Suomipopin 99 suurinta

99. SIG

Kappaleiden otsikot kertovat kaiken: Vuosisadan rakkaustarina, Sadan vuoden yksinäisyys, Tiina menee naimisiin. Margariininvalmistuskoneesta nimensä napannut raisiolaisbändi räjäytteli 80-luvun alussa teinisydämiä romantiikan raatelemilla kolmeminuuttisilla. Ei ihme, että yhtyeen laulaja-lauluntekijä Matti Inkinen tunnustautui hillitömäksi Shangri-Las diggariksi.
TJEU: Hyvää syntymäpäivää

98. Juha "Watt" Vainio

Mies, jonka "tauolla studion vessassa istuessa, samalla voileipää syödessä" kirjoittamat tekstit ovat naurattaneet ja itkettäneet kansakuntaa sukupolvesta toiseen. Junnu kirjoitti ammattilaisen taidolla mitä tahansa musiikkia, Beatles-käännöksistä humppaiskelmiin ja isojen poikien lauluihin.
TJEU: Matkalla pohjoiseen

97. Topmost

60-luvun puolivälissä perustettu helsinkiläisyhtye, joka esitteli Suomen nuorisolle Kristian "Kisu" Jernströmin, Holle "Frank Pappa" Holopaisen, Guki "EMI" Kokljuskinin ja Harri "Groove FM" Saksalan. Useita sinkkuja, mutta vain yhden lp:n levyttäneen bändin voima oli etenkin vokaaleissa, sillä kaikki Topmostin jäsenet lauloivat. Sekä suomen- että englanninkielistä materiaalia ja paljon covereita esittänyt yhtye teki etenkin loppuaikoinaan väkevää soul- ja r&b -tyylin musiikkia.
TJEU: Näen mustaa vain

96. Popeda

Punkvuosina startannut keikkajyrä Tampereelta, joka ei koskaan ollut punkbändi, vaan boogie- ja ränttätänttäorkesteri. Popeda vietti tien päällä koko 80-luvun, ottaen samalla työvoiton ja siirtyen kultalevykantaan. Tällä vuosikymmenellä keikkailu- ja levytystahti on hidastunut ja bändin keulahahmo Pate Mustajärvi on nähty myös näyttelijänä. Yhtyeellä on takana 22 toimintavuotta, parikymmentä albumia ja lähes 400 000 myytyä äänitettä.
TJEU: Matkalla Alabamaan

95. Leningrad Cowboys

Megalomaaninen Sleepy Sleepersin työtä jatkanut yhtye (ja happening), jossa esiintynyt kymmeniä rockmuusikoita. Ainoa suomalaisryhmä, joka on onnistunut täyttämään toreja tuhansilla ihmisillä ja saanut yleisönsä pukeutumaan peruukkeihin - myös ulkomailla. Tämä kaikki esittämällä puhkikaluttuja rockstandardeja.
Orgasmit koettiin vuonna 1993, kun Leningrad Cowboys esiintyi Puna-armeijan kuoron kanssa yli 50 000 ihmiselle Helsingin Senaatintorilla ja Berliinissä. Aki Kaurismäki ehti ohjata kaksi Leningard Cowboysista kertovaa elokuvaa.
TJEU: Sweet Home Alabama

94. Maukka Perusjätkä

Yhden levyn ja kahden biisin ihme. Moottorisahalla vahvistettu kappale Säpinää soi levottoman nuorison tunnussäveleksi vuonna1980. Hitin myötätuulessa albumikin myi yli 25 000 kappaletta. Sittemmin Maukka eli Mauri Airta on elättänyt perhettään työnjohtajana helsinkiläisessä sähköalan liikkeessä. Se kuuluisa moottorisaha oli Partnerin bensakone (vm -79).
TJEU: Säpinää

93. Hearthill

80-luvun lopun Itä-Helsingistä sinkoutunut rockraketti, joka saavutti maineensa etenkin energisillä live-esityksillä. Yhtyeen musikillinen anti oli omaperäinen sekoitus traditionaalisista ja moderneista Amerikanrockin aineksista ja melankoliset slovarit murskasivat opiskelijatyttöjen sydämiä. Originellisti laulaneen Jussi Sydänmäen ja kitaristi Samuli Laihon johdolla toimineen bändin soittajat ovat kaikki edelleen aktiivisia muusikoita.
TJEU: Rainy Days

92. Radiopuhelimet

Vaasan veri ei vapise, eikä Oulusta angsti lopu. Radiopuhelimet kävi 80-luvun lopussa kitaroineen pääälle kuin partisaanit kovat piipussa. Heidän musiikkinsa oli rujoa, tylyä, ankaraa, häijyä, miehekästä ja suorasukaista perkele-rokkia. Radiopuhelinten tekstit ovat aina olleet ytimekkäiksi editoituja, taidolla pakattuja ja nokeentuneen huumorin ystäville hillittömän hauskoja verbaaliräjähteitä. Amerikkalainen Spin-lehti kirjoitti edelleen aktiivisesta yhtyeestä: "...explain in a mighty clear way why Rapeman, Jesus Lizard, and Big Black always sounded kind of candy-ass to me... this might be the hottest noise-rock band the world has seen in a sea-slug´s age."
TJEU: Sahatkaa

91. Broadcast

Munkkiniemen poikien aurinkoinen kaliforniabiitti villitsi teinityttöjä uuden aallon raikkaana vastapainona 80-luvun alussa. Broadcast osoittautui myöhemmin varsinaiseksi superbändiksi. Riveissä seisoivat mm. säveltäjämuusikot Esa Kaartamo ja Edu Kettunen, vokalisti Kim Lönnholm, rumpali Miri Miettinen, kitaristi Jarmo Nikku...
TJEU: Pacific

90. Rasmus

Snoukkaus- ja skeittaussukupolven hip-hop-funk-pop-rockin ääni. Helsinkiläislähiöstä tupsahti Björkin kaksoisolennolta näyttävän vokalisti Laurin johdolla lauma teinitornadoja, ja jo ennen 20-vuoden ikää he olivat ennättäneet tehdä kolme albumia, mainosdiilin Pepsin kanssa ja myydä kultaa.
TJEU: Liquid

89. Belaboris

80-luvun alussa lehti- ja kustannusmoguli Miettisellä oli kuningasidea suomalaisesta tyttöbändistä. Hän sai Poko Recordsin päällikkö Epe Heleniuksen innostumaan asiasta ja niinpä maan popmarkkinoille lanseerattiin mustahuuliaikojen kohtalokkuutta huokunut, yhden albumin julkaissut Belaboris, jonka menestys tosin jäi kehnoksi. Yhtyeen jäsenistä Saara Soisalo oppi laulamaan ja on edelleen aktiivinen.
TJEU: Rakkauden jälkeen

88. Havana Black

Melodisen raskaan "jenkkirokin" edustaja Havana Black lähti etsimään hunajaa Los Angelesiin vuonna 1990. Yhtye pinnikin Lone Wolf-kappaleellaan Billboardin soittolistoille. Yhdysvaltain kiertue miljoonia levyjä myyneen Great White-yhtyeen lupasi suurta tähteyttä, kun Amerikan markkinoilla julkaistu levy oli ehtinyt myydä yli 100 000 kappaletta ja mangerina hääri maineikas Alan Niven. Sitten tuuli kääntyi. Kiertue päättyi kymmenen keikan jälkeen, koska Great Whiten vokalisti menetti äänensä. Siivet unelmalta leikkasi homelo uusi manageri ja levytyssopimus taloudellisessa vaikeuksissa olleen Hollywood Recordsin kanssa.
TJEU: Lone Wolf

87. Terveet kädet

1980 perustettu, edelleen toimintaansa jatkava torniolainen, Läjä äijälän luotsaama Terveet kädet markkinoi itseään tittelillä "maailman vanhin hardcore-punkbändi". TK:n viimeisin levy kantaa otsikkoa The Ultimate Pain, joka kertoo kaiken: äärimmäistä, kompromissitonta ja kipeää. Terveet kädet on myös yhtye, joka innoitti saman kaupungin poikia perustamaan CMX:n.
TJEU: Rock laahausta vastaan

