Open All Night

Kuka tahansa osaa olla omaperäinen, mutta vain poikkeuslahjakkuus pystyy sytyttämään kliseet tuleen. Kesällä neljäkymmentä vuotta täyttävä Marc Almond kulkee edelleen omaa tietään: eikä se ole tie, vaan öinen katu, täynnä kolkkoa lohtua tarjoavia kapakoita ja kulahtaneita kurtisaaneja, ja varjoissa vaanii lupaus turmiosta, uhkaus rakkaudesta. Almondia voisi kutsua toivottomaksi romantikoksi, ellei se olisi tautologia: kaikki romantikot ovat toivottomia.

Open All Night paljastaa Almondin kuunnelleen trip hoppinsa tarkasti. Tämä olisi sinänsä vähän tylsää ja jälkijättöistä, elleivät muualta omaksutut hitaasti laahaavat ja elokuvalliset rytmitaustat vain korostaisi Almondin auttamatonta almondmaisuutta. Tragedy, Almost Diamonds ja Scarlet Bedroom ovat pakahduttavia soihtuballadeja, jollaisia kukaan muu ei enää osaa tehdä eikä uskalla edes yrittää. Almondin melodramaattisuudessa ja näennäisessä ”halpuudessa” piilee valtionpäämiesluokkaa olevaa arvokkuutta.

Sankarillista.