Rakel Liekki, mitä asiaa?

Uusi City-lehti julkaistiin juuri!

Revi äkkiä mainoskielto ovesta ja anna kaupungin virrata sisään Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Oulun seudulla ja Turussa.

Rakel Liekin lisäksi lehti tarjoilee syväsukelluksen suomalaisen hip hopin historiaan, kaupunkitieteiden kunniatohtori Walter de Campin neuvoja, apua parisuhteeseen, vinkit uuden vuoden menoiksi ja inspiraatiota ruokapöytään. Henkilöistä esiin nostetaan vahvat naiset Sanni, Margaret Cho ja Sara Fabel sekä vahva mies Petri Nygård. Kuten linkityksistä näkyy, kaikki jutut ovat löydettävissä täyteläisempinä versioina City.fistä.

---

”Pohdin tässä just sitä, miten paljon surettaa henkilökohtaiset ajojahdit, joita olen seurannut. Cheekiä tai Kevan Ailusta ajattelin. Ei Ailuksen henkilökohtaisella elämällä ole mitään tekemistä tämän kanssa, nyt on siirrytty siihen, että ruoditaan hänen suhdetaustaansa. Se on kestämätöntä. Ihmiset keskittyy vittuilemaan yksilölle liittyen ulkonäköön tai muihin asioihin, joihin ei pysty vaikuttamaan”, Rakel Liekki sanoo ensimmäiseksi, kun tavoitan hänet toista haastattelukertaa varten puhelimitse.

”Mä oon tavannut Cheekin Nenäpäivä-radiossa. Oli tosi nasta tyyppi. Vaikka mä en pitäisi musiikista, miksi dissaisin jätkää?”

Erittäin kuvaavaa. Keskustelujen aikana käy moneen kertaan selväksi, ettei Liekin mielestä ole tarpeellista mennä henkilöön kohdistuviin argumentteihin. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Sympatiaa ja ymmärrystä voi kohdistaa ihmisiin, kuten Cheek tai Ailus, jotka ovat varmasti hänen kanssaan monesta asiasta täysin eri mieltä.

Ehkä Rakel on itse kokenut tulevansa määritetyksi jonkun ulkoisen asian, kuten nuoruusvuosien ammatinvalinnan, kautta.

Jos ruodittaisiin kuitenkin hieman Rakel Liekkiä henkilönä. Hän on päiväuni. Kaunis ja viisas, niin miesten kuin naisten himon kohde. Kaikki näyttäisi olevan niin vaivatonta. Taiteen tekeminen on Liekille kutsumustyötä. Ylen uudessa interaktiivisessa deskissä verkkotoimittajan työtä tekevä Liekki on niin innoissaan leipätyöstäänkin, että aikoo viettää siellä itsenäisyyspäivän ja jouluaaton.

Objektiivisen journalistin rooli ei kuitenkaan ole se puoli Liekissä, joka tekee hänestä kiinnostavan. Se ei myöskään ole hänen yksityiselämänsä, johon tarttuminen on hankalaa, sillä siitä hän ei halua puhua. Hänen taiteensakaan tuskin olisi kiinnostavaa, jos se ei ottaisi vahvasti kantaa tasa-arvon puolesta. Oman persoonan tuominen poliittiseen taiteeseen on yhdistelmä, jonka takia Rakel Liekki valikoitui tämän jutun kohteeksi. Vahvat henkilöt kiinnostavat, vaikka kuinka haluaisi puhua asioista.

(Insert pakollinen kohtaus, jossa toimittaja tapaa haastateltavan kahvikupin äärellä.)

Kun saavun Helsingin Kallion Kolmannella linjalla sijaitsevaan hipsteribaari Sandroon haastattelemaan Liekkiä ensimmäistä kertaa, huomaan hänet baaritiskillä.

”Lähes jokainen ihminen, jonka olen tavannut on ottanut oikeudekseen kommentoida mun tukattomuutta. Joko he ovat sanoneet, että hiusten kanssa oli parempi tai lohduttaneet, että tuohan on ihan hyvä”, cappuccinoaan tilaava Liekki selittää kahdelle tutulle pöydässä istuvalle naiselle, joista toinen vilauttaa omaa kaljua päätään ymmärryksen merkiksi.

Liekin letti lähti Nenäpäivän suorassa lähetyksessä, kun Arman Alizad, yksi suomalaisen henkilöpalvonnan ykköskohteista, ajoi sen keräyspotin noustua tarpeeksi suureksi.

