Rakkauden Soundtrack

Kesä kaupungissa, rakastavaiset pensaassa. Popfilosofi Samuli Knuuti esittelee 12 Suomi-rockin tunnetuimpiin kuuluvaa rakkauslaulua: imelintä, typerintä, herttaisinta, aidosti liikuttavinta. Eikä ole väliä mikä kappale edustaa mitäkin, sillä rakkaus on sikäli vittumainen ilmiö, että se saa iskelmätkin kuulostamaan todelta.

Tommi Läntinen: Rakkauslaulu
Tommi Läntinen on hysteerinen laulaja, sanan molemmissa merkityksissä. Kun Tommi tulkitsee laulun, laulu todella tulee tulkituksi ja pysyy tulkittuna. Rakkauslaulu on kirkkaimpia smaragdeja siinä kimaltelevassa tiarassa, joksi voi Läntisen tuotantoa kutsua. Piinallisine kielikuvineen, patoamattomassa sentimentaalisuudessaan ja sokerisessa holtittomuudessaan se ei suoranaisesti ole mainos rakkaudelle vaan pikemminkin osa Kiinan väestöliiton kampanjaa pitää väkiluku seitsemännumeroisena. Muistio nuorille: jos satutte eksymään rakkauden ruusutarhaan, tsekatkaa ensin ettei pusikossa lymyä yhtään Tommi Läntistä.

Pelle Miljoona & 1980: Tahdon rakastella sinua
Samalla tavalla yhtä aikaa liikuttava ja häpeällinen kappale kuin muisto koulubileiden lonkerohumalaisista kopelointisessioista. Pelle Miljoona lienee Suomi-rockin vilpittömin lauluntekijä, ja siksi Pellelle nauraminen on kuin sylkisi viattomuuden kasvoille. Se, että muistaa kirjoittaneensa säkeet ”Kun me rakastelemme, jumalatkin vaikenee” ja silti kulkee kaupungilla pystypäin nelikymppisenä, on läpeensä hienon ihmisen tunnusmerkki.

Leevi & The Leavings: Eldorado
”Helmas alla sulla on se Eldorado, se Eldorado/jo pienenä ihastuin mä hajuun sen”. On säkeitä, jotka vain Gösta Sundqvist voi laulaa. Kuvitelkaa edellämainittu säepari vaikkapa Heikki Salon, Juice Leskisen tai Pate Mustajärven suuhun ja voikaa huonosti. Kun Gösta laulaa liikuttavan ohuella äänellään säkeitä, kuten ”Kun sä riisuudut/sä aarrekammion aukaiset”, siinä ei ole mitään pikkutuhmaa, irstasta tai muutenkaan tahmeata vaan pikemminkin – eikä tätä meinaa kehdata edes kirjoittaakaan – vaan lapsenomaista ihmetystä naiseuden mysteerin edessä.

HIM: When Love And Death Embrace
Ville Valo on postmoderni ja vuosisatoja vanha. Valo yhdistää romantiikan ajan dionyysisen runoilijaihanteen, Tapio Rautavaaran reissumiesmelankolian ja modernin rockin perinnetietoisen kohtalokkuuden hahmoksi, jossa pimeä puoli on sarjakuvallistettu disneymäisen harmittomaksi. When Love And Death Embrace puhaltaa pyyteettömällä mahtipontisuudellaan eloa vanhaan kliseeseen rakkauden ja kuoleman rinnakkaisuudesta (kutsuvathan ranskalaisetkin orgasmia pieneksi kuolemaksi). Valo maalaa kappaleensa paletista, jossa on ainoastaan purppuran eri sävyjä.

CMX: Pelasta maailma
Älykkääksi tuomitun yhtyeen oma Everybody Hurts, yllättävä poikkeama CMX:n valitsemalta vaikeaselkoisuuden päätieltä. Ilahduttavan imelä rakkauslaulu, jossa ei ole mitään ironista, parodista – ja tämä on tärkeintä – eikä mitään rankkaa. Paradoksaalista kyllä, kappaleen Silja Line -tyylinen melodia vain lisää sen koskettavuutta. Rakkaus on ruotsinlaiva, josta juntit on heivattu yli laidan ja jossa baari ei koskaan mene kiinni.