86. Hullujussi

Alkujaan television viihdesarja Merirosvoradion kautta tunnetuksi tullut Hullujussi oli 70-luvun ravintolakelpoinen Sleepy Sleepers. Kukaan ei muista heidän biisejään, mutta kaikki näkivät yhtyeen keikalla. Suosio oli hurja ja bändin nimeä kantanut debyyttialbumi myi timanttia. Hullujussin bussin häipyessä kaupunkiin jäi vain sarja meheviä anekdootteja. Tarinan mukaan vokalisti Eeki Mantere kirjautui kerran hotellihuoneeseen kännipäissään nimellä Viktor Kalborek...
TJEU: Friduna skikuna

85. Klamydia

Maassamme on aina ollut tilaus "me ei olla mitään viisaita" -genren sikarokkaukselle, mutta oman levy-yhtiön perustanut Klamydia on menestynyt tyylilajilla kaupallisesti parhaiten sitten lihavimpien Sliippari-vuosien. Vuosi sitten Klamydia roikkui viikkotolkulla Suomen singlemyynnin ykkösenä laulullaan Perseeseen. Tälainen punkenergian, itsepäisyyden, alatyylin ja jääkärihengen sekoitus ei voisi kai saapua mistään muualta kuin Pohjanmaalta.
TJEU: Juhannuksena

84. Aknestik

Oulu-Haukipudas akselilta 80-luvun lopussa saapunut popjoukkue, joka teki hempeää ja melodista kitarapoppia jo vuosia ennen kuin siitä brittipop-buumin myötä tuli muodikasta. Tuolloinkin Aknestik tyytyi keikkailemaan pikkukaupungeissa ja opiskelijatyttöjen suosioon. Myöhemmin yhtye on saanut pari Radiomafia-hittiä. Eppujen lämmittelijä itsenäisyyspäivän Areena-keikalla.
TJEU: Suomirokkia

83. Chydenius, Kaj

äskettäin 60-vuotispäiväänsä viettänyt juankoskelaissyntyinen säveltäjä tekee edelleen musiikkia, etenkin teateriproduktioihin. Hän aloitti 60-luvulla Lapualaisoopperalla ja poliittisilla lauluilla, joista sai ikuisen partaradikaalin maineen. Chydenius kirjoitti 60- ja 70-luvulla myös ikivihreitä koskettavia rakkauslauluja, joita kuultiin useissa elokuvissa. Chydeniuksen on väitetty vaikuttaneen mm. Ultra Bran tuotantoon.
TJEU: Kalliolle kukkulalle

82. Tervomaa, Jonna

Loppuvuodesta 1997 radiosta rymähti keskelle jouluruuhkaa freesi ja vitaalinen hitti - biisi, josta törrötti joka suuntaan koukkuja joissa saattoi roikkua kevääseen asti. Ex-tenavatähden albumi vastaanotettiin kehutulvalla; suomalainen rock oli kaivannut kauan persoonallista naisartistia ja Suomen Sheryl Crow´ksi nimetty Jonna tuntui täyttävän kaikki toiveet sekä levy- että liveartistina.
TJEU: Suljettu sydän

81. Karkkiautomaatti

90-luvun puolivälissä naiivilla energiapunk-purkkapopilla, haikeilla surusävyillä ja vokalisti Janskun lapsiäänellä yleisöä hauskuuttanut ja hurmannut veitikkaryhmä, jonka viimevuotinen, umpiromanttinen kolmosalbumi Suudelmilla saavutti kasvavaa radiosoittosuosiota ja sulatti sydämiä halki maan.
TJEU: Seikkailuun

80. Larry & The Lefthanded

Kaksi kulttimainetta nauttivaa albumia (Diabolika, Quantum Rider) julkaissut, T.A. Kaukolammen & Vilunki 3000:n aiempi ykkösprojekti, joka kokoonpanomuutosten jälkeen ja garage-funk trio Op:l Bastardsin maineen kasvaessa on feidautunut pikemminkin sivutuotteeksi. "Sellaista land of kaihomieli -meininkiä", he ovat itse kuvailleet tyylilajiaan, johon on ammennettu ideoita yhtä lailla arktisesta melankoliasta kuin amerikkalaisesta autotallirockista.
TJEU: Quantum Rider

79. Pekka Streng

Myrskylässä syntynyt Lasse Virenin koulukaveri, josta Helsinkiin muuton jälkeen kehkeytyi Suomi-rockin historian kirkasotsaisin ja vilpittömin idealisti. Julkisuutta karttanutta Strengiä voisi nimittää Suomi-rockin Nick Drakeksi. Jos joku nykyään kykenisi yhtä uskottavaan kosmiseen haihtatteluun, opetuslapsia löytyisi varmasti. Streng ehti levyttää vain kaksi albumia: Magneettimiehen kuolema oli sisäänpäin kääntynyt ja psykedeelinen levy, Kesämaan laulut seikkailevat satu- ja fantasiamaailmassa. Strengiltä jäi kesken Taru Sormusten herrasta -aiheinen teema-albumi, sillä hän menehtyi 1975 leukemiaan.
TJEU: Sisältäni portin löysin

78. Apocalyptica

Heviä sellolla. Neljä Sibelius-Akatemiassa opiskelevaa sellistiä on myynyt vuonna 1996 ilmestynyttä debyyttilevyään Plays Metallica By Four Cellos jo yli 360 000 kappaletta. Se on levyviennin selkeä Suomen ennätys. Kakkosalbumi Inquisition Symphony on myynyt lähes 200 000 yksikköä.
TJEU: Unforgiven

77. Absoluuttinen Nollapiste

Jokainen rovaniemeläisen Absoluuttisen Nollapisteen livenä nähnyt muistaa yhtyeen lopun ikänsä. Solisti Tommi Liimatta on kuin lukutoukkaversio Jim Morrisonista - sillä erotuksella että Liimatta pursuaa eleetöntä itsesatiiria. Tämä rillieksentrikko on kaunokirjallisine lyriikoineen kohonnut kirjallisuustieteen opiskelijoiden suosikiksi. Kolme albumia julkaissut Nollapiste on inspiroitunut musiikillisesti 70-luvun Suomi-progesta, vaikkakin sen kappaleiden pituudet ovat tätä nykyä uhkaavasti laskeneet liki radiosoittoystävällisiksi. Yhtyeen viimeisin albumi Suljettu on ultratrendikkäästi teemalevy suomalaisesta maseutukyläyhteisöstä.
TJEU: Rarmos ybrehtar

76. Honey B & T-Bones

Kitaristi Esa Kuloniemen ja basisti-laulaja Aija Puurtisen 80-luvun alkupuoliskolta lähtien pyörittämä yhtye, joka on keskittynyt rhythm&blues -pohjaisen amerikkalaiseen juurimusiikkiin.
HBTB on julkaissut kahdeksan albumia, viimeisin Psychophysical ilmestyi viime vuonna. Puurtinen on kokeillut siipiään myös suomenkielisen soolomateriaalin parissa.
TJEU: Neighbourhood

75. Islanders

Taustabändinä tunnetun, 60-luvun alussa perustetun Islandersin riveissä vilisi 60- ja 70-luvulla täkäläisiä nimimuusikoita. Tunnetuimmat esityksensä yhtye teki toimiessaan Dannyn ja Kirkan säestäjänä, mutta Islanders soitti myös mm. Ann-Christinen ja Tapani Kansan taustalla. 70-luvun puolivälissä yhtyeeseen liittyi kosketinsoittaja Kassu Halonen, jonka johdolla yhtye levytti ainoaksi jääneen oman albuminsa.
TJEU: Hetki lyö

74. Mana Mana

Mana Manan ainoaksi jäänyt Totuus palaa on paikoitellen aidosti pelottava levy - se on täynnä raskasta, pateettista, synkkää ja kipeää goottisävyistä kaamos-angstia. Laulaja-lauluntekijä Jouni Mömmön johtama joensuulaisyhtye oli omalla sarallaan erittäin vakuuttava ja pari vuotta myöhemmin Mana Manan musiikkia olisi nimitetty grungeksi. Mömmö menehtyi lääkkeiden yliannostukseen 1991, mikä on epäilemättä kasvattanut yhtyeen ympärille syntynyttä kulttimainetta.
TJEU: Maria Magdalena