Pieneen hetkeen tiivistyy paljon oleellista. Se kertoo, että Liekki tuntee ihmisiä ja jakaa mielellään mielipiteitään heille. Tapahtumapaikka kertoo niistä kulttuurisista juurista, joista Savosta kalliolaistunut Liekki nykyisin ponnistaa. Nenäpäivän tempaus puolestaan kertoo siitä tavasta, jolla Liekki vaikuttaa: heittämällä itsensä likoon. Asioihin vaikutetaan henkilön kautta.

Naisten linja 

Nenäpäivän lisäksi Liekillä on näppinsä pelissä Naisten linjan Jaa salaisuus -kampanjassa, jossa lauma taiteilijoita, kuten Astrid Swan, Pertti Jarla, Meeri Koutaniemi ja Timo Wright, tuottaa oman teoksensa. Tarkoitus on avata parisuhdeväkivallan lukkoja.

”Kampanja perustuu siihen, että parisuhdeväkivallasta olisi helpompi puhua. Mun maalaus ottaa kantaa siihen, että asiat pahenevat vähitellen.”

”Olen sillä tavalla herkkis, että reagoin myös tunteella. On kyse sitten Naisten linjan tarinasta tai etukäteen nähdystä Nenäpäivä-klipistä, joskus asioita seuratessa tulee suojelunhalu ja suru. Totta kai on järkipuoli, joka miettii, mikä on se yhteiskunnallinen ongelma, jota haluaa olla muuttamassa, mutta en ole niin kova, että pystyisin sulkemaan pois tunnereaktiot.”

Ennakkoluuloista 

”Itse ajattelen, että tässä pitäis kuitenkin olla homoseksuaalina olemassa yhteiskunnassa. Esimerkiksi homonuorten itsemurhariski on korkeampi kuin heteroilla. He joutuvat kamppailemaan, että pystyvät kohtaamaan maailman sellaisina kuin ovat. Siksi haluan itse olla ulkona kaapista. Se on velvollisuus.”

Rakel toimii Tahdon2013-lähettiläänä kampanjassa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Kerran Kampissa kampanjoidessaan Rakel törmäsi kahteen skinipoikaan. Silloin ihminen meinasi jäädä ulkokuoren varjoon ja Liekin omat ennakkoluulot ottaa vallan.

”Keräsin nimiä ja pysähdyin ensin sadasosasekunniksi ja ajattelin, että en mä noilta kysy, kun eivät kuitenkaan anna. Menin kuitenkin juttusille ja pojat kysyivät heti, että onko se se homojuttu? Hetken keskustelun jälkeen molemmat allekirjoittivat.”

Elävä kirjasto -tapahtuma tarjosi toisen tilanteen, jossa Rakel pääsi eroon ennakkoluuloista. Tilaisuudessa sai lainata johonkin vähemmistöryhmään kuuluvan ihmisen pariksikymmeneksi minuutiksi juttukaverikseen.

”Olin siellä puhumassa ja päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Lainasin naispapin, sikatilallisen, poliisin ja syömishäiriöisen. Se oli fantastista, kun sai astua luvan kanssa omien ennakkoluulojen yli. Ei me sikatilallisen kanssa samaa mieltä oltu siitä, millainen laki pitäisi olla tai onko tehotuotanto oikein, mutta me kunnioitettiin toisiamme.”

Vakiokasvo

Kun kysyn Rakelilta, onko häntä jo pyydetty Docventuresin kuusiosaisen naisteeman vieraaksi, hän kertoo, ettei kutsua ole tullut.

”Mun mielestä Docventuresissa on kivaa se, että vieraat ei ole ensimmäisiä, jotka tulee jostain teemasta mieleen. Mä olisin varmaan itsestäänselvä valinta joidenkin mielestä. Ei mulla sinne suurta henkilökohtaista halua ole. Miten sen nyt sanoisi niin, ettei kuulosta, että olen leipiintynyt, mutta mulla on aika vähän intressiä olla esillä sen ulkopuolella, että on joku taideprojekti.”

Tässä sitä nyt kuitenkin taas ollaan. Pian puhelinhaastattelun jälkeen tulee tekstiviesti:

”Just kun puhuttiin, Riku oli kysynyt Docventuresiin vieraaksi. Jouduin kieltäytymään, koska loma.”