Supercell party was as awesome as I expected. Many years of hard work in game industry is worth partying with DJ's, saunas and great people. Pictures tell more than thousand words so thank you Supercell ans Slush volunteers for great party!
Supercell party oli superia kuten osasinkin odottaa. Kuvat kertovat jälleen enemmän kuin tuhat sanaa. Pelialan loistovuotta ja menestystä kannattaa juhlia kunnolla. Kiitos Supercell ja Slush porukat! Mahtavat bileet!
Epävarmuuden ja haastavan talousympäristön keskellä 5000 ihmistä kokoontuu kaapelitehtaalle Helsinkiin Slush13 tapahtumaan.
Alkusanoissa pääministeri Jyrki Katainen kehuu tapahtumaa yliluonnollikseksi (extraordinary) ja ihastelee Slushin ilmapiiriä ja yrittäjähenkisiä ihmisiä, jotka uskovat tulevaisuuteen ja haluavat muuttaa maailmaa.
Pidä silmät auki ja katso
Venäjän Deputy Prime Minister Arkady Dvorkovich kehoittaa yrittäjiä katsomaan maailmaa avoimesti ja pitämään silmät ja sydämet auki. Hän pelimiehenä kehotti kaikkia tulemaan Sochiin olympialaisiin ja muistutti että Venäjällä on 140 miljoonaa netin käyttäjää.
Ilkka Paananen kehottaa pitämään yrityksen työilmapiirin hyvänä
Supercellin Ilkka Paananen kertoo heidän menestyksekseensä, että oli fiksu ajatus palkata parhaat ihmiset tekemään parhaita pelejä. Huipputiimi on saanut aikaan paljon ja ollut mukautumiskykyinen.
Ilkka neuvoo pitämään tiimit pieninä ja itsenäisiä. Matala organisaatio pitää hyvää työilmapiiriä yllä. Jokaisella työntekijällä on Supercellillä todella kova vastuu. Kymmeniä miljoonia pelaajia on vain kymmenen ihmisen tiimin vastuulla. Kukaan firmassa ei voi paeta toisen taakse vaan jokaisen on oltava täydellisen sitoutunut tekemään huippulaatua.
Pelifirmassa töissä pitää olla hauskaa että voi tehdä hauskoja pelejä. Tunnetila vaikuttaa työn lopputulokseen.
Kaikkien pitää pitää huolta osaamisestaan.
Me ollaan epäonnistuttu niin monta kertaa. Pitää vaan tutkia dataa ja ihmisten käyttäytymistä ja oppia nopeasti. Epäonnistumisen kulttuuri on eteenpäin kaatumista ja oppimista.
Supercellin Ilkka Paananen kertoo 1.1 Miljardin rahoituksen jälkeen tuntuu että on enemmän vapautta kehittää peleistä yhä parempia. Firma on perustajien johtama edelleen.
Intohimo
Globaalin peliyhtiön rakentaminen ei ollut alunperin unelma vaan syntyi kun huomasimme HayDaytä rakentaessamme globaalin mahdollisuuden.
Helsingistä käsin voi ihan hyvin pyörittää globaalia pelifirmaa.
Piilaaksoon verrattuna Helsinki on maailman paras paikka perustaa
Meillä on mahtava koulutus ja julkista rahoitusta. Luotettava yritysilmapiiri.
Pelaajia ei kiinnosta missä peli on tehty vaan kiinalaisia ja japanilaisia pelaajia kiinnostaa että peli on hauska.
Joillain toimialoilla voi olla järkevää olla lähellä asiakkaita mutta silloin kysymys ei ole piilaakson ja helsingin välillä vaan asiakkaiden ja rahoittajien lähellä olemista.
Supercell ja Rovio Angry Birdseineen on vai startup scenen jäävuoren huippuja. Tuhansista startupeista nousee aina joku onnistuja ja siksi pöhinää ja aina vaan uusia startuppeja tarvitaan.
Japani on kiinnostava pelialan kannalta.
