Tultiin lenkiltä. Mateo bongas lumihangesta tennispallon. Ihmettelin mitä se touhuu ku koko pää oli hangessa ja häntä heilui vietävästi. Pallo suussa se tuli ylpeän oloisesti. Koko lenkin piti palloa suussa, paitsi ku vääns tunkit tipautti pallon viereen. Silloin se unohtui hetkeksi, tuli mun luokse. Sanoin, että haen pallo, ja niin tapahtui. Ihan loistava juttu taas kerran. Fiksu poika, fiksumpi kuin isäntä.