73. Muska

Maria ´Muska´ Babitzin ansaitsi 70-luvulla roisilla äänellään ja Paha tyttö -tyylin lauluilla Suomen Janis Joplinin arvonimen, vaikka todellisuus imagon takana oli toisenlainen. Suurin osa Muskan levytyttämästä materiaalista oli käännöhittejä. 80-luvulla hän katosi julkisuudesta yli vuosikymmeneksi muuttaessaan USA:han, 90-luvun jälkipuoliskolla Muska on nähty silloin tällöin nostalgiakeikoilla Suomessa.
TJEU: Krokotiili-rock

72. Pekka Pohjola

Klassisen musiikin puolelta rockin pariin ajautunut Pohjola nautti 70-luvulla progepiireissä mainetta Suomen ykkösbasistina - nelikielisen varteen hänet innosti Paul McCartneyn bassonsoitto. Edelleen aktiivinen virtuoosi soitti tuolloin omien instrumentaalilevyjen ohella mm. Made In Swedenissä, Wigwamissa, Tasavallan presidentissä ja 1979 Mike Oldfieldin kiertuebändissä. Viimeisin Pohjolan soololevy Pewit julkaistiin 1997.
TJEU: Imppu´s Tango

71. Jaakko "JS16" Salovaara

Turun kaupunginorkesterin sellistinäkin siipiään kokeillut kansainväliset mitat täyttävä tanssimusiikin tuottaja. Palkittiin tämän vuoden Emma-gaalassa maan parhaana tuottajana. Takana töitä mm. Bomfunk MC´sille, pari klubihittiä Lontoon maineikkaalla Ministry of Sound klubilla ja yksi biisi Englannin myydyimmällä tanssikokoelmalevyllä.
TJEU: Stomp To My Beat

70. Tavaramarkkinat

Kaksi albumia 80-luvun puolivälissä julkaissut, Helsingin opiskelijaympyröissä syntynyt tyttöbändi, joka ensilevyn tarkoitushakuisen provosoinnin ja sukupuolitietoisuuden (kyllä, heillä oli laulu nimeltä Menstruaatioblues) jälkeen teki toiselle albumilleen Lievä kosto satsin hienoja katurockbiisejä. Tavaramarkkinoiden hajottua yhtyeen keulahahmo Liisa Akimof avioitui kitaristi-tuottaja Riku Mattilan kanssa ja jatkoi radio- ja tv-töiden sekä soolouran parissa.
TJEU: Kevät

69. Waltari

Kärtsy Hatakan johtama yhtye, joka on halki 90-luvun työskennellyt Faith No More -tyylin hybridi-rockin parissa. Tosin Waltari on pitänyt ääripäänsä aina mahdollisimman kaukana toisistaan, heille tuplabassaroidun speedmetallin ja saamelaisjoikun naittaminen yhteen ei ole ollut ongelma. Yhtyeen fokus on jo pitkään ollut Suomen ulkopuolella, etenkin Keski-Euroopassa ja tuore Radium Round -albumi tullaan julkaisemaan maailmanlaajuisesti. Ajankohtainen juuri nyt myös Kansallisoopperan Evankeliumi -baletista.
TJEU: Stage

68. Yö

Pori-ilmiön ensimmäinen yhtye, Yö, ehti suursuosioon hieman ennen Dingoa. Vuoden 1984 debyyttialbumi "Varietee" myi huikeat 70 000 kappaletta. 90-luvun alun aallonpohjan jälkeen Olli Lindholmin johtama orkesteri on vakiinnuttanut asemansa keskisuurena rock-yhteenä, joka on myynyt 15 vuodessa satojatuhansia levyjä. Tuotannon helmiin kuuluu suomipopin kauneimpien kappaleiden joukkoon nostettu Joutsenlaulu.
TJEU: Likaiset legendat

67. Aikakone

Hieman hajuton hittikone, joka suoltaa mainioita melodioita. Aikakoneen ensimmäinen levy myi yli 100 000 kappaletta. Aikakoneella on Mikko Kuustosen jälkeen eniten hittejä Rumba-lehden 50 Hittiä-listalla. Suosion huipulla vuonna 1996 Aikakoneen säveltäjä Maki Kolehmaisella oli varaa ostaa itselleen keltainen Opel Calibra.
TJEU: Odota!

66. Lemonator

Alussa positiivisen imagon ja power-popin lipunkantaja, joka ensilevyn melodia + särökitara -kaavan jälkeen näytti Maison Rilaxilla, ettei kunnianhimo loppunut pääsyyn lämmittelemään bändin suurta innoittajaa Posiesia. Helsinkiläisyhtyeen laulaja-laulunkirjoittaja Lasse "Larry Crane" Kurki on tehnyt materiaalia myös Jonna Tervomaan kummallekin levylle. Tällä hetkellä Lemonator on luovalla tauolla ja palaa estraadille keväällä 2000.
TJEU: Superb

65. Miljoonasade

Jyväskyläläinen opiskelijabändi päätyi Heikki Salon kielikuvaryöpyillä ja melankolisilla ihmissuhdetarinoilla kansansuosioon - ennen kaikkea tahmeissa jukebokseissa halki kaamoksen haluttiin kuulla se kertosäe jossa "kaljakori kilisee!" Myöhemmin asemansa vakiinnuttanut ryhmä on 90-luvulla suuntautunut tempauksiin tyyliin "soitetaanpa keikka veden alla sukelluspuvuissa", mutta säväyttänyt silloin tällöin mestarillisilla suorituksilla kuten lemmenhulluuden ylistyksellä Rakkaus on lihaa.
TJEU: Marraskuu

64. Jormas

Mestari Pepe Willbergin ammattitaitoinen menestysyhtye, joka lainasi taitavasti 60-luvun huippuyhteitä Beatlesista ja Beach Boysiin.
TJEU: Rööperiin

63. Teddy & The Tigers

70-luvun lopulla Suomessa onnistuttiin markkinoimaan täydellisesti 50-luvun jenkkiromantiikka ja rasvaletti-nostalgia 60-luvulla syntyneille nuorille, Suosikin luomaan rock-a-billy brandiin Etelävaltioiden lippuineen puettuna. Alpo Hakalan johdolla toimineesta keravalaisesta Tigersistä tuli manageri Kari Heimosen tuuppaamana hetkeksi yksi maan suosituimmista bändeistä. Punkyhtyeistä tunnetulle Poko Recordsille levyttänyt T&T kilisytti kassaa reilun parin vuoden ajan ja sai pitkän liudan perässähiihtäjiä. Hakalalle kyse ei ollut pelkästä ohimenevästä ilmiöstä, vaan hän jatkoi suosion hiivuttua uusien yhtyeiden ja sooloprojektien parissa.
TJEU: Dancing Shoes

62. Musta Paraati

Lepakossa alkunsa saanut, treenannut ja keikkaillut yhtye käy 80-luvun alkupuoliskon ajankuvaksi; punkräyhän jälkeen koskettimet kehiin, huulet mustiksi ja hymy pyllyyn. Paraatin innoittajia olivat Killing Joke sekä Joy Division ja yhtye ylsi suosioon pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin, mutta täkäläisiin massoihin puri kuitenkin paremmin Yön ja Dingon melodisempi meikkirock. Yhtyeen vokalisti General Njassa levytti myös hienon elektro-rap singlen I´m Young, Beautiful And Natural, joka julkaistiin Ranskassa, muttei koskaan Suomessa.
TJEU: Romanssi

61. Kirka

Suomen menestynein miesartisti on yli 30-vuotisella urallaan nähnyt niin teinihysteriaa, aallonpohjia kuin keski-ikäisten täyttämiä stadioneitakin. Sooloura starttasi 60-luvulla heti läpimurtohitillä Hetki lyö ja sen jälkeen Kirka on levyttänyt vuosikymmenten halki rokkia, poppia, soulia ja iskelmää - eikä loppua näy.
TJEU: Surun pyyhit silmistäni pois