Tiimit ei kilpaile keskenään vaan kaikilla on oma tavoitteensa ja pelinsä ja jokainen tiimi keskittyy omaan juttuun ja alueeseen.
Kasvun haasteet by Jorma Ollila
Jorma Ollila kertoo että kasvussa on eri vaiheita. Pienenä voi olla ketterä. Kun firma kasvaa isommaksi niin yrityksen johtamisen on muututtava.
Isompana yrityksellä pitää olla jo systeemeitä ja prosesseja jotta firmaa voi hallita.
Tarvitsee olla jopa manuaaleja.
Nokian alkuvaiheessa kysyttiin ja kyseenalaistettiin, että tarvitaanko oikeasti näitä kaikkia systeemeitä.
Ollilan mukaan prosesseja ja järjestelmiä voi luoda myös ilman että luo turhaa byrokratiaa. Sen jos onnistuu rakentamaan niin yritys on kokonaisuudessaan ketterämpi.
Nokia oli matkapuhelinalueen alussa kuin startup. Kun voi pysyä pienenä ja kasvaa satojen ihmisten firmaksi ja ihmiset voivat sanoa että oma hauskaa ja mahtavaa olla firmassa töissä.
Johtajan tärkeimmät ominaisuudet Jorma Ollilan mukaan
1) Fokus
2) Think Big
3) Optimismi
4) Arvot ja intohimo
Globaalin sijoittajan näkökulma
Aydin Senkut (Fecilis Ventures) on sijoittanut mm Googleen alkuvaiheessa, Rovioon yms. Rahamiehen mielestä nykyään ei ole väliä mistä firmat tulevat. Sijoittajan kannalta sijainnilla ei ole nykyään väliä vaan tärkeää on että firma löytää asiakkaansa.
Aydin Senkut on nähnyt firmojen kasvavan 1 henkilöstä 30000 hengen firmaksi. Hänen mukaansa hyvä johtaja saa ihmiset menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Hyvä johtaja saa ihmiset kasvamaan yrityksen mukana.
Yrittäjät ovat joka maailman kolkassa ovat samankaltaisia yrittäjähenkisiä eli ahkeria, eteenpäinmeneviä ja innovatiivisia. Yrittäjä poistaa kaikki esteet menestymisen tieltä ja joskus sijoittaja on sellainen joka voi rahalla tai suhteilla auttaa yrittäjää menestymään.
John Malloy (Blue Run Ventures) kehottaa olemaan rohkea. Pitää olla rohkeutta kokeilla isosti ja rohkeutta myös epäonnistua. Hänen uransa alkuaikana oli haastava saada omat vanhemmat myös uskomaan että yrittäjyys on hyvä uravaihtoehto.
Uutta globaalia startup ajattelua
Israelissa on perinteisesti ajateltu kuten Suomessakin ennenvanhaan, että testataan ensin omalla markkinalla. Uutta ajattelua on että tajutaan oman markkinan olevan liian pieni ja mennään heti isommille markkinoille. Kokeillaan oikeiden asiakkaiden kanssa private betassa ja opitaan nopeasti.
Globalisaatiossa kuluttaja ei välttämättä tiedä mistä perustaja on kotoisin. Tuotteen laadulla on merkitystä ei alkuperällä.
Aydin sanoo että heidän firma sijoittaa vain isosti slaalautuvaan bisnekseen ja skaalautuva globaali bisnes on aivan eri asia kuin ihmissuhteisiin henkilökohtaisella myyntityöllä liittyvä bisnes. Jos kaiken voi automatisoida ja skaalata, Aydin on mukana.
Älä nosta rahaa vain siksi jos sen nostaminen on helppoa. Nosta vain jos tiedät miten oikeasti osaat käyttää sen firman kasvattamiseen.
Sijoittajalle pitää vakuuttaa että ratkaisee ison ongelman. Yrittäjien pitää olla intohimo ratkaista ongelma.
Miten exitin jälkeen?