SIG: Vuosisadan rakkaustarina
Matti Inkinen on Goethen kirjaamien Nuoren Wertherin kärsimysten lihallistuma ja jokainen SIGin kappale on todellinen teinirakkauden Mahabharata, täyttymättömän kaipuun Veda-kirjat ja ylimitoitettujen unelmien British Encyclopedia. ”Laitakaupungin yössä toisimme takerruttiin”, Inkinen laulaa ääni väristen. Harvalle on valjennut, onko Inkinen tämän maan toivottomin romantikko vai kyynisin popsatiirikko. Mutta onko sillä väliä onko laulaja tosissaan, jos kuulijat ovat?

Dingo: Sinä ja minä
”Pori-romantiikka” kuulostaa käsitteenä toivottoman ristiriitaiselta, mutta Dingo teki mahdottomasta totta. Neumann on kahdeksantoistavuotias hautaan saakka, mikä on hänen vahvuutensa ja onnettomuutensa. ”Parturi-kampaamon Lissu on hiukseni leikannut taas” on Suomi-rockin historian tragikoomisimpia säkeitä: kuinka vaikeata on näyttää kosmopoliittisen glamourin edustajalta, kun joutuu leikkauttamaan hiuksensa henkilöllä, jonka lempinimi tuo mieleen pyykkärin.

Ultra Bra: Jäätelöauto
Detaljit ovat aina kaikki kaikessa. Jäätelöauton näennäisen mitättömät yksityiskohdat – kahvilan pyöröovet, lumi silmäripsissä, tanssitunnit, leipälaatikon liukuovi, jäätelöauton kilke – kertovat enemmän vastakaiuttomasti rakastuneen kivuliaasta tavasta nähdä maailma ironisten detaljien salaliittona kuin vuosikerrallinen nuortenpalstan kirjeitä. Eikä Ultra Bra yritä tällä kertaa olla hauska, Luojan kiitos.

Eppu Normaali: Voi kuinka me sinua kaivataan
Suomalaisten mielessä rakkaudessa on jotakin epäilyttävää ellei siinä ole jotakin rumaa, mieluiten sitä harjoittavat osapuolet. Eppu Normaali on ylöjärveläinen monumentti suomalaiselle melankolialle, nukkavieruudelle pystytetty obeliski. Vuosi vuodelta on yhä vaikeampi enää inhota Eppu Normaalia, mikä merkinnee sitä että allekirjoittanut on joko tulossa vanhaksi tai suomalaiseksi.

Keba: Piilopaikka
”Tänä iltana rakastan sua saatanan hellästi”. Aina höpistään karheasta romantiikasta silloin kuin tarkoitaan miehen kyvyttömyyttä ilmaista itseään muussa rekisterissä kuin karkeasti ja kömpelösti. Keban aivan liian harvoin kuultu Piilopaikka on poikkeus tähän sääntöön, todellinen piikkilangalla sidottu kimppu betoniruusuja.

Sielun veljet: Rakkaudesta
Pitäisikö siinä olla jotakin erityisen herkkää, kun rumat miehet heittäytyvät herkiksi? Kappale kuin hiekkapaperille kirjoitettu ja tuoreella hiellä parfymoitu sonetti. Terveellinen muistuma niiltä ajoilta, jolloin Ismo Alanko vielä käytti maneereitaan hyväksi eivätkä ne häntä.

Kaija Koo: Kuka keksi rakkauden
Jos on aikaa tällaisia kysymyksiä pohtia, kannattaisi harkita ammatin tai harrastuksen hankkimista. Mutta mietitäänpä asia: kuka peijooni oikein mahtoi keksiä rakkauden? a) Coca Cola Company, joka halusi vipuvarren sokerilitkun myymiseen teineille. b) Jumala sen keksi siinä sisäänpäin kasvavien varpaankynsien ja hilseen keksimisen välissä. c) Rita Tainola, joka tarvitsi ammatin julkkisvuoteiden lakanoiden vaihtajana. Varmaa lienee vain se, ettei rakkautta keksinyt ainakaan Kaija Koo, joka sanoitustensa perusteella tuskin kykenisi keksimään paahtoleipää, vaikka hänet suljettaisiin lukittuun huoneeseen vuodeksi siivutetun leivän ja leivänpaahtimen kanssa.