Kuuluuko sarjanäpistelijä linnaan? Ainakin oikeusministeri Häkkäsen mielestä

Oikeusministeri Antti Häkkänen ilmoittaa Twitterissä jämptisti, “kuinka lakeja pitää noudattaa ja rikoksista pitää seurata rangaistus”. Tiukennuksia hakevan oikeusministerin palikkamalli kolahtaa tällä kertaa sarjanäpistelijöihin, joille Häkkänen ehdottaa vankilarangaistusta.

Uudistuksen myötä seitsemäs näpistyksestä saatu sakko vuoden sisällä voitaisiin muuntaa vankeudeksi, jos sakkoa ei makseta. Muuntorangaistus oli Suomessa käytössä vuoteen 2008 asti. Nyt se halutaan tuoda lakiesityksenä eduskuntaan lokakuussa, jolloin se astuisi voimaan joskus vuoden 2021 tienoilla.

Kokoomuksen ministerille rankaiseminen on luonteva tapa hoitaa tilanne, jossa kaupoista häviää tavaraa. Syrjäytymisen estäminen, sosiaaliturvan vahvistaminen tai muu porkkanaksi tulkittava tuki ei Häkkäsen keinovalikoimaan ja retoriikkaan kuulu. Rikollinen on rikollinen eli linnaan ja siellä voidaan ehkä katsoa mahdollisuutta päihdekuntoutukseen.

Häkkäsen näkemykset viime viikolla julkaissut Kauppalehti osaa kertoa aiheeseen liittyen, kuinka sakon muuntorangaistus vankilatuomioksi kasvattaisi keskimääräistä vankilukua yli 30 vangilla ja että vuonna 2017 yli seitsemään näpistykseen sortuneita oli noin 900.

“Monet pienyrittäjät kaupan alalla kärsivät siitä erittäin paljon. Samat henkilöt varastavat useista kaupoista jopa monta kertaa päivässä poliisien raporttien mukaan, ja se on vähintäänkin oikeusvaltioon liittyvä ongelma”, Häkkänen muotoilee Kauppalehdelle.

Suurin osa toistuviin näpistyksiin sortuvista on moniongelmaisia, jotka päihdeongelmien ja työttömyyden sykli ajaa varastamaan.

Jos unohtaa moraalisen rangaistuksen rikoksesta, voisi homman hoitaa matematiikan puolesta teoriassa toisin. Yhteiskunta voisi kompensoida tappiot kaupalle, sillä noin 200 euron vankilayön hinnalla saisi varastaa aika monta kasler-pihviä, leipää ja vielä lavan olutta päälle.

Taas ne dosentit

Häkkäsen mukaan Suomessa on liian löysä linja rangaistusten suhteen.

“Suomessa on vuosikymmeniä harjoitettu hyvin kevyttä oikeuspolitiikkaa. Se johtuu hyvin pitkälti siitä, että tutkimusmaailmassa on tämän suunnan kannattajia.”

Taas ne hemmetin dosentit.

Häkkäsen moraalikoodissa kovalla rangaistusjärjestelmällä on kahtalainen merkitys: kovat tuomiot sekä ennaltaehkäisevät rikoksia että sovittavat rikoksen yhteiskunnan silmissä. Siksi näpistystuomioiden kovuuskin on ennen kaikkea arvokysymys.

Hallituksen leikkaukset ovat tällä vaalikaudella osuneet erityisesti yhteiskunnan vähävaraisimpiin. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat varoitelleet, että eriarvoisuuden lisääntyminen jatkuu, jos perusturvaan ei saada parannuksia. Leipäjonot ovat kasvaneet, jos niitä on ollut varaa pitää yllä ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat ruuhkautuneet.

Leikkausten ja köyhyyden lisääntymisen näkökulmasta tiukennetut rangaistukset ovat keino hoitaa edes jotenkin tilanne, jonka juurisyihin ei pystytä puuttumaan. Poissa silmistä, poissa mielestä toimii oikeusministerin mielestä tässä tapauksessa oikein hyvin.

Vaalipeliä

Häkkäsen avauksessa on myös vahva vaalipelin tuntu. Kauppiaiden kosiskelu sellaisten ihmisten kustannuksella, jotka tuskin koskaan päätyisivät Häkkästä äänestämään, on turvallinen avaus, joka koskettaa positiivisesti monia reippaita äänestäjiä.

Häkkäseltä toivoisi avauksia myös muista aiheista, mutta hän on ministerinä pysytellyt sivussa suuresta julkisuudesta, vaikka hänet tunnetaankin tiukan linjan poliitikkona. Ennen vaaleja lienee kuitenkaan turha odottaa Häkkäseltä räväkkiä avauksia aidosti vaikeissa kysymyksissä liittyen rangaistuksiin, sillä uudet linjaukset esimerkiksi seksuaalirikosten tai huumausainerikosten suhteen saattaisivat jakaa Häkkäsen potentiaalisten äänestäjien mielipiteitä.