60. Zen Cafe

29-vuotiaan Samuli Putron johtama yhtye, jota on ristiriitaisesti kuvailtu teinien älykköbändiksi. Kriitikoiden suosikki nousi kuluvana vuonna kolmannen albuminsa, Ua-Ua, vetämänä suomipopin eturiviin ja levymyyntitilaston TOP-5:een. Zén Cafen on väitetty yhdistävän Don Huonojen modernin särmikkyyden Kauko Röyhkän 80-luvun särmikkyyteen.
TJEU: Ua-Ua

59. HIM

Saksan levymyyntitilastoissa kuukausia roikkunut love metal-yhtye HIM henkilöityy vahvasti johtajaansa Ville Valoon. Valoa ovat lääppineet niin teinitytöt kuin Anna-Kaisa Hermunenkin. Vaikkei HIM ole Suomen Doors, on Valo Suomen Jim Morrison. Yhtyeellä oma fan club Saksassa ja jopa Iltaliassa.
TJEU: When Love And Death Embrace

58. Maarit

Valtakunnan naislaulaja numero yksi. Breikkasi vuonna1978 suureen kansalliseen suosioon levyllä Siivet saan. Tekee kappaleensa miehensä Sami Hurmerinnan kanssa. 80-luvun lopun aallonpohjan jälkeen taas kysytty artisti.
TJEU: Jäätelökesä

57. Lama

"Meistä ei voi koskaan tulla mitään vitun hanuriprogebändiä", laulaja Epe totesi. Eikä tullut. Helsinkiläinen Lama teki olemassaolonsa aikana räyhäpunkia saavuttaen omissa ympyröissään melkoisen maineen - kaoottisilla keikoillaan ja kappaleilla joilla oli otsikoita tyyliin Turpa kiinni ja nussi. Yhtyeen tallennetun tuotannon kuuntelee alle 45 minuutissa.
TJEU: Totuus löytyy kaurapuurosta

56. Clifters

Stadilaisbändin kaksi ensimmäistä albumia saavuttivat kulttisuosion ja osoittivat ensi kertaa sitten Isokynä Lindholmin soololevyjen, miten slangi saadaan rockbiiseissä svengaamaan. Myöhemmin Clifters väsäsi pari kiekollista käännöksiä 60-luvun hiteistä ja kohensi levymyyntiään. Eikä pidä unohtaa mainettaan parempaa konepopkiekkoa Sormus, vaikka myöhemmin soolouralle siirtynyt Jiri Nikkinen kenties haluaisikin. Yhtyeen sanoittajana toimi mm. Jaana Rinne, joka nykyään tunnetaan myös toimittajana.
TJEU: Elekieltä

55. Bluesounds

Nakutus-soundistaan kuuluisa 80-luvun alun helsinkiläistrio teki parissa vuodessa neljä albumia. Joidenkin mielestä Bluesounds oli Dave Lindholmin viimeinen ajankohtainen ja vakavasti otettava bändiprojekti, ennen sukellusta blues-rämeeseen. Toiset väittävät Lindholmin flirttailleen Bluesounds-aikoina okkultismin kanssa ja säikähtäneen niin pahasti että muutti Tampereelle.
TJEU: T.h.e. World

54. Laika & The Cosmonauts

Hillittömänä live-aktina tunnettu Janne Haaviston ja Mikko Lankisen instrumentaaliorkesteri sai 90-luvun puolivälissä Tarantino-leffojen myötä huomata surffaavansa trendiaallon harjalla terävine rautalankapurkauksineen. Kymmenen olemassaolovuotensa aikana Laika & The Cosmonauts on julkaissut kolme pitkäsoittoa ja yhden kokoelman.
TJEU: Mission Impossible

53. Don Huonot

Donkkarit oli alkujaan taidelukiobändi, joka nautti kulttistatusta 1991 ilmestyneestä esikoisesta lähtien. Yhtye keikkaili tiiviisti ja kasvatti suosiotaan, kunnes yhtye levy-yhtiön vaihdoksen ja lyriikoiden yksinkertaistamisen kautta teki lopullisen läpimurron. Loppuvuodesta 1997 Hyvää yötä ja huomenta albumi sinkoutui viikkotolkuksi listaykköseksi ja Don Huonot sai huomata kasvaneensa maan ykkösbändiksi.
TJEU: Riidankylväjä

52. Keba

Helsinkiläisyhtye, joka teki yhden 80-luvun kiihkeimmistä ja romanttisimmista ("Paita auki/ verhot kiinni") albumeista: Koko ajan go-golla oli hengästyttävä putki potentiaalisia hittejä. Ne, jotka lumoutuivat Keban rock-särmän ja pop-herkkyyden yhdistelmästä vannoivat tiukasti yhtyeen nimeen, mutta bändin toiminta hiipui ennen massasuosiota.
TJEU: Kesä Espalla

51. Peer Günt
Autoista, naisista ja viinasta laulanut kouvolalaistrio vei rockin SM-tittelin suoraviivaisella ränttätänttä-boogien ja tuplabassaroidun Motörhead -rymistelyn siitoksella. Kukaan ammattikoulun farkkuliivi ei voinut vastustaa yhtyettä, jossa soittivat karvapäät nimeltä Nikki, Tsöötz sekä Twist Twist, ja jolla oli biisi otsikolla Big Tits.
TJEU: Backseat

50. YUP

YUP on kohta vuosikymmenen kulkenut omaa tietään, joka on kaikkien yllätykseksi muuttumassa kärrypolusta asfaltoiduksi valtaväyläksi: uusi albumi Normaalien maihinnousu meni suoraan Suomen listan ykköseksi siitä huolimatta että musiikissa on kulmia kuin kuutiotehtaalla. Jos Bulgakov olisi kuunnellut Jethro Tullia...
TJEU: Lihavia luurankoja

49. Tehosekoitin

Nimensä veroinen yhtye: heinolalainen nelikko on ehtinyt tehdä bluesia, punkkia, suomi-iskelmää, glam-rockia, ruotsinlaivajazzia, rockabillyä, funkkia, teinipaatosta ja autotallimeteliä. Yhtyeen ainoat rajat ovat musiikillisena moottorina tunnetun Matin mielikuvituksen rajat. Tehosekoittimella ei siis ole rajoja. Jos Apulanta on Rolling Stones, Tehosekoitin on Beatles.
TJEU: Pillitä, Elli pillitä

48. Nights of Iguana

Kun laulajan nimenä on Floyd Superstar, voi suhteellisella varmuudella otaksua että kyse ei ole tavanomaisesta suomirockista. Glamoröösia amerikanrokkia taidemausteilla tehnyt yhtye voitti 80-luvulla Rumba-lehden kriitikkojen vuosittaisen albumiäänestyksen kahdesti, mutta sitten yhtye päätti lähteä valloittamaan Los Angelesia. Tarpeetonta sanoakaan, Los Angeles otti selätysvoiton. Liskojen yö nielaisi yhtyeen liian varhain.
TJEU: Dry Nancy

47. Danny

Dannyn neronleimaus oli 70-luvun alussa yhdistää molempien maailmojan parhaat puolet: rockin temperamentti yhdistyi perieurooppalaisen iskelmän sävelkulkuun. Kauppiassuvun vesa mullisti nuoruuden päivinään suomalaista popmaailmaa myös perustamallaan D-tuotannolla, jonka järjestämät show´t kalliine laitteistoineen toivat suuren maailman kimalluksen syrjäisille tanssilavoille.
TJEU: Maantieltä taloon

46. RinneRadio

Kun samaan tehosekoittimeen dumpataan tarpeeksi ristiriitaisen makuisia aineksia, tuloksena on kuvottava sotku - tai jotakin aivan ainutlaatuista. Jazzia, sampleja, ambientia, saksofonia, teknoa, rumpukoneita ja etnisiä soittimia yhdistelevä RinneRadio on jo vuosikymmenen liikkunut albumeillaan (mm. Unik, Rok ja Pfft) avantgarden eteiskammareissa, mutta on siitäkin huolimatta kyennyt loihtimaan kasaan ekstaattisen kuuntelukelpoista musiikkia.
TJEU: Aromaa Alt