Maija Itkonen (Powerkiss), Otto Hilska (Flowdock), Sampo Parkkinen (Rapidblue) ja Mikko Saarnivala (Sensinode) paneelissa melkein yhteen ääneen sanoivat että exitin jälkeen elämä jatkuu ihan normaalisti.
Yrittäjä ei exitin jälkee todellakaan jää eläkkeelle vaan jatkaa elämänsä mission toteuttamista. Useimmat jatkavat samaa mitä exitin jälkeenkin. Monella on myös päällä sitoutumisaika jonka ajaksi yrittäjä sitoutuu jäämään töihin.
Hieman yli viisi miljoonaa söpöä, komeaa ja kaunista ihmistä pitää kotimaanaan Suomea. Tämä pieni pysäyttämätön kansa pitää huolta toisistaan ja pyrkii yhä uudelleen ja uudelleen löytämään yrittäjyyden kautta uusia vientituotteita.
Suomi on muuttunut köyhästä maasta nopeasti yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä maista. Vielä 1866-1867 nälkävuosina väestöstä 6% kuoli nälkään. 1950 -luvulla puolet työssäkäyvistä oli vielä töissä maa- ja metsätaloudessa. Tämän jälkeen teollistuminen ka kaupunkeihin muutto on kiihtynyt.
Suomi on tunnettu Nokiasta, Angry Birdseistä ja kauniista luonnosta. Yrittäjyyden kautta on noussut uusia ilmiöitä kuten pelialan Clash Of Clansia tuottava 1.1 miljardin pääoma ja yrityskaupparuiskeen saanut Supercell.
Suomi on iso pinta-alaltaan ja suomen kansa asuu pääasiassa muutamissa kasvavissa kaupungeissa.
Landella tehdään edelleen kehittyvää maanviljelyä. Suomi pyrkii olemaan ruoan tuotannossa omavarainen.
Kaunis luonto ja yötön yö
"Pitääkö paikkansa että suomessa on puoli vuotta valoisaa ja puoli vuotta pimeää?", kysyi minulta Intialainen kahvilan tarjoilija. Kyllä pitää.
Keskikesällä juhannuksena kello käskee sinun mennä nukkumaan, mutta aurinko väittää että bileet jatkuvat koko yön.
Kävelet laiturille ja upotat jalkasi raikkaan puhtaaseen veteen. Peilityyni järvi heijastaa pintaansa vastarannalla olevan ihanan vihreän metsän. Jos ei ole kokenut yötöntä yötä, ei voi käsittää sen kauneutta ja öisen valon määrää.
Valokuvista ei voi katsoa eikä sanoin selittää sitä ihmettä kun auringon melkein laskiessa taivas muuttuu kirkkaan sinisestä oranssiksi ja punaiseksi. Silti valoisuus pysyy ja pian valoisuus taas lisääntyy uuden päivän sarastaessa. Yötön yö täytyy kokea itse.
Hengität puhdasta saasteetonta ja pölytöntä ilmaa. Olet oppinut että vaikka vesi on kylmää, se on silti ihanan virkistävää. Käyt yöuinnilla auringon kirkastuessa. Kävelet roskattomalla hiekkarannalla ja poimit pensaasta luonnon superfoodia eli mustikoita.
Juhannuskokko. Nuotion lämpö. Kesäiset grillibileet. Hymyilevät suomalaiset. Syöt suoraan pensaasta metsämansikoita ja vadelmia.
Suomea ei voi katsoa kuvista, Suomi pitää kokea.
Kesäaurinko lämmittää ihoasi. Makaat puistossa selälläsi ja katsot kirkkaan sinisellä taivaalla ohi kulkevia vitivalkoisia poutapilvenhattaroita.
Värikäs syksy ja takkatulen lämpö
Kävelet metsissä luikertelevia polkuja pitkin ja poimit puolukoita ja sieniä. Teet vaahteranenän ja kaarnalaivan.
