen, ei tunteisiin. Brechtin näyttelijä suhtautuu kriittisesti esittämäänsä henkilöhahmoon, esittää hänen tunteensa ulkonaisin keinoin, elein ja ilmein. Katsoja on tarkkailija, jonka ymmärrys maailmasta kasvaa teatterin avulla.
Cirque nouveau. Uusi sirkus, jossa yhdistellään tanssia, laulua ja teatteria perinteisiin sirkusesityksen teemoihin.
Commedia dell’Arte. Italialainen komedialaji, jonka kukoistuskausi oli 1500–1700-luvuilla. Tietyt henkilötyypit (esim. Pulcinella), runsaasti naamioita ja valepukuja.
Dadaismi. Dadaismin teoksen tunnistaa siitä, että se ei näytä siltä, miltä taide yleensä näyttää. 1915–1920 alkunsa saaneen dadaismi edustajat halusivat tehdä antitaidetta. Teoksissa on käytetty esimerkiksi sattumanvaraisesti löydettyjä esineitä: arkisia esineitä, kiviä tai mitä tahansa romua.
Ekspressionismi. Taiteen tyylisuunta, jossa taiteilija ilmaisee teoksensa kautta omia tunteitaan. Tyylisuunnan isänä pidetään Vincent van Goghia.
Fauvismi. Les Fauves, “villipedot” oli Ranskasta alkanut 1900-luvun alun taidesuuntaus, jota edustaa mm. Matisse. Fauvismille tyypillistä ovat kirkkaat värit ja voimakkaat kontrastit sekä pelkistetyt muodot.
Fresko. Tuoreelle kalkkilaastipinnalle tehty seinämaalaus. Freskoja maalattiin erityisesti renessanssin aikaan Italiassa.
Grand opéra. “Suuri ooppera”: oopperamuoto, jossa massiivisia joukkokohtauksia, eeppisiä historiallisia tapahtumia ja ylipäänsä elämää suurempia hahmoja ja tunteita. Tyypillinen oopperan muoto 1800-luvun alkupuolen Pariisissa.
Heldentenor. Sankaritenori. Tenori, joka suoriutuu Wagnerin laulamisesta. Kuoleva rotu.
Homofonia. sävellys, jota yksi ääni, yleensä ylin, hallitsee melodisesti ja rytmisesti. Muut äänet säestävät.
Housurooli. Oopperassa miehelle kirjoitettu osa, jonka esittää nainen.
Impressionismi. Vuoden 1870 vaiheilla syntynyt maalaustaiteen ja musiikin suunta, joka vastusti klassisia muotokäsityksiä. Olennaisia asioita vaikutelman korostaminen, kiinteiden rakenteiden puuttuminen ja luonnosmaisuus. Maalareita mm. Monet ja Cezanne, säveltäjiä Debussy ja Ravel.
Jugend. Tyylisuunta. Kansainväliseltä nimeltään art nouveau. Helsingissä esimerkiksi Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulmassa sijaitseva Väinämöisen linna edustaa jugend-arkkitehtuuria.
Kadenssi. Aarian osa, jossa oopperalaulaja saa näyttää mitä osaa, ns. brassailuosio. Usein improvisaatiota.
Koloratuuri. Kuviolaulu; lauletun melodian koristelu erilaisin korukuvioin, juoksutuksin ja rohkein intervallihypyin.
Kubismi. Suuntaus, jossa luovuttiin kuvataiteen kertovasta sisällöstä. Yhdessä teoksessa esitetään monta eri näkökulmaa samaan asiaan. Maalauksissa kohdetta saatetaan tarkastella eri puolilta - ajattele Picasson maalaamia muotokuvia.
Kultainen leikkaus. Kuvataiteiden tunnetuin sommittelusääntö. Matemaattinen suhde, jota pääasiassa renessanssitaiteilijat sovelsivat taiteeseen.
Libretto. Oopperan käsikirjoitus.
Läpisävelletty. Ooppera, joka etenee yhtenäisenä kohtauksesta toiseen.
Lyyrinen. Tunnelmallinen.
Mesenaatti. Rahakas taho, joka ottaa taiteilijan suojelukseensa, ostaa tämän töitä ja rahoittaa toimintaa.