45. Pan Sonic

(ex-Panasonic)
Kautta aikojen ainoa suomalaisyhtye, joka on joutunut muuttamaan nimensä japanilaisen elektroniikkajätin vaatimuksesta. Turkulaiskaksikon vakaumuksellisen monotoninen instrumentaalimusiikki kuulostaa kodinkoneiden soidinmenoilta yön pimentämässä laitevarastossa. Duo on remiksannut Björkiä ja esiintynyt levyllä ja lavalla Suiciden ja Swansin kaltaisten vaihtoehtorockin legendojen kanssa.
TJEU: Vaihe

44. Melrose

Punkabilly oli 80-luvun lopulla vaikuttaneen yhtyeen juttu: kitaristi-laulaja Tokelan johtama trio yhdisti punkin energian rockabillyn konstailemattomaan peruskaavaan. Siinä missä etelävaltiolippujaan fetisoivat virkaveljet esiintyivät lavalla jäykän kunnioittavasti kuin varoen rasvalettiensä purkautumista, Tokelan tavaramerkiksi tuli esteetön ja paidaton riehuminen. Kaikkien sähikäisten lailla paloi loppuun nopeasti.
TJEU: Rich Little Bitch

43. Bomfunk MC´s

Vuoden 1999 suurin menestystarina suomalaisessa rockissa. Raymond Ebanksin ja DJ Gizmon herkeämätön electro house siivitti heidän esikoisalbuminsa muutamassa kuukaudessa 40 000 kappaleen myyntiin. Yhtye on katu-uskottava kuin tietyökyltti - kun vielä kansainväliseen reseptiin keksittäisiin oma lisämauste, tie avarampiin keittiöihin olisi auki.
TJEU: B-Boys & Flygirls

42. Raptori

"Me ollaan kotoisin Hyvinkään ghetosta/Jos joku muuta väittää, se on petosta". Raptori oli postmoderni pyörremyrsky, joka istutti suomen kielen uskottaviin hip hop -rytmeihin ja eurodiskokoukkuihin. Kolmikon ehdoton tähti oli psykoottisen nokkela Jufo III (pakinoitsija-Olli ja Chuck D samassa persoonassa), jonka verbaaliakrobatialle olisi ollut tarvetta vielä myöhemminkin. Esikoislevy Moe (1990) myi lähes 100 000 kappaletta ja kakkoskiekko sekin 50 000 kappaletta.
TJEU: Oi Beibi

41. Sounds

Tästä kaikki alkoi. Kolmikon kieli poskessa tehty coverversio 20-luvulla sävelletystä Emma-valssista tuli ykköshitti, joka yhtä aikaa kunnioitti ja ironisoi perisuomalaisen haitari-iskelmän perinnettä. Teki rautalangasta kertaheitolla kansallista musiikkia. Yhtyeelle ei ollut myöskään haitaksi se, että laulaja Johnny Liebkind olisi jopa nykypäivänä saanut porttikiellon mihin hyvänsä poikabändiin liian nättinä poikana.
TJEU: Emma

40. Stone

Suomen ensimmäinen oikeasti cool heavy-yhtye. Lukioikäisten kaverien bändi antoi palttua poseeraavalle sukkahousuheville ja kukkoileville kanamaisille permanenttielviksille tekemällä ärhäkkää speed metalia joka kuulosti yhtä karulta kuin miltä sen soittajat näyttivät koruttomissa hevileteissään ja repaleisissa farkuissaan. Yksi niistä peruskivistä, joille suomalaisen hevin nousu 90-luvulla perustui.
TJEU: Get Stoned

39. Eläkeläiset

Osoitus siitä, kuinka pitkälle yhdellä vitsillä pääsee, kunhan vain vitsi on tarpeeksi huono. Eläkeläiset tekee viiden pennin humppaversioita koskemattomista rockklassikoista. Erityisesti suosittuja saksalaisten keskuudessa siitä huolimatta että yhtye usein kutsuu germaaniyleisöään leikkisästi homohitlereiksi. Upean valoshow´n ja hyvien soundien sijasta Eläkeläiset perustaa lavaesiintymisensä humalaan, vittuilemiseen ja yleisön juomien varastamiseen.
TJEU: Humppaan muna tulessa

38. Blues Section

Vuosina 1967-68 vaikuttanut Blues Section ehti 18 kuukaudessa mullistaa suomalaisen rockin. Mm. Hasse Wallin, Jim Pembroken, Pekka Sarmannon ja Edward Vesalan muodostama yhtye toi Suomeen rajun soundin, joka sisäsiistimmiltä edeltäjiltä puuttui. Yhtyeen katsotaan myös tuoneen ensimmäisenä Suomeen suuren maailman showmeiningin: bändin savupommeihin reagoitiin keikoilla aluksi kuin seuraintalo olisi syttynyt tuleen.
TJEU: Hey Hey Hey

37. Se

Se on sana, jossa on kaksi kirjainta mutta jolla on miljoona merkitystä. Sama valheellinen yksinkertaisuus ilmeni Yari Knuutisen johtamassa hämytukkaisten poikien yhtyeessä, joka nousi pinnalle punkin mukana mutta joka nojasi enemmän toisaalta progeen ja toisaalta vanhaan iskelmään.
TJEU: Ei asfaltti liiku

36. Eero & Jussi & Boys

Pioneerien arvoa ei voi väheksyä. Eero ja Jussi Raittinen muistetaan paremmin lavalta kuin levyltä: 60-luvun alussa he kiersivät ahkerasti Suomea levittämässä sisäsiistittyä ja esikapinallista, jonkinlaista music hall -versiota rockmusiikista. Materiaali koostui pääosin käännetyistä rockklassikoista.
TJEU: Lapsenvahdin rock

35. Shadowplay

Tyyli. Se on jotakin, mitä edes pahimmat suomirockin harmaudesta marmattajat eivät kiistäneet Shadowplaylla olevan. Brandi Ifgrayn johtaman yhtyeen jazzahtava yökerhorock kuulosti Berliiniltä, Lontoolta, New Yorkilta, öistä kaupungeissa joiden lätäköt hohtavat lainattua neonia. Dekadentti joutilaisuus oli paitsi Shadowplayn tavaramerkki myös kohtalo, sillä kymmenen vuoden aikana he saivat julkaistuksi vain kolme levyä.
TJEU: Night Porter

34. Tasavallan presidentti

Progekauden alkupamaus ja samalla rockin aikuistumisen ensiaskelet. Yhtyeen polveilevissa, moniosaisissa kappaleissa poplaulun rakenne heitettiin romukoppaan ja rock alkoi lähestyä toisaalta jazzin improvisaatiota ja toisaalta laajojoja sinfonisia kokonaisuuksia. Vetonaulana 17-vuotias kitaravirtuoosi Jukka Tolonen.
TJEU: Caught From The Air

33. Kolmas Nainen

Parhaimmillaan kuin rockin Aki Kaurismäki: heidän kappaleensa ovat vähäeleisiä mutta tarkkapiirteisiä pienoisnovelleja unohdetusta Suomesta, tienvarren rikkaruohoisista huoltoasemabaareista ja lohduttomista lähiökämpistä. Levyjen Hyvää ja kaunista (1990) ja Elämän tarkoitus (1991) menestyksen myötä yhtyeelle tarjottiin 90-luvun Eppu Normaalin arvonimeä, jota he viisaina miehinä eivät huolineet.
TJEU: Tästä asti aikaa

32. Neljä Ruusua

90-luvun alussa Neljä Ruusua tuntui maailman modernimmalta suomalaiselta rockyhtyeeltä. Tässä oli viimeinkin bändi, joka uskalsi hyödyntää tanssirytmejä, oli kuunnellut muutakin kuin CCR:ää ja jonka laulaja näytti siltä kuin häntä ei oltu pakotettu lavalle polttarikepposena. Albumitrilogia Hyvää yötä Bangkok (1990), Haloo (1992, möi yli 60 000 kappaletta) ja Popuskonto (1993) suorastaan määritteli yhden sukupolven yhden ikäkauden. Uusi aalto -albumin menestyksen myötä voidaan katsoa sekä yhtyeen että yleisön toipuneen 4R-toilailuista.
TJEU: Juppihippipunkkari