Syksyllä luonto muuttuu värikkääksi. Sinun tekee mieli sytyttää takka ja kynttilöitä vain huvin vuoksi. Mikään ei voita puiden palamisen ääntä. Voisit katsoa palavaa tulta loputtomiin ja nauttia liekkien lämmöstä.
Suomalaisuutta on talkoohenki. Syksyllä laitetaan paikat yhdessä kuntoon. Haravointitalkoiden jälkeen ruoaksi on voissa paistettu ahvenfile pottuvoilla ja kanttarellikastilleella. Jälkiruoaksi mustikkamaitoa talkkunalla. Illalla kunnon savusauna.
Talvi ja poskia kipristävä pakkanen
Suomalaisilla on sanonta ettei ole ikinä liian kylmä, on vain oikein tai väärin pukeutuneita ihmisiä.
Kelkat ja pulkat kaivetaan varastosta. Laskettelua, lumienkeleitä ja snoukkausta. Murtomaahiihtoa, lumiukkoja, lumilinnoja ja lumisotaa. Joskus on niin kylmä että kusi kaarelle jäätyy. Silloin pitää lämmitellä välillä minttukaakaon ääressä. Laittaa tumput uunin pankolle sulamaan. Villasukat jalkaan.
Joulun valot. Joulukuusen tuoksu. Jouluruoat. Perheen lämpö, yhdessäolo ja sukulointi. Uudenvuoden raketit. Luminen maisema. Lumen painosta kallistuvat puut. Tykkylumi, hankikanto, korkeat nietokset ja kenkien alla narskuva pakkaslumi.
Keväällä päivä pitenee nopeasti
Keväällä luonto herää jälleen. Teet auringonkukkaseppeleen. Lapset kaivertavat hiekkatien lätäköistä lähteviä puroja.
Lumet sulavat. Pajukissat ja värikkäästi pukeutuneet pikkulapset virpomistaikoineen. Puut alkavat työntää lehtiä. Kukat kukkivat.
Parasta Suomessa ovat suomalaiset ja neljä vuodenaikaa. Jokaisessa oma ihmeellisyytensä ja ihanuutensa. Ja meidän pieni kansa joka pitää huolta toisistaan ja osaa nauttia elämästä pohjoisissa kovissa, mutta kauniissa olosuhteissa.
Hieman yli viisi miljoonaa söpöä, komeaa ja kaunista ihmistä pitää kotimaanaan Suomea. Tämä pieni pysäyttämätön kansa pitää huolta toisistaan ja pyrkii yhä uudelleen ja uudelleen löytämään yrittäjyyden kautta uusia vientituotteita.
Suomi on muuttunut köyhästä maasta nopeasti yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä maista. Vielä 1866-1867 nälkävuosina väestöstä 6% kuoli nälkään. 1950 -luvulla puolet työssäkäyvistä oli vielä töissä maa- ja metsätaloudessa. Tämän jälkeen teollistuminen ka kaupunkeihin muutto on kiihtynyt.
Suomi on tunnettu Nokiasta, Angry Birdseistä ja kauniista luonnosta. Yrittäjyyden kautta on noussut uusia ilmiöitä kuten pelialan Clash Of Clansia tuottava 1.1 miljardin pääoma ja yrityskaupparuiskeen saanut Supercell.
Suomi on iso pinta-alaltaan ja suomen kansa asuu pääasiassa muutamissa kasvavissa kaupungeissa.
Landella tehdään edelleen kehittyvää maanviljelyä. Suomi pyrkii olemaan ruoan tuotannossa omavarainen.
Kaunis luonto ja yötön yö
"Pitääkö paikkansa että suomessa on puoli vuotta valoisaa ja puoli vuotta pimeää?", kysyi minulta Intialainen kahvilan tarjoilija. Kyllä pitää.
Keskikesällä juhannuksena kello käskee sinun mennä nukkumaan, mutta aurinko väittää että bileet jatkuvat koko yön.
Kävelet laiturille ja upotat jalkasi raikkaan puhtaaseen veteen. Peilityyni järvi heijastaa pintaansa vastarannalla olevan ihanan vihreän metsän. Jos ei ole kokenut yötöntä yötä, ei voi käsittää sen kauneutta ja öisen valon määrää.
