Oi jospa oisin saanut olla mukana

Oletko joskus matkustanut suosikkibändisi vuoksi monta sataa kilometriä festareille? Liftannut, tungeksinut junan käytävillä tai istunut kuumassa autossa, maksanut lipusta useamman satasen, pystyttänyt telttaa, pitänyt sadetta, kantanut kaljakoria, jonottanut vessaan, kahlannut kuralammikoissa... Onhan se sen arvoista. Mitä, menikö joku pieleen? Festareilla jopa vankka ja hartaasti tehty suunnitelma saattaa kaatua viime hetken inhimilliseen erehdykseen.

"Kuusi vuotta sitten lähdimme katsomaan Apulantaa Virroille. Bändi soitti festarin lopuksi juhannuspäivänä. Aloitimme juhlimisen hyvissä ajoin aattoiltana. Seuraavana päivänä iski kisaväsymys. Päätin ottaa nokoset ennen illan loppuhuipennusta. Heräsin vasta seuraavana aamuna auringon noustessa."
Jani, 23.

"Englantilainen Transvision Vamp soitti Provinssirockissa vuonna 1989. Valmistauduin iltaan juomalla leirintäalueella vanhempien baarikaapista pihistettyä Bacardia ja Stolitsnaja-vodkaa cokiksella lantrattuna. Ilta päättyi siihen, että oksensin telttamme eteen ja kai telttaankin. Kun Transvision Vamp soitti juhlivan festarikansan edessä, minä nukuin teltassa. Myöhemmin sovimme parhaan kaverini kanssa "virallisen version" illasta: bändi, jota tultiin katsomaan, myös nähtiin. Uskoimme siihen itsekin monta vuotta jälkeenpäin."
Sonja, 26.

"Missasin Red Hot Chili Peppersin Roskildessa vuonna 1996. Olin niin kaameassa kunnossa etten muista koko keikasta muuta kuin sen, että edessäni oli ruotsalainen poika jolla ei ollut käsiä."
Laura, 27.

"Olin neljätoistavuotiaana Ruisrockissa. Viikonlopun ainoa kiinnostava esiintyjä oli Faith No More. Minä ja kaverini kittasimme reippaasti viiniä jo ennen keikkaa. Muistan, kun bändi tuli lavalle ja solisti Mike Potton huusi:’Hello, Finland!’ Sitten putosin. Ympärilläni oli jääkaapin kokoisia äijiä ja hirveä tungos. Jalkani rutistuivat massan alle. Ainoa mielikuvani on, että joka paikkaan koski. Joku auttoi minut ensiaputeltalle. Toinen jalkani oli turvonnut ilmapallon kokoiseksi. Olin kadottanut myös kenkäni. Myöhemmin istuin ensiaputeltan portailla. Sinne asti kuului, kun Mike Potton kajautti: ’Goodbye, Finland!’"
Johanna, 24.

"Cranberries soitti Roskildessa vuonna 1995. Olin odottanut keikkaa, joten lähdin kaverini kanssa hyvissä ajoin kohti lavaa. Emme olleet ainoita: tilaa oli 20 000 ihmiselle, ihmisiä oli noin 80 000. Kaverini katosi ihmismeren mukana. Olen vain 163 sentin mittainen, ja happi kävi vähiin ihmisten kainaloiden välissä. Paniikki iski. Onneksi joku saksalainen mies huomasi ahdinkoni ja nosti minua niin, että sain vedettyä henkeä. Ajelehdin massan mukana puoli tuntia jalkojeni tuskin koskettaessa maata. Lopulta ajauduin alueen takana olevan aidan luo, jonka yli kymmenet miehet nostivat tyttöjä turvaan. Aidan toisella puolella purskahdin itkuun. Ympärilläni kyhjötti ainakin 50 itkevää tyttöä, ja lisää tuli koko ajan. En edes tiedä, oliko Cranberriesin keikka alkanut ihmisjoukon takana vai ei."
Laura, 27.

"Kingston Wallin keikasta Ruisrockissa en muista muuta kuin sen, että makasin nurmikolla jonkun tytön häärätessä päälläni."
Markku, 28.

"Red Hot Chili Peppers soitti Provinssissa 1980- ja 1990-luvun taitteessa. Katsoimme kavereideni kanssa vain keikan alun. Typerä amerikkalainen bändi, totesimme ja lähdimme pois. Olisikohan se ollut se kuuluisa vain-sukat-päällä-esiintyminen. Seuraavana vuonna bändi oli iso nimi ja me kaikki faneja. Sen verran asia harmitti, että en ole viitsinyt asiasta myöhemmin juuri mainita."
Mila, 27.

"Viime kesänä Raumanmeren juhannusjuhlilla kävi perinteisesti. Neljän Ruusun keikka oli tarkoitus katsoa, mutta kaverini otti vähän liikaa. Emme päässeet lähellekään lavaa - kun bändi soitti, minä taluttelin hoipertelevaa kaveriani teltta-alueella."
Matias, 23.

"REM oli Provinssin pääesiintyjä reilut kymmenen vuotta sitten. Keikka oli sunnuntai-iltana, lähes samaan aikaan kun viimeinen Helsingin-juna lähti. Laskimme, että jos pakkaamme teltat ja makuupussit mukaan, ehdimme kuunnella ensimmäisen biisin.Sen jälkeen painuimme kiireesti asemalle. Tuolloin en vielä ymmärtänyt kovin paljon bändin päälle, joten menetys valkeni minulle vasta myöhemmin."
Ulla, 26.

"Vieläkin harmittaa, että missasin Primuksen Roskildessa kymmenen vuotta sitten. Olin odottanut bändiä, mutta tosipaikan tullen olin turhan, hmm, liikuttuneessa mielentilassa. Kaverini lähtivät keikalle, minä jäin nukkumaan miksauskopin taakse."
Mitsa, 28.

"Kolme vuotta sitten Ankkarockissa oli niin tolkuttomasti ihmisiä, että missasin Ismo Alangon keikan vaikka olin paikalla. Seisoin ihmismeren takana monen sadan metrin päässä lavasta. Musiikista erotin tuskin sen, mikä biisi oli kyseessä."
Tuomas, 20.

"Chris Isaac esiintyi Ruisrockissa kesällä 1992. Minä ja kaverini saimme Chris Isaacin nimmarit käsivarsiimme Ruissalon saarialueella, puisella penkillä koivun alla. Miehen käsi oli todella suuri ja karvainen, me nuoria ja humalaisia. Keikkaa ei enää tarvinnut katsoa. Nimmari riitti."
Anna, 27.