31. Smack

Smack: nimi kuin erikoistehoste, suudelma tai nyrkinisku. Smack seurasi kireine nahkavaatteineen ja meikkeineen Hanoi Rocksin bootsinjälkiä, mutta siinä missä Hanoi oli vaarallisesti kimmeltävien miljoonakaupunkien ääni, Smack kuulosti Lepakolta ja Helsingin kovilta kaduilta lontoolaisesti tulkittuina. Voimakaksikon muodostivat kitaristi Manchuria ja uskomattoman äänen omistanut Claude, joka menehtyi sydänvikaan vuonna 1996.
TJEU: Criminal

30. Suomen Talvisota

Ei yhtye sanan sementoineimmassa mielessä vaan jäsenmäärältään määritelmätön projekti, johon kuului mm. M. A Numminen, Rauli "Badding" Somerjoki, Markku Into ja Jarkko Laine. Homman nimi oli "underground": pinnan alla kytevä, anarkistinen ja muodoltaan vapaa vastakulttuuri, jonka tavoitteena oli osoittaa valtakulttuurin jähmettyneisyys ja arvot satirisoivassa valossa.
TJEU: Jatkosota-rock

29. M. A. Numminen

Toisille Nummisen mairea virnistys on enemmän rock´n´rollia kuin Sid Viciousin korskein virnistys. Noin 60-luvun puolivälistä 70-luvun loppuun Numminen oli aina siellä missä tapahtui, koska hän itse tapahtui siellä missä oli: milloin laulamassa kulttuuripäivillä sukupuolioppaiden tekstejä, milloin ideoimassa Suomen Talvisota -kokoonpanoa. Halki uransa Numminen on tehnyt lapsellisia aikuisten lauluja ja aikuisia lastenlauluja.
TJEU: Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä

28. The Agents

80-luvun puolivälissä taivaskanavien ja juppihysterian keskeltä tunki esiin Agents kuin kataja muovikuusien keskeltä. Rauli "Badding" Somerjoen taustabändistä yhtye nousi omaan maineeseen pestaamalla laulajakseen Topi Sorsakosken. Suomalaisen musiikin juuria etsivä Agents karsi iskelmän polystyreenihymyistä ja halvoista syntikkataustoista sekä rockin sen kuluneista ylilyönneistä. Yhtyeen kaupallinen kultakausi osui vuosiin 1986-88, jolloin tehdyt kolme levyä myivät yli 350 000 kappaletta.
TJEU: Salattu suru

27. Kingston Wall

Helsinkiläistrio muussasi yhteen progemaista paisuttelua, itämailta importoituja aineksia ja kalevalalaista mytologiaa seokseksi, joka lienee edelleenkin aikaansa edellä. Maailmalla Kula Shaker ponnahti ohikiitävään maailmanmaineeseen samansuuntaisilla, mutta paljon laihemmilla eväillä. Kolmen levyn jälkeen yhtyeen taival katkesi traagisesti keulahahmo Petri Wallin kuolemaan elokuussa 1995.
TJEU: With My Mind

26. Nylon Beat

Kaksi kikattelevaa ja musiikki- sekä mallikouluja käymätöntä lähiötyttöä, taustavoimanaan nelikymppinen iskelmätuottaja ja Suomen vähiten muodikkain levy-yhtiö. Siis projekti, jonka pitäisi kiinnostaa vain trash-esteetikkoja ja huoltoasemien alelaareista musiikkinsa dyykkaavia juntteja? Ei, vaan aidosti karismaattinen tyttöpartio, jonka jo yli 60 000 kappaletta myynyt Valehtelija-levy on valloittanut sekä Itäkeskuksessa luuhaavat tyttö-wannabet ja kroonisen nuhruiset rockkriitikot.
TJEU: Viimeinen

25. Kari Peitsamo

Surrealistisesta runopoikaälyköstä tuli rockkliseitä ja Jack Danielsia rakastava amerikanrokkari. 41 levyä tehneen Peitsamon myyttinen status kasvaa vain, vaikka määrä on korvannut tuotannossa laadun jo kauan sitten. Yhä John Fogertyn nimeen vannovalle Peitsamolle perusrock on eräänlainen terapian muoto: päähän kiedottu huivi, farkkurotsi ja kolmea sointua tuottava uskollinen kitara ovat hänelle pyhiä talismaaneja vanhenemista, pahaa maailmaa ja omaa ujoutta vastaan.
TJEU: Kauppaopiston naiset

24. Irwin Goodman

Irwinistä yritettiin tehdä aluksi Suomen Bob Dylania, mutta ei hänestä ollut kansakunnan omaksitunnoksi, pikemminkin kuplettiperinnettä jatkavaksi maskottirentuksi. Viinan, virkavallan ja suomalaisuuden pyhästä kolmiyhteydestä laulanut Irwin oli ensimmäinen suomalaisartisti, jolle huono elämä ei ollut vain henkilökohtainen onnettomuus vaan myös tietoinen urakeino. Irwinin takapiruna ja toisinaan pelastavana enkelinä oli Vexi Salmi, joka ohjaili laulajan uraa ja kirjoitti kansakunnan kiellettyjä ajatuksia peilaavat sanoitukset.
TJEU: St. Pauli ja Reeperbahn

23. Ultra Bra

Mitä silloin radiosta kuunneltiin, kun ei ollut Ultra Brata? Kerkko Koskisen johtama muusikkoyhteisö on kolmessa vuodessa loikannut opiskelijoiden suosikista koko kansan hittikoneeksi sekä trendikahviloista eduskuntaan niin ettei enää osaa kuvitellakaan sitä päivää, jolloin sekoitus poliittisten 70-luvun laulutyyliä, modernisti ironisia sanoituksia ja yltiöromanttisia sovituksia kuulosti kerrassaan absurdilta. Ultra Bra on yhtye, jonka ei pitäisi toimia. Se toimii.
TJEU: Sinä lähdit pois

22. J. Karjalainen

Mies, joka käytännössä omistaa Suomen radioasemat. J. Karjalainen on mainosmiehen markkinavainulla ja bluesmiehen tunteellisella heittäytymisellä kirjoittanut enemmän radiohittejä kuin useimmat pullukat ovat syöneet lämpimiä aterioita. Vuosien varrella anarkistisimmat särmät ovat hioutuneet pois ja omintakeinen lauluääni muokkautunut korvaystävällisemmäksi, mutta sävelkynä on pysynyt terävänä ja tasaisella vauhdilla mustetta tuuppaavana.
TJEU: Sankarit

21. Jimi Tenor

Pelkkää imagoa koko mies? Kenties, mutta millaista imagoa! Levyttää Englannin trendikkäimmälle levymerkille, pyörittää omaa trendikästä vaatemallistoaan, elelee trendilehtien trendisivuilla samalla luontevuudella kuin tavallinen suomalainen kesämökillään ja on saavuttanut omaperäisellä pornococktailmuzakillaan trendikkäiden muusikoiden suosion. Trendikkyydestä on pitkä matka suureen levymyyntiin, mutta onpa toisaalta levymyynnistäkin pitkä matka trendikkyyteen. Rahahan sitä paitsi kuluu, mutta trendikkyys on ikuista.
TJEU: Can´t Stay With You Baby

20. Ismo Alanko

Suomen David Bowie? Tehnyt soolourallaan viistoa suomilaulelmaa, huurteista konepoppia ja viimeksi etnomausteilla elävöitettyä rockia - kaikkia tavalla, jota voi kutsua vain ismoalankomaiseksi. Tilastofakta: jos tässä äänestyksessä olisi kustakin paperista valittu paras noteeraus kolmikosta Hassisen Kone - Sielun Veljet - Ismo Alanko, yhdistelmä olisi voittanut koko äänestyksen.
TJEU: Taiteilijaelämää

