Jos tietäisit kuolevasi alle vuoden sisällä ja sinulla olisi vielä taito runoilla, mitä kirjoittaisit? Samaa pohtii kirjalija Hannu Helin ja kirjoittaa viimeisiä runoja blogissaan.
Hannu kirjoittaa 20.1.2014
"olen vain yksi pieni lenkki runouden jatkumon ketjussa, sillä siisti… jos kirjoittamisessani en tule ilmi, jos tekstit eivät kanna niin sitten ei… mitä vähemmän minusta ja mielipiteistäni tiedetään ja pärstääni näkyy, sitä parempi.
ja mitäpä minun kannattaa lokaaleita tai globaaleja asioitakaan kommentoida, olen sen satoja kertoja sanonut, että on vain yksi tärkeä ja nopeasti ratkaistava asia: ilmastonmuutos, mutta kun näyttää siltä, että arktista jäätikköäkään ei enää ole 2015 kaikki on menetetty, ihmiskunta tuhoaa itsensä ja jälkeläisensä – sinänsä hyvä – mutta siinä menee samalla kaikki muukin fauna ja flora.
siispä pitäydyn loppuaikani runoudessa."
Hannu Helinin runoja
olen seuraavat neljä miljardia
vuotta sairauslomalla
lähden valon
lämmin viimeinen
suudelma
poskella
ketä tätä jaksaa kauan
sokkotreffit toisen sukan kaa
kuolema persettä ruaputtaa
tylsällä linkkuveitellä
tie on linnun ravintoa
sanoi lato
yöt juon tervaa
hengitän multaa
päivät hippokrenen
valkeita höyheniä
vaakasuoraan
aineen tämä ominaisuus
katoaa tästä kohtaa
siinä kaikki
Suoraan sanottuna - Hannu Helin pelkäsin yöllä kuolevani, nyt lähden liikenteeseen, elämä on elettävä, kuolema kuoltava… lähetin eilen Henriikalle Poesiaan viimeisimmän version ‘alisiin ylisiin’-opuksesta, koska se saattaa olla viimeinen, jopa päivitin sen blogiin, muistaakseni, haluaisin siihen loppuun abc kirian lauseitten hajoavan sanoiksi, niitten kirjaimiksi, ja kirjaimien hajoavan ja taitettaman tähtikuvioiksi, esim. otava, jousimies ja joku kolmas… otan mukaan jonkin vehkeen kun lähden liikenteeseen, varmaan ipadin, jolla voin päivittää tätä paskaa, olen aika lopussa, tiedän että 19.2 mulle luetaan aika kova tuomio, nykyinen lääkitys ei enää pure ja sitten on viimeinen, jokin platinaoksidi joka muuttaa jonkin siniseksi, vanha lääke, jonka teho loppuu nopeasti, en usko eläväni 70 vuotiaaksi (23.4), mutta nyt lähden tuonne missä maailma pauhaa tietämättä loppuaan… tämä ei ole eikä tapahdu nyt mutta joskus 19.2 päivän jälkeen tänne saattaa ilmestyä kirjoitus:
Hannu Helin: 1944-2014
kun yllä oleva teksti ilmestyy blogiin olen kuollut, kiitos kaikille rakkaille, Poesialle, joka on ollut tukenani, ja toivottavasti järjestävät niin että “Jälkeenjääneet runoelmat 2010-2014 ilmestyvät jotain kautta… en vain enää jaksa, jos minut joskus löydetään ja haudataan, käykää iloisella mielellä haudallani, elämäni ei ollut helppo, mutta jotain roskaa kirjoitin, ja ennen kaikkea suurin saavutukseni olivat lahjakkaat ja rakkaat lapseni, kaatakaa minullekin vähän votkaa, tämä blogi lakkaa toimimasta kun tulee serverihotellin vuosimaksu, mutta jos jostain järjettömästä syystä haluatte palata, kopio löytyy osoitteesta:
Lue lisää Hannun Runoja kun hän on vielä hengissä:
https://helinhannu.wordpress.com/ meri savuaa
savuavat tippumaisillaan
olevat herttaiset
pisarat
Elämä alkaa syntymästä ja loppuu kuolemaan. Menestystä elämääsi!
Ilkka O. Lavas
elävämpänä kuin koskaan