Valokuvista ei voi katsoa eikä sanoin selittää sitä ihmettä kun auringon melkein laskiessa taivas muuttuu kirkkaan sinisestä oranssiksi ja punaiseksi. Silti valoisuus pysyy ja pian valoisuus taas lisääntyy uuden päivän sarastaessa. Yötön yö täytyy kokea itse.
Hengität puhdasta saasteetonta ja pölytöntä ilmaa. Olet oppinut että vaikka vesi on kylmää, se on silti ihanan virkistävää. Käyt yöuinnilla auringon kirkastuessa. Kävelet roskattomalla hiekkarannalla ja poimit pensaasta luonnon superfoodia eli mustikoita.
Juhannuskokko. Nuotion lämpö. Kesäiset grillibileet. Hymyilevät suomalaiset. Syöt suoraan pensaasta metsämansikoita ja vadelmia.
Suomea ei voi katsoa kuvista, Suomi pitää kokea.
Kesäaurinko lämmittää ihoasi. Makaat puistossa selälläsi ja katsot kirkkaan sinisellä taivaalla ohi kulkevia vitivalkoisia poutapilvenhattaroita.
Värikäs syksy ja takkatulen lämpö
Kävelet metsissä luikertelevia polkuja pitkin ja poimit puolukoita ja sieniä. Teet vaahteranenän ja kaarnalaivan.
Syksyllä luonto muuttuu värikkääksi. Sinun tekee mieli sytyttää takka ja kynttilöitä vain huvin vuoksi. Mikään ei voita puiden palamisen ääntä. Voisit katsoa palavaa tulta loputtomiin ja nauttia liekkien lämmöstä.
Suomalaisuutta on talkoohenki. Syksyllä laitetaan paikat yhdessä kuntoon. Haravointitalkoiden jälkeen ruoaksi on voissa paistettu ahvenfile pottuvoilla ja kanttarellikastilleella. Jälkiruoaksi mustikkamaitoa talkkunalla. Illalla kunnon savusauna.
Talvi ja poskia kipristävä pakkanen
Suomalaisilla on sanonta ettei ole ikinä liian kylmä, on vain oikein tai väärin pukeutuneita ihmisiä.
Kelkat ja pulkat kaivetaan varastosta. Laskettelua, lumienkeleitä ja snoukkausta. Murtomaahiihtoa, lumiukkoja, lumilinnoja ja lumisotaa. Joskus on niin kylmä että kusi kaarelle jäätyy. Silloin pitää lämmitellä välillä minttukaakaon ääressä. Laittaa tumput uunin pankolle sulamaan. Villasukat jalkaan.
Joulun valot. Joulukuusen tuoksu. Jouluruoat. Perheen lämpö, yhdessäolo ja sukulointi. Uudenvuoden raketit. Luminen maisema. Lumen painosta kallistuvat puut. Tykkylumi, hankikanto, korkeat nietokset ja kenkien alla narskuva pakkaslumi.
Keväällä päivä pitenee nopeasti
Keväällä luonto herää jälleen. Teet auringonkukkaseppeleen. Lapset kaivertavat hiekkatien lätäköistä lähteviä puroja.
Lumet sulavat. Pajukissat ja värikkäästi pukeutuneet pikkulapset virpomistaikoineen. Puut alkavat työntää lehtiä. Kukat kukkivat.
Parasta Suomessa ovat suomalaiset ja neljä vuodenaikaa. Jokaisessa oma ihmeellisyytensä ja ihanuutensa. Ja meidän pieni kansa joka pitää huolta toisistaan ja osaa nauttia elämästä pohjoisissa kovissa, mutta kauniissa olosuhteissa.
Näin lennetään tyylillä Kathmandusta stadiin. Delhin lentokentällä joutuu olemaan yötä joten eikös onnellisen elämän periaatteisiin kuulu että siitäkin kannattaa nauttia.