Numero-ooppera. Ooppera, joka rakentuu erillisistä jyrkkärajaisista jaksoista, kuten aarioista, duetoista jne.
Opera buffa. Buffa-ooppera, koominen ooppera. Vastakohta Opera seria, vakava ooppera.
Partituuri. Nuotit, jotka kapellimestarilla on edessään, kun hän johtaa orkesteria. Partituuriin on merkitty allekkain kaikkien soittimien nuotit, tauot ja esitysmerkit.
Passio. Musiikillinen tulkinta Kristuksen kärsimysnäytelmästä.
Pelastusooppera. Ooppera, jossa kaikki toiminta ja koko tarina tähtää jonkun henkilön dramaatiseen pelastumiseen.
Performanssi. Esitys jossa on mukana eri taidemuotoja sekä taiteilija itse. Esiintymispaikkana voi olla mikä tahansa. Suomen tunnetuin performanssitaiteilija on Roi Vaara, joka on mm. kävellyt kaduilla ihmisten joukossa valkoiseksi maalattuna.
Prima donna. Oopperassa laulajatar, joka esittää naispääosaa ja sankarittaren roolia.
Poptaide. 1960-luvulla syntynyt taidesuunta, joka kumosi ainutkertaisuuden. Tunnetuin edustaja Andy Warhol.
Resitatiivi. Puheenomainen laulu, joka kuljettaa oopperassa juonta eteenpäin.
Singspiel. Laulunäytelmä. Kansanomainen saksalainen oopperatyyli. Esimerkiksi Mozartin Taikahuilu.
Sopraano. Nainen, joka laulaa hyvin korkealta, korkein ääniala. Sopraanot esittävät yleensä sankarittaria ja sulottaria. Heille myös maksetaan eniten.
Stanislavskilaisuus. Teatterisanastoa. K.S. Stanislavski vaikutti teatterissa 1900-luvun alussa. Hänen mukaansa tunnetta voi ilmaista vain toiminnan kautta ja oikea toiminta näyttämöllä tuottaa näyttelijälle oikean tunnetilan. Ei ole väliä tupakoiko näyttelijä vai tiskaako hän, oleellista on, tupakoiko ja tiskaako hän vihaisesti, surullisesti vai onnellisesti. Stanislavskilaisuus levisi laajalle ja on tuttua myös suomalaisissa teattereissa.
Surrealismi. Kuvataiteen tyylisuunta, jossa käytetään hyväksi alitajunnan liikkeitä, hallusinaatioita ja unia. Jos maalauksessa tapahtuu todella outoja asioita, se on todennäköisesti surrealistinen. Salvador Dali on liikkeen tunnetuin edustaja.
Tenori. Sopraanon miesvastine. Korkein lauluääni ja korkein palkka. Sankari tai rakastaja.
Terassidynamiikka. Nopeasti ja portaittaisesti tapahtuvat äänen voimakkuuden vaihtelut musiikkiteoksessa. Ominaisia barokkimusiikille.
Tilataide. Ulko- tai sisätilaan tehty kolmiulotteinen taideteos. Esinesommitelmiin perustuvaa tilataidetta kutsutaan installaatioksi. Jos taiteilija itse esiintyy osana luomaansa tilaa, on kyseessä happening.
Uusasiallisuus. 20-lukulaisen uusklassismin jatke, taiteen tyylisuunta, jossa tavoitellaan pidättyvää tunnelmaa ja askeettisuutta.
Virvoitusjuoma-aaria. Aria del sorbetto: sivuhenkilölle sävelletty aaria, jonka aikana yleisö ehtii käydä lämpiössä nauttimassa virvokkeita. Jäänyt historiaan.
Apuna käytetty John Lazaruksen Oopperan käsikirjaa.
Kimmo Pohjonen esittää: Savoy-teatteri
”Käydessäni opiskeluaikoina Savoy-teatterissa konserteissa, sain kimmokkeen esiintymiseen. Maailmanmusiikki tuli Suomessa oikeastaan ensimmäisenä Savoyhin.”
