Ajoimme Serbiaan Romaniasta Drobeta-Turnu Severin kaupungin läheiseltä rajanylityspaikalta. Meiltä tarkastettiin normaalin passintarkastuksen lisäksi moottoripyörän vakuutusten voimassaolo, tätä varten vakuutusyhtiöstä olimme tilanneet etukäteen green cardin.
Rajanylityksen jälkeen ajoimme Tonavan vieressä menevää tietä nro 34 kohti Mosnaa. Ajoimme ennen Mosnaa pienen ylimääräisen mukavan mutkapätkän Mirocin kautta. Tämä alkupätkä Serbiaa oli todella upea ja mieleenpainuva. Tie oli suht hyvässä kunnossa, tai keskimäärin Romaniaa paremmassa. Ajomukavuutta toi myös viileä Tonava, vuorten varjo ja metsiköt, jotka viilensivät muuten niin kuumaa (+34... +40 asteista) ajoa.
Serbia on keskellä montaa maata. Serbian naapurimaita ovat Unkari, Romania, Bulgaria, Macedonia, (Kosovo), Albania, Montenegro, Bosnia-Herzegovina ja Kroatia. Osa Serbiasta on vuoristossa, osa on tasaista.
Jotain outoa Serbian teissä?
Jatkoimme Mosnasta Majdanpekiin pitkin tietä 164. Tämä tie oli varsin kiva ajaa. Jotain outoa alkoi kuitenkin tuntumaan mutkissa silloin tällöin. Asfaltissa oli jotain outoa vaikka se näytti ihan kunnolliselta. Erään kaivoksen jälkeen asfaltti oli hieman mutkalla ja siinä oli syvät urat. Prätkän rengas heittelehti omituisesti. Ajattelin sen johtuvan syvistä ajourista. Vähensin vähän vauhtia ja jatkoimme muuten ajoa normaalisti.
Majdabpekistä jatkoimme kohti Kučevoa pitkin tietä 33. Erään pellon jälkeen käännyimme kohti pientä kukkulaa ja takapyöräni lähti irti tiestä mutkassa. En onneksi kaatunut. Ajattelin, että tie on varmaan liukas siitä kohtaa. Vähensin lisää vauhtia. Asfaltti näytti hyväkuntoiselta edelleen, eikä tiessä ollut yhtään paikkausjälkeä. Asfaltti näytti kyllä yllättävän vaalealta ja oudon sileältä. Parin mutkan jälkeen käännyin alamäkeen 90 asteista mutkaa. Nopeus oli ihan normaali sellaiseen mutkaan, nopeusrajoitus 90 km/h, mutkanopeus jotain alle 50. Sitten yhtäkkiä lähti eturengas alta. Ajauduin vastaantulijoiden kaistalle. Eturengas sai jostain pitoa ja sain pyörän takaisin hallintaani. Palasin omalle kaistalle ja katsoin peiliin jossa takana tuleva motoristi pyöri pitkin asfalttia. Minulla kävi tuuri, hänellä huonompi tuuri.
Serbian tie voi olla yhtä liukas kuin jäinen tie.
Olet varmasti ajanut joskus autolla mutkaan, missä on mustaa jäätä. Näkymätöntä, mutta älyttömän liukasta. Kuvittele ajavasi sellaiseen prätkällä. Niin liukas oli asfaltti tuossa mutkassa. Siinä olisi voinut vaikka laskea pulkkamäkeä.
Juttelen illalla paikallisen Serbin kanssa. Hän muuttaa syksyllä Pohjois-Ruotsiin liikunnanopettajaksi. Hän kertoo, että Serbiassa käytettiin kymmeniä vuosia sitten Jugoslavian aikakautena asfaltissa kovaa kiveä, mikä kulumisen myötä hioutuu sileäksi ja on kuin liukasta marmoria. Tie on erittäin kestävä, mutta tappavan liukas. Ole varovainen kun ajelet Serbiassa.
Guest House Baikal Topola
Yövyimme keittaassa keskellä peltoja. Guest House Baikal on saanut nimensä Venäjä suurimman järven, Baikal -järven mukaan. Hotelli oli loistava: iso uima-allas, herkullista ruokaa, hyvä aamupala ja ystävällinen henkilökunta. Mieleenpainuvaa oli, että tarjoilijalla oli vieressä englanninkielen tulkki, jotta he pystyivät palvelemaan meitä.
Topola - Valjevo - Sarajevo
Maittavan aamupalan jälkeen lähdimme Serbiasta kohti Bosnia-Herzegovinaa ja Sarajevoa. Tie sinne kulki Serbian Topolasta Valjevon kautta, eikä tie ollut yhtä liukas kuin idässä kulkemamme tiet 147 ja 33. Ajoimme kuitenkin varovasti ja vältyimme liukasteluilta. Tietä oli todella mukava ajaa, vaikka lämpöä oli +29.. +36 astetta. Sarajevo on onneksi ylempänä ja reitti sinne vuoristoista, näin ilmakin oli vähän viilempää.
Serbiasta jäi hyvä fiilis. Ruoka oli erinomaista ja palvelu hyvää. Liukkaat tiet jos asfaltoitaisiin kunnolla, niin tämä olisi motoristiseikkailijan unelmamaa.
Menestystä elämääsi!
Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä