Jokaisen Teloitetun tarina on erilainen

"Taiteen tehtävä ei ole tarjota valmiita vastauksia yhteiskunnallisiin ongelmiin, vaan kyseenalaistaa ja herättää kysymyksiä."

Juuri sitä esitystaiteilija Juha Valkeapää haluaa tehdä. Ensi viikolla hän esittelee tuoreimman teoksensa Executed Stories (Teloitettuja tarinoita), joka saa Suomen ensi-iltansa Baltic Circle -teatterifestivaalin yhteydessä.

Kymmenes kansainvälinen nykyteatterifestivaali Baltic Circle järjestetään Helsingissä 13.-17. marraskuuta. Tänä vuonna festivaalin kaikki esitykset ovat Suomen ensi-iltoja ja suurin osa niistä on eurooppalaisia yhteistuotantoja ja kulttuurihankkeita tukevan Baltic Circlen osatuottamia.

Vuodesta 1993 ääni- ja performanssitaideteoksillaan ympäri maailmaa esiintyneen Valkeapään vyön alle on kertynyt satoja soolo- ja ryhmäprojekteja. Executed Stories on kolmen vuoden luomisprosessin tulos, jonka aikana taiteilija joutui pohtimaan myös omaa suhtautumistaan kuolemanrangaistukseen.

"Kukaan ei ansaitse kuolemantuomiota, sillä ainoa motiivi siihen on kosto. Silti iso osa teloitettavista rikollisista on syyllistynyt hirveisiin tekoihin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi valtion pitäisi toimia samalla tavalla."

Executed Stories on sadunomainen esitys, joka käsittelee kuolemanrangaistuksen historiaa. Rankkaa aihetta lähestytään mahdollisemman neutraalilta maaperältä - tärkeintä on jättää tilaa kaikenlaisille ajatuksille.

"Tietenkin ideana on myös provosoida. Haluan haastaa katsojan pohtimaan, millaisessa tilanteessa tämä olisi valmis hyväksymään kuolemantuomion. Siksi esityksessä on mukana myös todella pahoja ja mielenvikaisia kavereita", Valkeapää myöntää.

Yli kaksituntinen englanninkielinen esitys on haaste niin esiintyjälle kuin yleisöllekin. Dramaturginen rytmittäminen luo tasapainoa kokonaisuuteen. Esiintyjälle on tärkeää saada yleisö osallistumaan. Siihen Valkeapäällä onkin omat niksinsä.

"Demonstroin esityksessä eri teloitustapoja, kuten hirttämistä, kirveellä mestaamista ja kivittämistä, joita varten tarvitsen avustajia yleisöstä", mies paljastaa.

Esitykseen liittyy myös toinen yllätys. Heti alussa yleisölle jaetaan arpajaiskupongit, johon jokainen voi halutessaan kirjoittaa oman viimeisen ateriatoiveensa. Esityksen lopussa ateria tarjoillaan onnekkaalle voittajalle muun yleisön edessä.

"Sushia, pihviä, pizzaa, hampurilaisia", Valkeapää luettelee tavallisimpia ateriatoiveita. Turvallisia lohturuokia siis. Syöminen vieraiden katseiden alla voi olla ahdistava kokemus. Kyse ei kuitenkaan ole mistään vitsistä - taiteilija haluaa muistuttaa viimeisen aterian symbolisesta merkityksestä:

"Syömällä viimeisen ateriansa tuomitun uskottiin antavan anteeksi tuomarille, teloittajalle ja todistajille."

Esityksen aikaulottuvuudessa liikutaan aina 1500-luvulta nykypäivään. Tarinan näkökulmat vaihtelevat teloitettavan ja teloittajan välillä, kertoen muutaman henkilön elämäntarinat eri ajoilta. Eräs tuore tapaus käsittelee Minskin metron pommi-iskua vuodelta 2011. Veriteosta tuomittu kaksikko teloitettiin ampumalla pikaisen oikeusprosessin päätteeksi ulkomaalaisten ihmisoikeusjärjestöjen ja muiden tahojen vastustuksesta huolimatta.

Projektin aikana Valkeapäälle tarjoutui mahdollisuus puhua toisen teloitetun äidin kanssa. Erityisesti yksi asia on jäänyt hänen mieleensä.

"Poika harrasti nuorempana nyrkkeilyä. Nyrkkeilysäkin koukku roikkuu yhä katosta vanhempien kotona."

Baltic Circle 13.-17.11.