1. Varaa liput ykkösluokaan niin pääset loungeen jo Kathmandussa.
2. Nauti paikasta numero 1A
3. Etukäteen olet varannut hieronnan ja hotellihuoneen. Delhissä ei kannata mennä Intiaa yöksi koska viisumi pelkästään maksaa 60 dollaria ja sen rahan voi käyttää hotelliin.
4. Kirjauduttuasi huoneeseen voit käydä suihkussa, juoda aulabaarissa herkullisen cappuccinon ja rentoutua hieronnassa.
5. Illalla luet vielä India Timesistä tärkeimmät uutiset jotta ymmärrät Intialaisten näkökulmaa. Myös 50 sivua Pekka Himasen tuoreinta raporttia ja vähän Harward Business Reviewiä Strawberry Lemonaden kera.
6. Hyvin nukutun yön jälkeen heräät ja nautit herkullisesta hotelliaamiaisesta rauhassa.
7. Ja tämä kaikki pitää tietenkin blogata giganopean netin yli.
8. Blogattuasi katsot Reetta Rätyn ihania näkökulmia ja toteat että niin moni suomalainen on niin ihanan sivistymätön ja niin oman kuplansa sisällä.
Jeee!!! Ihana palata pian Suomeen! Suomessa voin ehkä oppia ymmärtämään suomalaisten näkökulmia. Suomi on pieni kansa. Pitäkäämme yhtä!
Nepalissa on chilli kulttuuri. Kun kaupungissa huomattiin, että kadut on liian kapeita, päätettiin leventää katuja. Ongelmalliseksi muodostui se, että talot olivat 3m liian lähellä. No päätökseksi tuli, että lyhennetään kaikkia taloja Kathmandun pääkatujen varsilla 3m. Jotkut purkivat talojaan ja lauppojaan suosiolla. Osa vedettiin kaupungin toimesta puskutraktorilla lyhyemmäksi.
Kathmandu = Dustmandu
Projekti on kestänyt jo yli 2 vuotta. Joka kuukausi annetaan työmiehille uusi 2 kuukauden deadline eikä siltikään homma etene.
Katselin kun 5 ihmistä katsoo ja 1 heiluttaa kuokkaa. Hohhoijaa mitä laiskiaisia.
Paikallisilla on vitsi, että kiinalaiset olisivat jo tehneet projektin vuosi sitten valmiiksi. Kiinalaiset ovat ahkeria, Nepalilaiset chillejä eli laiskoja. Palkat sen mukaisia.
Tehokasta elämää! Suomalaiset on ahkeria. Menestystä elämääsi!
Ajoimme tänään Pokharasta-Kathmanduun. Päätiellä on kivoja maisemia mutta päätimme silti kokeilla löytyisikö jotain aidompaa Nepalin elämää joen toiselta puolelta.
Joen voi ylittää monenlaisella härvelillä. Useimmat silloista on 1-4 ihmisen kuljettimia, ja osa on isompia. Harvoista voi mennä autolla yli mutta jälleen moottoripyörä todisti ylivoimaisuutensa kulkupelinä Aasiassa.
Otimme kapean riippusillan ja ajoimme sitä pitkin joen yli pienen kylään. Meidät otettiin mukavasti vastaan ja heti meille oltiin tarjoilemassa ruokaa. Kieltäydyimme ja jatkoimme matkaa.
Emme tietenkään olleet varautuneet kunnollisilla kartoilla joten kyselimme jokaisessa polun mutkassa ihmisiltä minne mennä.
Jälleen kannatti kokeilla sivutietä. Pääteiltä kannattaa poiketa. Näkee sellaisia paikkoja mitä muut turistit eivät bussilla ohi kaahatessaan näe.
Käymme aamukahvilla. Vatsassa hieman kutittaa. Jännittää. Olemme parin tunnin päästä menossa riippuliitämään.