19. Kauko Röyhkä

Iso paha individualisti, jonka laulu- ja fraseeraustapaa ei voi eikä pahemmin kannatakaan imitoida. Röyhkän rosoisat ja näennäisen viitteellisesti kirjoitetut sävelnovellit ovat toimineet kivijalkana hätkähdyttävän suurelle osalle 90-luvun suomalaista rockmusiikkia. Kauko on vuosien varrella flirttaillut fasismin, misogynian ja satanismin kanssa, mutta kiltti ja kovasti kirjoja lukeva poikahan se oikeasti on. Ei ole koskaan kauheasti piitannut pidetäänkö hänestä vai ei, minkä vuoksi hänestä on pidetty kovasti.
TJEU: Onnenpäivä

18. Apulanta

Usko siirtää vuoria - ja kymmeniä tuhansia levyjä. Kukaan levy-yhtiö ei olisi uskonut heihin, mutta kaverinsa Arskan perustama Levy-yhtiö uskoi. Radioasemat eivät uskoneet Apulantaan, mutta radiota varten kastroituihin yhtyeisiin kyllästyneet levyjen ostajat uskoivat. Perusheinolalaista raivoa uskottavasti tuottavat Toni, Tuukka ja Sipe ovat 90-luvun epätodennäköisimpiä ja siksi tarpeellisimpia nuorisolehtien kansikuvapoikia.
TJEU: Anna mulle piiskaa

17. CMX

Torniolainen hardcore-kvartetti kasvoi kultalevykategoriaan ymmärrettyään ympätä kalevalaista mystiikkaa ja kirkollista filosofiaa yhdistelevään räimeeseensä myös melodioita. Suomen hienoin rockbändi Faith No Moren mielestä, jonka Billy Gould tuotti kultaa myyneen Vainajala-levyn. Vaikka Yrjänän vaikeatajuiset sanoitukset ovat herättäneet yliopistollistakin kiinnostusta, niiden silti toisinaan tiedetään liikuttavaan raavaita tatuoituja miehiä kyyneliin.
TJEU: Ruoste

16. Dave Lindholm

Monien muiden 70-luvun alun rokkarien tullessa poliittisista piireistä perusstadilainen Dave "Isokynä" Lindholm oli muusikko ja rockmies alusta saakka, kiireestä buutsin peittämään kantapäähän. Kieltäytyi jo 17-vuotiaana haastattelusta, vaikka kukaan ei ollut vielä hänestä kuullutkaan. Levyttänyt tasapuolisesti suomeksi ja englanniksi. Sai parhaimmillaan suomen kielen kuulostamaan niin eksoottiselta ja vieraalta, ettei sillä kykenisi tekemään itseään ymmärretyksi lähikulman Valintatalossa.
TJEU: Sitähän se kaikki on

15. Hector

Suuri mies, jonka haukkuminen on jokaiselle uudelle rockjournalistille yhteisöön pääsemiselle välttämätön initiaatioriitti. Halusi nuoruudessaan popin palvelevan popin keinoilla työväenluokan ideologiaa; nykyään hän on kansakunnan kaapin päällä ja kattoremonttiakin tekevä Mestari isolla ämmällä. Hector oli 70-luvun yhteiskunnallisesti valveutuneen rockin Don Quijote: sentimentaalisuus kilpenään ja loistavat tekstittäjänlahjat peitsenään hän kävi vääryyden tuulimyllyjä päin.
TJEU: Lumi teki enkelin eteiseen

14. Sleepy Sleepers

Huonolla maulla on aina oma erehtymätön ja viipyilevä arominsa. Muun suomalaisen rockmusiikin nukkuessa Breznevin untaan Lahden pahat pojat herättivät pahennusta pukeutumalla naisten vaatteisiin, pilkkaamalla kollegoitaan ja tuomalla mm. lavalle ruumisarkkuja, mopoja, tekopeniksiä ja vessanpönttöjä. Tarkoitus oli kokeilla, kuinka pitkälle pääsisi pelkällä show´lla. Ja pitkälle pääsi: puna-armeijan kuoron kanssa kiertämään maailmaa, kännykköjä myymään ja ravintoloita suunnittelemaan.
TJEU: Kuka mitä häh

13. Juice Leskinen

Suomi-rockin Kekkonen. Valtiomiesluokkaan kuulumisesta kertoo myös Juankoskelle synnytetty Juice-patsas. Tasapainottelemalla mollivoittoisia tunnustuksellisia balladeja ja pikkutuhmia sanaleikkejä hän onnistui laulamaan tiensä sekä koulun laulukirjoihin että välitunnin salaisen tupakkapaikan pahisten sydämiin. Epäonnistuttuaan täpärästi juomaan itsensä hengiltä Juice on viettänyt 90-luvun seesteisemmissä merkeissä.
TJEU: Viidestoista yö

12. Hassisen Kone

Sellonsoittaja Ismo Alanko sekosi punkkiin merkittävin seurauksin. "Uuden aallon Irwineistä" kehittyi kolmen albumin (Täältä tullaan Venäjä, Rumat sävelet, Harsoinen teräs) aikana yhä vain taiteellisesti kunnianhimoisempia muusikoita. Horisontissa alkoi jo siintää Sielun veljet... Rappiolla-kappaleen ironian ymmärsi tuhansien lailla väärin Anneli Tempakka, joka vaati rocklaulujen siistimistä.
TJEU: Rappiolla

11. Rauli Badding Somerjoki

Syntyi Unto Monosen kotiseuduilla, eikä koskaan kyennyt karistamaan tämän vaikutusta. Nousi vuonna 1972 listaykköseksi rohkealla Chuck Berry -käännöksellä Viilaten ja höyläten, mutta muistetaan parhaiten murhaavan liikuttavista slovareistaan. Ponnahti underground-piireistä suursuosioon 70-luvulla, vaikka lauloi kuulijoiden mielestä rockia "väärin" ja näytti peräkammarin hassahtaneelta maalaispojalta. Markku Pölönen on parhaillaan tekemässä elokuvaa vuonna 1983 kuolleesta laulajasta.
TJEU: Paratiisi

10. Pelle Miljoona

Ei tullut Tiilin Petristä luokanopettajaa. Toi suomalaiseen punkkiin yhteiskunnallisen sisällön (Olen työtön, Väkivalta ja päihdeongelma), mutta osasi myös väsätä kiiluvasilmäisiä pilkkaralleja (Poliisi pamputtaa taas) ja intensiivisen romanttisia lauluja (Tahdon rakastella sinua). Kaupallisen huipun katkettua 80-luvun alun jälkeen seestyi Intiaa rakastavaksi rastamieheksi. Elättää tätä nykyä itsensä paitsi muusikkona ja käsitetaideteoksena myös kirjailijana.
TJEU: Moottoritie on kuuma

9. 22-Pistepirkko

Lauloivat paljain jaloin ja jalkalamppu valoshow´naan rockin SM-kisoissa 1983. Vaihdettuaan laulukielen englanniksi runsas kymmenen vuotta sitten he kehittyivät vientikelpoisiksi kummajaisiksi, joiden musiikki ei tunne kotimaata. Omassa maailmassaan elelevien perfektionistien kolme edellislevyä myyneet kukin maailmanlaajuisesti 50 000 kappaletta, mikä käy "kulttisuosion" määritelmästä.
TJEU: Birdy

8. Leevi & The Leavings

Viimeisen 20 vuoden aikana Leevit ovat muuttuneet Suomen parjatuimmasta yhtyeestä jukeboksien ja popdekonstruktionistien rakastamaksi hittikoneeksi samalla kun keulahahmo Gösta Sundvist muuttui pitkähiuksisesta progelaiheliinista lauhkealla äänellä tuhmia laulavaksi partapiruksi. Yhtä aikaa etäännytetyt ja myötätuntoiset, avoimen iskelmälliset ja kaunokirjallisesti laaditut laulut ovat tuoneet yhtyeelle jo kuusi kulta- ja kaksi platinalevyä. Keikkaillut yhtye ei ole koskaan ja haastattelun antamisen Gösta lopetti neljä vuotta sitten, mutta levyjen tulolle ei näy loppua. Hyvä niin.
TJEU: Teuvo, maanteiden kuningas