Kimmo Pohjosen mielestä Savoy on vieläkin ainoita paikkoja, joissa on todella laaja ohjelmisto teatteria, tanssia ja musiikkia. Hän käy siellä jopa lastensa kanssa.
”Helposti voi ajatella, että ohjelmisto on linjaton, koska siellä on monenlaista, mutta niin kauan kun ohjelmisto on hyvää, se toimii.”
Savoyssa nähty esitys vaikutti Pohjoseen niin paljon, että hän lähti opiskelemaan Tansaniaan.
”1990-luvun loppupuolella näin Savoyssa tansanialaisen muusikkoryhmän, jossa oli upea sormipianonsoittaja. Lähdin sen konsertin jälkeen Tansaniaan kolmeksi kuukaudeksi opiskelemaan sormipianon soittamista.”
Nyt Pohjosella on kymmeniä sormipianoja, Tansanian kanteleita. Sormipiano on soinut jopa Ismo Alanko Säätiön keikalla.
Ikimuistoisen, muttei ehkä yhtä elämää ravisuttavan, elämyksen Pohjonen on kokenut Charlie Chaplinin koomikkotyttären esityksessä. Viimeksi hän oli Lauluyhtye Rajattoman keikalla.
Suurin osa Kimmo Pohjosen Suomen keikoista on Savoyssa.
”Meillä on surround-äänentoisto ja siihen 600-700 hengen sali on sopiva, koska jokainen kuulija kuulee.”
Ja kun on itse esiintyjä, saattaa joskus saada loppuunmyydylle keikalle vielä liput.
Savoy-teatteri, Kasarmikatu 46-48
Kirjat
City-lehden Kulttuuriklubi-palstalla suositeltuja kirjoja.
Sandor Marai: Kynttilät palaavat loppuun
”Yksi hienoimmin kirjoitetuista kirjoista, jonka olen lukenut pitkään aikaan. Kirja kertoo rakkaudesta, syyllisyydesta, uskottomuudesta.”
Kirjailija Cia Kiiskinen
Naomi Klein: No Logo
”Avaa ymmärrystä globalisaation vastustajien ajattelusta. Olennaista ei ole päätyä kirjoittajan kanssa samaan tulokseen, vaan ottaa tämä yksi aikamme suurimmista haasteista vakavasti.”
Filosofi Pekka Himanen
Reidar Palmgren: Jalat edellä
”Tarina imaisee mukaansa. Kirjan outo maailma jäi vaivaamaan minua. Teoksessa on yllättävän monta tasoa. Palmgren paljastaa jokaisella hetkellä vain tarpeellisen.”
Näyttelijä Laura Malmivaara
Alfred Döblin: Berlin Alexanderplantz
”Suosikkini on saksalaisen kirjailijan yksinkertainen, mutta moderni romaani siitä, miten vankilasta vapautunut herrasmies yrittää aloittaa uuden elämän.”
Kirjailija Kari Hotakainen
Harry Potter -kirjasarja
”Luin kirjat, koska halusin tietää, mistä kaikki vaahtoavat. Kirjat ovat mukaansa tempaavia ja jopa jännittäviä aikuiselle, vaikka peruskaava on melko yksinkertainen.”
Kirjailija Mauri Kunnas
Axel Sandemose: Pakolainen ylittää jälkensä
”Sisältää Suomessa huonosti tunnetun Janten lain, jonka omaksumisella voisi vähentää pahuutta maailmassa.”
Runoilija Tommy Tabermann
Julian Bernes: Puhumalla paras
”Barnes on monipuolinen kirjailija, joka on kirjoittanut ennakkoluulottomia ihmissuhderomaaneja.”
Kirjailija Katja Kallio
Francois Mauriac: Käärmesolmu
”1952 Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittanut katolinen kirjailija kuvaa teoksissaan uskonnollista ahdistusta. Koskettava nytkin.”
Kirjailija Pirjo Hassinen
Graham Greene: Jutun loppu
”Pirullinen kirja, joka ei anna armoa henkilöilleen, eikä lukijalleen. Tunsin hahmot ja fiilikset niin voimakkaasti, että itkin ja huusin ääneen.”
Kirjailija Leena Lehtolainen