Töissä jo lapsena ravintoloissa
Nepalissa mennään töihin jo lapsena. Kouluja ei ole pakko käydä. Tapasimme eilen syömässä Nepalilaisen tarjoilija Timin (nimi muutettu). Timin isä halus hänen auttavan maatilalla töissä. Tim halus mennä kahvilaan töihin.
Vanhempana isä jatkoi pakottamisyrityksiään, mutta Tim muutti Pokharaan ja sai heti töitä. Aikansa moottoripyöräiltyään Tim kokeili riippuliitämistä ja rakastui lajiin. Isälleen hän ei uskalla harrastuksestaan kertoa.
Kun ravintolahommista on taukoa. Tim lähtee aina lentämään. Pokharan Sarangkot on yksi maailman kuuluisimmista riippuliitopaikoista: ilmassa on joka hetki noin 100-200 riippuliitäjää.
Lähdemme ajamaan vuorelle avolavalla. Matka kestää parikymmentä minuuttia. Nyt se on menoa.
Ennakkoperintö
Matkalla Tim kertoo että hänen veljensä asuu erillään muusta suvusta. Hänen isänsä jakoi veljen pyynnöstä pellot kolmeen: vanhemmille kolmannes ja molemmille pojille kolmannekset. Isä ja Tim pitävät viljelyksiään yhdessä. Veli erillään.
Timillä on vaimo ja 2 lasta. Heitä Tim näkee aina viikonloppuvapaalla ( 1pv = lauantai) . Nepalissa tehdään 6 päiväistä työviikkoa. Turistisesongin ajan tehdään töitä ja sadekaudella lomaillaan.
Riippuliitäminen harrastuksena
Timin työkaverit katsovat vapaa-aikansa leffoja. Tim lentää. Hän osti 3 vuotta sitten 3000 euroa maksavan riippuliitimen. Sillä voi päästä jopa 70 km/h nopeutta. Liitimessä on myös laskuvarjo joka aukeaa jos jotain menee pieleen. Tim kertoo nousevansa usein jopa 3.5kilometriin. Hän ei käytä gpsää ilmaisemaan korkeuden muutosta vaan lentää ihan fiiliksellä.
Riippuliitämisessä kehittyy vain ahkeralla harjoittelulla. Jos lentämiseen tulee kuukauden tauko, tippuu aloittelijan tasolle.
Pokharassa on 6 eri riippuliitofirmaa. 3 odottaa lupaa. Olemme vanhimman firma asiakkaina.
Olemme ylhäällä Sarangkotilla. Tällä vuorella on myös hyvä paikka katsoa auringonnousua tai laskua.
Romaniasta kotoisin oleva Tony laittaa minulle valjaat päälle. Hän on yli 10 vuotta lentänyt lentäjä. Kerran hän lensi 178 km matkan Transylvanian yllä pysähtymättä. Siinä meni melkein 7 tuntia.
Tim lähtee korkeuksiin. Minä ja Tony perässä. Huudan wuhuuuuuuuuu!!!!!!!!!
Lopun tarinasta joudut kokemaan itse koska sanat eivät riitä kuvailemaan. Suosittelen! Nepal on mesta paikka!
Nepal on turistille helppo maa. Täällä saa kaikkea mitä tarvitsee. Prätkän vuokraus onnistuu ja tottumattomillekin tiet ovat helppoja.
Ajoimme tänään Kathmandusta Pokharaan. Tie oli hyväkuntoinen mutta silloin tällöin oli kuoppia ja pienehköjä potholeja. Nopeudet 50-90 kmh. Pääteiltä poistuttaessa kannattaa ottaa kunnon pyörä, mutta pääteillä ajavalle riittää perus Nepal pyörä. Matka kesti 6 tuntia sisältäen safkatauon.
Pokhara on 400m alempana kuin Kathmandu joten näin talvellakin täällä on lämpimämpi.
Matkalla kävimme syömässä ja ihastelimme arkkitehtuuria.
Lähdimme liian myöhään Kathmandusta ja jouduimme ajamaan viimeiset 20km pimeässä autojen seassa. Se oli semijännittävä kokemus.