7. Wigwam

Progee! Kaupallisesti tämä Jim Pembroken johtama yhtye jäi 70-luvulla Hectorin ja Hurriganesin kaltaisten suosikkien varjoon, mutta yhtyeen suurin albumi, kultalevyn myynyt Nuclear Nightclub (1975) noteerattiin jopa englantilaisissa musiikkilehdissä. Suoran rockpaahdon sijasta yhtye uskoi koukeroiseen surrealismiin ja rationalismia kritisoivaan mystiikkaan. Monien muiden progepumppujen lailla punk ja lama koituivat yhtyeen kohtaloksi 70-luvun lopussa.
TJEU: Luulosairas

6. Tuomari Nurmio

Opiskeli oikiksessa ja ihannoi venäläistä runoutta mutta sortui rockiin. Klassinen albuminelikko Kohdusta hautaan (1979), Maailmanpyörä palaa (1980), Lasten mehuhetki (1981) ja Punainen planeetta (1982) peilaa Nurmion kasvua traditionaalisesta laulunkirjoittajasta suomalaisen taiderockin legendaksi. Syyllistyy silloin tällöin hittien tekoon (Ramona, Miehen elämää, Tonnin stiflat), mutta tekee katumustyönsä sukeltamalla aina seuraavalla julkaisullaan yhä syvemmälle luurankomaiseen groteskiuteen.
"Yllätyksellisyydessään Suomen Bowie" (Markku Roinila)
"Suomen Bob Dylan" (Jake Nyman)
TJEU: Valo yössä

5. Eppu Normaali

Yli miljoona myytyä levyä osoittaa, että jokaisen suomalaisen sisällä asuu pieni marttisyrjä: ei voi sanoa itseään suomalaiseksi, jos ei heikkona hetkenä löydä itseään hyräilemästä jotakin Eppujen kappaletta. Kasvoi räkänokkaisista punkkareista Suomen Dire Straitsiksi. Martin sanoilla leikittelevät sanoitukset ja velipoika Pantsen tarkat melodiat muodostavat kokonaisuuden, joka on melankolinen kuin maantie ja yhtä tosi. Eroavat mammuttikeikkoineen inhoamistaan Mestareista enää lähinnä siten, että Mestarit osaavat vielä julkaista uuttakin musiikkia silloin tällöin.
"Antoi punkkareille luvan kasvaa miehiksi" (Santtu Luoto)
TJEU: Murheellisten laulujen maa

4. Sielun veljet

Hassisen Koneen musiikin mutkistuttua loppua kohti harva osasi arvata Ismo Alangon seuraavaa siirtoa: shamanistista, psykoottisen energistä ja mantramaisia hokemia rakastavaksi Sielun Veljiä. Kultaa myynyt L´Amourha (1985) oli komea avaus: levyllä arkaainen kalevalalainen raivo yhdistyi eurooppalaisen punkinjälkeiseen avantgardeen. Kiersi ulkomaita nimellä L´Amourder. Jäivät kiinni huumeiden hallussapidosta, mistä hyvästä Yleisradio peruutti sovitun tv-esiintymisen.
"Ruumiillistunut Berliini: aggressiivinen ja vapauttava" (Satu Kurvinen)
"Innostaa cd-muodossa teknologisiin kysymyksiin: miten noin pieni esine voi sisältää yhtä paljon energiaa kuin elämä?" (Tero Valkonen)
"Miehet esiintyivät nutturoissaan ja kiipeilivät pitkin ravintolan kattoritilöitä" (Olga Ketonen)
TJEU: Rakkaudesta

3. Dingo

Valtavia sponsorisopimuksia, hysteriaa, jäähallikiertueita, hajotettuja hotellihuoneita.... Dingo oli ilmiö, jollaista ei ennen Suomessa ollut - eikä enää tule. Yhtäkkiä Pori oli Suomen Berliini: nuori Yö, Dingo ja joukko toinen toistaan traagisempia kopioita olivat Tiimari-versio suurten metropolien nättien meikkipoikien aksistentiaalistisesta angstista. Itse biiseissä Tapio Rautavaaran patetia yhdistyi Duran Duranin glamouriin tavalla, joka kiehtoo levyn ostajia edelleen. Kerjäläisten valtakunta möi 180 000, minkä rinnalla kolmas albumi Pyhä klaani näytti 70 000 kappaleen myynnillään giganttiselta flopilta. Tekee comebackin joka olympiadi. Toi sanan "sifonkihuivi" jokapäiväiseen kielenkäyttöön.
"Rakkauden hinta on nimensä veroinen!" (Miska Rantanen)
"Yhtye ei voi olla kovin huono, jos se saa porilaiset satamajätkät käyttämään pitsipaitoja ja silmämeikkiä" (Antti Isokangas)
TJEU: Levoton tuhkimo

2. Hurriganes

Hurriganesin perintö tiivistyy viiteen kirjaimeen ja kahteen sanaan: Get on! Hurriganes kuului koulukuntaan, että rock on luotu rumille jätkille ja Remu Aaltosen tolkuton rockesperanto vain vahvisti vaikutelmaa. Kuinka Suomi olisi voinut olla lumoutumatta yhtyeestä, jolla oli hiuksissaan rasvaa laitoskeittiön lukuvuoden voitarpeen verran, jonka laulaja piipahti tuon tuosta vankilassa ja jonka kitaristi omisti Cadillacin. Vuoden 1980 loppuun mennessä Hurriganesien levyjä oli myyty Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa yli 250 000 kappaletta.
"Yhdisti rockin, rollin ja farmarit" (Simo Frangén)
"Taksintilausmusiikin edelläkävijä; Roadrunneria ei voi soittaa ajattelematta iltamenoja" (Kari Hotakainen)
TJEU: Get On

1. Hanoi Rocks

Suomen myyttisin rockyhtye. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Kaikki oli kohdallaan: oikeat englanninkieliset taiteilijanimet (Mike Monroe, Andy McCoy, Sam Yaffa, Nasty Suicide ja Razzle), jätkillä tyyliä kuin urbaaneilla riikinkukoilla, lahjakas biisintekijä (McCoy), hyvä manageri ja kipeä halu päästä parrasvaloihin. Olivat vakioesiintyjiä Lontoon legendaarisella Marquee-klubilla ja aiheuttivat hysteriaa idässä, jota jo yhtyeen sekä albumien nimet (Bangkok Shocks Saigon Shakes ja Oriental Beat) kosiskelivat. Olivat kosmopoliittisia ja kaupallisia poseeraajia - ja ylpeitä siitä. Viimeinen albumi Two Steps From The Move (1984) pääsi brittien albumilistalle sijalle 28. Faneiksi tunnustautuneet vuosien varrella mm. Billy Idol, Guns´N´Roses ja Manic Street Preachers. Klassisen tragedian tapaan kaikki päättyi kyyneliin: Razzle-rumpali kuoli auto-onnettomuudessa joulukuussa 1984.

"Elivät kuinka opettivat, eivätkä ole palanneet Areenalle" (Harri Niemi)
"Suuri visio, loppuun asti viety toteutus" (Jarkko Jokelainen)
"Hanoin rinnalla Hurriganes on vain autoja rassaaville ammattikoululaisille tehtyä räpellystä" (Tero Alanko)
Onneksi olkoon vuosituhannen tärkein suomalaisyhtye, Hanoi Rocks!
Miltä nyt tuntuu, Michael Monroe?

"Hauska kuulla, että muille Hanoi on yhtä tärkeä kuin mitä se on ollut mulle. Hanoissa oli kaikki: me oltiin neljä erilaisissa oloissa kasvanutta kaveria, jotka kaikki ajatteli samansuuntaisesti. Me oltiin komeita, mutta me ei oltu mikään haircut band. Meissä oli myös... mitä se on suomeksi... talent? Lahjakkuutta joo. Me oltiin ekoja Suomessa, jotka kehtasi sanoa että me halutaan kuuluisiksi ja rikkaiksi. Ja me vielä onnistuttiinkin siinä."
TJEU: Tragedy