Helsingin kaupunkifestarit ovat runsaslukuisia ja vetävät valtavan määrän kävijöitä, mutta entisessä pääkaupungissammekin kuhina on kaupungin kokoon nähden huomattavaa ja tarjolla on liikehdintää sekä isoille massoille että notkeille alakulttuureille. Turku ei ole kesäisin mikään paskempi kaupunki.
Suomen vanhin rockfestivaali, 45-vuotias Ruisrock on edelleen tulessa. Viime vuonna Turun Ruissaloon houkuteltiin ennätysyleisö, 93 000 kävijää (100 000 meni rikki vuonna 1971, kun festari järjestettiin toista vuotta ja paikkana oli Ruissaloa edeltänyt Saarenniemi) ja festarin järjestäjät saivat onnistumisestaan kiitosta sekä alan ammattilaisilta Musiikki & Media -tapahtumassa että Soundin ja Rumban lukijoilta parhaan festari -äänestyksen voiton muodossa.
Tämän vuoden ohjelma antaa odottaa jälleen yleisöryntäystä. Siitä pitävät huolen maailman suurimpiin artisteihin lukeutuva Pharrell Williams, jättisuosiosta nauttiva brittiläinen Ellie Goulding sekä länsinaapurin edm-ihmeisiin lukeutuva Axwell /\ Ingrosso. Isojen starojen lista on pitkä ja läpikäy genret rapista indien kautta raskaaseen rockiin, unohtamatta suomalaisyleisölle räätälöityjä yleisön laajentajia, kuten Don Huonot, Samuli Edelmann ja Kaija Koo. Nostalgiannälkäisiä hemmotellaan Public Enemyn ja Kingston Wallin kaltaisilla legendoilla.
Vaihtoehtoisempaan kulttuurinnälkään Turku tarjoilee H2Ö-festarin, minkä kohdalle suomalainen underground raivaa tyhjän kohdan kalenteristaan heinäkuun lopulle. Teollisuusromanttiseen miljööseen valikoituneella artistikattauksella on meriitteinään jotain muuta kuin levymyynti, oli se sitten omaperäinen ote omaan genreensä tai ehdottomuuden tuoma katu-uskottavuus. Pelkkä festarin ohjelman selaaminen tuottaa soittolistaradioiden tahdissa päivänsä pilaaville ahaa-elämyksen suomalaisen musiikin todellisesta rikkaudesta.